14.5.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 115/32

UCB SA:n 25.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-111/05)

(2005/C 115/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

UCB SA, kotipaikka Bryssel, on nostanut 25.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Jacques Bourgeois, Jean-François Bellis ja Martin Favart.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä 9 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn komission päätöksen COMP/E-2/37.533 — koliinikloridi;

—	toissijaisesti ainakin kumoaa UCB:lle kyseisellä päätöksellä määrätyn sakon tai alentaa sen määrää;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalainen päätös nyt esillä olevassa asiassa on sama kuin asiassa T-101/05, BASF vastaan komissio (1), riitautettu päätös. Kyseisessä päätöksessä komissio totesi, että kuusi yhtiötä, joille mainittu päätös oli osoitettu, olivat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ensimmäistä kohtaa osallistumalla useiden sopimusten muodostamaan kokonaisuuteen ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joilla määritettiin hintoja, jaettiin markkinoita ja toteutettiin kilpailijoille vastaisia yhdenmukaistettuja toimenpiteitä (jalostajien kontrollointi) koliinikloridialalla Euroopan talousalueella. Mainitut kilpailunvastaiset toimet ovat ilmenneet kahdella toisiinsa läheisesti liittyvällä mutta kuitenkin erillisellä tasolla eli maailman ja Euroopan laajuisella tasolla.

Väitteidensä tueksi kantaja esittää seuraavaa:

—

Rikkomus on riidanalaisessa päätöksessä luokiteltu virheellisesti yhdeksi jatkuvaksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, vaikka tosiasiassa ainoa mahdollisuus on se, että kyseessä on kaksi erillistä rikkomusta: yhtäältä maailmanlaajuinen kartelli lokakuusta 1992 huhtikuuhun 1994 ja toisaalta yhteisön sisäinen kartelli maaliskuusta 1994 syyskuuhun 1998. Kantajan mukaan komission väitteistä aiheutuu — tai jopa niiden tarkoituksena on — vanhentumissäännösten kiertäminen.

—

Kun otetaan huomioon sakkojen määräämättä jättämistä tai alentamista koskevat komission tiedonannot, komissio on virheellisesti määrännyt kantajalle sakon sekä maailmanlaajuisen kartellin johtajana, vaikka kyseinen rikkomus oli jo vanhentunut, että yhteisön sisäisen kartellin johtajana. Mikäli vastaaja olisi nimittäin suorittanut sääntöjenmukaisesti kyseisen erottelun, se olisi väistämättä tullut siihen johtopäätökseen, että esillä olevassa asiassa ei voida määrätä mitään sakkoja.

—	Toissijaisesti kantaja esittää, että rikkomus, josta sitä syytetään, olisi vanhentunut ilman sen itse vapaaehtoisesti vuonna 1999 esittämiä tietoja.

(1) Ei vielä julkaistu EUVL:ssä.