9.10.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 251/7

Supreme Courtin, Irlanti, 27.7.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Eurofoods IFSC Ltd., joka koskee Companies Acts 1963—2003:tä, Enrico Bondi vastaan Bank of America N.A., Pearse Farrell (nimettynä selvittäjänä), Director of Corporate Enforcement ja Certificate/Note holders

(Asia C-341/04)

(2004/C 251/13)

Supreme Court, Irlanti, on pyytänyt 27.7.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 9.8.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Eurofoods IFSC Ltd., joka koskee Companies Acts 1963–2003:tä, Enrico Bondi vastaan Bank of America N.A., Pearse Farrell (nimettynä selvittäjänä), Director of Corporate Enforcement ja Certificate/Note holders seuraaviin kysymyksiin:

1.

Kun Irlannissa toimivaltaisessa tuomioistuimessa haetaan maksukyvyttömän yrityksen likvidaatiomenettelyn aloittamista ja kun tämä tuomioistuin tekee päätöksen, joka on voimassa siihen asti, kun mahdollinen päätös likvidaatiomenettelyn aloittamisesta tehdään, ja jossa määrätään väliaikainen selvittäjä, jolla on valtuudet ottaa yrityksen omaisuus haltuunsa, hoitaa yrityksen asioita, avata pankkitili ja nimittää asiamies (solicitor), mistä seuraa oikeudellisesti se, että yritysjohto menettää toimintavaltuutensa, onko tällainen päätös yhdessä tehdyn hakemuksen kanssa päätös, jolla aloitetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (1) 16 artiklassa, sellaisena kuin sitä tulkitaan saman asetuksen 1 ja 2 artiklan perusteella, tarkoitettu maksukyvyttömyysmenettely?

2.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, aloitetaanko Irlannin High Courtiin jätetyllä hakemuksella, joka koskee tuomioistuimen määräämän pakollisen likvidaatiomenettelyn (compulsory winding up of a company by the court) aloittamista, edellä mainitussa asetuksessa tarkoitettu maksukyvyttömyysmenettely Irlannin lainsäädännön (1963 annetun Companies Actsin 220 §:n 2 momentin) nojalla, jonka mukaan yrityksen likvidaatio alkaa hakemuksen jättämispäivänä?

3.

Onko toimivalta aloittaa päämenettely kyseisen asetuksen 3 artiklan ja 16 artiklan nojalla sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa maksukyvyttömyysmenettely on ensimmäisen kerran aloitettu, vaikka yrityksen sääntömääräinen kotipaikka ei sijaitse kyseisessä jäsenvaltiossa eikä yritys hallinnoi siellä säännöllisesti intressejään kolmansien osapuolten tiedettävissä olevalla tavalla?

4.

Kun määritellään pääintressien keskusta tapauksessa, jossa

a)

emoyhtiön sääntömääräinen kotipaikka ja sen tytäryhtiön sääntömääräinen kotipaikka sijaitsevat kahdessa eri jäsenvaltiossa

b)

tytäryhtiö hallinnoi intressejään säännöllisesti ja täysin yhdenmukaisesti yritysidentiteettinsä kanssa kolmansien osapuolten tiedettävissä olevalla tavalla jäsenvaltiossa, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee,

c)

emoyhtiö voi omistamiensa osakkeiden ja johtajien nimitysvaltansa perusteella valvoa tytäryhtiön toimintaa ja tosiasiassa myös tekee niin,

ovatko ratkaisevia tekijöitä edellä b vai c kohdassa mainitut seikat?

5.

Kun on selvästi vastoin jäsenvaltion yleistä järjestystä, että tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen päätöksellä on oikeudellinen vaikutus henkilöihin tai elimiin, joiden oikeutta oikeudenmukaiseen menettelyyn tai kuulemiseen ei ole noudatettu päätöstä tehtäessä, onko kyseisen jäsenvaltion tunnustettava edellä mainitun asetuksen 17 artiklan nojalla muun jäsenvaltion tuomioistuimen tekemä päätös, jolla on tarkoitus aloittaa yrityksen maksukyvyttömyysmenettely, vaikka ensin mainitun jäsenvaltion tuomioistuin katsoo, että kyseinen päätös on tehty edellä mainittujen periaatteiden vastaisesti, ja vaikka toisessa jäsenvaltiossa menettelyä hakenut henkilö on pyynnöistä huolimatta ja vastoin tämän jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä nimenomaisesti kieltäytynyt toimittamasta ensimmäisen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti määrätylle yrityksen väliaikaiselle selvittäjälle jäljennöksiä hakemuksen perustana olevista keskeisistä asiakirjoista?

(1)  Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta 2000 annettu asetus (EY) N:o 1346/2000 (EYVL L 160, 30.6.2000, s. 1).