24.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 330/4


YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

27 päivänä lokakuuta 2005

asiassa C-437/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivit 78/686/ETY ja 78/687/ETY - Hammaslääkärit)

(2005/C 330/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-437/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 16.10.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään C. Schmidt, C. Tufvesson ja A. Manville) vastaan Itävallan tasavalta (asiamiehenään E. Riedl), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Schiemann (esittelevä tuomari), N. Colneric, K. Lenaerts ja E. Juhász, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 27.10.2005 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut hammaslääkärin tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/686/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 14.5.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY, 1 ja 19 b artiklan eikä hammaslääkärintointa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/687/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/19, 1 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

koska se on sallinut Dentistengesetzin (hammaslääkäreistä annettu laki) 4 §:n 3 momentissa ja 6 §:ssä sen, että hammaslääkärit (Dentisten )voivat

harjoittaa toimintaansa käyttäen ”Zahnarzt”- (hammaslääkäri) tai ”Zahnarzt (Dentist)” (hammaslääkäri) -nimikettä, ja

vedota direktiivin 78/686 19 b artiklan poikkeussääntelyyn,

vaikka he eivät täytä direktiivin 78/687 1 artiklassa säädettyjä vähimmäisedellytyksiä, jotta heihin voitaisiin soveltaa näiden direktiivien säännöksiä.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Itävallan tasavalta ja Euroopan yhteisöjen komissio vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan


(1)  EUVL C 304, 13.12.2003.