30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 118/6

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(viides jaosto)

29 päivänä huhtikuuta 2004

asiassa C-77/01 (Tribunal Central Administrativon esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA (EDM) vastaan Fazenda Pública (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - Direktiivin 2 artikla, 4 artiklan 2 kohta, 13 artiklan B kohdan d alakohta ja 19 artiklan 2 kohta - Käsite ”taloudellinen toiminta” - Käsite ”liitännäiset rahoitusliiketoimet” - Vastikkeelliset palvelujen suoritukset)

(2004/C 118/11)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asiassa C-77/01, jonka Tribunal Central Administrativo (Portugali) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA (EDM), aiemmin Empresa de Desenvolvimento Mineiro SA (EDM), vastaan Fazenda Pública, Ministério Públicon osallistuessa asian käsittelyyn, ennakkoratkaisun jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 2 artiklan, 4 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan B kohdan d alakohdan ja 19 artiklan 2 kohdan tulkinnasta, yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: tuomari P. Jann, joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit C. W. A. Timmermans ja S. von Bahr (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl, on antanut 29.4.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa

—

pelkästä osakkeiden ja muiden arvopapereiden – kuten sijoitusrahasto-osuuksien – myynnistä muodostuva toiminta ei ole taloudellista toimintaa jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä, eikä se näin ollen kuulu tuon direktiivin soveltamisalaan,

sijoitusrahastoihin tehdyt sijoitukset eivät ole kuudennen direktiivin 77/388  2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä ”vastikkeellisia” palvelujen suorituksia, eivätkä myöskään ne näin ollen kuulu direktiivin soveltamisalaan,

näihin liiketoimiin liittyvän liikevaihdon määrä on jätettävä pois tuon direktiivin 17 ja 19 artiklassa tarkoitettua vähennyksen suhdelukua koskevasta laskelmasta,

—

sitä vastoin se, että holding-yhtiö myöntää vuosittain korollisia lainoja osittain omistamilleen yhtiöille, sekä holding-yhtiön pankkitalletuksiin tai arvopapereihin – kuten valtion velkasitoumuksiin tai sijoitustodistuksiin – tekemät sijoitukset ovat verovelvollisen tässä ominaisuudessaan suorittamaa taloudellista toimintaa kuudennen direktiivin 77/388  2 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä,

kyseiset liiketoimet on kuitenkin vapautettu arvonlisäverosta tämän samaisen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 ja 5 alakohdan nojalla,

kuudennen direktiivin 77/388  17 ja 19 artiklassa tarkoitettua vähennyksen suhdelukua laskettaessa näitä liiketoimia on pidettävä liitännäisinä liiketoimina tuon direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa mielessä siltä osin kuin ne merkitsevät arvonlisäverollisten tavaroiden tai palvelujen käyttämistä vain hyvin rajoitetusti; vaikka kuudennen direktiivin 77/388 soveltamisalaan kuuluvien rahoitusliiketoimien tuottamien tulojen suuruus voi tältä osin olla merkki siitä, että näitä liiketoimia ei ole pidettävä liitännäisinä tuossa säännöksessä tarkoitetussa mielessä, se, että tällaisista liiketoimista saatavien tulojen määrä ylittää kyseisen yrityksen pääasialliseksi toiminnaksi ilmoitetusta toiminnasta saatavien tulojen määrän, ei voi yksinään estää pitämästä näitä rahoitusliiketoimia ”liitännäisinä liiketoimina”,

kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, merkitsevätkö pääasiassa kyseessä olevat liiketoimet arvonlisäverollisten tavaroiden tai palvelujen käyttämistä vain hyvin rajoitetusti, ja jos näin on, jättää näiden liiketoimien tuottamat korot pois vähennyksen suhdeluvun laskemisessa käytettävän murtoluvun nimittäjästä.

2)

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset työt, jotka konsortion jäsenet suorittavat konsortiosopimuksen ehtojen mukaisesti ja jotka vastaavat tuossa sopimuksessa kullekin niistä osoitettua osuutta, eivät ole ”vastikkeellisia” tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia kuudennen direktiivin 77/388  2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä, eivätkä ne näin ollen ole tuon direktiivin nojalla verollisia liiketoimia. Sillä, että konsortiota hallinnoiva konsortion jäsen toteuttaa näitä töitä, ei ole merkitystä tältä osin. Sitä vastoin silloin kun se, että konsortion jäsenen suorittama osuus töistä ylittää sille kyseisen sopimuksen mukaan kuuluvan osuuden, johtaa siihen, että konsortion muut jäsenet maksavat vastiketta tuon osuuden ylittävistä töistä, viimeksi mainitut työt ovat ”vastikkeellisia” tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa mielessä.

(1)  EYVL C 118, 21.4.2001.