20.11.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 284/12

Georgios Gouvrasin 29.9.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston yhdistetyissä asioissa T-180/02 ja T-113/03, Georgios Gouvras vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 15.7.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-420/04 P)

(2004/C 284/24)

Georgios Gouvras on valittanut 29.9.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston yhdistetyissä asioissa T-180/02 ja T-113/03, Georgios Gouvras vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 15.7.2004 antamasta tuomiosta. Kantajan edustajat ovat asianajajat A. Coolen, J. N. Louis, E. Marchal ja S. Orlandi.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

Toteaa, että

—

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-180/02 ja T-113/03 (Georgios Gouvras vastaan Euroopan yhteisöjen komissio) 15.7.2004 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään asiassa T-180/02 esitetyt kumoamisvaatimukset ja vaatimukset, jotka koskevat komission 30.4.2002 tekemää päätöstä, jolla rajoitetaan sitä palkan osaa 35 prosenttiin, jonka valittaja voi siirtonsa ajan siirtää Luxemburgiin,

—

Ratkaisee asian uusien säännösten nojalla

—	ja sallii valittajan mukauttaa perusteitaan ja vaatimuksiaan,

—

Toissijaisesti,

—	kumoaa kaikki komission 14.6.2001 tekemän päätöksen säännökset ja komission 30.4.2002 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä rajoitetaan sitä palkan osaa 35 prosenttiin, jonka valittaja voi siirtää Luxemburgiin, joka on hänen tavanomainen asemapaikkansa,

—	velvoittaa vastapuolen korvaamaan kummastakin oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio oli toimittanut valittajalle tarpeelliset tiedot, jotta hän voi vedota etuihinsa ennen kuin hän hyväksyi yksikön edun mukaisesti tehtyä siirtoa toisiin tehtäviin. Komissio ei nimittäin ilmoittanut valittajalle päätöksestä, jolla hänen asemapaikakseen vahvistettiin Ateena, ja tästä päätöksestä johtuneista taloudellisista seurauksista, kuten siitä, että häneltä poistettiin oikeus ulkomaankorvaukseen ja vuosittaiseen matkakulujen korvaukseen ja siitä, että hänen palkkaukseensa sovellettiin Kreikkaan sovellettavaa korjauskerrointa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki myös oikeudellisen virheen katsoessaan, että henkilöstösääntöjen 85 artiklassa asetetut edellytykset täyttyivät käsiteltävänä olevassa asiassa. Henkilöstösääntöjen 85 artiklan mukainen perusteettoman edun palautus nimittäin edellyttää sellaista virheellistä maksusuoritusta, joka oli maksun saajan tiedossa tai jonka virheellinen luonne on niin ilmeinen, että maksun saaja ei voinut olla sitä huomaamatta. Koska henkilöstösäännöissä ei nimenomaisesti säädetä asemapaikan vahvistamisesta, asiassa ei voi olla kyseessä sääntöjenvastaisuus ja, joka tapauksessa, kun otetaan huomioon komission itsensä epäröinti valittajan oikeuksien osalta, ei voida olettaa, että valittajalla olisi ollut niistä tietoa.

Lopuksi valittaja katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että sellaisen valittajan poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta, jonka asemapaikka muutettiin yli 9 kuukauden kuluttua siitä, kun hänet määrättiin siirrettäväksi muihin tehtäviin, komissio saattoi laillisesti hylätä valittajan henkilöstösääntöjen 38 artiklan d kohdan mukaisesti esittämän vaatimuksen, joka koski mahdollisuutta siirtää henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 17 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti summat, jotka olivat välttämättömät niiden kulujen hoitamisessa, joista hänen oli vastattava tavanomaisessa asemapaikassaan Luxemburgissa.