9.10.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 251/19

Hans-Martin Tillackin 1.6.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-193/04)

(2004/C 251/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Hans-Martin Tillack, Bryssel, on nostanut 1.6.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Ian S. Forrester, QC, Thierry Bosly, Christoph Arhold, Nathalie Flandin, Justus Herrlinger ja Juliette Siaens.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa OLAFin päätöksen kannella Saksan ja Belgian viranomaisille

—	velvoittaa vastaajan maksamaan kantajalle vahingonkorvausta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vahvistama määrä, johon on lisätty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vahvistama korko

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa

—	määrää muista oikeudenmukaisiksi katsomistaan toimenpiteistä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Belgian viranomaiset suorittivat maaliskuussa 2004 kotietsinnän kantajan työpaikalla ja kotona Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tekemän sellaisen kantelun jälkeen, jossa kantajaa syytettiin EU-virkamiehen lahjonnasta.

Kantaja väittää, että OLAFin päätös on julistettava mitättömäksi, koska se tehtiin olennaisten menettelymääräysten vastaisesti ja koska se loukkasi toimittajien lähteiden suojelua koskevaa perusoikeutta.

Kantaja väittää, että OLAFin valvontakomiteaa ei asetuksen 1073/99 (1) 11 artiklan 7 kohdan vastaisesti tiedotettu ennen kansallisille viranomaisille tehtyjä kanteluita. Kantajaa ei ole kuultu kertaakaan koko OLAFin sisäisen tutkimuksen aikana. Päätös on kantajan mukaan lisäksi mitätön, koska sen oikeudellinen perusta on virheellinen. OLAF toimi sellaisen OLAFin sisäisen tutkimuksen yhteydessä, jonka tarkoituksena on paljastaa virkamiesten väitetyt sovellettavien sääntöjen rikkomiset, vaikka kantaja ei ole yhteisön minkään elimen virkamies eikä toimihenkilö.

Kantaja väittää lisäksi, että OLAFin päätös rikkoi toimittajien lähteiden suojelua koskevaa perusoikeutta, joka on osa lehdistönvapautta, koska kansallisia viranomaisia pyydettiin suorittamaan kotietsintä kantajan kotona ja tämän työpaikalla hänellä komissiossa olevien tietolähteiden yksilöimiseksi.

Vahingonkorvausvaatimuksen osalta kantaja väittää, että OLAFin kantelut kansallisille viranomaisille ja sen erilaiset kantajaa koskevat julkiset syytökset ovat osoitus huonosta hallinnosta, joka aiheutti huomattavaa vahinkoa kantajan ammatilliselle ja henkilökohtaiselle maineelle.

(1) Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999 (EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1).