Euroopan yhteisöjen komission 22.4.2005 Saksan liittotasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-181/05)

(2005/C 171/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 22.4.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Saksan liittotasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat U. Wölker ja M. Konstantinidis, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Saksan liittotasavallan romuajoneuvoasetuksen 1 §:n 3 momentin 1 kohta on ristiriidassa direktiivin 2000/53/EY säännösten kanssa, koska mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohta — yhdessä 2 artiklan 1 kohdan kanssa — koskee kaikkia M1- tai N1- luokkiin kuuluvia ajoneuvoja ja tämän lisäksi myös erityisajoneuvoja. Saksan romuajoneuvoasetuksen säännöksiä sovelletaan sitä vastoin vain erityisajoneuvoihin, joiden sallittu kokonaispaino on enintään 3,5 tonnia. Direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan erityisajoneuvot on jätetty uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä koskevien säännösten soveltamisalan, muttei kuitenkaan aineita koskevan kiellon ulkopuolelle. On pidettävä huolta siitä, että soveltamisala määräytyy edellä mainittujen säännösten mukaan yksiselitteisesti lopputuotteen tunnusmerkkien perusteella: silloin kun erityisajoneuvo täyttää mukautuksen jälkeen M1-luokan tunnusmerkit, se kuuluu siis välttämättä direktiivin 2000/53 soveltamisalaan. Vaikutusten rajoittamisella kokonaispainon mukaan rikotaan siten direktiiviä.

Saksan romuajoneuvoasetuksen 1 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan ”erityistarkoituksen edellyttämät laitteet, osat ja muut varusteet” eivät kuulu tiettyjä aineita koskeva kiellon piiriin. Kyseinen poikkeus ei ole direktiivin mukainen, koska direktiivin asiaa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin materiaaleihin ja osiin, joiden olennaisena tarkoituksena on niiden käyttäminen direktiiviin soveltamisalaan kuuluvissa ajoneuvoissa, ja niihin kuuluvat myös erityiskäyttötarkoituksen edellyttämät materiaalit ja osat.

Romuajoneuvoasetuksen 3 §:n 4 momentin mukaan maksuttoman keräämisen periaatetta ei sovelleta silloin kun romuajoneuvoa ei ole tai sitä ei ollut viimeksi rekisteröity Saksan rekisteröintimenettelyä koskevien säännösten mukaan, kun se on rekisteröity Saksan rekisteröintimenettelyä koskevien säännösten mukaan enintään yhtä kuukautta ennen sen liikenteestä poistamista, kun rekisteriotetta ei ole luovutettu tai kun romuajoneuvon osalta on kyse sellaisesta M1- tai N1-luokkaan kuuluvasta ajoneuvosta, jota ei ole valmistettu ja hyväksytty sarjatuotantona ja yksivaiheisessa menettelyssä. Direktiivi ei komission mukaan kata näitä poikkeuksia.

Romuajoneuvoasetuksen 8 §:n 2 momentissa direktiivin 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen tiettyjä aineita koskeva kielto rajataan koskemaan 1.7.2003 jälkeen markkinoille saatettuja ajoneuvoja sekä näiden ajoneuvojen materiaaleja ja osia. Koska direktiivin mukainen aineita koskeva kielto ulottuu kaikkiin sellaisiin materiaaleihin ja osiin, jotka on saatettu markkinoille 1.7.2003 jälkeen, tällä Saksan romuajoneuvoasetuksen säännöksellä rikotaan direktiiviä. Se, että päätöksissä 2002/525 ja 5006/63 säädetään muita poikkeuksia direktiivin liitteeseen II aluksi sisältyneiden poikkeuksien lisäksi, ei voi oikeuttaa tulkitsemaan direktiivin 4 artiklan 2 kohdan a alakohtaa eri tavalla, koska tarve näiden poikkeusten tekemiseen tuli selväksi vasta direktiivin antamisen jälkeen. Edellä esitetty Saksan säännösten ristiriitaisuus korostuu yhä entisestään kun näiden määräaikaisten poikkeusten määräajat päättyvät. Direktiivin tavoite — romuajoneuvoista johtuvien kielteisten ympäristövaikutusten rajoittaminen mahdollisimman vähiin ja jätteiden syntymisen välttäminen mahdollisimman paljon — voidaan saavuttaa parhaiten tulkitsemalla 4 artiklan 2 kohdan a alakohtaa mahdollisimman tiukasti.

(1)  EYVL L 269, s. 34.