30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 118/44

Peroxid-Chemie GmbH & Co. KG:n 16.3.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-104/04)

(2004/C 118/97)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Peroxid-Chemie GmbH & Co. KG, Pullach (Saksa), on nostanut 16.3.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat M. Karl ja C. Steinle.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa komission 10.12.2003 asiassa COMP/E-2/37.857 — Orgaaninen peroksidi — tekemän päätöksen (oikaistu 7.1.2004) 2 artiklan a, c ja d kohdan

—

vaihtoehtoisesti poistaa päätöksen 2 artiklan c ja d kohdassa kantajalle määrätyn sakon

—

vahvistaa Akzo Nobel Polymer Chemicals B.V:lle, Akzo Nobel N.V:lle ja Akzo Nobel Chemicals International B.V:lle yhteisvastuullisina velallisina 120,75 miljoonan euron suuruisen sakon

—

velvoittaa Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio totesi kantajan ja viiden muun yrityksen (mm. Akzo) tai yritysten yhteenliittymän rikkoneen EY 81 artiklan 1 kohtaa, kun ne olivat osallistuneet sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin orgaanisen peroksidin markkinoilla. Kantajalle määrättiin kaksi sakkoa. Akzolle ei määrätty sakkoa.

Kantaja ei vaadi koko kannetta kumottavaksi, vaan ainoastaan sille määrätyt sakot. Kantajan mielestä komission ei olisi pitänyt määrätä kantajalle kahta sakkoa tämän osallistumisesta kilpailurikkomuksiin orgaanisen peroksidin markkinoilla. Komissio on rikkonut joko vanhentumissäännöksiä tai kahden rangaistuksen kieltoa vastaan. Jos kantajalle määrätään tekemästään kahdesta eri rikkomuksesta kaksi sakkoa, on ensimmäinen (vuodesta 1971 elokuun 1992 loppuun tehty) rikkomus jo vanhentunut. Jos taas molemmat sakot on määrätty yhdestä ja samasta kantajan rikkomuksesta, on vastoin kieltoa määrätty kaksi rangaistusta.

Kantaja väittää komission myös jättäneen huomiotta asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa asetetun ylärajan, sillä kantajalle määrätty sakko ylittää 10 prosenttia päätöksentekoa edeltäneen tilikauden kokonaisliikevaihdosta. Lisäksi komissio ei olisi saanut pitää kantajaa rikkomuksenuusijana eikä siksi korottaa kantajalle määrättyjä sakkoja 50 prosentilla. Näin ollen komissio on loukannut syyttömyysolettaman periaatetta ja kantajan puolustautumisoikeuksia.

Kantaja toteaa vielä, että komissio ei ole ottanut huomioon yhdenvertaisuusperiaatetta eikä vuoden 1996 avaintodistajatiedonantoa, kun se ei ole määrännyt Akzolle sakkoa, vaikka tällä on todistettavasti ollut ratkaiseva rooli lainvastaisessa menettelyssä. Siten komissio on on antanut kantajan pääkilpailijalle epäoikeudenmukaisen taloudellisen edun, jonka suuruus lasketaan sadoissa miljoonissa, mikä koskee kantajaa välittömästi ja henkilökohtaisesti.