12.6.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 156/3

JCB Servicen 5.4.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston asiassa T-67/01, JCB Service vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 13.1.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-167/04 P)

(2004/C 156/07)

JCB Service, kotipaikka Rocester, Staffordshire (Yhdistynyt kuningaskunta), on valittanut 5.4.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston asiassa T-67/01 (1), JCB Service vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 13.1.2004 antamasta tuomiosta. Valittajan edustaja on asianajaja E. Morgon de Rivery.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.

kumoaa kokonaisuudessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-67/01, JCB Service vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 13.1.2004 antaman tuomion siltä osin kuin siinä rikotaan Euroopan yhteisön oikeutta loukkaamalla valittajan puolustautumisoikeuksia, tai

2.

kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-67/01, JCB Service vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 13.1.2004 antaman tuomion siltä osin kuin (i) siinä tuomitaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin, Ranskaan ja Italiaan sijoittautuneiden valtuutettujen jälleenmyyjien harjoittaman passiivisen myyntitoiminnan väitetty yleinen rajoittaminen ja Ranskaan ja Italiaan sijoittautuneiden jakelijoiden toimituslähteiden väitetty rajoittaminen, joka esti jakelijoiden väliset ristikkäistoimitukset, ja siltä osin kuin (ii) siinä määrätään JCB Servicelle sakko näistä väitetyistä kilpailusääntöjen rikkomisista, ja

3.

itse ratkaisee lopullisesti asian T-67/01 EY:n tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan nojalla ja siis kumoaa kokonaan tai osittain asiassa COMP.F.1/35.918 (2) 21.12.2000 tehdyn komission päätöksen ja täyttä harkintavaltaansa käyttäen kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-67/01, JCB Service vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 13.1.2004 antamallaan tuomiolla JCB Servicelle määräämän 30 miljoonan euron suuruisen sakon tai alentaa sen määrää, ja

4.

joka tapauksessa velvoittaa yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan mukaisesti komission korvaamaan valittajalle sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa että yhteisöjen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut,

5.

toissijaisesti 3 kohtaan nähden, mikäli yhteisöjen tuomioistuin ei itse ratkaise asiaa, määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin, ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoi yhteisön oikeutta kieltäytymällä käsittelemästä väitettä, jonka mukaan valittajan puolustautumisoikeuksia oli loukattu. Valittaja väittää ensinnäkin puolustautumisoikeuksiaan loukatun, koska komissiossa käyty menettely, joka kesti (ilmoituksen tekemisestä komission päätökseen) 27 vuotta, oli liian pitkä ja näin ollen esti valittajaa käyttämästä oikeuksiaan ilmoituksen tehneenä osapuolena. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen jättämällä huomiotta ne seuraukset, joita tällaisesta loukkauksesta aiheutui valittajan mahdollisuuksille puolustautua tehokkaasti. Valittaja väittää toiseksi myös syyttömyysolettamaa koskevaa oikeuttaan loukatun, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon tiettyjä syyttömyyden puolesta puhuneita todisteita, jätti soveltamatta faisceau d'indices (näyttökokonaisuus) -menetelmää merkityksellisten todisteiden arvioimiseksi ja jätti antamatta asianmukaiset ja puolueettomat perustelut.

Toinen valitusperuste

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoi EY 81 artiklaa tuomitessaan tosiseikkojen virheellisen oikeudellisen luonnehdinnan, näytön vääristelyn ja asiassa sovellettavien Euroopan yhteisön kilpailusääntöjen virheellisen soveltamisen perusteella valittajan siitä, että tämä (i) kielsi yleisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin, Ranskaan ja Italiaan sijoittautuneiden jälleenmyyjiensä harjoittaman passiivisen myyntitoiminnan ja (ii) rajoitti Ranskaan ja Italiaan sijoittautuneiden jakelijoidensa toimituslähteitä. Tämä puolestaan johti EY 81 artiklassa määrätyn kiellon sellaiseen soveltamiseen, joka on selvästi vastoin kyseisen määräyksen sanamuotoa ja tarkoitusta.

Kolmas valitusperuste

Tämä valitusperuste koskee sakon laskemista. Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoi asetuksen N:o 17 15 artiklaa loukkaamalla sakon määräämisessä sovellettavia tärkeitä perusperiaatteita, kuten hyvän hallintotavan periaatetta, yksityisten luottamuksensuojan periaatetta ja seuraamuksen tasapuolisuuden periaatetta, ja virheellisesti arvioimalla väitettyjen kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuutta ja kestoa sekä lieventäviä ja raskauttavia asianhaaroja.

(1)  EYVL C 186, 30.6.2001, s. 9.

(2)  EYVL L 69, 12.3.2002, s. 1.