Microsoft Corporationin 7.6.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-201/04)

(2004/C 179/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Microsoft Corporation, Washington (Yhdysvallat) on nostanut 7.6.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat I. S. Forrester, QC ja asianajaja J.-F. Bellis.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission päätöksen, jossa todettiin kantajan syyllistyneen kahteen määräävän aseman väärinkäyttöön ja määrättiin tälle 497 196 304 euron suuruinen sakko. Komissio katsoi päätöksessä, että kantaja oli kieltäytynyt toimittamasta ”yhteentoimivuutta koskevia tietoja” ja evännyt niiden käytön työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmätuotteiden kehittämisessä ja jakelussa. Komissio katsoi toiseksi, että kantaja oli sitonut ”Windows Client PC Operating Systemin” saatavuuden Windows Media Playerin samanaikaiseen hankintaan.

Kantaja väittää kanteensa tueksi ensinnäkin, että komissio erehtyi katsoessaan, että kantaja rikkoi EY 82 artiklaa kieltäytymällä toimittamasta liikennekäytäntöjään kilpailijoille ja epäämällä tämän yrityskohtaisen teknologian käytön kilpailevissa työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmissä.

Kantajan mukaan yhteisöjen tuomioistuinten asettamat edellytykset sille, että määräävässä asemassa olevan yrityksen on myönnettävä teollis- ja tekijänoikeuksiensa käyttämistä koskeva lisenssi, eivät täyty tässä asiassa. Kantajan mukaan teknologia, jonka käyttämiseen sen on annettava lisenssi, ei ole edellytyksenä yhteentoimivuudelle Microsoft PC -käyttöjärjestelmien kanssa, väitetty kieltäytyminen toimittamasta teknologiaa ei estänyt uusien tuotteiden tuloa johdannaismarkkinoille ja se ei lopuksi johtanut kaiken kilpailun poistamiseen johdannaismarkkinoilta.

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä evättiin virheellisesti kantajalta mahdollisuus vedota teollis- ja tekijänoikeuksiinsa objektiivisena perusteluna väitetylle kieltäytymiselleen toimittaa teknologiaa, ja siinä esitettiin sen sijaan uusi ja oikeudellisesti virheellinen vertailu julkistamista edellyttävän yleisen edun kanssa.

Kantaja väittää myös, että lisenssiä ohjelmiston kehittämiseen ETA:lla ei milloinkaan pyydetty ja että kantajan velvollisuutena ei ollut pitää Sunin pyyntöä sellaisena, että se aiheuttaisi EY 82 artiklaan perustuvan erityisen velvollisuuden.

Kantaja väittää lisäksi, että EY 82 artiklaa käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoihin soveltaessaan komissio jätti ottamatta huomioon velvoitteet, jotka Euroopan yhteisöille aiheutuvat Maailman kauppajärjestön teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdystä sopimuksesta (TRIPS).

Kantaja väittää toiseksi, että komissio erehtyi katsoessaan, että kantaja rikkoi EY 82 artiklaa sitoessaan PC-käyttöjärjestelmiensä saatavuuden Windows Media Playeriksi kutsutun mediatoiminnon samanaikaiseen hankintaan.

Kantajan mukaan riidanalainen päätös perustuu spekulatiiviseen markkinoiden sulkemisteoriaan, jonka mukaan Windows Media Player -nimisen mediatoiminnon jakelualueen laajuus saattaa jossain epämääräisessä vaiheessa tulevaisuudessa johtaa tilanteeseen, jossa sisällöntarjoajat ja ohjelmistojen kehittäjät koodaavat lähes yksinomaan Windows Media -muodoissa. Kantaja väittää, että tämä teoria on ristiriidassa AOL / Time Warner -yrityskeskittymää koskevan komission päätöksen (1) sekä asiakirja-aineistossa olevien niiden todisteiden kanssa, jotka osoittavat, että sisällöntarjoajat koodaavat edelleen monissa muodoissa.

Kantaja väittää myös, että riidanalaisessa päätöksessä ei oteta huomioon hyötyä, joka kantajan liiketoimintamallista saadaan ja joka merkitsee uuden toiminnon sisällyttämistä Windowsiin vastauksena teknologian kehitykseen ja kysynnän muutoksiin.

Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei myöskään täytetä edellytyksiä, jotka EY 82 artiklan ja varsinkin sen d alakohdan rikkomisen toteaminen edellyttävät. Kantaja väittää, että Windows ja sen mediatoiminto eivät ole kaksi erillistä tuotetta. Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä ei osoiteta, että väitetty sidonta ja sidotut tuotteet eivät liity luonnollisesti tai kaupallisen käytön vuoksi toisiinsa. Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä jätetään huomiotta Euroopan yhteisöille TRIPSissä asetettu velvoite EY 82 artiklaa asian tosiseikkoihin sovellettaessa ja että asetettu korjaustoimenpide ei ole oikeasuhteinen.

Kantaja väittää kolmanneksi, että vaatimus siitä, että kantaja nimittää päätöksen noudattamisen valvonnasta vastaavan toimitsijamiehen, joka vastaanottaa ja tutkii kanteluita, ja maksaa tälle palkkaa, on lainvastainen, koska se ylittää komission toimivallan. Kantaja toteaa, että toimitsijamiehelle siirretyt valtuudet ovat tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksia, jotka kuuluvat tavallisesti komissiolle ja joita ei voida siirtää.

Kantaja väittää lopuksi, ettei sakon määräämiseen kantajalle ole olemassa perustaa, koska väärinkäytön toteaminen on oikeudellisesti uusi asia. Kantaja väittää myös, että sakko on selvästi liiallinen.

(1)  Yrityskeskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi 11 päivänä lokakuuta 2000 tehty komission päätös 2001/718/EY (Asia COMP/M.1845 — AOL/Time Warner) (EYVL 2001 L 268, s. 28).