Suositus toiseen käsittelyyn: Neuvoston yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista [15776/2/2002 — C5-0132/2003 — 2002/0073(COD)] — Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta.

Puheenvuorot: Heinz Kindermann PSE-ryhmän puolesta, Christel Fiebiger GUE/NGL-ryhmän puolesta, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf Verts/ALE-ryhmän puolesta, Liam Hyland UEN-ryhmän puolesta, Jeffrey William Titford EDD-ryhmän puolesta, sitoutumaton Dominique F. C. Souchet ja Rijk van Dam.

Mietintö: Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Välimeren kalavarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta [2002/2281(INI)] — Kalatalousvaliokunta.

Puheenvuorot: Rosa Miguélez Ramos PSE-ryhmän puolesta, Ilda Figueiredo GUE/NGL-ryhmän puolesta, Yves Piétrasanta Verts/ALE-ryhmän puolesta, Sebastiano (Nello) Musumeci UEN-ryhmän puolesta, Struan Stevenson, Carlos Lage ja Miquel Mayol i Raynal.

(Istunto keskeytettiin klo 10.10 äänestysten alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 11.00.)

Nelly Maes käytti puheenvuoron esitti pahoittelunsa sen johdosta, että Iranin hallituksen vastustajat eri maissa ovat tehneet ja yrittäneet tehdä polttoitsemurhia samaan aikaan kun virallinen Iranin valtuuskunta on vierailulla parlamentissa. Hän pyysi täsmentämään, että parlamentin kantana on tukea ihmisoikeuksien puolustajia Iranissa (puhemies merkitsi tämän muistiin).

Äänestysten kulkua koskevat yksityiskohdat (tarkistukset, erilliset äänestykset, kohta kohdalta -äänestykset, ...) esitetään pöytäkirjaan sisältyvässä liitteessä I.

6. Lähtö- ja saapumisaikojen jakaminen yhteisön lentoasemilla *** I (työjärjestyksen 110 a artikla) (äänestys)

Mietintö: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä 18 päivänä tammikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta (KOM(2003) 207 — C5-0186/2003 — 2001/0140(COD)) — Aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunta.

7. Zoonoosien ja niiden aiheuttajien seuranta *** II (työjärjestyksen 110 a artikla) (äänestys)

Suositus toiseen käsittelyyn: Neuvoston yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta (14856/1/2002 — C5-0084/2003 — 2001/0176(COD)) — Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta.

8. Kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelu *** II (työjärjestyksen 110 a artikla) (äänestys)

Suositus toiseen käsittelyyn: Neuvoston yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 86/609/ETY muuttamisesta (5240/1/2003 — C5-0134/2003 — 2001/0277(COD)) — Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta.

9. Yhteisön tiede- ja teknologiatilastojen tuotanto ja kehittäminen *** II (kirjeen muodossa) (äänestys)

Suositus toiseen käsittelyyn (kirjeen muodossa): Neuvoston yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi yhteisön tiede- ja teknologiatilastojen tuotannosta ja kehittämisestä [14089/1/2002 — C5-0130/2003 — 2001/0197(COD)] — Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta.

10. Ateenassa vuonna 2004 pidettävien olympia- ja paralympiakisojen osanottajien viisumit * (työjärjestyksen 110 a artikla) (äänestys)

Mietintö: Ehdotus neuvoston asetukseksi Ateenassa vuonna 2004 pidettävien olympia- ja paralympiakisojen osanottajien viisumihakemuksia ja viisumin myöntämistä koskevien menettelyjen helpottamisesta [KOM(2003) 172 — C5-0181/2003 — 2003/0061(CNS)] — Kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta.

Mietintö: Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Välimeren kalavarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti koskevasta yhteisön toimintasuunnitelmasta [2002/2281(INI)] — Kalatalousvaliokunta.

Mietintö: Rakennerahastoja koskeva komission 13. vuosikertomus [KOM(2002) 591 — 2003/2019(INI)] — Aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Mietintö: Komission kertomus koheesiorahaston vuosikertomuksesta (2001) [KOM(2002) 557 — 2003/2020(INI)] — Aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunta.

14. Salmonellan ja muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien zoonoosien aiheuttajien valvonta *** II (äänestys)

Suositus toiseen käsittelyyn: Neuvoston yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta [14857/1/2002 — C5-0083/2003 — 2001/0177(COD)] — Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta.

15. Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunta *** II (äänestys)

Suositus toiseen käsittelyyn: Neuvoston yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta [14054/1/2002 — C5-0085/2003 — 2001/0257(COD)] — Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta.

Mietintö: Esitys Euroopan unionin lisätalousarvioksi N:o 1 varainhoitovuodeksi 2003 [8125/2003 — C5-0059/2003 — 2003/2031(BUD)] — Budjettivaliokunta.

19. Eurooppalaisten poliittisten puolueiden säännöt ja rahoitus *** I (äänestys)

Mietintö: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisten poliittisten puolueiden säännöistä ja rahoituksesta [KOM(2003) 77 — C5-0059/2003 — 2003/0039(COD)] — Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta.

Esittelijä ennen äänestyksiä tarkistuksista ja kompromissitarkistuksista sekä siitä, että kompromissitarkistusten täsmäävyys olisi tarkistettava kaikilla kielillä.

José Ribeiro e Castro; hänen mielestään käsiteltäväksi jätetyt kompromissitarkistukset eivät itse asiassa olleet työjärjestyksen 130 artiklan 4 kohdan mukaisia kompromissitarkistuksia.

Puhemies sai parlamentin hyväksynnän kompromissitarkistuksille ennen kuin niistä toimitettiin äänestys.

Pervenche Berès ilmoitti käännösvirheestä tarkistuksen 34 ranskankielisessä versiossa.

Äänestyksen jälkeen esittelijä esitti onnittelut äänestyksen tuloksen johdosta.

20. Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt * (äänestys)

Mietintö: Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta [KOM(2002) 213 — C5-0262/2002 — 2002/0100(CNS)] — Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta

(Äänestys komission ehdotuksesta toimitettiin 27. maaliskuuta 2003(kyseisen istunnon pöytäkirja, kohta 3) ja asia palautettiin valiokuntaan uudelleenkäsittelyä varten työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti.)

(Keskustelu käytiin 4. kesäkuuta 2003(kyseisen istunnon pöytäkirja, kohta 21).)

Mietintö: Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön maahanmuuttopolitiikkaan sovellettavasta avoimen koordinaation menetelmästä (KOM(2001) 387 — C5-0337/2002 — 2002/2181(COS)) ja komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Siirtolaisuuskysymykset osaksi Euroopan unionin politiikkaa suhteissa unionin ulkopuolisiin maihin (KOM(2002) 703 — C5-0233/2003 — 2002/2181(COS)) — Kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

(korvaa päätöslauselmaesitykset B5-0312, 0313, 0314, 0315, 0316 ja 0317/2003):

Mietintö: Komission tiedonanto energia-alan yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa [2002/2244(INI)] — Kehitysyhteistyövaliokunta.

Mietintö: Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa [KOM(2002) 539 — 2003/2065(INI)] — Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta.

26. Liittymistä edeltävä rakennepolitiikan väline (ISPA) (2001) (äänestys)

Mietintö: Komission liittymistä edeltävää rakennepolitiikan välinettä (ISPA) koskeva vuosikertomus 2001 [KOM(2002) 596 — C5-0025/2003 — 2003/2021(INI)] — Aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Mietintö: Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön toimintasuunnitelmasta poisheitettyjen kalojen vähentämiseksi [KOM(2002) 656 — 2003/2036(INI)] — Kalatalousvaliokunta.

Työjärjestyksen 137 artiklan 3 kohdan mukaiset kirjalliset äänestysselitykset julkaistaan tämän istunnon sanatarkoissa istuntoselostuksissa.

Parlamentti vahvisti ELDR- ja Verts/ALE-ryhmien pyynnöstä tarkkailijoiden nimitykset seuraaviin valiokuntiin:

Puhemies ilmoitti työjärjestyksen 74 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaanottaneensa seuraavat neuvoston yhteiset kannat, niiden vahvistamiseen johtaneet perusteet ja komission kannat:

Kolmen kuukauden määräaika, jonka kuluessa parlamentti antaa lausuntonsa, alkaa näin ollen huomisesta 20. kesäkuuta 2003.

32. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen

Työjärjestyksen 148 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämän istunnon pöytäkirja annetaan parlamentin hyväksyttäväksi seuraavan istunnon alussa.

Hyväksytyt tekstit toimitetaan parlamentin hyväksynnällä asianomaisille tahoille.

HYVÄKSYTYT TEKSTIT

P5_TA(2003)0276

Lähtö- ja saapumisaikojen jakaminen yhteisön lentoasemilla *** I

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi, jolla muutetaan seuraavaa muutettua ehdotusta: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä 18 päivänä tammikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta (KOM(2003) 207 — C5-0186/2003 — 2001/0140(COD))

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely — uudelleen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen, jolla muutetaan muutettua ehdotusta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003) 207) (1),

—	ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2002) 623) (1),

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 335) (2),

—	ottaa huomioon kantansa ensimmäisessä käsittelyssä 11. kesäkuuta 2002 esittämänsä kannan (3),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5-0186/2003),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, 71 artiklan 1 kohdan ja 158 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A5-0222/2003);

1.	hyväksyy komission ehdotuksen itsenäisenä ehdotuksena;

2.	pyytää komissiota ja neuvostoa käsittelemään muutoksia asetukseen (ETY) N:o 95/93 ja muutoksia, jotka sisältyvät ehdotukseen, jolla muutetaan muutettua ehdotusta, kahdessa erillisessä asetuksessa;

3.	pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.	kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2) EYVL C 270 E, 25.9.2001, s. 131.

(3) P5_TA(2002)0293.

P5_TA(2003)0277

Zoonoosien ja niiden aiheuttajien seuranta *** II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta (14856/1/2002 — C5-0084/2003 — 2001/0176(COD))

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14856/1/2002 — C5-0084/2003) (1),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 452) (3),

—	ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2002) 684) (4),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 78 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A5-0194/2003);

1.	hyväksyy yhteisen kannan;

2.	toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.	kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.	kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen asianmukaisesti ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.	kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 90 E, 15.4.2003, s. 9.

(2) P5_TA(2002)0237.

(3) EYVL C 304 E, 30.10.2001, s. 250.

(4) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

P5_TA(2003)0278

Kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelu *** II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 86/609/ETY muuttamisesta (5240/1/2003 — C5-0134/2003 — 2001/0277(COD))

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (5240/1/2003 — C5-0134/2003) (1),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 703) (3),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 78 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A5-0185/2003);

1.	hyväksyy yhteisen kannan;

2.	toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.	kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.	kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen asianmukaisesti ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.	kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 113 E, 13.5.2003, s. 59.

(2) P5_TA(2002)0339.

(3) EYVL C 25 E, 29.1.2002, s. 536.

P5_TA(2003)0279

Yhteisön tiede- ja teknologiatilastojen tuotanto ja kehittäminen *** II

Neuvoston yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi yhteisön tiede- ja teknologiatilastojen tuotannosta ja kehittämisestä (14089/1/2002 — C5-0130/2003 — 2001/0197(COD))

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Yhteinen kanta hyväksyttiin, ja kyseinen säädös katsotaan annetuksi yhteisen kannan mukaisesti.

P5_TA(2003)0280

Ateenassa vuonna 2004 pidettävien olympia- ja paralympiakisojen osanottajien viisumit *

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Ateenassa vuonna 2004 pidettävien olympia- ja paralympiakisojen osanottajien viisumihakemuksia ja viisumin myöntämistä koskevien menettelyjen helpottamisesta (KOM(2003) 172 — C5-0181/2003 — 2003/0061(CNS))

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen (KOM(2003) 172) (1),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan,

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5-0181/2003),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A5-0211/2003);

1.	hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.	pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.	pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.	pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.	kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

KOMISSION TEKSTI	PARLAMENTIN TARKISTUKSET
Tarkistus 1
4 artiklan 4 kohta
4. Vuoden 2004 olympiakisojen järjestelytoimikunnan on toimitettava viisumien myöntämisestä vastaaville viranomaisille mahdollisimman nopeasti viisumihakemukset ja jäljennökset olympiakisojen akkreditointikorttia koskevista hakemuksista, joista ilmenevät osanottajien olennaiset henkilötiedot, joihin kuuluvat suku- ja etunimi, sukupuoli, syntymäpaikka ja -maa sekä passin numero ja voimassaoloaika.	4. Vuoden 2004 olympiakisojen järjestelytoimikunnan on toimitettava viisumien myöntämisestä vastaaville viranomaisille mahdollisimman nopeasti viisumihakemukset ja jäljennökset olympiakisojen akkreditointikorttia koskevista hakemuksista, joista ilmenevät osanottajien olennaiset henkilötiedot, joihin kuuluvat suku- ja etunimi, sukupuoli, kansalaisuus, syntymäpaikka ja -maa sekä passin numero ja voimassaoloaika.
Tarkistus 2
8 artikla
Jos vastuuorganisaatiot muuttavat olympia- ja paralympiakisojen osanottajiksi valittujen henkilöiden luetteloa ennen kisojen alkua, niiden on ilmoitettava asiasta vuoden 2004 olympiakisojen järjestelytoimikunnalle, jotta luettelosta poistettujen henkilöiden akkreditointikortit voidaan peruuttaa. Olympiakisojen järjestelytoimikunta ilmoittaa asianomaisten viisumien numerot viisumien myöntämisestä vastaaville viranomaisille. Viisumien myöntämisestä vastaavat viranomaiset mitätöivät asianomaisten henkilöiden viisumit ja tiedottavat asiasta rajalla tehtävistä tarkastuksista vastaaville viranomaisille, jotka puolestaan välittävät tiedon edelleen muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.	Jos vastuuorganisaatiot muuttavat olympia- ja paralympiakisojen osanottajiksi valittujen henkilöiden luetteloa ennen kisojen alkua, niiden on ilmoitettava asiasta viipymättä vuoden 2004 olympiakisojen järjestelytoimikunnalle, jotta luettelosta poistettujen henkilöiden akkreditointikortit voidaan peruuttaa. Olympiakisojen järjestelytoimikunta ilmoittaa asianomaisten viisumien numerot viisumien myöntämisestä vastaaville viranomaisille. Viisumien myöntämisestä vastaavat viranomaiset mitätöivät asianomaisten henkilöiden viisumit ja tiedottavat asiasta välittömästi rajalla tehtävistä tarkastuksista vastaaville viranomaisille, jotka puolestaan viipymättä välittävät tiedon edelleen muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
Tarkistus 3
10 artikla
Kreikka toimittaa komissiolle kuuden kuukauden kuluessa paralympiakisojen päättymisestä kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvien näkökohtien toteutumisesta. Komissio laatii tämän kertomuksen sekä muiden jäsenvaltioiden samaan määräaikaan mennessä toimittamien tietojen perusteella arvion tässä asetuksessa säädettyjen, viisumin myöntämistä kisojen osanottajille koskevien poikkeusjärjestelyjen toimivuudesta, ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.	Kreikka toimittaa komissiolle neljän kuukauden kuluessa paralympiakisojen päättymisestä kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvien näkökohtien toteutumisesta. Komissio laatii tämän kertomuksen sekä muiden jäsenvaltioiden samaan määräaikaan mennessä toimittamien tietojen perusteella arvion tässä asetuksessa säädettyjen, viisumin myöntämistä kisojen osanottajille koskevien poikkeusjärjestelyjen toimivuudesta, ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio laatii tämän kertomuksen riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta Italian viranomaiset voivat ottaa Ateenan olympiakisojen ja paralympiakisojen kokemukset huomioon Torinossa vuonna 2006 pidettävien talviolympialaisten organisoinnissa.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

P5_TA(2003)0281

Välimeren kalavarojen säilyttäminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Välimeren kalavarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti koskevasta yhteisön toimintasuunnitelmasta (2002/2281(INI))

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2002) 535),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

—	ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A5-0171/2003),

A.	ottaa huomioon Välimeren tärkeyden Euroopan unionin kalastusalalle sekä pyydettävien lajien monimuotoisuuden että kalastuksen sosioekonomisen ja joissakin tapauksessa kulttuurisen merkityksen kannalta,

ottaa huomioon Välimeren alueen kalastuslaivaston erityispiirteet, sillä kyse on suurelta osin pienimuotoisesta kalastuksesta, joka on sekaluonteista ja jossa käytetään suhteellisen vanhanaikaista laivastoa; ottaa lisäksi huomioon vesiviljelyn lisääntyvän kehittämisen ja urheilukalastuksen harjoittamisen joillakin Välimeren matkailualueilla,

katsoo kuitenkin, etteivät Välimeren erityispiirteet saa haitata yhteistä hallintaa koskevien normien täytäntöönpanoa, vaan ne edellyttävät joustavaa hallintajärjestelmää, jossa otetaan huomioon, että tähän mennessä perustettu poikkeusjärjestelmä on tehoton ja saattaa vaarantaa kalastusalan kehitysnäkymät Välimerellä,

ottaa huomioon, että kalastajien yhdistysten paikallisesta ja vastuuntuntoisesta hallinnoinnista hankkimat lukuisat kokemukset (erityisesti kalastusponnistuksen hallintaan liittyvissä asioissa) sekä vaihtoehtoiset toimet, kuten suojellut, vedenalaiset kalaviljelmät, ovat osaltaan edesauttaneet huomattavasti Välimeren kalastuksen hallintajärjestelmää koskevaa suunnitelmaa,

E.	ottaa huomioon rakenteelliset muutokset, joita uudistus tuo tullessaan, ja siitä kyseiselle alalle aiheutuvat taloudelliset ja rahoitukseen liittyvät vaikutukset, joiden vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön sopivia välineitä uudistuksen tukemiseksi,

ottaa huomioon, että Välimeren maantieteellinen erityisluonne ja siitä johtuva kalavarojen hallinnan oikeudellinen rakenne edellyttävät monenkeskistä vuoropuhelua kaikkien Välimeren rantavaltioiden kanssa, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa järjestelmällisen lähestymistavan avulla sekä tutkimuksen että toimien täytäntöönpanon alalla,

G.	ottaa huomioon Välimerta koskevan tieteellisen tutkimuksen puutteet, jotka liittyvät tutkimuksen laatuun ja sektorikohtaiseen lähestymistapaan ja jotka aiheuttavat lukuisia epävarmuustekijöitä merellisten varojen käytölle ja lajien lisääntymiselle,

ottaa huomioon viimeaikaiset kokemukset ja komission ponnistelut Välimeren erityispiirteet paremmin huomioon ottavan tutkimuksen edistämiseksi varsinkin Välimeren kalastusneuvoston (GFCM) ja Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) puitteissa, sillä se on välttämätön edellytys sellaisten hallintaa koskevien uusien normien laatimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, jotka perustuvat luotettavaan tieteelliseen tietoon,

I.	ottaa huomioon kasvavan huolestuneisuuden ympäristön suhteen ja toimielinten toimet ekosysteemien suojelemiseksi ja säilyttämiseksi osana varojen kestävään käyttöön perustuvaa lähestymistapaa,

J.	toteaa kuitenkin, että kalastustoiminta on usein pikemminkin uhri kuin syyllinen Välimeren joidenkin alueiden ympäristön pilaantumisessa, joka johtuu suurimmaksi osaksi kaupunkien ja teollisuuden saasteista sekä rannikkoalueiden yhdennetyn hallinnoinnin puuttumisesta,

K.	ottaa huomioon huolestuneisuuden laittoman kalastuksen jatkumisesta niin yhteisössä kuin kansainvälisestikin; ottaa huomioon myös tarpeen perustaa valvontajärjestelmä, joka olisi tehokas viranomaisten kannalta ja kestävä toimijoiden kannalta;

1.	pitää myönteisenä komission tiedonantoa, joka vastaa niin politiikan ja tieteen alan kuin kalastusalan ammattilaistenkin Välimerellä tapahtuvaan kalastukseen liittyviin odotuksiin alan kestävän tulevaisuuden suunnittelemiseksi;

2.	jakaa näkemyksen siitä, että kalastuksen kestävä kehitys ja Välimeren erityispiirteiden on oltava uudistuksen peruslähtökohtina, ja tunnustaa, että tarvitaan joustavia toimia uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

katsoo, että poikkeusjärjestelmää on tarpeen tarkistaa perinpohjin, sillä se on tehnyt asetuksesta (EY) N:o 1626/94 (1) tehottoman, sillä edellytyksellä, että tarkistaminen tehdään uuden ja luotettavamman tieteellisen tiedon pohjalta; katsoo lisäksi, että tarkistamisessa olisi otettava huomioon muut sosioekonomiset, kulttuuriset ja matkailuun liittyvät kriteerit, kuten esimerkiksi kalastuksen erityismuotojen turvaaminen, jotka tällä hetkellä hyväksytään asetuksen (EY) N:o 2341/2002 (2) nojalla;

pitää myönteisenä toimintaohjelmassa tuettua hajautettua menetelmää ja etenkin ehdotusta siitä, että jäsenvaltioille siirretään rannikkokalastuksen hallintavastuu ja kalastusponnistuksen vähentämiseen tähtäävien paikallisten toimien edistäminen; katsoo lisäksi, että jaetun kalakannan alueita on laajennettava vain varmojen tietojen perusteella;

pitää ristiriitaisena ja epätarkoituksenmukaisena ehdotusta suurimpia sallittuja saaliita koskevan järjestelmän (TAC) laajentamisesta, koska komissio itse on tunnustanut kyseisen järjestelmän rajoitukset Välimeren tapauksessa; korostaa, että tarvitaan joustavia välineitä, joilla voidaan saavuttaa samat tavoitteet;

pitää välttämättömänä arvioida tarkasti vähimmäiskokojen käyttöönottamiseen liittyvät vaikutukset ottaen erityisesti huomioon toimintaohjelmassa mainitut tavoitteet ja katsoo, että on myös tarkasteltava vaihtoehtoisia hallinnointimenetelmiä, kuten esimerkiksi laillisten pyydysten erityispiirteitä ja valikoivuutta;

pitää myönteisenä ehdotusta siitä, että tulevien sääntöjen pitäisi koskea myös urheilukalastusta; katsoo kuitenkin, ettei kyseinen toimi saisi haitata urheilukalastustoimintaa, jonka ansiosta tietyt Välimeren alueet saavat huomattavia matkailutuloja; viittaa vesiviljelyä koskevassa asiassa 16. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman ”Vesiviljely Euroopan unionissa: nykyhetki ja tulevaisuus” (2002/2058(INI)) (3) esitettyihin suosituksiin;

kehottaa komissiota arvioimaan syvällisemmin, mitä vaikutuksia yhteisellä kalastuspolitiikalla on Välimerta koskevaan rakennepolitiikkaan, ottaen erityisesti huomioon aluetta koskevat sosioekonomiset seuraukset siten, että näitä seurauksia rajoitetaan ja säädetään tätä tarkoitusta varten asianmukaisesta taloudellisesta tuesta erityisesti innovatiivisilla toimilla, kuten laajentamalla de minimis-sääntöä koskemaan kalastusalaa;

9.	kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suosimaan kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen käytössä niin paljon kuin mahdollista pienkalastusta, joka luo eniten alan työpaikkoja;

10.

korostaa Välimeren alueen kolmansien maiden osallistumisen ja monenkeskisen lähestymistavan tarpeellisuutta Välimeren kalavarojen hallinnassa; vaatii antamaan etusijan monenkeskiselle päätöksenteolle sen varmistamiseksi, että tavoitteet saavutetaan; katsoo, että monenkeskisessä lähestymistavassa olisi otettava huomioon myös Euroopan unionin ulkopuolisten Välimeren alueen maiden kalastusalan rakenteelliset ja organisaatioon liittyvät puutteet toteuttamalla kumppanuushankkeita ja vaihtamalla hyviä käytäntöjä;

11.

pitää erittäin myönteisenä ehdotusta siitä, että kalastajia edustavat järjestöt liittyisivät kansainvälisiin kalastuselimiin, myös pienaluksilla kalastavat ehdottomasti mukaan luettuina, sekä ehdotusta Välimeren alueellisen neuvoa-antavan neuvoston perustamisesta; toivoo, ettei vastaavanlaisia elimiä perusteta ylen määrin ja että ne tarjoavat innovatiivisia virikkeitä ja säilyttävät kansainvälisen uskottavuutensa;

12.	kehottaa komissiota olemaan kannustamatta uusien kalastuksen suojavyöhykkeiden perustamista ennen kuin se on arvioinut jäsenvaltioiden kanssa niiden teknisen toteutettavuuden ja seuraukset siinä tapauksessa, että kolmannet maat ryhtyvät vastaavanlaisiin toimiin;

13.

katsoo komission ehdottaman ohjelman olevan yleisesti ottaen kunnianhimoinen, sillä sen avulla pyritään saavuttamaan tavoitteita, jotka ovat suurelta osin riippuvaisia kolmansista maista varsin lyhyellä aikavälillä, siitäkin huolimatta, ettei uutta, luotettavaa tieteellistä tietoa ole vielä saatavilla;

14.

tukee komissiota sen ponnisteluissa tutkimuksen ja tieteellisen tiedon keräämisen parantamiseksi; korostaa tarvetta koordinoida tutkimusta varsinkin luomalla läheisempiä yhteyksiä GFCM:n kanssa ja perustamalla Välimerta varten ”mallin”, jota voidaan käyttää sellaisen luotettavan tiedon hankkimiseen (ottaen kuitenkin huomioon alueen erityispiirteet), jota voidaan suoraan soveltaa hallinnointipolitiikkaan; pyytää erityisesti komissiota odottamaan STOAlta tilatun pohjaverkkotroolareilla harjoitetun kalastuksen seurauksia koskevan tutkimuksen loppuun saattamista ja ottamaan huomioon sen tulokset;

15.	katsoo, että markkinoiden erityistä epävakautta voidaan korjata edistämällä saaliiden aluksista purkamisen keskittämistä ja että tässä on otettava huomioon Välimeren alueen erityispiirteet; tukee paikallisten tietoverkostojen perustamista, jotta tutkimusta tällä alalla voitaisiin edistää;

16.

pahoittelee, ettei yhteisön tasolla ole enemmän otettu huomioon ja tuettu yhdennettyä lähestymistapaa rannikkoalueiden hallinnoinnissa, ja kehottaa komissiota tutkimaan asiaa koskevia konkreettisia ehdotuksia; kehottaa edistämään tutkimusta, joka koskee väkirikkailla rannikkoalueilla harjoitettavan tehokalastuksen vaikutuksia biologiselle monimuotoisuudelle ja luontotyypeille, jotta voidaan selvittää vastuukysymykset ja laatia rannikkoalueiden yhdennettyä hallinnointia koskevia suunnitelmia;

17.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan valvontaa ja säätämään huomattavasti tiukemmista ja siten ennaltaehkäisevämmistä rangaistuksista laittoman kalastuksen torjumiseksi ja toteuttamaan asianmukaisia toimia kyseisen valvonnan toteuttamiseksi ja arvioimaan satelliittipaikannusjärjestelmän käyttöönottoa tietyillä ammattikalastukseen ja urheilukalastukseen tarkoitetuilla aluksilla; kehottaa komissiota käymään tiiviimpää vuoropuhelua Välimeren alueen ulkopuolisten lippuvaltioiden kanssa, joiden alukset kalastavat Välimerellä, jotta haitallisia vaikutuksia voitaisiin rajoittaa;

18.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1) EYVL L 171, 6.7.1994, s. 1.

(2) EYVL L 356, 31.12.2002, s. 12.

(3) P5_TA(2003)0022.

P5_TA(2003)0282

Rakennerahastot (2001)

Euroopan parlamentin päätöslauselma rakennerahastoja koskevasta komission 13. vuosikertomuksesta (2001) (KOM(2002) 591 — 2003/2019(INI))

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2002) 591),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

—	ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan sekä kalatalousvaliokunnan lausunnot (A5-0186/2003),

A.	panee merkille, että vuotta 1994 edeltävältä ajalta maksamatta olevia määriä on pystytty pienentämään vuonna 2001, mutta pitää maksamatta olevien määrien kokonaissummaa yhä liian suurena,

B.	katsoo, että useimmissa jäsenvaltioissa kehityserot eivät osoita vähenemisen merkkejä, vaikka kaikkien alueiden yhteenlaskettu asukaskohtainen BKT lähentyy yhteisön keskiarvoa,

C.	katsoo, että rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annettua asetusta (EY) N:o 1260/1999 (1) muutettiin asetuksella (EY) N:o 1447/2001 (2) ja sitä mukautettiin (perustamissopimuksen 299 artiklan nojalla) syrjäisimpiä alueita ja saaristoalueita varten,

D.	katsoo, että unionin tulevassa laajentumisessa tavoite 1 -alueiden tukikelpoisuuden valintaperusteet on mukautettava selvästi laskettavissa olevaan BKT-tunnuslukuun asukasta kohden, ja on otettava huomioon saari- ja vuoristoalueiden sekä harvaan asuttujen alueiden erityispiirteet,

E.	katsoo, että suhteellisen eriarvoisuuden säilyminen jäsenvaltioiden sisällä on selvä todiste nykyisistä rakennerahastojen ja koheesiorahaston soveltamiseen liittyvistä puutteista,

katsoo, että vaikka Maastrichtin arviointiperusteiden mukainen talouden ja talousarvioiden vakautuspakko on tärkeä toimi valuuttatilanteen vakauden turvaamiseksi, se saattaa johtaa pahimmillaan siihen, että jäsenvaltioissa vähennetään julkisia investointeja, jotka ovat aivan välttämättömiä kehityksessä jälkeenjääneille alueille, ja uhkaa osittain EU:n hankkeiden yhteisrahoitusta,

G.	katsoo, että Göteborgin huippukokouksessa vaaditun (taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen) kestävyyden sisällyttäminen rakennepolitiikkaan on onnistunut paremmin,

H.	katsoo, että Lissabonin Eurooppa-neuvoston tekemistä täystyöllisyystavoitetta koskevista päätöksistä huolimatta EU:ssa ei ole pystytty alentamaan työttömyysasteita,

I.	ottaa huomioon, että työpaikkojen luomiseksi naisille ei toteuteta tehokkaita erityissuunnitelmia,

katsoo, että myös 13. vuosikertomuksessa vuodelta 2001 esitellään ja analysoidaan jälleen täsmällisesti määrällisiä tietoja (hyväksyttyjen hankkeiden lukumäärästä sekä maksusitoumus- ja maksumäärärahojen summista), mutta ei esitetä mitään konkreettisia tietoja saavutetusta laadullisesta edistymisestä alueiden kehittymisessä,

K.	katsoo, että alueellisen kehityksen laadullinen parantaminen on ensisijaisen tärkeää Euroopan unionin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta etenkin laajentumisen yhteydessä,

L.	katsoo, että rakennerahastoasetusta on edelleen sovellettava joustavammin ja että eri ohjelmien välillä on sallittava määrärahojen kohdentaminen uudelleen,

M.	katsoo, että toteutunut hallintomenettelyjen yksinkertaistaminen ei ole vielä tuottanut odotettuja tuloksia, ja pitää valitettavana eritoten komission ja jäsenvaltioiden välisen toimivallan ja vastuun jakautumisen epäselvyyksiä,

N.	katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden välillä ei edelleenkään ole päästy tasapainoon hankkeita koskevien menettelyjen ja tulosten valvonnassa,

O.	katsoo, että vakaata talousarviota ja erityisesti nolla-alijäämää koskevaa käytäntöä jäsenvaltioissa, joissa on tavoite 1 -alueita, ei voida toteuttaa vähentämällä valtion investointeja, koska se merkitsisi täydentävyysperiaatteen noudattamatta jättämistä.

Ohjelmien toteuttaminen

1.	arvostelee sitä, että vasta vuonna 2001 on saatu hyväksyttyä kaikki tavoitteiden 1— 3 ohjelmia sekä ohjelmakauden 2000—2006 yhteisöaloitteita koskevat asiakirjat, joten jäsenvaltiot ovat pystyneet hyödyntämään sopimatonta myöhästymistä;

2.	pahoittelee, ettei kolmastoista vuosikertomus (2001) sisällä analyysia laadullisista parannuksista, joita on saatu aikaan rakennerahastojen avulla;

3.	toteaa, että maksumäärärahojen vajaakäyttöasteeksi tuli näin keskimäärin 30 prosenttia tavoitteissa 1 ja 2 ja 60 prosenttia tavoitteessa 3; toteaa, että sen sijaan maksusitoumus- ja maksumäärärahoissa yhteisöaloitteiden toteutumisaste oli 89 prosenttia;

4.	panee merkille, että rakennerahaston uuden ajanjakson 2000 — 2006 ensimmäinen neljännes on kulunut ohjelman suunnitteluun ja että todelliset menot saavuttanevat vakaan tasonsa vasta vuonna 2004 — kun ajanjaksosta on kulunut yli kaksi kolmasosaa;

uskoo, että tämä tilanne haittaa hankkeiden perustöiden sujumista, ja vaatii, että tulevaisuudessa tällaisia ongelmia vältetään esimerkiksi erottamalla vanhojen ja uusien ohjelmien työt tai varaamalla eritellyt ajanjaksot eri rahoitusvirroille; katsoo, että todella radikaaleja ratkaisuja on harkittava rakennerahaston puolivälikatsauksen yhteydessä vuonna 2003;

panee merkille, että varsinkin tavoitteen 3, jota rahoittaa yksin Euroopan sosiaalirahasto (ESR), hyödyntäminen on erityisen heikkoa: vain 40 prosenttia vuosiksi 2000 — 2001 suunnitelluista maksuista on suoritettu (tavoitteiden 1 ja 2 kohdalla vastaava luku on 70 prosenttia) ja tähän sisältyy komission automaattinen ennakko, joten luku ei vastaa todellista täytäntöönpanoa; pyytää komissiota jakamaan paremmin tietoja ja hyviä käytäntöjä kyseisten pääosastojen välillä;

myöntää, että kyseiset ongelmat ovat osittain aiheutuneet myönteisistä rahastojen hajauttamistoimista, mutta on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät vielä kanna niille kuuluvaa uutta vastuuta — esimerkiksi vuonna 2001 tehdyt tilintarkastukset ja muut tarkastukset paljastivat ”merkittäviä laatueroja” jäsenvaltioiden tarkastuksissa;

panee merkille, että komission mukaan jäsenvaltiot ovat vuonna 2001 ponnistelleet erityisesti vuosien 1994 — 1999 ohjelmista rahoitettujen hankkeiden loppuunsaattamiseksi, joten rakennerahastojen toteuttamisviivästykset eivät johdu pelkästään komission myöhästyneistä ohjeista tai komission ja jäsenvaltioiden toimien riittämättömästä yhteensovittamisesta, vaan myös jäsenvaltioiden päätöksistä;

vaatii, että väliarvioinnissa tarkastellaan perusteellisesti varojen käytön tehokkuutta, yhteenkuuluvuutta muiden yhteisön politiikan alojen kanssa ja rahoitettujen hankkeiden osuutta alueiden kestävän kehityksen edistämisessä ja että komissio ehdottaa tulosten perusteella muutoksia ohjelmiin, jotta voidaan parantaa varojen käyttöä alueiden kestävän kehityksen varmistamiseksi;

10.	kehottaa komissiota tarkistamaan, toteutetaanko yksittäisten ohjelmien väliarvioinnin valmistelussa kumppanuusperiaatetta ja mainitaanko väliarvioinnissa myös kumppaneiden kannat;

11.	vahvistaa, että rakennerahastoja koskeva kokonaisvastuu olisi annettava yhdelle ainoalle pääosastolle ja yhdelle ainoalle ministerille kussakin jäsenvaltiossa, jotta voidaan parantaa koordinaatiota lukuisten yhteisön, kansallisen ja alueellisen tason yksiköiden välillä, joita asia koskee;

12.	pyytää komissiota Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) innovatiivisiin toimiin sisältyvien hankkeiden suuren tarpeen perusteella korottamaan ohjelman käyttöön myönnettyjen kokonaisvarojen summaa 400 miljoonalla eurolla siirtämällä varoja ohjelmista, joiden tarve on vähäisempi.

Yhteensovittaminen muiden rahoitusvälineiden kanssa

13.	pitää myönteisenä sitä, että jäsenvaltiot ovat noudattaneet komission kehotusta laatia strategisia viitekehyksiä koheesio- ja rakennerahastojen tukien yhteensovittamiselle; pyytää, että viitekehykset integroidaan yleisesti rakennerahastojen toimenpideohjelmiin;

14.

pitää myönteisenä sitä, että Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan investointirahaston (EIR) tiiviin yhteensovittamisen ansiosta unionissa toteutettaviin hankkeisiin myönnettiin lisäksi 31,2 miljardia euroa, joista 14,5 miljardia euroa on yksittäisiä lainoja ja 5 miljardia euroa globaalilainoja heikoimmassa asemassa olevilla alueilla; tukee pankkien asiantuntijoiden nimittämistä rakennerahastojen suurhankkeiden kiireellisiin arviointitehtäviin ja puoltaa yleisesti heidän osallistumistaan tilintarkastuksiin ja varainhoidon valvontaan;

15.

puoltaa sitä, että EIR takaa kaikki pk-yritysten laina- ja riskipääomarahastosalkut; puoltaa lisäksi tukialueiden laajentamista erityisesti tukemalla alkupääomarahastoja ja sisällyttämällä tutkimuksen ja kehityksen mikrolainojen jakamisen piiriin; korostaa kuitenkin, että EIR:n luottoehdot ovat osoittautuneet osittain sopimattomiksi erityisesti köyhillä alueilla, joissa ei ole minkäänlaista pääomapohjaa ja joissa on erittäin paljon työttömyyttä, tai silloin, jos naiset haluaisivat ryhtyä itsenäisiksi yrittäjiksi; katsoo, että tästä syystä on kiireesti tutkittava myös muita riskipääoman muotoja;

16.

tukee pyrkimystä vahvistaa ympäristöystävällisiä liikennemuotoja, uudenaikaistaa infrastruktuuria ja parantaa tuntuvasti yhteyksiä hakijavaltioihin suuntaamalla keskitetysti hakijavaltioihin koheesiorahaston sekä EAKR:n ja liittymistä edeltävän rakennepolitiikan välineen (ISPA) varoja Euroopan laajuisten verkkojen (TEN) puitteissa;

17.	panee merkille komission pyrkimyksen liittää alueelliset rataosat paremmin TEN-hankkeisiin, mutta vaatii kuitenkin esittämään jäsenvaltioiden kanssa laaditun ja integroidun suunnitelman liikenneyhteyksistä.

Yhteensopivuus yhteisön muiden politiikkojen kanssa

18.	arvostelee sitä, että uuden rakennerahastokauden heikko käynnistyminen haittasi tuntuvasti Euroopan sosiaalirahaston (ESR) hankkeita; pyytää väliarvioinnissa uusien suunnitteluehdotusten esittämistä, jotta tilanne vältettäisiin tulevaisuudessa;

19.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan voimakkaammin työllisyyspolitiikkansa keskipisteeksi täystyöllisyyteen tähtäävän Lissabonin prosessin ja kehottaa komissiota tässä yhteydessä laatimaan ehdotuksia toimenpiteistä, joilla saavutetaan myönteisiä yhteisvaikutuksia eurooppalaisen työllisyysstrategian ja kansallisten toimintasuunnitelmien välillä;

20.

vaatii, että ESR:n ja Euroopan työllisyysstrategian yhteisvaikutusta parannetaan; katsoo, että on hyödynnettävä täysimääräisesti sitä, että ESR vaatii sen vaikutuksen laadullista ymmärtämistä, mutta kertomuksessa ei kuitenkaan mainita vuoden 2001 tiedonantoa (KOM(2001) 16), jossa yritettiin analysoida ESR:n suhdetta Euroopan työllisyysstrategiaan ajanjaksolla 2000—2006;

21.	odottaa, että sosiaalirahaston osuus Euroopan työllisyysstrategian toteutuksessa arvioidaan tulevaisuudessa myös laadullisesti, jotta sosiaalirahaston innovatiivinen luonne olisi paremmin arvioitavissa;

22.

panee merkille Equal-yhteisöaloiteohjelman valmistelun ja käynnistämisen hyväksi vuosina 2001—2002 tehdyn työn ja pitää erityisen myönteisenä Unkarin ja Tšekin tasavallan osallistumista; luottaa siihen, että komissio valmistelee kattavan kertomuksen kahden ensimmäisen Equal-kierroksen valmistelun ja toteutuksen arvioimiseksi ja erityisesti Equal-kehittämiskumppanuuden kansainvälisten vaatimusten vaikutuksista ja/tai lisäarvosta;

23.

on huolissaan, että ensimmäisellä kierroksella vain 30 prosenttia ESR:n 6 artiklan mukaisista innovatiivisia hankkeita koskevista tarjouksista valittiin (EAKR:n kohdalla vastaava luku oli 80 prosenttia), mikä tarkoittaa huomattavia, aivan turhia ponnisteluja hankkeiden vetäjille; kysyy siksi, tarjoaako komissio riittävää neuvontaa ennen hakemuksen tekoa; tiedustelee lisäksi, onko Euroopan parlamentille annettu sen toistuvasti pyytämää perusteellista arviota innovatiivisten toimien aikaisemmasta toteutuksesta pohjaksi tehokkaalle kehittämiselle tulevaisuudessa (3);

24.

pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvon ESR-asetuksessa saamaa merkittävää asemaa (tasa-arvonäkökohtien huomioonottamisen (gender mainstreaming) kaksoisperiaate ja erityiset naisiin kohdistuvat toimet); on kuitenkin saanut käsityksen, että tasa-arvonäkökohtien huomioonottaminen ohjelmointi- ja toteutusvaiheissa ei ole edes ESR:ssä vastannut odotuksia; uskoo, että ehdotettujen budjettien analysointi sukupuolen mukaan on merkittävä kehitysaskel; kehottaa myös muita rakennerahastoja huomioimaan tulevissa säännöksissä sekä naisille tarkoitettujen hankkeiden tukemisen että tasa-arvoseikkojen huomioonottamisen;

25.

kehottaa komissiota tarkistamaan, noudatetaanko rakennerahastovarojen myöntämisessä miesten ja naisten yhtäläisiä oikeuksia koskevaa yhteisön periaatetta ja vastaako naisten työllisyyden edistämiseen myönnettyjen varojen osuus kaikissa rahastoissa heidän osuuttaan työttömistä; pyytää tähän liittyen, että asiasta laaditaan raportti parlamentille; pyytää komissiota tarkistamaan lisäksi, onko tasa-arvoperiaatteen noudattaminen johtanut naisten yrittäjyyden edistämiseen; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita erityisohjelmia työpaikkojen luomiseksi naisille;

26.	pitää myönteisenä komission yritystä laatia puitteet kansallisille toimintasuunnitelmille ja odottaa yksityiskohtaista arviointia alueellisen kehityksen ja työllisyyspolitiikan yhdistämisestä;

27.	pitää myönteisenä, että vuonna 2001 tehtiin ensimmäinen arvio ympäristönäkökulmien ja rakennepolitiikan integrointiprosessin tehokkuudesta ja todettiin tulosten olevan hyviä; kehottaa komissiota valvomaan tiukemmin, että ympäristövaikutusten arvioinnit toteutetaan ajoissa ja täydellisesti;

28.	pyytää jäsenvaltioita yleistämään ja käyttämään parhaiksi havaittuja keinoja alueellisten ja kansallisten ympäristöviranomaisten välisten verkostojen rakentamiseksi hajautetusti hallinnoidun rakennepolitiikan kaikille aloille;

29.

katsoo, että suoraan yrityksien hyväksi tulevat rakennerahastojen tuet on yhdenmukaistettava EU:n kilpailulainsäädännön kanssa vasta, jos hankkeet ylittävät tietyn suuruusluokan; pyytää että kyseistä asiaa koskevaa säännöstöä käsiteltäisiin erittäin joustavasti alueellisten tukitavoitteiden edun vuoksi;

30.	katsoo, että on kiireesti edistettävä rakennetukien ja muiden yhteisön välineiden koordinointia maaseudun kestävän kehityksen varmistamiseksi, ja tukee Leader-ohjelman yhteydessä kehitetyn foorumin parempaa hyödyntämistä toimijoiden osallistumisen edistämisessä;

31.

pyytää komissiota tehostamaan menettelysääntöjen uudistamista liittyen perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 994/98 (4) mukaisesti ja esimerkiksi tukemaan henkilökunnan ammatillista kouluttamista, työttömien uudelleensijoittamista ja pk-yritysten markkinoillepääsyä;

32.	suosittelee, että erityisiä aluetukipoliittisia tavoitteita sisältävissä tuissa sovellettaisiin samanlaisia säännöksiä kuin julkisia hankintoja koskevassa politiikassa;

33.	pitää myönteisenä Lissabonin strategian (e-Europe) toteuttamista siten, että tietoyhteiskunnan kehittämistä tuetaan taloudellisesti suuntaamalla siihen 6 miljardia euroa kaudella 2000 — 2006, mikä saattaa edistää jälkeenjääneisyyden korjaantumista etenkin tavoitteen 1 piiriin kuuluvilla alueilla.

Arviointi ja valvonta

34.	toteaa, että onnistuneimmat ohjelmat perustuvat yksinkertaisiin ja tehokkaisiin menetelmiin, jotka ovat sopivassa suhteessa taloudelliseen laajuuteen nähden;

35.	toteaa, että komissio kehittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa menettelyjä, joilla vältetään, että maksuja suoritetaan ilman menojen valvontaa, ja vaatii varainhoidon kohtuullisen valvonnan tehostamista ja rangaistuksia jäsenvaltioille varojen myöntämisen väärinkäytöstapauksissa;

36.	pyytää komissiota vaikuttamaan voimakkaammin siihen, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön tietokoneavusteisia laskentajärjestelmiä, joilla kansallisia rahoitus- ja valvontajärjestelmiä voidaan arvioida yhtenäisesti ja vertailukelpoisesti;

37.

suosittaa, että komissio asettaa painopisteen jäsenvaltioiden väliselle ja niiden sisäiselle yhteistyölle kaikissa rahastojen vaiheissa; pyytää komissiolta avointa ja perusteellista analyysia sen mainitsemista ongelmista, jotta voidaan määrittää, kuinka yhteistyön tulisi sujua toteutusvaiheessa, ja pyytää saada enemmän tietoa kansalaisjärjestöjen, myös syrjittyjä ja sosiaalisesti eristettyjä ryhmiä edustavien kansalaisjärjestöjen, osallistumisesta hallintokomiteoihin;

38.	odottaa komissiolta, vaikka sen yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa onkin parantunut, edelleenkin selvitystä siitä, miten kumppanuusperiaatetta noudatetaan toteutettaessa ohjelmia;

39.	odottaa, että komissio antaa rakennerahastojen ja toimenpideohjelmien väliarvioinnin yhteydessä arvion siitä, miten edellä mainittu asetus (EY) N:o 1260/1999 on todellisuudessa edistänyt menetelmien yksinkertaistamista, laadun parantamista ja avoimuuden lisäämistä;

40.	pyytää komissiota selkeyttämään komission ja jäsenvaltioiden välistä vastuunjakoa tarkistamalla perusteellisesti menetelmät ja nykyisen lainsäädännön ja laatimalla kehyksen ennen uuden ohjelmasuunnittelukauden aloittamista;

41.

toteaa, että eräs syy rakennerahastojen rahoituksen täytäntöönpanoa koskeviin vaikeuksiin piilee jäsenvaltioiden määräysten ja EU:n lainsäädännön välisessä yhteentörmäyksessä; katsoo, että yksityiskohtainen sääntely EU:n tasolla rajoittaa tarpeettomasti jäsenvaltioiden elinten liikkumavaraa, mikä puolestaan heikentää tehokkuutta;

42.	pyytää jäsenvaltioita ryhtymään kohtuullisen ajan kuluessa toimenpiteisiin kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla hallintomenettelyjen yksinkertaistamisesta ja tietojen yhtenäistämisestä annettujen komission suositusten toteuttamiseksi;

43.	yhtyy komission ehdotukseen, jonka mukaan olisi perustettava sanktiojärjestelmä siltä varalta, että jäsenvaltioiden rahoitusarviot poikkeavat yli 25 prosenttia todellisista tarpeista.

Laajenemisen haasteet

44.

pitää myönteisinä merkkejä siitä, että rakennepoliittiset toimet ovat auttaneet vähentämään jäsenvaltioiden välisiä taloudellisia eroja (vaikka alueelliset erot jäsenvaltioiden sisällä ovat kasvaneet — ja komission olisi muutettava myöntämisperusteita näiden erojen supistamiseksi); pyytää lisää tällaisia ”vaikutusten arviointeja”, toteaa, että tämä on ratkaisevan tärkeää vuodesta 2004 alkaen, kun EU:n alue/väestö on kasvanut kolmanneksella mutta BKT vain 5 prosenttia; kehottaa luomaan siirtymäajan säännökset alueille, jotka eivät ehkä enää tulevaisuudessa vastaa tavoitteen 1 tukiedellytyksiä, koska nykyiset tavoitteen 1 tukiedellytykset ovat tuloperustaisia ja koska uusien jäsenvaltioiden liittymisellä on vaikutusta (esim. nykyisten jäsenvaltioiden suhteellinen tulotaso kasvaa EU:n keskiarvoon verrattuna);

45.

huomauttaa, että hakijavaltioiden liittyessä aikanaan täydellisesti EU:n rakenne- ja koheesiopolitiikkaan komission on kansallisen tason hallinto- ja valvontamenettelyissä sekä EU-tukien käytön ministeritason yhteistoiminnassa jo nykyisin ilmenneiden puutteiden vuoksi ryhdyttävä kiireellisesti laajamittaisiin toimiin henkilöstön valmentamiseksi ja kouluttamiseksi, jotta EU:n rahastoja voitaisiin vastakin hallinnoida määräysten mukaisesti;

46.	pyytää komissiota tarjoamaan uusille jäsenvaltioille mahdollisuuden laatia mahdollisimman pian yhteen asiakirjaan koottu ohjelmasuunnitelma, jotta heti ensimmäisestä vuodesta alkaen vältetään viivästykset ohjelmien toteutuksessa;

47.	pyytää komissiota julkaisemaan säännöllisesti ajantasaistetun selonteon jäsenvaltioiden rahoittamista hankkeista kalastusalalla, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot kuhunkin toimeen käytetyistä summista;

48.	kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisen analyysin toimista, jotka on rahoitettu edellisen KOR:n (kalatalouden ohjauksen rahoitusväline) (1994—1999) nojalla, ja siitä, missä määrin nämä toimet ovat myötävaikuttaneet yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteisiin;

* *

49.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1.

(2) EYVL L 198, 21.7.2001, s. 1.

(3) EYVL C 112 E, 9.5.2002, s. 193.

(4) EYVL L 142, 14.5.1998, s. 1.

P5_TA(2003)0283

Koheesiorahasto (2001)

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission kertomuksesta: Koheesiorahaston vuosikertomus (2001) (KOM(2002) 557 — 2003/2020(INI))

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2002) 557 — C5-0024/2003),

—	ottaa huomioon koheesiorahastosta 16. toukokuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94, (1)

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnon (A5-0184/2003),

A.	ottaa huomioon, että alueelliset erot muodostavat sekä poliittisen että taloudellisen uhan Euroopan unionin poliittista ja taloudellista yhdentymistä ja yhteenkuuluvuutta koskevalle hankkeelle,

B.	katsoo, että EU:n työllisyysstrategian mukaisesti koheesiorahaston olisi luotava enemmän ympäristön ja liikenteen alan koulutusmahdollisuuksia ja työpaikkoja etenkin vähiten koulutetuille kansalaisille,

ottaa huomioon, että komission Agenda 2000 -tiedonannon mukaan ensisijaisena poliittisena tavoitteena on jatkossakin Euroopan yhtenäisasiakirjassa (2) ensimmäisen kerran määritellyn ja Euroopan unionista tehdyssä Maastrichtin sopimuksessa yhdeksi Euroopan yhdentymisen kolmesta pilarista vahvistetun taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen,

D.	ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 161 artiklan 2 kohdassa perustetaan koheesiorahasto, joka osallistuu ympäristöalan hankkeiden rahoittamiseen sekä Euroopan laajuisten verkkohankkeiden rahoittamiseen liikenteen infrastruktuurin alalla,

E.	ottaa huomioon, että koheesiorahaston oikeusperustaa täydentävät EY:n perustamissopimuksen 155 ja 175 artiklan määräykset, jotka koskevat Euroopan laajuisia verkkoja ja ympäristöpolitiikkaa,

F.	ottaa huomioon, että koheesiorahaston päätavoitteena on rakenteellisesti epäedullisimmassa asemassa olevien maiden tukeminen,

ottaa huomioon, että koheesiorahastosta tukea saavan maan BKT:n asukasta kohti on oltava alle 90 prosenttia yhteisön keskitasosta ja että asianomaisen maan on hyväksyttävä lähentymisohjelma EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan mukaisten EMU:ta (talous- ja rahaliitto) koskevien viitearvojen noudattamiseksi,

ottaa huomioon, että koheesiorahasto edesauttaa yhteisön taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tehostamista; ottaa huomioon, että koheesiorahasto osallistuu tasapainoisella tavalla ympäristön ja liikenteen infrastruktuuria koskevien Euroopan laajuisten verkkojen alalla toteutettavien hankkeiden rahoittamiseen,

ottaa huomioon, että rakennerahastoja koskevien yleisten säännösten mukaisesti lujittaessaan taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta yhteisö pyrkii myös edistämään miesten ja naisten välistä tasaarvoa ja että näiden toimien avulla olisi pyrittävä poistamaan eriarvoisuutta ja edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa; ottaa huomioon, että rakennerahastoja koskevat asetukset heijastavat Amsterdamin sopimuksessa asetettuja velvoitteita ottaa tasa-arvonäkökohdat monialaiseksi tavoitteeksi kaikissa yhteisön toimissa ja ohjelmissa (valtavirtaistaminen);

1.	pitää vuosikertomusta myönteisenä, koska se on oleellinen väline koheesiorahaston toiminnan arvioinnissa;

2.	toteaa, että laajentuminen vaikuttaa merkittävästi koheesiorahaston toimintaan, sillä vuodesta 2004 alkaen kaikki nykyiset (liittymistä edeltävän rakennepolitiikan) ISPA-välineestä tukea saavat maat sekä Kypros ja Malta ovat tukikelpoisia heti, kun ne liittyvät unioniin;

3.	panee merkille, että Irlanti menettää koheesiorahaston rahoituksen vuonna 2003, koska se on ylittänyt 90 prosentin osuuden yhteisön keskimääräisestä tulotasosta tällä hetkellä 15 maata käsittävässä Euroopan unionissa laskettuna;

4.	katsoo, että laajentuminen asettaa myös uusia haasteita ja että tasapainon säilyttäminen liikenne- ja ympäristöhankkeiden välillä on välttämätöntä, sillä monissa ehdokasvaltioissa on suuria rakenteellisia heikkouksia liikenteen alalla;

5.	uskoo lisäksi, että rautatiealalle tehtäviä investointeja ei liikenteen alan lisääntyneestä paineesta huolimatta pidä sivuuttaa;

6.	kehottaa komissiota olemaan asiassa tarkkana ja käyttämään kaikkia tarvittavia painostuskeinoja, jotta liikenne- ja ympäristöhankkeiden välinen tasapaino säilyisi varoja jaettaessa;

7.	katsoo, että koheesiorahaston avulla on toteutettava tärkeitä toimenpiteitä kohdealueilla ympäristön ja liikenteen alalla, jotta lisääntyvää ja kestävää työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeva Euroopan unionin prioriteetti voidaan toteuttaa;

8.	toteaa, että Portugalin 4,1 prosentin alijäämä vuonna 2001 nosti ensimmäisen kerran esille kysymyksen rahoituksen mahdollisesta keskeyttämisestä;

9.	kehottaa Portugalin viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että tilanne ei toistu;

10.	katsoo, että rahaston määrärahojen toteutus oli vuonna 2001 yleisesti hyväksyttävää, mutta sitä voitaisiin parantaa, ja katsoo, että maksamattomia sitoumuksia (RAL) koskeva kysymys on kuitenkin edelleen vakava puute;

11.	antaa arvoa komission merkittäville pyrkimyksille puuttua ongelmaan erityisesti siten, että se perusti aluepolitiikan pääosastoon erityisen työryhmän huhtikuussa 2002;

12.	kehottaa komissiota kuitenkin menemään pitemmälle sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot arvioivat tehokkaasti tuen kohteiksi esitettyjen hankkeiden laadun (kustannus-hyötyanalyysi) ja määräävät myös tiukasti toteuttamiskelpoiset aikataulut;

13.	huomauttaa, että koheesiorahaston toimintaa koskevan vuoden 2003 väliarvioinnin, joka on suunniteltu tehtäväksi samanaikaisesti rakennerahastojen vastaavan arvioinnin kanssa, pitäisi antaa mahdollisuus mitata sen toimien arvoa;

14.	muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta toimittaa parlamentille kertomus yksittäisten hankkeiden jälkiarvioinneista rahaston tehokkuutta ja vaikutuksia koskevan kokonaiskuvan saamiseksi;

15.	katsoo, että rahaston toiminnan valvontaa paikan päällä on vielä tehostettava ja että vuonna 2001 tehtyjen tarkastuskäyntien määrä oli riittämätön;

16.	ymmärtää jossain määrin komission uudelleenjärjestelyistä ja sisäisen tarkastuksen pääosaston jakamisesta aiheutuneet siirtymävaiheen ongelmat;

17.	kehottaa komissiota kuitenkin nyt varmistamaan, että hankkeiden tarkastukset toteutetaan lupausten mukaisesti huomattavasti tehokkaammalla tavalla;

18.	korostaa jatkuvaa tarvetta suorittaa tehokkaita tarkastuksia sen varmistamiseksi, että avoimuuteen liittyviä sääntöjä noudatetaan julkisten hankintojen yhteydessä;

19.	katsoo, että rahaston toiminnasta raportoimista voidaan vielä kehittää;

20.

toistaa sen vuoksi komissiolle antamansa kehotuksen, jonka mukaan sen on seuraavia kertomuksia laatiessaan annettava yksityiskohtaisempia tietoja rahoitetuista hankkeista, niiden myötävaikutuksesta yhteisön ympäristölainsäädännön noudattamiseen, liikenteen alan pullonkaulojen poistamiseen käytetyistä resursseista sekä siitä, missä määrin rautatiehankkeet ovat johtaneet siirtymiseen pois maantiekuljetuksista;

21.	muistuttaa, että komission on esitettävä Euroopan parlamentille koheesiorahastosta maksetun tuen taloudellisia vaikutuksia koskeva arvio sekä yksittäisten hankkeiden että yleisen toiminnan osalta, johon sisältyy arvio vaikutuksista vähiten koulutettuihin työntekijöihin;

22.	pitää edelleen valitettavana, että kertomuksessa ei anneta tarkkoja tietoja koheesiorahaston maksamatta olevista määrärahoista;

23.	katsoo, että avoimuutta voitaisiin lisätä entisestään sisällyttämällä kertomukseen historiallinen yhteenveto rahaston toiminnasta ja lisäämällä siihen kattava tilastoliite, joka mahdollistaisi jäsenvaltioiden välisen vertailun täydellisten ja toisiaan vastaavien lukujen pohjalta;

24.	kehottaa komissiota sen vuoksi varmistamaan, että tulevissa vuosikertomuksissa noudatetaan parlamentin toiveita, jotka koskevat yksityiskohtaisempia tietoja, täydellisempiä tilastoja ja rahaston toiminnan pidemmälle menevää arviointia;

25.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Kreikan, Espanjan, Irlannin ja Portugalin hallituksille.

(1) EYVL L 130, 25.5.1994, s. 1.

(2) EYVL L 169, 29.6.1987, s. 9.

P5_TA(2003)0284

Salmonellan ja muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien zoonoosien aiheuttajien valvonta *** II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi salmonellan ja muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta (14857/1/2002 — C5-0083/2003 — 2001/0177(COD))

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14857/1/2002 — C5-0083/2003) (1),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 452) (3),

—	ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2002) 684) (4),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 80 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A5-0195/2003);

1.	tarkistaa yhteistä kantaa seuraavasti;

2.	kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 90 E, 15.4.2003, s. 25.

(2) P5_TA(2002)0236.

(3) EYVL C 304 E, 30.10.2001, s. 260.

(4) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

P5_TC2-COD(2001)0177

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 19. kesäkuuta 2003, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2003 antamiseksi salmonellan ja muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Elävät eläimet ja eläimistä saatavat elintarvikkeet sisältyvät perustamissopimuksen liitteessä I olevaan luetteloon. Eläinten kasvatus ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden markkinoille saattaminen on tärkeä tulolähde maatalousväestölle. Toteuttamalla eläinlääkintätoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on nostaa kansanterveyden ja eläinten terveyden tasoa yhteisössä, tuetaan kyseisen alan järkiperäistä kehitystä.

(2)	Ihmisten terveyden suojelu suoraan tai välillisesti eläinten ja ihmisten välillä tarttuvilta taudeilta ja tartunnoilta (zoonooseilta) on ensiarvoisen tärkeää.

(3)	Elintarvikkeiden välityksellä siirtyvät zoonoosit voivat aiheuttaa inhimillistä kärsimystä sekä taloudellisia tappioita elintarviketuotannolle ja -teollisuudelle.

(4)	Huolenaiheita ovat myös zoonoosit, jotka tarttuvat muista lähteistä kuin elintarvikkeista, kuten luonnonvaraisista eläimistä ja kotieläimistä.

(5)

Alkutuotannossa olevia zoonooseja on valvottava asianmukaisella tavalla sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen tavoitteet saavutetaan. Kun on kyse sellaisesta alkutuotannosta, jossa alkutuotannon tuotteita tuottava elintarvikealan toimija toimittaa niitä pieninä määrinä suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, on kuitenkin asianmukaista suojata kansanterveyttä kansallisella lainsäädännöllä. Kyseisessä tapauksessa tuottajan ja kuluttajan välillä on läheinen yhteys. Kyseinen tuotanto ei saisi merkittävästi lisätä zoonoosien keskimääräistä esiintyvyyttä eläimissä koko yhteisön alueella. Näytteenottoa ja analysointia koskevat yleiset vaatimukset eivät välttämättä ole käytännöllisiä eivätkä tarkoituksenmukaisia sellaisten tuottajien kannalta, joilla on hyvin vähän eläimiä tai jotka ovat sijoittautuneet erityisistä maantieteellisistä haitoista kärsiville alueille.

(6)

Tiettyjä eläimissä ja eläinperäisissä tuotteissa esiintyviä zoonooseja ja zoonoosien aiheuttajia koskevista suojatoimenpiteistä elintarvikkeista aiheutuvien tartunta- ja myrkytyspesäkkeiden ehkäisemiseksi 17 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/117/ETY (4) säädettiin tiettyjen zoonoosien seurantajärjestelmien ja tiettyjen siipikarjaparvien salmonellatarkastusten käyttöön ottamisesta.

(7)

Kyseisessä direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle kansalliset toimenpiteet, jotka ne ovat toteuttaneet direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi, ja että niiden on laadittava salmonellan seurantasuunnitelmat siipikarjan osalta. Neuvoston 22 päivänä huhtikuuta 1997 antamalla direktiivillä 97/22/EY (5), jolla muutettiin direktiiviä 92/117/ETY, tämä vaatimus kuitenkin peruutettiin väliaikaisesti, kunnes direktiivin 92/117/ETY 15 a artiklassa säädetty tarkistaminen on suoritettu.

(8)

Useat jäsenvaltiot ovat jo jättäneet salmonellan seurantasuunnitelmat, jotka komissio on hyväksynyt. Lisäksi kaikkia jäsenvaltioita vaadittiin toteuttamaan 1 päivästä tammikuuta 1998 direktiivin 92/117/ETY liitteessä III olevassa I jaksossa salmonellan osalta säädetyt vähimmäistoimenpiteet sekä vahvistamaan säännökset, joissa täsmennetään toimenpiteet sen estämiseksi, että salmonellaa pääsisi kasvatustiloille.

(9)

Kyseiset vähimmäistoimet keskittyivät salmonellan seurantaan ja valvontaan Gallus gallus -lajin jalostusparvissa. Jos otetuissa näytteissä todettiin ja vahvistettiin Salmonella Enteritidis- tai Salmonella Typhimurium -serotyyppejä, oli toteutettava direktiivissä 92/117/ETY säädettyjä erityistoimenpiteitä tartunnan hallitsemiseksi.

(10)

Muussa yhteisön lainsäädännössä säädetään tiettyjen zoonoosien seurannasta ja valvonnasta eläinpopulaatioissa. Erityisesti eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annettu neuvoston direktiivi 64/432/ETY (6) käsittelee nautaeläinten tuberkuloosia ja luomistautia ja eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä lampaiden ja vuohien kaupassa 28 päivänä tammikuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/68/ETY (7) käsittelee lampaiden ja vuohien luomistautia. Tämän asetuksen ei pitäisi aiheuttaa tarpeetonta päällekkäisyyttä kyseisten voimassa olevien vaatimusten kanssa.

(11)	Lisäksi elintarvikehygieniasta annettavassa yhteisön lainsäädännössä olisi annettava zoonoosien ja niiden aiheuttajien ehkäisemisen, valvonnan ja seurannan kannalta tarpeelliset erityissäännökset, ja siihen olisi sisällyttävä myös elintarvikkeiden mikrobiologista laatua koskevia erityisvaatimuksia.

(12)

Direktiivissä 92/117/ETY säädetään tietojen keräämisestä zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintymisestä rehuissa, eläimissä, elintarvikkeissa ja ihmisissä. Vaikka tiedonkeruujärjestelmä ei ole yhdenmukainen eikä siten vertailukelpoinen jäsenvaltioiden välillä, se tarjoaa perustan zoonoosien ja niiden aiheuttajien nykytilanteen arvioinnille yhteisössä.

(13)

Tiedonkeruujärjestelmän tulokset osoittavat, että suurin osa ihmisissä todetuista zoonoositapauksista johtuu tietyistä zoonoosien aiheuttajista, kuten Salmonella spp.:stä ja Campylobacter spp.:stä. Ihmisissä todetut salmonelloositapaukset, etenkin Salmonella Enteritidis- ja Salmonella Typhimurium-bakteerin aiheuttamat tapaukset, näyttävät vähentyvän, mikä osoittaa yhteisössä toteutettujen valvontatoimenpiteiden onnistuneen. On kuitenkin todennäköistä, että monet tapaukset jäävät ilmoittamatta, ja sen vuoksi kerätyt tiedot eivät välttämättä anna täydellistä kuvaa tilanteesta.

(14)

Kansanterveyttä koskevia eläinlääkintätoimenpiteitä käsittelevä tiedekomitea totesi zoonooseista 12 päivänä huhtikuuta 2000 antamassaan lausunnossa tuolloiset elintarvikeperäisten zoonoositartuntojen valvontatoimenpiteet riittämättömiksi. Lisäksi komitea totesi, että jäsenvaltioiden keräämät epidemiologiset tiedot eivät olleet täydellisiä eivätkä täysin vertailukelpoisia. Tämän vuoksi komitea suositteli seurantajärjestelyjen parantamista ja määritteli riskinhallinnan vaihtoehtoja.

(15)

Sen vuoksi on tarpeen parantaa tiettyjen zoonoosien aiheuttajien nykyisiä valvontajärjestelmiä. Samalla tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/.../EY (8) vahvistetuilla säännöillä korvataan direktiivissä 92/117/ETY vahvistetut seuranta- ja tiedonkeruujärjestelmät.

(16)	Valvonnan olisi periaatteessa katettava koko elintarvikeketju maatilalta ruokapöytään.

(17)	Valvontaa olisi yleensä säänneltävä rehuja, eläinten terveyttä ja elintarvikehygieniaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä annetuilla säännöillä.

(18)	Tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien valvonnasta on kuitenkin tarpeen vahvistaa erityisvaatimukset.

(19)	Erityisvaatimusten olisi perustuttava zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämistä koskeviin tavoitteisiin.

(20)

Eläinpopulaatioissa esiintyville zoonooseille ja niiden aiheuttajille olisi vahvistettava tavoitteet ottaen huomioon erityisesti niiden esiintymistiheys ja epidemiologiset suuntaukset eläinpopulaatioissa ja väestössä, rehuissa ja elintarvikkeissa, vaarallisuus ihmisille, mahdolliset taloudelliset seuraukset, tieteellinen neuvonta sekä aiheelliset toimenpiteet niiden esiintyvyyden vähentämiseksi. Muille elintarvikeketjun osille voidaan vahvistaa tavoitteita tarpeen mukaan.

(21)	Jotta varmistetaan tavoitteiden saavuttaminen hyvissä ajoin, jäsenvaltioiden olisi laadittava erityiset valvontaohjelmat, jotka yhteisön olisi hyväksyttävä.

(22)	Päävastuun elintarvikkeiden turvallisuudesta olisi oltava elintarvikealan ja rehualan toimijoilla. Siksi jäsenvaltioiden olisi kannustettava kaikkia alan yrityksiä laatimaan valvontaohjelmia.

(23)

Jäsenvaltiot sekä elintarvikealan ja rehualan toimijat voivat haluta käyttää valvontaohjelmissaan erityisiä valvontamenetelmiä. Kaikkia menetelmiä ei kuitenkaan voida hyväksyä, varsinkin jos ne haittaavat yleisesti tavoitteen saavuttamista, häiritsevät tarvittavia testausjärjestelmiä tai aiheuttavat mahdollisia uhkia kansanterveydelle. Siksi olisi säädettävä aiheellisista menettelyistä, joita noudattaen yhteisö voi päättää, että tiettyjä valvontamenetelmiä ei saa käyttää valvontaohjelmissa.

(24)

Lisäksi voidaan käyttää tai kehittää myös sellaisia valvontamenetelmiä, jotka eivät erityisesti kuulu minkään tuotteiden hyväksyntää koskevan yhteisön lainsäädännön piiriin, mutta jotka auttaisivat saavuttamaan tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämistä koskevat tavoitteet. Sen vuoksi olisi oltava mahdollista hyväksyä tällaisten menetelmien käyttö yhteisön tasolla.

(25)

Olennaista on käyttää lisäämiseen parvia tai karjaa, jotka on tarkastettu tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti. Jos tilalla on käynnissä erityinen valvontaohjelma, koetulokset olisi toimitettava eläinten ostajalle. Tätä varten vastaavaan yhteisön lainsäädäntöön olisi lisättävä erityisvaatimukset, jotka koskevat yhteisön sisäistä kauppaa ja tuontia kolmansista maista erityisesti elävien eläinten ja siitosmunien lähetyksien osalta. Direktiiviä 64/432/ETY, terveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista nautaeläinten ja sikojen sekä tuoreen lihan tuonnissa kolmansista maista 12 päivänä joulukuuta 1972 annettua neuvoston direktiiviä 72/462/ETY (9) sekä eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista 15 päivänä lokakuuta 1990 annettua neuvoston direktiiviä 90/539/ETY (10) olisi muutettava vastaavasti.

(26)

Tämän asetuksen antamisen ei pitäisi vaikuttaa lisätakeisiin, jotka myönnettiin Suomelle ja Ruotsille niiden liittyessä yhteisöön ja jotka on vahvistettu päätöksissä 94/968/EY (11), 95/50/EY (12), 95/160/EY (13), 95/161/EY (14), 95/168/EY (15), 95/409/EY (16), 95/410/EY (17) ja 95/411/EY (18). Tässä asetuksessa olisi säädettävä menettelystä, jolla myönnetään siirtymäkaudeksi takeet jokaiselle jäsenvaltiolle, jolla on hyväksytty yhteisön vähimmäisvaatimuksia pitemmälle menevä salmonellaa koskeva kansallinen valvontaohjelma. Tällaisen jäsenvaltion kanssa käytävän kaupan kohteena oleville eläville eläimille ja siitosmunille tehtyjen testien tulosten olisi vastattava kyseisen valtion kansallisessa ohjelmassa asetettuja vaatimuksia. Elintarvikehygieniasta annettavassa yhteisön lainsäädännössä olisi säädettävä samanlaisesta menettelystä lihan ja syötäväksi tarkoitettujen kananmunien osalta.

(27)	Tuotteita yhteisöön vievien kolmansien maiden on toteutettava vastaavat zoonoosien valvontatoimenpiteet samaan aikaan kuin toimenpiteitä sovelletaan yhteisössä.

(28)

Salmonellavalvonnan osalta käytettävissä olevat tiedot näyttävät osoittavan, että siipikarjatuotteet ovat ihmisissä esiintyvän salmonelloosin yksi pääasiallinen lähde. Valvontatoimenpiteitä olisi siksi sovellettava kyseisten tuotteiden tuotantoon ja tällä tavoin laajennettava direktiivillä 92/117/ETY käynnistettyjä toimenpiteitä. Syötäväksi tarkoitettujen kananmunien osalta on tärkeää vahvistaa erityistoimenpiteitä, jotka koskevat sellaisista parvista peräisin olevien tuotteiden markkinoille saattamista, joita ei ole testein havaittu salmonellattomiksi. Kananlihan osalta tavoitteena on saattaa markkinoille kananlihaa kohtuullisin takuin siitä, ettei siinä esiinny salmonellaa. Siirtymäkausi on tarpeen elinkeinonharjoittajille, jotta nämä voivat mukautua tuleviin toimenpiteisiin, joita voidaan muuttaa myöhemmin erityisesti tieteellisen riskinarvioinnin perusteella.

(29)	On aiheellista nimetä kansallisia ja yhteisön vertailulaboratorioita antamaan neuvoja ja apua tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa kysymyksissä.

(30)	Jotta varmistetaan tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen soveltaminen, olisi annettava säännökset yhteisön tarkastuskäyntien ja valvonnan järjestämisestä muun tätä alaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

(31)	Olisi säädettävä aiheellisista menettelyistä, joilla voidaan muuttaa joitakin tämän asetuksen säännöksiä tekniikan ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi sekä täytäntöönpano- ja siirtymätoimenpiteiden toteuttamiseksi.

(32)

Teknisen ja tieteellisen edistyksen huomioon ottamiseksi olisi varmistettava komission ja jäsenvaltioiden välinen tiivis ja tehokas yhteistyö pysyvässä komiteassa, joka on perustettu elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 (19).

(33)	Tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (20) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tavoite ja soveltamisala

1. Tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa, että salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajat havaitaan ja niitä valvotaan asianmukaisin ja tehokkain toimenpitein kaikissa oleellisissa tuotanto-, prosessointi- ja jakeluvaiheissa, etenkin alkutuotantovaiheessa, rehu mukaan lukien, niiden esiintyvyyden ja kansanterveydelle aiheuttaman riskin vähentämiseksi.

2. Tämä asetus koskee:

tavoitteiden hyväksymistä tiettyjen zoonoosien esiintyvyyden vähentämiseksi eläinpopulaatioissa:

i)	alkutuotannossa ja

ii)	mikäli aiheellista kyseisen zoonoosin tai sen aiheuttajan vuoksi, myös muissa elintarvikeketjun vaiheissa elintarvikkeet ja rehut mukaan luettuina,

b)	jäsenvaltioiden sekä elintarvikealan ja rehualan toimijoiden laatimien erityisten valvontaohjelmien hyväksymistä,

c)	tiettyjä zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämisessä käytettäviä valvontamenetelmiä koskevien erityissääntöjen hyväksymistä,

d)	tiettyjen eläinten ja eläintuotteiden yhteisön sisäistä kauppaa ja tuontia kolmansista maista koskevien sääntöjen hyväksymistä.

3. Tätä asetusta ei sovelleta:

a)	yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettuun alkutuotantoon eikä

b)	tuottajiin, jotka toimittavat alkutuotannon tuotteita pieninä määrinä suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat alkutuotannon tuotteita suoraan lopulliselle kuluttajalle.

4. Jäsenvaltiot laativat kansallisen lainsäädännön mukaisesti edellä 3 kohdan b alakohdassa mainittuja toimintoja koskevia sääntöjä. Tällaisissa kansallisissa säännöissä on varmistettava tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen.

5. Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita eläinten terveyttä ja ruokintaa, elintarvikehygieniaa, ihmisten tarttuvia tauteja, työterveyttä ja työturvallisuutta sekä geeniteknologiaa ja tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita koskevien yksityiskohtaisempien yhteisön sääntöjen soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan

1.	asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädettyjä määritelmiä,

2.	direktiivissä 2003/.../EY säädettyjä määritelmiä, ja

tarkoitetaan:

a)	”karjalla” tilalla pidettävän yhden tai useamman eläimen muodostamaa epidemiologista yksikköä, ja

b)	”parvella” kaikkea terveydentilan osalta samanlaista siipikarjaa, jota pidetään samoissa tiloissa tai samassa tarhassa ja joka muodostaa yhden epidemiologisen yksikön. Sisätiloissa pidettävän siipikarjan osalta tähän käsitteeseen sisältyvät kaikki linnut, jotka jakavat saman ilmatilan.

3 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä tämän asetuksen soveltamista varten toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset ja ilmoitettava se/ne komissiolle. Jos jäsenvaltio nimeää useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen, sen on:

a)	ilmoitettava komissiolle, mikä toimivaltainen viranomainen toimii yhteysviranomaisena komission kanssa, ja

b)	huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä niin, että tämän asetuksen vaatimusten asianmukainen täytäntöönpaneminen varmistetaan.

2. Toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten vastuulla on erityisesti:

a)	laatia 5 artiklan 1 kohdassa säädetyt ohjelmat ja valmistella niihin tarvittavat muutokset erityisesti saamiensa tietojen ja tulosten perusteella,

kerätä tietoja, joita tarvitaan käytettyjen keinojen ja 5 artiklassa tarkoitetuista kansallisista valvontaohjelmista saatujen tulosten arvioimiseksi, sekä lähettää vuosittain nämä tiedot ja tulokset, myös mahdollisten tutkimusten tulokset, komissiolle ottaen huomioon direktiivin 2003/.../EY 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetut säännöt, määräajat mukaan lukien,

c)	tarkastaa säännöllisesti, että elintarvikealan ja tarvittaessa rehualan toimijoiden toimitilat ovat tässä asetuksessa annettujen sääntöjen mukaiset.

II LUKU

YHTEISÖN TAVOITTEET

4 artikla

Yhteisön tavoitteet zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämiseksi

1. Asetetaan yhteisön tavoitteet liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämiseksi liitteessä I olevassa sarakkeessa 2 luetelluissa eläinpopulaatioissa ottaen huomioon erityisesti:

a)	nykyisten kansallisten toimenpiteiden toteuttamisesta saadut kokemukset ja

b)	nykyisten yhteisön vaatimusten mukaisesti ja erityisesti direktiivissä 2003/.../EY säädettyjen tietojen osana ja erityisesti sen 5 artiklan nojalla komissiolle tai Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle toimitetut tiedot.

Tavoitteet sekä niiden mahdolliset muutokset vahvistetaan 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin on sisällyttävä vähintään seuraavat seikat:

seuraavat numerotiedot:

i)	prosenttiosuus, joka positiivisten epidemiologisten yksiköiden määrästä voi enintään jäädä jäljelle ja/tai

ii)	prosenttiosuus, jolla jäljelle jäävien positiivisten epidemiologisten yksiköiden määrän on vähintään vähennyttävä,

b)	enimmäismääräaika, jonka kuluessa tavoite on saavutettava,

c)	edellä a alakohdassa tarkoitettujen epidemiologisten yksiköiden määrittely,

d)	niiden testauskaavojen määrittely, joita tarvitaan sen tarkistamiseksi, onko tavoite saavutettu ja

e)	tarvittaessa kansanterveydellisesti merkityksellisten serotyyppien tai muiden liitteen I sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien alatyyppien tai zoonoosien aiheuttajien määrittely ottaen huomioon 6 kohdan c alakohdassa luetellut yleisperusteet ja liitteessä III säädetyt erityisperusteet.

3. Yhteisön tavoitteet asetetaan ensimmäisen kerran ennen liitteessä I olevassa sarakkeessa 4 ilmoitettuja asianomaisia päivämääriä.

a)	Kunkin yhteisön tavoitteen määrittelemisen yhteydessä komissio toimittaa analyysin tavoitteen arvioiduista kustannuksista ja hyödyistä. Tässä analyysissä otetaan huomioon erityisesti 6 kohdan c alakohdassa olevat perusteet. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä avustettava komissiota kaikin tarvittavin keinoin tämän laatiessa analyysiaan.
b)	Ennen kunkin yhteisön tavoitteen ehdottamista komission on kuultava jäsenvaltioita analyysin tuloksista 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komiteassa.
c)	Analyysin tulosten ja jäsenvaltioiden kuulemisen perusteella komissio tekee tarvittaessa ehdotuksen yhteisön tavoitteiksi.

5. Edellä 2 kohdan e alakohdasta ja 4 kohdasta poiketen seuraavia sääntöjä kuitenkin sovelletaan siipikarjaan siirtymäkautena.

Yhteisön tavoite lajin Gallus gallus jalostusparvien osalta tämän siirtymäkauden aikana koskee ihmisillä esiintyvän salmonelloosin viittä yleisintä salmonellan serotyyppiä, jotka voidaan todeta EY:n valvontajärjestelmillä koottujen tietojen pohjalta. Yhteisön määrittelemät munivia kanoja, broilereita ja kalkkunoita koskevat tavoitteet tämän siirtymäkauden aikana kattavat Salmonella Enteritidis - ja Salmonella Typhimurium -bakteerit. Näitä tavoitteita voidaan kuitenkin tarvittaessa laajentaa kattamaan muita serotyyppejä 4 artiklan mukaisesti suoritetun analyysin perusteella.

Tätä siirtymäkautta sovelletaan kuhunkin yhteisön tavoitteeseen siipikarjassa esiintyvän salmonellan vähentämiseksi. Se kestää kussakin tapauksessa kolme vuotta liitteessä I olevassa sarakkeessa 5 mainitusta päivästä lähtien.

Liitettä I voidaan muuttaa 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen b alakohdassa luetelluissa tarkoituksissa sen jälkeen, kun on erityisesti otettu huomioon c alakohdassa luetellut perusteet.

Liitteen I muutokset voivat muuttaa yhteisön tavoitteiden asettamista koskevien vaatimusten soveltamisalaa täydennyksin, rajoituksin tai muutoksin kyseisiin:

i)	zoonooseihin ja niiden aiheuttajiin,

ii)	elintarvikeketjujen vaiheisiin ja/tai

iii)	eläinpopulaatioihin.

Ennen liitteen I muuttamista kyseisen zoonoosin tai sen aiheuttajan osalta on tarkasteltava seuraavia perusteita:

i)	esiintymistiheys eläinpopulaatioissa, väestössä, rehussa ja elintarvikkeissa,

ii)	vaikutusten vakavuus ihmiselle,

iii)	ihmisten ja eläinten terveydenhoidolle ja elintarvikealan ja rehualan yrityksille aiheutuvat taloudelliset seuraukset,

iv)	epidemiologiset suuntaukset eläinpopulaatioissa, väestössä, rehuissa ja elintarvikkeissa,

v)	tieteellinen neuvonta,

vi)	tekninen kehitys erityisesti käytettävissä olevien valvontavaihtoehtojen käyttökelpoisuuden osalta ja

vii)	kasvatusjärjestelmiä ja tuotantomenetelmiä koskevat vaatimukset ja suuntaukset.

7. Liitettä III voidaan muuttaa tai täydentää 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

8. Komissio arvioi yhteisön tavoitteiden toteutumista ja ottaa tämän arvion huomioon uusia tavoitteita ehdottaessaan.

9. Liitteessä I lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämistä koskevat toimenpiteet on toteutettava tässä asetuksessa annettujen sääntöjen ja sen nojalla annettujen sääntöjen mukaisesti.

III LUKU

VALVONTAOHJELMAT

5 artikla

Kansalliset valvontaohjelmat

1. Edellä 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on laadittava kaikille liitteessä I mainituille zoonooseille ja niiden aiheuttajille kansalliset valvontaohjelmat. Kansallisissa valvontaohjelmissa on otettava huomioon zoonoosien maantieteellinen jakautuminen kussakin jäsenvaltiossa ja tehokkaasta valvonnasta alkutuotantotason maataloustuottajille sekä rehu- ja elintarvikealan toimijoille aiheutuvat taloudelliset seuraukset.

2. Kansallisten valvontaohjelmien on oltava jatkuvia ja katettava vähintään kolme peräkkäistä vuotta.

3. Kansallisessa valvontaohjelmassa on:

a)	määrättävä zoonoosien ja niiden aiheuttajien toteamisesta liitteessä II määriteltyjen vaatimusten ja näytteenottoa koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisesti,

b)	määriteltävä kunkin toimivaltaisen viranomaisen sekä elintarvikealan ja rehualan toimijoiden vastuut,

c)	täsmennettävä zoonoosien ja niiden aiheuttajien toteamisesta seuraavat valvontatoimenpiteet erityisesti kansanterveyden suojelemiseksi; tähän sisältyy myös liitteessä II säädettyjen erityistoimenpiteiden täytäntöönpano,

d)	mahdollistettava niiden määräyksiin perustuvan edistymisen arviointi ja ohjelmien tarkistaminen erityisesti zoonoosien ja niiden aiheuttajien toteamisesta saatujen tulosten perusteella.

4. Kansallisten valvontaohjelmien on katettava vähintään seuraavat elintarvikeketjun vaiheet:

a)	rehun tuotanto,

b)	kotieläintalouden alkutuotanto,

c)	eläimistä saatavien elintarvikkeiden jalostus ja valmistus.

5. Silloin kun se on aiheellista, kansallisten valvontaohjelmien on sisällettävä testausmenetelmiä koskevat määräykset sekä perusteet, joiden mukaan kyseisten testien tuloksia arvioidaan, kansallisen alueen sisällä lähetettyjen eläinten ja siitosmunien testaamiseksi osana liitteessä II olevassa A-osassa säädettyjä virallisia tarkastuksia.

6. Liitteessä II määriteltyjä vaatimuksia ja näytteenoton vähimmäisvaatimuksia voidaan muuttaa, mukauttaa tai täydentää 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen sen jälkeen, kun on erityisesti otettu huomioon 4 artiklan 6 kohdan c alakohdassa luetellut perusteet.

7. Jäsenvaltioiden on 6 kuukauden kuluessa 4 artiklassa säädettyjen yhteisön tavoitteiden asettamisesta toimitettava komissiolle kansalliset valvontaohjelmansa ja esitettävä toteutettavat toimenpiteet.

6 artikla

Kansallisten valvontaohjelmien hyväksyminen

1. Sen jälkeen kun jäsenvaltio on toimittanut 5 artiklan mukaisen kansallisen valvontaohjelman, komissiolla on kaksi kuukautta aikaa pyytää kyseiseltä jäsenvaltiolta asianmukaisia ja tarvittavia lisätietoja. Jäsenvaltion on toimitettava kyseiset lisätiedot kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Komissio tutkii kahden kuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta, tai mikäli se ei ole pyytänyt lisätietoja, kuuden kuukauden kuluessa valvontaohjelman toimittamisesta, onko se asianomaisten sääntöjen ja varsinkin tämän asetuksen mukainen.

2. Ohjelma käsitellään hyväksymistarkoituksessa ilman tarpeetonta viivytystä 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kun komissio on todennut kansallisen valvonta-ohjelman olevan sääntöjenmukainen, tai kun sen toimittanut jäsenvaltio on sitä pyytänyt.

3. Asianomaisen jäsenvaltion tilanteessa erityisesti 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen tulosten vuoksi tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi 1 kohdan mukaisesti aikaisemmin hyväksyttyyn ohjelmaan tehdyt muutokset voidaan hyväksyä 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

7 artikla

Elintarvikealan ja rehualan toimijoiden valvontaohjelmat

1. Elintarvikealan ja rehualan toimijat tai näitä edustavat organisaatiot voivat laatia valvontaohjelmia, jotka kattavat niin laajalti kuin mahdollista kaikki tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheet.

2. Mikäli elintarvikealan ja rehualan toimijat tai näitä edustavat organisaatiot haluavat valvontaohjelmiensa olevan osan kansallista valvonta-ohjelmaa, niiden on toimitettava valvontaohjelmansa ja näiden muutokset hyväksyttäviksi sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, johon kyseinen toimija tai tätä edustava organisaatio on sijoittautunut. Jos kyseistä toimintaa harjoitetaan eri jäsenvaltioissa, ohjelmat on hyväksyttävä erikseen kunkin jäsenvaltion osalta.

3. Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä 2 kohdan mukaisesti toimitetut valvontaohjelmat ainoastaan siinä tapauksessa, että se katsoo valvontaohjelmien olevan liitteessä II säädettyjen asiaa koskevien vaatimusten sekä kyseisen kansallisen valvontaohjelman tavoitteiden mukaisia.

4. Jäsenvaltioiden on pidettävä ajan tasalla olevia luetteloita elintarvikealan ja rehualan toimijoiden tai näitä edustavien organisaatioiden hyväksytyistä valvontaohjelmista. Luettelot on toimitettava komissiolle pyydettäessä.

5. Elintarvikealan ja rehualan toimijoiden tai näitä edustavien organisaatioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille säännöllisesti tiedoksi valvontaohjelmiensa tulokset.

IV LUKU

VALVONTAMENETELMÄT

8 artikla

Erityiset valvontamenetelmät

1. Komission aloitteesta tai jäsenvaltion pyynnöstä ja 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen voidaan:

a)	päättää, että zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämiseen kotieläintalouden alkutuotannossa ja muissa elintarvikeketjun vaiheissa voidaan soveltaa tai on sovellettava erityisiä valvontamenetelmiä,

b)	hyväksyä sääntöjä a alakohdassa tarkoitettujen menetelmien käyttöedellytyksistä,

c)	hyväksyä yksityiskohtaisia sääntöjä a alakohdassa tarkoitettuja menetelmiä koskevista tarvittavista asiakirjoista ja menettelytavoista sekä vähimmäisvaatimuksista, ja

d)	päättää, että tiettyjä valvontamenetelmiä ei saa käyttää valvontaohjelmissa.

2. Edellä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä ei sovelleta menetelmiin, joissa käytetään eläinten ruokintaa, elintarvikelisäaineita tai eläinlääkkeitä koskevassa yhteisön lainsäädännössä tarkoitettuja aineita tai tekniikoita.

V LUKU

KAUPPA

9 artikla

Yhteisön sisäinen kauppa

1. Sarakkeessa 2 lueteltujen lajien alkuperäparville ja alkuperäkarjoille on viimeistään liitteessä I olevassa sarakkeessa 5 mainituista päivämääristä alkaen tehtävä kokeet sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien havaitsemiseksi ennen elävien eläinten tai siitosmunien lähettämistä alkuperäpaikkana olevasta elintarvikealan yrityksestä. Kokeen päivämäärä ja tulos on merkittävä asianmukaisiin terveystodistuksiin yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

2. Määräjäsenvaltiolle voidaan 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen antaa lupa vaatia siirtymäkauden ajan, että niiden kokeiden tulosten, joihin on viitattava lähettäjäjäsenvaltiossa testattavien eläinten ja siitosmunien lähetyksiin liitettävissä asianmukaisissa terveystodistuksissa, on täytettävä salmonellan osalta samat vaatimukset kuin mitä sen hyväksytyssä kansallisessa ohjelmassa asetetaan sen alueella tehdyille lähetyksille 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Lupa voidaan peruuttaa samaa menettelyä noudattaen.

3. Salmonellaa koskevia erityistoimenpiteitä, joita sovellettiin Suomeen ja Ruotsiin lähetettyihin eläviin eläimiin ennen tämän asetuksen voimaantuloa, sovelletaan edelleen, ikään kuin ne olisi sallittu 2 kohdan mukaisesti.

4. Erityissääntöjä 5 artiklan 5 kohdassa ja edellä 2 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten asettamisesta jäsenvaltioissa voidaan antaa 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 6 kohdan soveltamista.

10 artikla

Tuonti kolmansista maista

1. Yhteisön lainsäädännössä edellytetään luettelon laatimista sellaisista kolmansista maista, joista sallitaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien eläinten tai siitosmunien tuonti. Liitteessä I olevassa sarakkeessa 5 mainituista päivämääristä alkaen luetteloon hyväksyminen ja luettelossa pysyminen edellyttävät asianomaisen lajin tai luokan osalta, että kyseinen kolmas maa esittää komissiolle ohjelman, joka vastaa 5 artiklassa säädettyjä ohjelmia, ja ohjelman hyväksymistä tämän artiklan mukaisesti. Ohjelmassa on täsmennettävä maan tarjoamat zoonoosien ja niiden aiheuttajien tarkastuksia ja valvontaa koskevat takeet. Takeiden on vastattava vaikutukseltaan vähintään tässä asetuksessa säädettyjä takeita. Komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston on oltava tiiviisti mukana valvomassa, että vastaavat valvontaohjelmat ovat olemassa kolmansissa maissa.

2. Kyseiset ohjelmat hyväksytään 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen sillä edellytyksellä, että ohjelmassa kuvattujen toimenpiteiden ja yhteisön sääntöjen mukaan sovellettavien aiheellisten vaatimusten vastaavuus osoitetaan objektiivisesti. Samaa menettelyä noudattaen voidaan sallia tässä asetuksessa säädetyille takeille vaihtoehtoiset takeet, jos ne eivät ole suotuisampia kuin yhteisön sisäiseen kauppaan sovellettavat takeet.

3. Sellaisiin kolmansiin maihin, joiden kanssa käydään kauppaa säännöllisesti, sovelletaan 5 artiklan 7 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan säännöksiä ohjelmien esittämistä ja hyväksymistä koskevien määräaikojen osalta. Kolmansiin maihin, jotka ovat aloittamassa tai uudelleen aloittamassa kaupankäyntiä, sovelletaan 6 artiklassa säädettyjä määräaikoja.

4. Liitteen I sarakkeessa 2 lueteltujen lajien alkuperäparville ja alkuperäkarjoille on tehtävä kokeet ennen elävien eläinten tai siitosmunien lähettämistä alkuperäpaikkana olevasta elintarvikealan yrityksestä. Parville ja karjoille on tehtävät kokeet liitteen I sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien havaitsemiseksi tai, jos se 1 kohdassa säädetyn vastaavia takeita koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen, 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävien zoonoosien tai niiden aiheuttajien havaitsemiseksi. Kokeen päivämäärä ja tulos on merkittävä kyseisiin tuontitodistuksiin, joita koskevat yhteisön lainsäädännössä vahvistetut mallit on muutettava vastaavasti.

5. Lopullinen määräjäsenvaltio voi 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen saada luvan vaatia siirtymäkauden ajan, että 4 kohdassa tarkoitettujen kokeiden tulosten on täytettävä samat vaatimukset kuin mitä sen kansallisessa ohjelmassa asetetaan 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Lupa voidaan peruuttaa ja erityisiä sääntöjä kyseisistä vaatimuksista voidaan vahvistaa 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 6 kohdan soveltamista.

6. Yhteisön lainsäädännössä säädettyyn kolmansia maita, joista jäsenvaltiot voivat tuoda tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, koskevaan luetteloon hyväksyminen ja luettelossa pysyminen edellyttävät asianomaisen tuoteluokan osalta, että kyseinen kolmas maa esittää komissiolle tässä asetuksessa säädettyjä takeita vastaavat takeet.

VI LUKU

LABORATORIOT

11 artikla

Vertailulaboratoriot

1. Yhteisön vertailulaboratoriot liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien analysointia ja testausta varten nimetään 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Yhteisön vertailulaboratorioiden vastuualueet ja tehtävät vahvistetaan, erityisesti niiden ja kansallisten vertailulaboratorioiden toiminnan koordinointia koskevilta osin, 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3. Jäsenvaltioiden on nimettävä kansalliset vertailulaboratoriot liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien analysointia ja testausta varten. Laboratorioiden nimet ja osoitteet on annettava tiedoksi komissiolle.

4. Joitakin kansallisten vertailulaboratorioiden vastuualueita ja tehtäviä voidaan vahvistaa, erityisesti niiden ja jäsenvaltioissa sijaitsevien 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten laboratorioiden toiminnan koordinointia koskevilta osin, 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

12 artikla

Laboratorioiden, laatuvaatimusten ja hyväksyttyjen testausmenetelmien hyväksyminen

1. Edellä 5 ja 7 artiklan mukaisiin valvontaohjelmiin osallistuvien laboratorioiden on näytteiden analysoimiseksi liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien toteamista varten:

a)	oltava toimivaltaisen viranomaisen nimeämiä ja

b)	sovellettava nykyisen EN/ISO -standardin vaatimukset täyttävää laadunvarmistusjärjestelmää viimeistään 24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta tai 24 kuukauden kuluessa uusien zoonoosien tai niiden aiheuttajien lisäämisestä liitteessä I olevaan sarakkeeseen 1.

2. Laboratorioiden on osallistuttava säännöllisesti kansallisen vertailulaboratorion järjestämiin tai koordinoimiin yhteisiin kokeisiin.

3. Liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintymistä koskevissa kokeissa on käytettävä kansainvälisten standardointielinten suosittelemia vertailumenetelmiä ja -käytäntöjä.

Vaihtoehtoisia menetelmiä voidaan käyttää, jos ne on validoitu kansainvälisesti tunnustettujen sääntöjen mukaisesti ja jos ne tarjoavat asiaa koskevalla vertailumenetelmällä saatavia tuloksia vastaavat tulokset.

Muitakin testausmenetelmiä voidaan hyväksyä tarpeen mukaan 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

VII LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO

13 artikla

Täytäntöönpano- ja siirtymätoimenpiteet

Aiheellisia siirtymä- tai täytäntöönpanotoimenpiteitä, myös tarpeellisia muutoksia asianomaisiin terveystodistuksiin, voidaan hyväksyä 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

14 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea, joka on perustettu asetuksella (EY) N:o 178/2002.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

15 artikla

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kuuleminen

Komissio kuulee Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista kaikissa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, joilla voi olla merkittävä vaikutus kansanterveyteen, ja erityisesti ennen kuin se ehdottaa 4 artiklan mukaisia yhteisön tavoitteita tai 8 artiklan mukaisia erityisiä valvontamenetelmiä.

16 artikla

Rahoitusjärjestelyt

1. Komissio antaa kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2. Kertomuksessa esitetään:

a)	voimassa olevat yhteisön ja kansallisen tason järjestelyt zoonoosien ja zoonoosien aiheuttajien valvomiseksi toteutettujen toimenpiteiden rahoittamiseksi ja

b)	tällaisten järjestelyjen vaikutus kyseisten toimenpiteiden tehokkuuteen.

3. Komissio liittää tarvittaessa kertomukseensa aiheellisia ehdotuksia.

4. Jäsenvaltiot avustavat pyynnöstä komissiota kaikin tarvittavin keinoin tämän laatiessa kertomustaan.

VIII LUKU

YLEISET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

17 artikla

Yhteisön tarkastukset

1. Komission asiantuntijat tekevät tarkastuksia paikan päällä yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa varmistaakseen, että tämän asetuksen säännöksiä, sen nojalla annettuja sääntöjä ja mahdollisia suojatoimenpiteitä sovelletaan yhdenmukaisesti. Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastuksia suoritetaan, on avustettava asiantuntijoita kaikin tarvittavin keinoin näille kuuluvien tehtävien suorittamisessa. Komissio antaa toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot tarkastusten tuloksista.

2. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, erityisesti ne joilla säännellään kansallisten viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä, annetaan 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

18 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan kuuden kuukauden kuluttua sen voimaantulopäivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ... ssa/ssä ... päivänä ... kuuta ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 304 E, 30.10.2001, s. 260.

(2) EYVL C 94, 18.4.2002, s. 18.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu15. toukokuuta 2002 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 20. helmikuuta 2003 (EUVL C 90 E, 15.4.2003, s. 25) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 19. kesäkuuta 2003.

(4) EYVL L 62, 15.3.1993, s. 38, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(5) EYVL L 113, 30.4.1997, s. 9.

(6) EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1226/2002 (EYVL L 179, 9.7.2002, s. 13).

(7) EYVL L 46, 19.2.1991, s. 19, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) 806/2003.

(8) EUVL L ...

(9) EYVL L 302, 31.12.1972, s. 28, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

(10) EYVL L 303, 31.10.1990, s. 6, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

(11) EYVL L 371, 31.12.1994, s. 36.

(12) EYVL L 53, 9.3.1995, s. 31.

(13) EYVL L 105, 9.5.1995, s. 40, päätös sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 97/278/EY (EYVL L 110, 26.4.1997, s. 77).

(14) EYVL L 105, 9.5.1995, s. 44, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 97/278/EY.

(15) EYVL L 109, 16.5.1995, s. 44, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 97/278/EY.

(16) EYVL L 243, 11.10.1995, s. 21, päätös sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 98/227/EY (EYVL L 87, 21.3.1998, s. 14).

(17) EYVL L 243, 11.10.1995, s. 25, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 98/227/EY.

(18) EYVL L 243, 11.10.1995, s. 29, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 98/227/EY.

(19) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(20) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

LIITE I

ZOONOOSIT JA NIIDEN AIHEUTTAJAT, JOIDEN ESIINTYVYYDEN VÄHENTÄMISEKSI ON ASETETTAVA 4 ARTIKLAN MUKAISET YHTEISÖN TAVOITTEET

1	2	3	4	5
Zoonoosi tai zoonoosin aiheuttaja	Eläinpopulaatio	Elintarvikeketjun vaihe	Tavoite asetettava viimeistään (päivämäärä) (1)	Testaus ehdottomasti aloitettava (päivämäärä)
Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä	Lajin Gallus gallus jalostusparvet	Alkutuotanto	12 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä	18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä.
Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä	Munivat kanat	Alkutuotanto	24 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä	18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä.
Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä	Broilerit	Alkutuotanto	36 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä	18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä.
Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä	Kalkkunat	Alkutuotanto	48 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä	18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä
Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä	Teurassiat	Teurastus	48 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä	18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä
Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä	Siitossiat	Alkutuotanto	60 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä	18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä

(1) Näiden päivämäärien osalta oletetaan, että esiintyvyyttä koskevat vertailukelpoiset tiedot ovat käytettävissä vähintään 6 kuukautta ennen tavoitteen asettamista. Jos näitä tietoja ei ole käytettävissä, tavoitteen asettamispäivää lykätään vastaavasti.

LIITE II

LIITTEESSÄ I LUETELTUJEN ZOONOOSIEN JA NIIDEN AIHEUTTAJIEN VALVONTA

A. Kansallisia valvontaohjelmia koskevat yleiset vaatimukset

Ohjelmassa on otettava huomioon zoonoosin ja/tai sen aiheuttajan luonne sekä kunkin jäsenvaltion erityinen tilanne. Ohjelman osalta on noudatettava seuraavaa:

a)	siinä on ilmoitettava ohjelman tavoite ottaen huomioon kyseisen zoonoosin tai sen aiheuttajan merkitys,

b)	sen on täytettävä B osassa säädetyt näytteenottoa koskevat vähimmäisvaatimukset,

c)	sen on täytettävä aiheellisissa tapauksissa C—E osassa säädetyt erityisvaatimukset ja

siinä on täsmennettävä seuraavat seikat:

1.	Yleiset vaatimukset

1.1	Kyseisen zoonoosin tai sen aiheuttajan esiintyminen jäsenvaltiossa; tässä on viitattava erityisesti direktiivin 2003/.../EY 4 artiklan mukaisen seurannan yhteydessä saatuihin tuloksiin.

1.2	Maantieteellinen alue tai aiheellisissa tapauksissa epidemiologiset yksiköt, joissa ohjelma toteutetaan.

1.3	Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten rakenne ja organisaatio.

1.4	Hyväksytyt laboratoriot, joissa ohjelmassa otetut näytteet analysoidaan.

1.5	Zoonoosin tai sen aiheuttajan tutkimisessa käytettävät menetelmät.

1.6	Viralliset tarkastukset (myös näytteenottokaavat) rehujen, parvien ja/tai karjojen osalta.

1.7	Viralliset tarkastukset (myös näytteenottokaavat) muissa elintarvikeketjun vaiheissa.

1.8	Toimivaltaisten viranomaisten erityisesti kansanterveyden suojaamiseksi toteuttamat toimenpiteet niiden eläinten tai tuotteiden osalta, joissa on havaittu zoonooseja tai niiden aiheuttajia; sekä toteutetut ennaltaehkäisevät toimenpiteet, kuten rokotukset.

1.9	Asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö, myös 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua toimintaa koskevat kansalliset säännökset.

1.10	Kansallisen valvontaohjelman puitteissa elintarvikealan ja rehualan yrityksille myönnettävä rahoitusapu.

2.	Ohjelman kattamia elintarvikealan ja rehualan yrityksiä koskevat vaatimukset

2.1	Ilmoitettujen lajien ja niistä saatujen tuotteiden tuotantorakenne.

2.2	Rehuntuotannon rakenne.

2.3

Kotieläintalouden hyvien käytäntöjen oppaat tai muut ohjeet (pakolliset tai vapaaehtoiset), joissa määritellään ainakin:

—	hygieniasta huolehtiminen tilalla,

—	toimenpiteet, joilla ehkäistään tartunnat eläimistä, rehusta, juomavedestä ja tilojen työntekijöistä ja

—	hygieniavaatimukset kuljetettaessa eläimiä tilalle ja sieltä pois.

2.4	Eläinlääkärin rutiinitarkastukset tiloilla.

2.5	Tilojen rekisteröinti.

2.6	Tilojen kirjanpito.

2.7	Lähtevien eläinten saatteena olevat asiakirjat.

2.8	Muut asiaankuuluvat toimenpiteet, joilla varmistetaan eläinten jäljitettävyys.

B. Näytteenottoa koskevat vähimmäisvaatimukset

1. Kun 5 artiklassa tarkoitettu asiaa koskeva valvontaohjelma on hyväksytty, elintarvikealan toimijan on otatettava näytteitä ja annettava analysoida ne liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien tai niiden aiheuttajien tutkimiseksi noudattaen taulukossa jäljempänä säädettyjä näytteenoton vähimmäisvaatimuksia.

Zoonoosi tai zoonoosin aiheuttaja

Eläinpopulaatio

Tuotantovaiheet, jotka näytteenoton on katettava

Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

Lajin Gallus gallus jalostusparvet:

— kasvatusparvet

— päivän ikäiset untuvikot

— 4 viikon ikäiset untuvikot

—	nuorikot 2 viikkoa ennen munituksen aloittamista tai siirtoa munitusyksikköön

—	täysikasvuisen jalostussiipikarjan parvet

munituskaudella joka toinen viikko

Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

Munivat kanat:

— kasvatusparvet

— päivän ikäiset untuvikot

—	nuorikot 2 viikkoa ennen munituksen aloittamista tai siirtoa munitusyksikköön

— munivien kanojen parvet

munituskaudella joka 15. viikko

Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

Broilerit

teurastettavaksi lähtevät linnut (1)

Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

Kalkkunat

teurastettavaksi lähtevät linnut (1)

Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

Siat:

— siitossiat

teurastettavaksi lähtevät eläimet tai teurastamolla olevat ruhot

— teurassiat

teurastettavaksi lähtevät eläimet tai teurastamolla olevat ruhot

2. Edellä 1 kohdassa säädetyillä vaatimuksilla ei rajoiteta ante mortem -tarkastusta koskevan yhteisön lainsäädännön vaatimusten soveltamista.

3. Analyysin tulokset on kirjattava ja niihin on liitettävä seuraavat tiedot:

a)	näytteenottopäivä ja -paikka sekä

b)	parven/karjan tunnistetiedot.

4. Immunologista testausta ei saa käyttää, jos eläimet on rokotettu, ellei todisteta, että käytetty rokote ei vaikuta sovellettuun testausmenetelmään.

C. Lajin Gallus gallus jalostusparvia koskevat erityisvaatimukset

1. Jäljempänä 3—5 kohdassa säädetyt toimenpiteet on toteutettava aina kun B osan mukaisesti suoritettu näyteanalyysi osoittaa Salmonella Enteritidis- tai Salmonella Typhimurium -bakteerin esiintymisen Gallus gallus -lajin jalostusparven linnuissa 2 kohdassa säädetyissä olosuhteissa.

a)	Jos toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt B osan mukaisesti otettujen näytteiden analysoimiseksi käytetyn menetelmän, se voi vaatia, että 3—5 kohdassa säädetyt toimenpiteet toteutetaan kun tällainen analyysi osoittaa Salmonella Enteritidis- tai Salmonella Typhimurium -bakteerin esiintymisen.

b)	Muissa tapauksissa 3—5 kohdassa säädetyt toimenpiteet on toteutettava aina kun toimivaltainen viranomainen vahvistaa Salmonella Enteritidis- tai Salmonella Typhimurium -bakteerin esiintymistä koskevan epäilyn, joka perustuu B osan mukaisesti suoritettuun näyteanalyysiin.

3. Parven hautomattomat munat on hävitettävä.

Kyseisiä munia saa kuitenkin käyttää ihmisravinnoksi, jos ne käsitellään tavalla, joka takaa Salmonella Enteritidis- ja Salmonella Typhimurium -bakteerien hävittämisen elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

4. Kaikki parven linnut — myös päivän ikäiset untuvikot — on teurastettava tai hävitettävä salmonellan leviämisriskin pienentämiseksi pienimpään mahdolliseen. Teurastaminen on suoritettava elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Tällaisista linnuista saadut tuotteet voidaan saattaa markkinoille ihmisravinnoksi elintarvikehygieniaa koskevan lainsäädännön ja, sitten kun se tulee sovellettavaksi, E-osan mukaisesti. Mikäli tuotteita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, ne on käytettävä tai hävitettävä muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinsivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti (2).

5. Jos Salmonella Enteritidis- tai Salmonella Typhimurium -tartunnan saaneista parvista peräisin olevia siitosmunia on edelleen hautomossa, ne on hävitettävä tai käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti.

D. Munivien kanojen parvia koskevat erityisvaatimukset

1. ... (3) munia saa käyttää suoraan ihmisravinnoksi (syötäväksi tarkoitettuina kananmunina) vain, jos ne ovat peräisin munivien kanojen kaupallisesta parvesta, joka on mukana 5 artiklan nojalla laaditussa kansallisessa ohjelmassa ja joka ei ole virallisen rajoituksen alainen.

2. Sellaisista parvista, joiden terveystilannetta ei tiedetä, joiden epäillään olevan infektoituneita tai jotka ovat infektoituneita, peräisin olevia munia, saa käyttää ihmisravinnoksi vain, jos ne käsitellään tavalla, joka takaa kaikkien kansanterveydellisesti merkityksellisten salmonellan serotyyppien hävittämisen elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

3. Infektoituneiden parvien lintuja teurastettaessa tai hävitettäessä on toteutettava toimenpiteitä zoonoosien leviämisriskin pienentämiseksi pienimpään mahdolliseen. Teurastaminen on suoritettava elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Tällaisista linnuista saadut tuotteet voidaan saattaa markkinoille ihmisravinnoksi elintarvikehygieniaa koskevan lainsäädännön ja, sitten kun se tulee sovellettavaksi, E osan mukaisesti. Mikäli tuotteita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, ne on käytettävä tai hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti.

E. Tuoretta lihaa koskeva erityisvaatimus

1. Liitteessä I luetelluista eläimistä peräisin olevaa tuoretta siipikarjanlihaa ei saa ... (4) saattaa markkinoille ihmisravintona käytettäväksi, ellei se täytä seuraavaa vaatimusta:

Salmonella: 25 grammassa lihaa ei esiinny salmonellaa

2. Tätä vaatimusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan viimeistään ... (3) 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Säännöissä täsmennetään erityisesti näytteenotto- ja analyysimenetelmät.

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaista vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta tuoreeseen siipikarjanlihaan, joka on tarkoitettu teolliseen lämpökäsittelyyn tai muuhun sellaiseen käsittelyyn, jossa salmonella hävitetään elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

(1) Näytteiden analyysitulosten on oltava tiedossa, ennen kuin eläimet lähtevät teurastettavaksi.

(2) EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 808/2003 (EUVL L 117, 13.5.2003, s. 1).

(3) 72 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(4) 84 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

LIITE III

KANSANTERVEYDELLISESTI MERKITYKSELLISTEN SALMONELLAN SEROTYYPPIEN MÄÄRITTELYÄ KOSKEVAT ERITYISPERUSTEET

Määriteltäessä sitä, mitkä ovat ne kansanterveydellisesti merkitykselliset salmonellan serotyypit, joihin sovelletaan yhteisön tavoitteita, on otettava huomioon seuraavat perusteet:

1.	yleisimmät salmonellan serotyypit ihmisillä esiintyvässä salmonelloosissa EY:n valvontajärjestelmien avulla kerättyjen tietojen pohjalta

2.	infektioreitti (eli serotyypin esiintyminen asianomaisissa eläinpopulaatioissa ja rehussa )

3.	liittykö serotyyppiin nopea ja äskettäin havaittu kyky levitä ja aiheuttaa tauteja ihmisissä ja eläimissä

4.	liittyykö serotyyppiin lisääntynyt virulenssi esimerkiksi invasiivisuuden suhteen tai ihmisissä esiintyvien infektioiden asianmukaisten hoitomuotojen vastustuskyky.

P5_TA(2003)0285

Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunta *** II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta (14054/1/2002 — C5-0085/2003 — 2001/0257(COD))

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14054/1/2002 — C5-0085/2003) (1),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 624) (3),

—	ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2002) 540) (4),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 80 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A5-0198/2003);

1.	tarkistaa yhteistä kantaa seuraavasti;

2.	kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 102 E, 29.4.2003, s. 1.

(2) P5_TA(2002)0355.

(3) EYVL C 75 E, 26.3.2002, s. 357.

(4) EYVL C 20 E, 28.1.2003, s. 255.

P5_TC2-COD(2001)0257

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 19. kesäkuuta 2003, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/.../EY antamiseksi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Direktiivin 96/82/EY (4) tavoitteena on ehkäistä suuronnettomuuksia, joissa on mukana vaarallisia aineita, ja rajoittaa niiden ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvia seurauksia, jotta korkea turvallisuuden taso voidaan taata kaikkialla yhteisössä yhdenmukaisella ja tehokkaalla tavalla.

(2)	Viime aikoina tapahtuneiden teollisuusonnettomuuksien sekä neuvoston pyynnöstä tehtyjen komission selvitysten perusteella, jotka koskevat syöpää aiheuttavia aineita ja ympäristölle vaarallisia aineita, direktiivin 96/82/EY soveltamisalaa olisi laajennettava.

(3)

Baia Maressa Romaniassa tammikuussa 2000 tapahtuneen onnettomuuden seurauksena Tonavan saastuttanut syanidivuoto osoitti, että tietyillä kaivostoiminnan varastointi- ja prosessointitoiminnoilla voi olla erittäin vakavia seurauksia. Komission asiaa koskevat tiedonannot Turvallinen kaivostoiminta: viimeaikaisten kaivosonnettomuuksien jälkeiset toimet (5) ja Kuudes ympäristöä koskeva Euroopan yhteisön toimintaohjelma ”Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta” — kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma (6) ovat siten tuoneet esille tarpeen laajentaa direktiivin 96/82/EY soveltamisalaa. Euroopan parlamentti on komission tiedonannosta turvallisesta kaivostoiminnasta: viimeaikaisten kaivosonnettomuuksien jälkeiset toimet5 päivänä heinäkuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa (7) kannattanut direktiivin soveltamisalan laajentamista kattamaan kaivostoimintaan liittyvästä varastoinnista ja prosessoinnista aiheutuvat riskit.

(4)	Enschedessä Alankomaissa toukokuussa 2000 tapahtunut ilotuliteonnettomuus osoitti, että pyroteknisten ja räjähtävien aineiden varastointi ja valmistus on erittäin onnettomuusaltista. Tällaisten aineiden direktiivissä 96/82/EY olevaa määritelmää olisi siksi selkeytettävä ja yksinkertaistettava.

(5)

Lannoitetehtaalla Toulousessa syyskuussa 2001 tapahtunut räjähdys on lisännyt tietoisuutta ammoniumnitraatin ja ammoniumnitraattipohjaisten lannoitteiden, erityisesti valmistusprosessin aikana hylätyn materiaalin tai valmistajalle palautetun materiaalin (vaatimukset täyttämätön eli niin sanottu ”off-specs” -materiaali) varastoinnin onnettomuusalttiudesta. Sen vuoksi direktiiviin 96/82/EY tällä hetkellä sisältyviä ammoniumnitraatin ja ammoniumnitraattipohjaisten lannoitteiden luokkia olisi tarkistettava erityisesti ”off-specs” -materiaalien mukaan ottamiseksi.

(6)

Direktiiviä 96/82/EY ei olisi sovellettava loppukäyttäjien laitoksiin, joissa väliaikaisesti ennen siirtoa, jälleenkäsittelyä tai hävittämistä säilytetään sellaista ammoniumnitraattia tai ammoniumnitraattipohjaista lannoitetta, joka laitokseen tuotaessa täytti kyseisen direktiivin vaatimukset mutta on sen jälkeen laadultaan heikentynyt tai pilaantunut.

(7)

Selvitykset, jotka komissio on tehnyt läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, puoltavat syöpää aiheuttavien aineiden luettelon laajentamista, asianmukaisten soveltamisen vähimmäismäärien vahvistamista kyseisille aineille ja direktiivissä 96/82/EY ympäristölle vaarallisille aineille säädettyjen soveltamisen vähimmäismäärien huomattavaa pienentämistä.

(8)

On osoittautunut tarpeelliseksi asettaa direktiivin 96/82/EY soveltamisalaan myöhemmin kuuluville tuotantolaitoksille määräajat, jotka koskevat ilmoitusten tekemistä, toimintaperiaatteiden vahvistamista suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä turvallisuusselvitysten ja pelastussuunnitelmien laatimista.

(9)	Tuotantolaitosten henkilöstön kokemuksista ja tietämyksestä voi olla suurta apua pelastussuunnitelmien laadinnassa, ja tuotantolaitoksen koko henkilökunnalle ja henkilöille, joita asia saattaa koskea, olisi annettava asianmukaisesti tietoa turvatoimista.

(10)	Yhteisön mekanismin perustamisesta tiiviimmän yhteistyön edistämiseksi pelastuspalvelualan avustustoimista 23 päivänä lokakuuta 2001 tehty neuvoston päätös 2001/792/EY (8) on osoitus siitä, että on tarpeen edistää tiiviimpää yhteistyötä pelastuspalvelujen suorittamissa avustustoimissa.

(11)	Maankäytön suunnittelun helpottamiseksi on tarkoituksenmukaista laatia suuntaviivat, joissa määritellään tietokanta, jota käytetään arvioitaessa direktiivin 96/82/EY soveltamisalaan kuuluvien tuotantolaitosten ja mainitun direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa kuvattujen alueiden yhteensopivuutta.

(12)	Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle direktiivin 96/82/EY soveltamisalaan kuuluvia tuotantolaitoksia koskevat vähimmäistiedot.

(13)	Samalla on aiheellista selkiyttää tiettyjä direktiivin 96/82/EY kohtia.

(14)	Tässä direktiivissä säädetyistä toimenpiteistä on järjestetty julkinen kuulemismenettely, johon sidosryhmät ovat osallistuneet.

(15)	Tämän vuoksi direktiivi 96/82/EY olisi muutettava vastaavasti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 96/82/EY seuraavasti:

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

korvataan ainoan kohdan e ja f alakohta seuraavasti:

”e)	mineraalien hyödyntämiseen (etsintään, louhintaan ja prosessointiin) maanalaisissa kaivoksissa, avolouhoksissa tai poranreikien kautta, lukuun ottamatta prosessoinnin toimintoja ja näihin liittyvää varastointia, joissa käytetään liitteessä I määriteltyjä vaarallisia aineita;

f)	mineraalien, hiilivedyt mukaan lukien, offshore-etsintään tai -hyödyntämiseen;”

lisätään alakohta seuraavasti:

”g)	kaatopaikkoihin, lukuun ottamatta toimivia kaivosjätteen käsittelylaitoksia, sekä niiden altaita ja patoja, joissa esiintyy liitteessä I määriteltyjä vaarallisia aineita ja joita käytetään mineraalien prosessoinnin yhteydessä.”

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

lisätään 1 kohtaan luetelmakohta seuraavasti:

”—	tämän direktiivin soveltamisalaan myöhemmin kuuluvista tuotantolaitoksista kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona tätä direktiiviä aletaan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn mukaisesti soveltaa asianomaiseen tuotantolaitokseen.”

lisätään 4 kohdan ensimmäisen ja toisen luetelmakohdan väliin luetelmakohta seuraavasti:

” —	laitokseen, tuotantolaitokseen tai varastoon tehdään huomattavia muutoksia, tai ”

Lisätään 7 artiklaan kohta seuraavasti:

”1 a. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on tämän direktiivin soveltamisalaan myöhemmin kuuluvien tuotantolaitosten osalta laadittava viipymättä, mutta joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona direktiiviä aletaan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn mukaisesti soveltaa asianomaiseen tuotantolaitokseen.”

Muutetaan 8 artiklan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)	velvoitetaan tekemään yhteistyötä yleisölle tiedottamisessa sekä tietojen toimittamisessa ulkoisten pelastussuunnitelmien laatimisesta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle.”

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

korvataan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”2. Turvallisuusselvityksessä on oltava vähintään liitteessä II luetellut tiedot. Siinä on mainittava selvityksen laatimiseen osallistuneet asianomaiset tahot. Siinä on myös oltava ajan tasalla oleva luettelo tuotantolaitoksessa olevista vaarallisista aineista.”

lisätään 3 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan väliin luetelmakohta seuraavasti:

”—	tämän direktiivin soveltamisalaan myöhemmin kuuluvista tuotantolaitoksista viipymättä, mutta joka tapauksessa vuoden kuluessa päivästä, jona direktiiviä aletaan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn mukaisesti soveltaa asianomaiseen tuotantolaitokseen,”

c)	muutetaan 4 kohdassa oleva viittaus 2, 3 ja 4 luetelmakohtaan viittaukseksi toiseen, kolmanteen, neljänteen ja viidenteen luetelmakohtaan.

lisätään 6 kohtaan alakohta seuraavasti:

”d)	Jäsenvaltiot varmistavat, että turvallisuusselvitysten laatimiseen käytettäviä erilaisia menetelmiä sovitetaan yhteen. ”

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

lisätään 1 kohdan a ja b alakohtaan luetelmakohta seuraavasti:

”—	tämän direktiivin soveltamisalaan myöhemmin kuuluville tuotantolaitoksille viipymättä, mutta joka tapauksessa vuoden kuluessa päivästä, jona direktiiviä aletaan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn mukaisesti soveltaa asianomaiseen tuotantolaitokseen.”

korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tässä direktiivissä tarkoitetut sisäiset pelastussuunnitelmat laaditaan siten, että kuullaan tuotantolaitoksessa työskentelevää henkilökuntaa, mukaan lukien asianomaiset pitkäaikaiset alihankkijat, ja että yleisöä kuullaan ulkoisia pelastussuunnitelmia tehtäessä ja niitä ajantasaistettaessa, tämän kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten velvoitteita.”

c)	lisätään kohta seuraavasti: ”4 a. Ulkoisten pelastussuunnitelmien osalta jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tarve edistää tiiviimpää yhteistyötä pelastuspalvelujen suorittamissa avustustoimissa vakavissa hätätilanteissa.”

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

korvataan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden maankäytön suunnittelussa tai muissa asiaan kuuluvissa toimintaperiaatteissa sekä näiden toimintaperiaatteiden täytäntöönpanemiseksi käytettävissä menettelytavoissa otetaan huomioon tarve pitää pitkällä aikavälillä yllä riittävä etäisyys tässä direktiivissä tarkoitettujen tuotantolaitosten sekä asuinalueiden, yleisessä käytössä olevien rakennusten ja alueiden, mahdollisuuksien mukaan pääliikenneväylien, sekä virkistysalueiden ja luonnon kannalta erityisen tärkeiden tai erityisen herkkien alueiden välillä ja että olemassa olevien tuotantolaitosten osalta otetaan huomioon 5 artiklan mukaiset tekniset lisätoimenpiteet, jotta henkilöihin kohdistuvia vaaroja ei lisättäisi.”

lisätään kohdat seuraavasti:

”1 a. Viimeistään ... (9) komissio kehittää tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suuntaviivat, joiden perusteella määritellään tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien olemassa olevien tuotantolaitosten ja 1 kohdassa tarkoitettujen erityisen herkkien alueiden välisen yhteensopivuuden arvioimisessa käytettävä mahdollisten riskien ja onnettomuuksien yhteensovitettu tekninen tietokanta. Tällaisessa arvioinnissa on joka tapauksessa otettava huomioon toimivaltaisten viranomaisten suorittamat arvioinnit, toiminnanharjoittajilta saadut tiedot ja kaikki muut tarpeelliset tiedot , mukaan lukien kehityksen sosiaalis-taloudelliset edut sekä pelastussuunnitelmien lieventävät vaikutukset .

1 b. Komissio kehittää tässä yhteydessä kannustin- ja/tai rahoitusohjelman sellaisten tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten uudelleensijoittamiseksi, jotka eivät täytä turvallisia etäisyyksiä koskevia vaatimuksia. Tämä voitaisiin toteuttaa aluepolitiikan puitteissa.

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että turvallisuustoimenpiteitä ja onnettomuuden tapahtuessa noudatettavaa käyttäytymistä koskevat tiedot saatetaan säännöllisesti ja ilman eri pyyntöä sekä mahdollisimman asianmukaisessa muodossa kaikkien sellaisten henkilöiden ja julkisten laitosten (kuten koulut ja sairaalat) tietoon, joihin 9 artiklassa tarkoitetussa tuotantolaitoksessa alkunsa saanut suuronnettomuus voi vaikuttaa.”

korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. Jäsenvaltioiden on niiden tuotantolaitosten osalta, joihin 9 artiklan säännöksiä sovelletaan, varmistettava, että yleisöllä on mahdollisuus tutustua 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun vaarallisten aineiden luetteloon, jollei tämän artiklan 4 kohdan ja 20 artiklan säännöksistä muuta johdu.”

Lisätään 19 artiklaan kohta seuraavasti:

”1 a. Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotantolaitosten osalta annettava komissiolle ainakin seuraavat tiedot:

a)	toiminnanharjoittajan nimi tai toiminimi ja kyseisen tuotantolaitoksen täydellinen osoite, ja

b)	tuotantolaitoksen toiminta tai toiminnot.

Komissio perustaa tietokannan, joka sisältää jäsenvaltioiden toimittamat tiedot, ja pitää sitä yllä. Vain komission valtuuttamilla henkilöillä tai jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on tietokannan käyttöoikeus.”

10.	Muutetaan liite I liitteessä esitetyllä tavalla.

11.

Muutetaan liite III seuraavasti:

korvataan c kohdan i alakohta seuraavasti:

”i)

Organisaatio ja henkilökunta; kaikilla organisaatiotasolla suuronnettomuusvaarojen hallintaan osallistuvan henkilöstön tehtäviä ja vastuualueita. Henkilöstön koulutustarpeen määrittämistä ja koulutuksen järjestämistä. Henkilöstön ja tuotantolaitoksessa työskentelevien alihankkijoiden henkilöstön osallistumista.”

korvataan c alakohdan v alakohta seuraavasti:

”v)

Suunnittelu hätätilanteiden varalta; sellaisten menettelyjen vahvistaminen ja käyttöönotto, joiden avulla voidaan tunnistaa ennakoitavissa olevat hätätilanteet järjestelmällisen analyysin avulla sekä laatia, harjoitella ja tarkistaa pelastussuunnitelmia ja siten hallita tällaiset vaaratilanteet, ja asianomaisen henkilökunnan koulutuksesta huolehtiminen. Tämä koulutus koskee tuotantolaitoksessa työskentelevää henkilökuntaa, mukaan lukien alihankkijoiden henkilöstö. ”

12.	Lisätään liitteessä V olevan 10 kohdan jälkeen kohta seuraavasti: ” 10 a. Kartta, josta käyvät ilmi alueet, joihin laitoksessa tapahtuneen suuronnettomuuden seuraukset voivat vaikuttaa. ”

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen ... päivää ... kuuta ... (10). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ... ssa/ssä ... päivänä ... kuuta ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 75 E, 26.3.2002, s. 357 ja EUVL C 20 E, 28.1.2003, s. 255.

(2) EYVL C 149, 21.6.2002, s. 13.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu3. heinäkuuta 2002 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 20. helmikuuta 2003 (EUVL C 102 E, 29.4.2003, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 19. kesäkuuta 2003 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13.

(5) KOM(2000) 664.

(6) KOM(2001) 31.

(7) EYVL C 65 E, 14.3.2002, s. 382 .

(8) EYVL L 297, 15.11.2001, s. 7.

(9) Kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.”

(10) 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

LIITE

Muutetaan direktiivin 96/82/EY liite I seuraavasti:

Lisätään johdantoon kohdat 6 ja 7 seuraavasti:

”6.	Tässä direktiivissä tarkoitetaan kaasulla mitä tahansa ainetta, jonka absoluuttinen höyrynpaine 20 °C lämpötilassa on vähintään 101,3 kPa.

7.	Tässä direktiivissä tarkoitetaan nesteellä mitä tahansa ainetta, jota ei ole määritelty kaasuksi ja jonka olomuoto ei 20 °C lämpötilassa ja 101,3 kPa:n vakiopaineessa ole kiinteä.”

OSA I:

Korvataan ammoniumnitraattia koskevat kohdat seuraavasti:

Ammoniumnitraatti	5 000	10 000
Ammoniumnitraatti	1 250	5 000
Ammoniumnitraatti	350	2 500
Ammoniumnitraatti	10	50

Lisätään ammoniumnitraattia koskevien kohtien jälkeen kohdat seuraavasti:

Kaliumnitraatti	1 250	5 000
Kaliumnitraatti	5 000	10 000

Korvataan kohta ”Seuraavat SYÖPÄÄ AIHEUTTAVAT AINEET:” seuraavasti:

Seuraavat SYÖPÄÄ AIHEUTTAVAT AINEET, kun niiden pitoisuus on yli 5 painoprosenttia:

4-Aminobifenyyli ja/tai sen suolat, bentsotrikloridi, bentsidiini ja/tai sen suolat, bis-(kloorimetyyli)eetteri, metyylikloori-metyylieetteri, 1,2-dibromietaani, dietyylisulfaatti, dimetyylisulfaatti, dimetyylikarbamyylikloridi, 1,2-dibromi-3-klooripropaani, 1,2-dimetyylihydratsiini, dimetyylinitrosamiini, heksametyylifosforitriamidi, hydratsiini, 2-naftyyliamiini ja/tai sen suolat, 4-nitrodifenyyli ja 1,3-propaanisultoni.

0,5

Korvataan kohta ”Moottoribensiini ja muut bensiinit” seuraavasti:

Öljytuotteet:

a)	moottori- ja teollisuusbensiinit,

b)	petrolit (mukaan luettuina lentopetrolit),

c)	kaasuöljyt (mukaan luettuina dieselöljyt, kevyet lämmityspolttoöljyt ja kaasuöljyjakeet)

2 500

25 000

Korvataan huomautukset 1 ja 2 seuraavasti:

”1.

Ammoniumnitraatti (5 000 / 10 000): itsestään hajoavat lannoitteet

Sovelletaan ammoniumnitraattipohjaisiin lannoitteisiin ja lannoiteseoksiin (lannoite tai lannoiteseos sisältää ammoniumnitraattia sekä fosfaattia ja/tai kaliumkarbonaattia), joiden ammoniumnitraatista laskettu typpipitoisuus on

—	15,751 ja 24,52 painoprosentin välillä ja jotka eivät sisällä palavia/orgaanisia aineita yli 0,4 prosenttia tai jotka täyttävät direktiivin 80/876/ETY liitteessä II olevat vaatimukset,

—	enintään 15,753 painoprosenttia ja joiden sisältämää palavien aineiden määrää ei ole rajoitettu,

ja jotka YK:n kaukalokokeen mukaisesti jatkuvasti hajoavat itsestään (ks. Yhdistyneiden Kansakuntien suositukset vaarallisten tavaroiden kuljettamiseksi, Kokeet ja kriteerit -käsikirja, osa III kohta 38.2).

Ammoniumnitraatti (1 250 / 5 000): lannoitelaatu

Sovelletaan yksiravinteisiin ammoniumnitraattilannoitteisiin sekä ammoniumnitraattipohjaisiin lannoitteisiin ja lannoiteseoksiin, joiden ammoniumnitraatista laskettu typpipitoisuus on

—	yli 24,5 painoprosenttia, lukuun ottamatta ammoniumnitraatin sekä dolomiitin, kalkkikiven ja/tai kalsiumkarbonaatin seoksia, joiden puhtausaste on vähintään 90 prosenttia,

—	yli 15,75 painoprosenttia ammoniumnitraatin ja ammoniumsulfaatin seosten osalta,

—	yli 28 painoprosenttia4 ammoniumnitraatin sekä dolomiitin, kalkkikiven ja/tai kalsiumkarbonaatin seosten osalta, joiden puhtausaste on vähintään 90 prosenttia,

ja jotka täyttävät direktiivin 80/876/ETY liitteessä II olevat vaatimukset.

Ammoniumnitraatti (350 / 2 500): tekninen laatu

Sovelletaan

—

ammoniumnitraattiin ja ammoniumnitraattivalmisteisiin, joiden ammoniumnitraatista laskettu typpipitoisuus on

—	24,5 ja 28 painoprosentin välillä ja jotka sisältävät korkeintaan 0,4 prosenttia palavia aineita,

—	yli 28 painoprosenttia ja jotka sisältävät korkeintaan 0,2 prosenttia palavia aineita,

—	ammoniumnitraatin vesiliuoksiin, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on yli 80 painoprosenttia.

Ammoniumnitraatti (10/50): ”off-specs” -materiaali ja lannoitteet, jotka eivät täytä detonaatiokoetta

Sovelletaan

—

valmistusprosessin aikana hylättyyn materiaaliin ja ammoniumnitraattiin sekä ammoniumnitraattivalmisteisiin, yksiravinteisiin ammoniumnitraattilannoitteisiin ja huomautuksissa 2 ja 3 tarkoitettuihin ammoniumnitraattipohjaisiin lannoitteisiin ja lannoiteseoksiin, joita ollaan palauttamassa tai jotka on palautettu loppukäyttäjältä valmistajalle, väliaikaiseen varastoon tai jälleenkäsittelylaitokseen uusittaviksi, kierrätettäviksi tai käsiteltäviksi turvallista käyttöä varten, koska ne eivät enää täytä huomautusten 2 ja 3 vaatimuksia

—	huomautuksen 1 ensimmäisessä luetelmakohdassa ja huomautuksessa 2 tarkoitettuihin lannoitteisiin, jotka eivät täytä direktiivin 80/876/ETY liitteessä II olevia vaatimuksia.

5.	Kaliumnitraatti (1 250 / 5 000): Kaliumnitraattipohjaiset lannoiteseokset, jotka koostuvat kidemuodossa olevasta kaliumnitraatista.

6.	Kaliumnitraatti (5 000 / 10 000): Kaliumnitraattipohjaiset lannoiteseokset, jotka koostuvat mikrorakeisessa tai rakeisessa muodossa olevasta kaliumnitraatista. ”

ii)	Huomautuksesta, joka koskee polyklooridibentsofuraaneja ja polyklooridibentsodioksiineja tulee huomautus 7.

iii)

Lisätään otsikon ”Kansainväliset toksisuusekvivalenttikertoimet (International Toxic Equivalent Factors (ITEF) kyseessä oleville aineille (NATO/(CMS)” alla olevan taulukon alle alaviitteet seuraavasti:

”(1)	Ammoniumnitraatista aiheutuva 15,75 % typpipitoisuus painosta laskettuna vastaa 45 % ammoniumnitraattipitoisuutta.

(2)	Ammoniumnitraatista aiheutuva 24,75 % typpipitoisuus painosta laskettuna vastaa 70 % ammoniumnitraattipitoisuutta.

(3)	Ammoniumnitraatista aiheutuva 15,75 % typpipitoisuus painosta laskettuna vastaa 45 % ammoniumnitraattipitoisuutta.

(4)	Ammoniumnitraatista aiheutuva 28 % typpipitoisuus painosta laskettuna vastaa 80 % ammoniumnitraattipitoisuutta.”

OSA 2:

Korvataan kohdat 4 ja 5 seuraavasti:

RÄJÄHTÄVÄT (katso huomautus 2)

kun aine, valmiste tai esine kuuluu UN-ADR-vaarallisuusluokkaan 1.4

200

RÄJÄHTÄVÄT (katso huomautus 2)

kun aine, valmiste tai esine kuuluu UN-ADR-vaarallisuusluokkaan

1.1, 1.2, 1.3, 1.5 tai 1.6 tai vaaralausekkeeseen R2 tai R3

Korvataan kohta 9 seuraavasti:

9.	YMPÄRISTÖLLE VAARALLISET,
	joihin liittyvät seuraavat vaaralausekkeet:
	R50 ”erittäin myrkyllistä vesieliöille” (mukaan lukien R50/53)	100	200
	R51/53: ”myrkyllistä vesieliöille; voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä”	200	500

Huomautuksissa:

Korvataan huomautus 1 seuraavasti:

”1.

Aineet ja valmisteet luokitellaan seuraavien direktiivien ja niiden voimassa olevien säännösten mukaisesti, joilla ne on mukautettu tekniikan kehitykseen:

—	vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annettu neuvoston direktiivi 67/548/ETY (1),

—	vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/45/EY (2).

—	yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY (3)

—	vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/689/ETY (4) .

Niiden aineiden tai valmisteiden osalta, joita ei ole luokiteltu vaarallisiksi edellä mainituissa direktiiveissä, esimerkiksi jätteet, mutta joita kuitenkin on tai todennäköisesti on jossakin tuotantolaitoksessa ja joilla kyseisen tuotantolaitoksen olosuhteissa on tai todennäköisesti on lueteltuja aineita tai valmisteita vastaavia ominaisuuksia suuronnettomuuden mahdollisuuden kannalta, noudatetaan väliaikaiseen luokitteluun sovellettavia menettelytapoja asiaa koskevan direktiivin soveltuvan artiklan mukaisesti.

Aineisiin ja valmisteisiin, jotka ominaisuuksiensa perusteella voidaan luokitella useampaan kuin yhteen luokkaan, sovelletaan tämän direktiivin osalta alinta vähimmäismäärää. Sovellettaessa huomautuksessa 4 olevaa sääntöä käytetään aina sitä vähimmäismäärää, joka vastaa kyseistä luokitusta.

Tämän direktiivin soveltamiseksi komissio laatii ja pitää ajan tasalla luettelon aineista, jotka on yhdenmukaisella päätöksellä luokiteltu edellä mainittuihin luokkiin direktiivin 67/548/ETY mukaisesti.”

ii)

Korvataan huomautus 2 seuraavasti:

”2.

”Räjähtävällä” aineella tai valmisteella tarkoitetaan:

—	ainetta tai valmistetta, joka voi räjähtää iskun, hankauksen, avotulen tai muun syttymislähteen vaikutuksesta (vaaralauseke R2),

—	ainetta tai valmistetta, joka voi räjähtää erittäin helposti iskun, hankauksen, avotulen tai muun syttymislähteen vaikutuksesta (vaaralauseke R3), tai

—

ainetta, valmistetta tai esinettä, joka kuuluu vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista 30 päivänä syyskuuta 1957 tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (UN-ADR) 1 luokkaan sellaisena kuin se on muutettuna sekä saatettuna osaksi kansallista lainsäädäntöä vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä marraskuuta 1994 annetulla neuvoston direktiivillä 94/55/EY5.

Tämä määritelmä kattaa pyrotekniset aineet, joilla tässä direktiivissä tarkoitetaan aineita (tai aineseoksia), jotka on tarkoitettu muodostamaan lämpöä, valoa, ääntä, kaasua tai savua tai niiden yhdistelmiä itsestään jatkuvilla eksotermisillä kemiallisilla reaktioilla. Jos aine tai valmiste on luokiteltu sekä UN-ADR-luokitusjärjestelmän mukaisesti että vaaralausekkeella R2 tai R3, UN-ADR-luokitus on asetettava etusijalle vaaralausekkeilla luokitteluun nähden.

Luokan 1 räjähteet luokitellaan luokkiin 1.1—1.6 UN-ADR-luokitusjärjestelmän mukaisesti. Asianomaiset luokat ovat:

Luokka 1.1: ”Massaräjähdysvaaralliset räjähteet (massaräjähdysvaarallinen aine on aine, jossa räjähdys tapahtuu lähes samanaikaisesti koko ainemäärässä).”

Luokka 1.2: ”Sellaiset sirpalevaaraa aiheuttavat räjähteet, jotka eivät ole massaräjähdysvaarallisia.”

Luokka 1.3: ”Räjähteet, jotka ovat palovaarallisia ja joista aiheutuu joko vähäistä räjähdys- tai sirpalevaaraa tai molempia, mutta jotka eivät ole massaräjähdysvaarallisia”, ja jotka

a)	palaessaan aiheuttavat huomattavasti säteilylämpöä tai

b)	palavat yksitellen aiheuttaen vähäistä räjähdys- tai sirpalevaaraa tai molempia.

Luokka 1.4: ”Räjähteet, joihin liittyy vain vähäinen vaara, jos ne syttyvät tai jos syttymisreaktio alkaa kuljetuksen aikana. Vaikutus pysyy pääasiassa pakkauksen sisällä, eikä vaarallisia sirpaleita tai heitteitä (sinkoutuvia esineitä) ole odotettavissa. Ulkopuolinen palo ei saa aiheuttaa kollin koko sisällön välitöntä räjähtämistä.”

Luokka 1.5: ”Erittäin epäherkät massaräjähdysvaaralliset aineet. Tähän luokkaan kuuluvat räjähdysaineet, jotka ovat niin epäherkkiä, että syttymismahdollisuus tai mahdollisuus palamisen muuttumisesta detonaatioksi normaaleissa kuljetusolosuhteissa on hyvin vähäinen. Vähimmäisvaatimus on, että aine ei saa räjähtää polttokokeessa.”

Luokka 1.6: ”Erittäin epäherkät esineet ja välineet, jotka eivät aiheuta massaräjähdysvaaraa. Esineissä ja välineissä on vain erittäin epäherkkää detonoivaa ainetta ja reaktion tahattoman alkamisen ja leviämisen todennäköisyys on erittäin vähäinen. Vaara rajoittuu yhteen esineeseen ja välineeseen.”

Tähän määritelmään kuuluvat myös esineiden sisältämät räjähtävät tai pyrotekniset aineet tai valmisteet. Jos esineen sisältämän räjähtävän tai pyroteknisen aineen tai valmisteen määrä tunnetaan, kyseinen määrä otetaan huomioon sovellettaessa tätä direktiiviä. Jos määrää ei tunneta, tätä direktiiviä sovellettaessa kohdellaan koko esinettä räjähtävänä.”

iii)

Korvataan huomautuksessa 3 olevan b kohdan 1 alakohdan toinen luetelmakohta seuraavasti:

”—	aineita ja valmisteita, joiden leimahduspiste on alempi kuin 55 °C ja jotka paineenalaisina pysyvät nestemäisinä ja jotka tietyissä prosessiolosuhteissa, kuten korkeassa paineessa tai korkeassa lämpötilassa, voivat aiheuttaa suuronnettomuuksien vaaran,”

iv)

Korvataan huomautuksessa 3 olevan c kohdan 2 alakohta seuraavasti:

”2)	kaasuja, jotka ovat syttyviä joutuessaan kosketukseen ilman kanssa ympäristön lämpötilassa ja ilmanpaineessa (vaaralausekkeen R12 toinen luetelmakohta) ja jotka ovat kaasumaisessa tai ylikriittisessä olomuodossa, ja”

Korvataan huomautuksessa 3 olevan c kohdan 3 alakohta seuraavasti:

”3)	syttyviä ja helposti syttyviä nestemäisiä aineita ja valmisteita, joita pidetään kiehumispistettään korkeammassa lämpötilassa.”

vi)

Korvataan huomautus 4 seuraavasti:

”4.

Jos tuotantolaitoksessa ei ole yksittäistä ainetta tai valmistetta vähintään kyseisen soveltamisen edellyttämää vähimmäismäärää, käytetään seuraavaa sääntöä sen määrittämiseksi, kuuluuko tuotantolaitos tämän direktiivin asianomaisten vaatimusten soveltamisalaan.

Direktiiviä sovelletaan, jos summa

q1/QU1 + q2/ QU2 + q3/ QU3 + q4/ QU4 + q5/ QU5 + ... on suurempi tai yhtä suuri kuin 1,

jossa: qx = tämän liitteen osaan 1 tai 2 kuuluvan vaarallisen aineen x (tai vaarallisten aineiden luokan) määrä,

sekä QUX = osan 1 tai 2 sarakkeessa 3 oleva soveltamisen vähimmäismäärä aineen tai luokan x osalta.

Tätä direktiiviä sovelletaan 9, 11 ja 13 artiklaa lukuun ottamatta, jos summa

q1/QL1 + q2/ QL2 + q3/ QL3 + q4/ QL4 + q5/ QL5 + ... on suurempi tai yhtä suuri kuin 1,

jossa: qx = tämän liitteen osaan 1 tai 2 kuuluvan vaarallisen aineen x (tai vaarallisten aineiden luokan) määrä,

sekä QLX = osan 1 tai 2 sarakkeessa 2 oleva soveltamisen vähimmäismäärä aineen tai luokan x osalta.

Tätä sääntöä käytetään myrkyllisyyteen, syttyvyyteen ja ympäristöön kohdistuvaan vaarallisuuteen liittyvien kokonaisvaarojen arviointiin. Siksi sitä on käytettävä kolme kertaa:

a)	osassa 1 nimettyjen ja myrkyllisiksi tai erittäin myrkyllisiksi luokiteltujen aineiden ja valmisteiden laskemiseen yhteen luokkiin 1 tai 2 kuuluvien aineiden ja valmisteiden kanssa;

b)	osassa 1 nimettyjen ja hapettaviksi, räjähtäviksi, syttyviksi, helposti syttyviksi tai erittäin helposti syttyviksi luokiteltujen aineiden ja valmisteiden laskemiseen yhteen luokkiin 3, 4, 5, 6, 7a, 7b tai 8 kuuluvien aineiden ja valmisteiden kanssa;

c)	osassa 1 nimettyjen, ympäristölle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden ja valmisteiden (R50 (mukaan lukien R50/53) tai R51/53) laskemiseen yhteen luokkiin 9 i tai 9 ii kuuluvien aineiden ja valmisteiden kanssa.

Asiaa koskevia tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan, jos yksikin jollain edellä a, b ja c kohdassa mainitulla tavalla saaduista summista on suurempi tai yhtä suuri kuin 1.”

vii)

Lisätään huomautusten jälkeen alaviitteet seuraavasti:

”(1)	EYVL 196, 16.8.1967, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36.)

(2)	EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2001/60/EY (EYVL L 226, 22.8.2001, s. 5).

(3)	EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 2455/2001/EY (EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1).

(4)	EYVL L 377, 31.12.1991, s. 20, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 94/31/EY (EYVL L 168, 2.7.1994, s. 28).

(5)	EYVL L 319, 12.12.1994, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/28/EY (EUVL L 90, 8.4.2003, s. 45).”

P5_TA(2003)0286

Eläinten ruokinnassa käytettävät lisäaineet *** II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista (15776/2/2002 — C5-0132/2003 — 2002/0073(COD))

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (15776/2/2002 — C5-0132/2003) (1),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2002) 153) (3),

—	ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2002) 771) (4),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 80 artiklan,

—	ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A5-0176/2003);

1.	tarkistaa yhteistä kantaa seuraavasti;

2.	kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 113 E, 13.5.2003, s. 1.

(2) P5_TA(2002)0560.

(3) EYVL C 203 E, 27.8.2002, s. 10.

(4) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

P5_TC2-COD(2002)0073

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 19. kesäkuuta 2003, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2002 antamiseksi eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

kuultuaan alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Kotieläintuotannolla on erittäin tärkeä asema yhteisön maataloudessa, ja sen tyydyttävät tulokset riippuvat suuressa määrin turvallisten ja korkealaatuisten rehujen käytöstä.

(2)	Turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden ja rehujen vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden olennainen osa, joka myötävaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä heidän sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihinsa.

(3)	Yhteisön politiikkoja toteutettaessa olisi varmistettava ihmisten elämän ja terveyden korkeatasoinen suojelu.

(4)

Rehun lisäaineille olisi ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tehtävä turvallisuusarviointi yhteisön menettelyn mukaisesti ennen niiden markkinoille saattamista, käyttämistä tai prosessointia yhteisössä. Koska lemmikkieläinten ravinto ei ole osa ihmisten ravintoketjua eikä sillä ole ympäristövaikutuksia viljelymaahan, on tarkoituksenmukaista antaa lemmikkieläinten ravinnossa olevia lisäaineita koskevia erityissäännöksiä.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (4) 11 artiklasta ilmenee eräs yhteisön elintarvikelainsäädännön periaate, jonka mukaan yhteisön markkinoille saatettaviksi maahantuotujen elintarvikkeiden ja rehujen on oltava yhteisön lainsäädännön asiaa koskevien vaatimusten tai yhteisön vähintään vastaaviksi tunnustamien edellytysten mukaisia. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että kolmansista maista tuotavia eläinten ruokinnassa käytettäviä lisäaineita koskevat samat vaatimukset kuin yhteisössä tuotettuja lisäaineita.

(6)	Ihmisten terveyteen, eläinten terveyteen ja ympäristöön liittyvän yhteisön toiminnan olisi perustuttava ennalta varautumisen periaatteeseen.

(7)	Perustamissopimuksen 153 artiklan mukaisesti yhteisön on edistettävä kuluttajien oikeutta tiedonsaantiin.

(8)

Rehujen lisäaineista 23 päivänä marraskuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 70/524/ETY (5) soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että on tarpeen tarkistaa kaikki lisäaineita koskevat säännöt eläinten ja ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun tason parantamiseksi. On tarpeen ottaa huomioon myös se, että teknologian ja tieteen kehityksen myötä on tullut saataville uudentyyppisiä lisäaineita, kuten niitä, joita käytetään säilörehussa tai vedessä.

(9)	Tähän asetukseen olisi sisällytettävä myös loppukäyttäjälle myytävät lisäaineiden seokset, ja näiden seosten markkinoille saattamisessa ja käytössä olisi noudatettava kunkin yksittäisen lisäaineen hyväksynnän yhteydessä vahvistettuja ehtoja.

(10)	Esiseosten ei olisi katsottava olevan lisäaineiden määritelmään sisältyviä valmisteita.

(11)	Tämän alan perusperiaatteena olisi oltava, että ainoastaan tässä asetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti hyväksyttyjä lisäaineita voidaan saattaa markkinoille, käyttää ja prosessoida eläinten rehuihin hyväksynnän yhteydessä vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

(12)

Olisi määriteltävä rehun lisäaineluokat hyväksynnän antamiseksi suoritettavan arviointimenettelyn helpottamiseksi. Aminohapot, niiden suolat ja analogit sekä urea ja sen johdannaiset, jotka kuuluvat tällä hetkellä tietyistä eläinten ruokinnassa käytettävistä tuotteista 30 päivänä kesäkuuta 1982 annetun neuvoston direktiivin 82/471/ETY (6) soveltamisalaan, olisi otettava mukaan yhtenä rehun lisäaineluokkana, ja siksi ne olisi siirrettävä mainitun direktiivin soveltamisalasta tähän asetukseen.

(13)	Rehun lisäaineen hyväksyntää koskevaan hakemukseen sovellettavissa täytäntöönpanosäännöissä olisi otettava huomioon elintarviketuotantoon käytettäviä ja muita eläimiä koskevat erilaiset asiakirjavaatimukset.

(14)

Jotta voidaan taata rehun lisäaineiden yhdenmukainen tieteellinen arviointi, asetuksella (EY) N:o 178/2002 perustetun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi toteutettava se. Hakemuksia olisi täydennettävä jäämätutkimuksilla, jotta olisi mahdollista arvioida jäämien enimmäismäärien (MRL-arvojen) vahvistamistarve.

(15)	Komission olisi yhteistyössä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssa vahvistettava ohjeet rehun lisäaineiden hyväksynnälle. Ohjeita vahvistettaessa olisi kiinnitettävä huomiota mahdollisuuteen ulottaa ensisijaisia eläinlajeja koskevat tutkimustulokset toissijaisiin eläinlajeihin.

(16)

On myös tarpeen säätää yksinkertaistetusta hyväksyntämenettelystä niille lisäaineille, jotka on elintarvikkeissa sallittuja lisäaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetussa neuvoston direktiivissä 89/107/ETY (7) säädetyn menettelyn mukaisesti hyväksytty käytettäviksi elintarvikkeissa.

(17)

Yleisesti tunnustettua on, että yksinomaan tieteellisellä riskinarvioinnilla ei joissakin tapauksissa saada kaikkia niitä tietoja, joihin riskinhallintaa koskevan päätöksen olisi perustuttava, ja silloin olisi oikeutetusti otettava huomioon muita tekijöitä, jotka ovat tarkasteltavana olevan asian kannalta merkityksellisiä, kuten yhteiskuntaan, talouteen ja ympäristöön liittyvät tekijät, tarkastusten toteutettavuus sekä eläimelle tai eläintuotteiden kuluttajalle aiheutuva hyöty. Siksi lisäainetta koskeva hyväksyntä olisi saatava komissiolta.

(18)

Eläinten hyvinvoinnin ja kuluttajien turvallisuuden suojelun tarpeellisen tason takaamiseksi hakijoita olisi kannustettava hakemaan toissijaisia lajeja koskevan hyväksynnän pidentämistä myöntämällä yhden vuoden lisäaika kymmenen vuoden pituiselle tietosuojalle kaikkien niiden lajien osalta, joille lisäaine on hyväksytty.

(19)

Rehun lisäaineiden hyväksymistä ja niiden käyttöä koskevien ehtojen vahvistamista sekä hyväksyttyjä rehun lisäaineita koskevan rekisterin pitämistä ja julkaisemista koskeva toimivalta olisi uskottava komissiolle noudattaen menettelyä, jossa taataan tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden ja komission välillä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa.

(20)

On tarpeen ottaa tapauksen mukaan käyttöön hyväksynnän haltijaa koskeva velvollisuus toteuttaa suunnitelma markkinoille saattamisen jälkeen suoritettavasta seurannasta, jotta olisi mahdollista jäljittää ja tunnistaa rehun lisäaineiden käytön mahdolliset suorat tai epäsuorat, välittömät tai viivästyneet taikka ennakoimattomat vaikutukset ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle käyttämällä samanlaista tuotteiden jäljitysjärjestelmää, joka jo on olemassa muilla aloilla ja joka on elintarvikelainsäädännössä vahvistettujen jäljitettävyyttä koskevien vaatimusten mukainen.

(21)	Teknologian ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi on tarpeen tarkistaa rehun lisäaineita koskevia hyväksyntöjä säännöllisesti. Määräaikaisten hyväksyntöjen olisi mahdollistettava tämä tarkistaminen.

(22)	Olisi perustettava hyväksyttyjä rehun lisäaineita koskeva rekisteri, joka sisältää tuotekohtaisia tietoja sekä analyysimenetelmiä. Tiedot, jotka eivät ole luottamuksellisia, olisi asetettava yleisön saataville.

(23)

On tarpeen vahvistaa siirtymäsäännöt, jotta otetaan huomioon markkinoilla jo olevat lisäaineet, jotka on hyväksytty direktiivin 70/524/ETY nojalla, sekä aminohapot, niiden suolat ja analogit, urea ja sen johdannaiset, jotka on tällä hetkellä hyväksytty direktiivin 82/471/ETY nojalla, sekä säilörehun lisäaineet ja sellaiset lisäaineet, joiden hyväksyntämenettely on käynnissä. On asianmukaista säätää erityisesti, että nämä tuotteet voivat olla markkinoilla ainoastaan, kunnes ilmoitus niiden arvioimista varten on toimitettu komissioon vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

(24)

Eräitä säilörehun lisäaineita markkinoidaan ja käytetään nykyisin yhteisössä ilman direktiivin 70/524/ETY mukaista hyväksyntää. Koska tämän asetuksen säännösten soveltaminen kyseisiin aineisiin on välttämätöntä niiden ominaisuuksien ja käytön vuoksi, on tarkoituksenmukaista soveltaa samoja siirtymäjärjestelyjä. Tällä tavalla voidaan saada tietoa kaikista nykyisin käytettävistä aineista ja laatia niistä luettelo, jonka avulla voidaan tarvittaessa toteuttaa sellaisia aineita koskevia suojatoimenpiteitä, jotka eivät täytä tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuja hyväksynnän edellytyksiä.

(25)

Tieteellinen ohjauskomitea totesi 28 päivänä toukokuuta 1999 antamassaan lausunnossa, että niiden kasvunedistäjinä käytettävien antimikrobiaineiden, jotka kuuluvat sellaisiin luokkiin, joita käytetään tai voidaan käyttää ihmisten tai eläinten lääkinnässä (ts. kun on riski ristiresistenssistä bakteeriinfektioiden hoitoon käytettäville lääkkeille), käyttöä olisi vähennettävä vaiheittain mahdollisimman pian ja lopuksi käyttö olisi lopetettava. Mikrobilääkeresistenssistä 10—11 päivänä toukokuuta 2001 annetussa tieteellisen ohjauskomitean toisessa lausunnossa vahvistetaan tarve antaa riittävästi aikaa kyseisten antimikrobiaineiden korvaamiseksi vaihtoehtoisilla tuotteilla ja todetaan, että käytöstä poistaminen on suunniteltava ja koordinoitava, sillä äkkinäisillä toimilla voi olla vaikutuksia eläinten terveyteen.

(26)

Siksi on tarpeen vahvistaa päivämäärä, josta lukien kielletään sellaisten antibioottien käyttö, jotka ovat vielä sallittuja kasvunedistäjinä, antaen samalla riittävästi aikaa vaihtoehtoisten tuotteiden kehittämiseen kyseisten antibioottien korvaamiseksi. Olisi myös säädettävä, ettei millekään uusille antibiooteille saa antaa hyväksyntää niiden käyttämiseen rehun lisäaineina. Kasvunedistäjinä käytettävien antibioottien vähittäiseen käytöstä poistamiseen liittyen ja eläinten terveyden korkeatasoisen suojelun takaamiseksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista pyydetään selvittämään ennen vuotta 2005, miten vaihtoehtoisten aineiden ja vaihtoehtoisten toimintatapojen sekä ruokinta- ja hygieniamenettelyjen jne. kehittämisessä on edistytty.

(27)	Tiettyjä aineita, joilla on kokkidiostaattisia ja histomonostaattisia vaikutuksia, olisi pidettävä tässä asetuksessa tarkoitettuina rehun lisäaineina.

(28)

Tuotteille olisi vaadittava yksityiskohtaiset pakkausmerkinnät, sillä tämän ansiosta loppukäyttäjä voi tehdä valinnan täysin tietoisena tosiseikoista, minkä lisäksi kaupalle aiheutuu vähemmän esteitä, ja tämä vaatimus edistää myös hyvän kauppatavan mukaisia liiketoimia. Tähän liittyen on pääsääntöisesti asianmukaista, että rehun lisäaineisiin sovellettavat vaatimukset kuvastavat elintarvikkeiden lisäaineisiin sovellettavia vaatimuksia. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista sopia aromiaineita koskevista yksinkertaistetuista pakkausvaatimuksista, jotka vastaavat elintarvikkeiden makuaineisiin sovellettavia vaatimuksia. Tämä ei kuitenkaan saisi rajoittaa mahdollisuutta luoda erityisiä pakkausvaatimuksia yksittäisten lisäaineiden sallimiseksi.

(29)

Muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista ... päivänä ... kuuta ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o .../2003 (8) säädetään muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen markkinoille saattamista koskevasta hyväksyntämenettelystä, johon sisältyvät myös muuntogeenisistä organismeista koostuvat, niitä sisältävät tai niistä jalostetut rehun lisäaineet. Koska asetuksen (EY) N:o .../2003 tavoitteet poikkeavat tämän asetuksen tavoitteista, rehun lisäaineisiin olisi ennen niiden markkinoille saattamista sovellettava hyväksymismenettelyä asetuksessa (EY) N:o .../2003 säädetyn lisäksi.

(30)

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 53 ja 54 artiklassa vahvistetaan menettelyt niiden kiireellisten toimenpiteiden toteuttamiselle, jotka koskevat yhteisöstä peräisin olevia tai kolmannesta maasta tuotuja rehuja. Niiden mukaisesti voidaan toteuttaa tällaisia toimenpiteitä tilanteissa, joissa rehusta aiheutuu todennäköisesti vakava riski ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle eikä tällaista riskiä voida tyydyttävällä tavalla hallita kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion toteuttamilla toimenpiteillä.

(31)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

(32)	Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että niitä sovelletaan. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia.

(33)	Direktiivi 70/524/ETY olisi kumottava. Lisäaineita sisältävien rehuseosten pakkausmerkintöihin sovellettavat säännökset olisi kuitenkin pidettävä voimassa, kunnes rehuseosten pitämisestä kaupan 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY (10) tarkistus on saatu päätökseen.

(34)

Jäsenvaltioille tarkoitetut hakemusohjeet sisältyvät eläinten rehuissa käytettävien lisäaineiden arvioinnin suuntaviivoista 16 päivänä helmikuuta 1987 annettuun neuvoston direktiiviin 87/153/ETY (11). Asiakirjojen vaatimustenmukaisuuden tarkistaminen on annettu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tehtäväksi. Siksi on tarpeen kumota direktiivi 87/153/ETY mutta pitää kuitenkin sen liite voimassa, kunnes täytäntöönpanosäännöt on vahvistettu.

(35)	Siirtymäkausi on tarpeen, jotta vältetään häiriöt rehun lisäaineiden käytössä. Siksi olisi sallittava jo hyväksyttyjen aineiden pitäminen markkinoilla ja niiden käyttö voimassa olevan lainsäädännön mukaisin ehdoin, kunnes tämän asetuksen säännöksiä voidaan soveltaa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

1. Tämän asetuksen tarkoituksena on perustaa yhteisön menettely rehun lisäaineiden markkinoille saattamisen ja käytön hyväksyntää varten sekä vahvistaa rehun lisäaineiden ja esiseosten valvontaa ja pakkausmerkintöjä koskevat säännöt, jotta saadaan perusta ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, ympäristön, käyttäjien ja kuluttajien etujen korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi rehun lisäaineiden osalta ja samalla taataan sisämarkkinoiden tehokas toiminta.

2. Tätä asetusta ei sovelleta

a)	valmistuksen apuaineisiin;

b)	direktiivissä 2001/82/EY (12) määriteltyihin eläinlääkkeisiin, lukuun ottamatta rehun lisäaineena käytettyjä kokkidiostaatteja ja histomonostaatteja

2 artikla

Määritelmät

1. Tässä asetuksessa sovelletaan niitä ”rehun”, ”rehuyrityksen”, ”rehualan toimijan”, ”markkinoille saattamisen” ja ”jäljitettävyyden” määritelmiä, jotka on vahvistettu asetuksessa (EY) N:o 178/2002.

2. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	”rehun lisäaineella” tarkoitetaan aineita, mikro-organismeja tai valmisteita, rehuainetta ja esiseoksia lukuun ottamatta, jotka tarkoituksellisesti lisätään rehuihin tai veteen, ja joilla on yksi tai useampi 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista vaikutuksista;

b)	”rehuaineella” tarkoitetaan rehuaineiden liikkuvuudesta 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/25/EY (13) 2 artiklan a alakohdassa määriteltyjä tuotteita;

c)	”rehuseoksilla” tarkoitetaan direktiivin 79/373/ETY 2 artiklan b alakohdassa määriteltyjä tuotteita;

d)	””täydennysrehuilla tarkoitetaan direktiivin 79/373/ETY 2 artiklan e alakohdassa määriteltyjä tuotteita;

e)	”esiseoksilla” tarkoitetaan rehun lisäaineiden seoksia taikka yhden tai useamman rehun lisäaineen sekä kantaja-aineina käytettävien rehuaineiden tai veden seoksia, joita ei ole tarkoitettu välittömästi eläinten ruokintaan;

f)	”päiväannoksella” tarkoitetaan 12 prosenttia kosteutta sisältävän rehun keskimääräistä kokonaismäärää, jonka kunkin eläinlajin tietyn ikäinen ja tiettyä tarkoitusta varten kasvatettu yksilö tarvitsee tyydyttääkseen koko päivittäisen ravinnontarpeensa;

g)	”täysrehuilla” tarkoitetaan haitallisista aineista ja tuotteista eläinten ruokinnassa 22 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/29/EY (14) 2 artiklan c alakohdassa määriteltyjä tuotteita;

”valmistuksen apuaineilla” tarkoitetaan aineita, joita ei yksinään käytetä rehuna, ja joita käytetään tarkoituksellisesti rehujen tai rehuaineiden jalostuksessa teknologiseen tarkoitukseen käsittelyn tai jalostuksen aikana, mikä voi johtaa tahattomaan mutta teknisesti väistämättömään aineiden tai niiden johdannaisten jäämien esiintymiseen lopputuotteessa, edellyttäen että nämä jäämät eivät vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön, ja ettei niillä ole teknologisia vaikutuksia valmiiseen rehuun;

i)	”antimikrobiaineilla” tarkoitetaan joko synteettisesti tai luonnollisesti tuotettuja aineita, joita käytetään mikro-organismien, kuten bakteerien, virusten tai sienten, tai loisten, erityisesti alkueläinten, tuhoamiseen;

j)	”antibiootilla” tarkoitetaan mikro-organismilla tuotettua tai siitä johdettua antimikrobiainetta, joka tuhoaa toisia mikro-organismeja tai estää niiden kasvun;

k)	”kokkidiostaateilla” ja ”histomonostaateilla” tarkoitetaan aineita, joilla pyritään alkueläinten tuhoamiseen tai niiden kasvun ehkäisemiseen;

l)	”jäämän enimmäismäärällä” tarkoitetaan rehun lisäaineen käytöstä johtuvan jäämän enimmäispitoisuutta, jonka yhteisö voi hyväksyä laillisesti sallittavaksi tai tunnustaa hyväksytyksi elintarvikkeissa;

m)	”mikro-organismilla” tarkoitetaan pesäkkeitä muodostavia mikro-organismeja;

n)	”ensimmäisellä markkinoille saattamisella” tarkoitetaan lisäaineen saattamista markkinoille ensimmäisen kerran sen valmistuksen tai maahantuonnin jälkeen tai, jos lisäaine on lisätty rehuun saattamatta sitä markkinoille, kyseisen rehun saattamista markkinoille ensimmäisen kerran.

3. Tarvittaessa voidaan 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritellä, onko aine, mikro-organismi tai valmiste tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva rehun lisäaine.

II LUKU

REHUN LISÄAINEIDEN HYVÄKSYNTÄ, KÄYTTÖ JA SEURANTA SEKÄ NIIHIN SOVELLETTAVAT SIIRTYMÄTOIMENPITEET

3 artikla

Markkinoille saattaminen, prosessoiminen ja käyttö

1. Rehun lisäainetta ei saa saattaa markkinoille, prosessoida eikä käyttää,

a)	ellei sillä ole tämän asetuksen mukaisesti myönnettyä hyväksyntää;

b)	elleivät tässä asetuksessa ja, jollei hyväksynnässä toisin määrätä, myös liitteessä IV vahvistetut yleiset edellytykset, sekä lisäainetta koskevassa hyväksynnässä vahvistetut käyttöedellytykset täyty; ja

c)	elleivät tässä asetuksessa vahvistetut pakkausmerkintöjä koskevat edellytykset täyty.

2. Jäsenvaltiot voivat sallia tieteellisiin tarkoituksiin tehtävissä kokeissa käytettävän antibiootteja lukuun ottamatta lisäaineina aineita, joita ei ole hyväksytty yhteisön tasolla, jos kokeet suoritetaan direktiivissä 87/153/ETY ja direktiivissä 83/228/ETY vahvistettujen periaatteiden ja edellytysten tai tämän asetuksen 7 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen ohjeiden mukaisesti ja jos riittävä virallinen valvonta on varmistettu. Kyseisiä eläimiä voidaan hyödyntää elintarviketuotannossa ainoastaan siinä tapauksessa, että viranomaiset toteavat, ettei käytöllä ole haitallista vaikutusta eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön.

3. Jäljempänä 6 artiklan 1 kohdan mukaisiin d ja e luokkiin kuuluvat lisäaineet sekä sellaiset muuntogeenisistä organismeista (GMO) koostuvat, niitä sisältävät tai niistä tuotetut lisäaineet, jotka kuuluvat tuotteiden markkinoille saattamista koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan, saa ensimmäistä kertaa saattaa markkinoille ainoastaan 9 artiklassa tarkoitetussa hyväksyntää koskevassa asetuksessa nimetty hyväksynnän haltija, hänen laillinen seuraajansa tai hänen kirjallisella valtuutuksellaan toimiva henkilö.

4. Jollei toisin ole säädetty, loppukäyttäjälle myytäväksi tarkoitettujen lisäaineiden seokset ovat sallittuja, mikäli niitä käytetään kunkin yksittäisen lisäaineen hyväksynnän yhteydessä määriteltyjen ehtojen mukaisesti. Hyväksyttyjen lisäaineiden seokset eivät näin ollen edellytä direktiivissä 95/69/EY (15) vahvistettujen edellytysten lisäksi erityistä hyväksyntää.

5. Tarpeen mukaan voidaan teknologian ja tieteen kehityksen seurauksena liitteessä IV olevia yleisiä edellytyksiä mukauttaa 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4 artikla

Hyväksyntä

1. Hyväksyntää rehun lisäaineelle tai rehun lisäaineen uudelle käytölle haluavan henkilön on esitettävä hakemus 7 artiklan mukaisesti.

2. Hyväksyntä voidaan myöntää, kieltää, uusia, sitä voidaan muuttaa tai sen soveltaminen voidaan keskeyttää tai se voidaan peruuttaa ainoastaan tässä asetuksessa vahvistetuin perustein ja menettelyin tai asetuksen (EY) N:o 178/2002 53 ja 54 artiklan mukaisesti.

3. Hyväksynnän hakijan tai hänen edustajansa on oltava yhteisöön sijoittautunut.

5 artikla

Hyväksynnän edellytykset

1. Rehun lisäainetta ei hyväksytä, ellei hyväksynnän hakija ole 7 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti riittävällä tavalla osoittanut, että lisäaine sen käytön hyväksymistä koskevassa asetuksessa vahvistettavien edellytysten mukaisesti käytettynä täyttää 2 kohdan vaatimukset ja että sillä on vähintään yksi jäljempänä 3 kohdassa esitetty ominaisuus.

2. Rehun lisäaine ei saa:

a)	vaikuttaa haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön,

b)	olla tarjolla siten, että se voi johtaa käyttäjää harhaan,

c)	vahingoittaa kuluttajaa huonontamalla eläintuotteiden tunnusomaisia piirteitä tai johtaa kuluttajaa harhaan, kun on kyse eläintuotteiden selvästi erotettavista piirteistä.

3. Rehun lisäaineen on

a)	vaikutettava suotuisasti rehun ominaisuuksiin,

b)	vaikutettava suotuisasti eläintuotteiden ominaisuuksiin,

c)	vaikutettava suotuisasti akvaariokalojen tai häkkilintujen väriin,

d)	täytettävä eläinten ravitsemukselliset tarpeet,

e)	vaikutettava suotuisasti eläintuotannon ympäristövaikutuksiin,

f)	vaikutettava suotuisasti eläintuotantoon, eläinten tuotokseen tai hyvinvointiin erityisesti vaikuttamalla eläimen suoliston mikrobistoon tai rehujen sulavuuteen, tai

g)	saatava aikaan kokkidiostaattinen tai histomonostaattinen vaikutus.

4. Kokkidiostaatteja ja histomonostaatteja lukuun ottamatta ei antibiootteja saa käyttää rehun lisäaineina.

6 artikla

Rehun lisäaineiden luokat

1. Rehun lisäaine sijoitetaan sen käyttötarkoituksen ja ominaisuuksien perusteella 7, 8 ja 9 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti yhteen tai useampaan seuraavista luokista:

a)	teknologiset lisäaineet: aine, joka lisätään rehuun teknologista tarkoitusta varten;

b)	sensoriset lisäaineet: aine, jonka lisääminen rehuun parantaa tai muuttaa rehun aistinvaraisia ominaisuuksia tai eläimistä saatujen elintarvikkeiden visuaalisia ominaisuuksia;

c)	ravitsemukselliset lisäaineet;

d)	eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet: lisäaine, jota käytetään siksi, että se vaikuttaa suotuisasti terveiden eläinten tuotokseen tai ympäristöön;

e)	kokkidiostaatit ja histomonostaatit.

2. Rehun lisäaineet jaotellaan 1 kohdassa tarkoitettujen luokkien sisällä 7, 8 ja 9 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti yhteen tai useampaan liitteessä I mainittuun funktionaaliseen ryhmään niiden yhden tai useamman tärkeimmän käyttötarkoituksen mukaan.

3. Tarpeen mukaan voidaan teknologian ja tieteen kehityksen seurauksena vahvistaa uusia rehun lisäaineiden luokkia ja funktionaalisia ryhmiä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7 artikla

Hyväksyntää koskeva hakemus

1. Edellä 4 artiklassa säädettyä hyväksyntää koskeva hakemus on lähetettävä komissiolle. Komissio ilmoittaa hakemuksesta viipymättä jäsenvaltioille ja toimittaa sen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ”viranomainen”.

2. Viranomainen

a)	antaa hakijalle 15 päivän kuluessa hakemuksen ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen vastaanottamisesta siitä kirjallisen todistuksen, jossa mainitaan vastaanottamispäivä;

b)	asettaa kaikki hakijan toimittamat tiedot jäsenvaltioiden ja komission saataville,

c)	asettaa 3 kohdan h alakohdassa mainitun tiivistelmän asiaa koskevasta aineistosta yleisön saataville, jollei 18 artiklan 2 kohdassa vahvistetuista luottamuksellisuutta koskevista vaatimuksista muuta johdu.

3. Hakemusta jätettäessä hakijan on toimitettava seuraavat tiedot ja asiakirjat suoraan viranomaiselle:

a)	hakijan nimi ja osoite;

b)	rehun lisäaineen tunnistetiedot, ehdotus sen luokittelemisesta johonkin 6 artiklassa tarkoitettuun luokkaan ja funktionaaliseen ryhmään sekä lisäainetta koskevat ominaispiirteet ja tarvittaessa myös puhtausvaatimukset;

kuvaus rehun lisäaineen tuotantomenetelmästä, valmistusmenetelmästä ja aiotuista käyttötarkoituksista, menetelmästä lisäaineen määrittämiseksi rehusta, jossa sitä aiotaan käyttää ja tarpeen mukaan analyysimenetelmästä kyseisen rehun lisäaineen jäämien tai niiden metaboliittien määrittämiseksi elintarvikkeissa;

d)	jäljennös suoritetuista tutkimuksista ja mahdollinen muu aineisto sen toteamiseksi, että rehun lisäaine on 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukainen;

ehdotetut edellytykset rehun lisäaineen saattamiseksi markkinoille, myös pakkausmerkintöjä koskevat vaatimukset ja tarpeen mukaan käyttöä ja käsittelyä koskevat erityisedellytykset (myös tunnetut yhteensopimattomuudet), pitoisuudet täydennysrehuissa sekä eläinlajit ja -luokat, joille rehun lisäaine on tarkoitettu;

f)	kirjallinen lausunto siitä, että hakija on lähettänyt kolme näytettä rehun lisäaineesta suoraan 21 artiklassa tarkoitettuun yhteisön vertailulaboratorioon liitteessä II asetettujen vaatimusten mukaisesti;

ehdotus markkinoille saattamisen jälkeen toteutettavasta seurannasta niiden lisäaineiden, jotka b alakohdan mukaisesti ehdotetaan sijoitettaviksi muuhun kuin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun a ja b luokkaan, sekä tuotteiden markkinoille saattamista koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien, muuntogeenisistä organismeista koostuvien, niitä sisältävien tai niistä tuotettujen lisäaineiden osalta;

h)	a—g alakohdan mukaisesti toimitetut tiedot sisältävä tiivistelmä asiakirjoista;

i)	tuotteiden markkinoille saattamista koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvista, muuntogeenisistä organismeista koostuvista, niitä sisältävistä tai niistä tuotetuista lisäaineista tiedot, jotka koskevat sovellettavan lainsäädännön mukaisesti annettua hyväksyntää.

4. Komissio vahvistaa viranomaista kuultuaan 22 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tämän artiklan soveltamista koskevat täytäntöönpanosäännöt, mukaan lukien ne, jotka koskevat hakemuksen laatimista ja esittämistä.

Kunnes täytäntöönpanosäännöt on vahvistettu soveltamisessa noudatetaan direktiivin 87/153/ETY liitettä.

5. Kullekin 6 artiklan 1 kohdassa mainitulle lisäaineluokalle vahvistetaan tarvittaessa viranomaisen kuulemisen jälkeen ja 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti erityiset lisäaineiden hyväksymistä koskevat ohjeet. Näissä ohjeissa otetaan huomioon mahdollisuus ulottaa ensisijaisia eläinlajeja koskevat tutkimustulokset toissijaisiin eläinlajeihin.

Viranomaisen kuulemisen jälkeen voidaan vahvistaa muita tämän artiklan täytäntöönpanemista koskevia sääntöjä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Näissä täytäntöönpanosäännöissä on tarvittaessa tehtävä ero elintarviketuotantoon käytettäville eläimille ja muille eläimille, erityisesti lemmikkieläimille, tarkoitettujen rehun lisäaineita koskevien vaatimusten välillä. Täytäntöönpanosääntöihin on sisällytettävä myös määräyksiä, jotka mahdollistavat yksinkertaistetun menettelyn soveltamisen sellaisten lisäaineiden hyväksyntään, jotka on hyväksytty käytettäviksi elintarvikkeissa.

6. Viranomainen julkaisee hakijoille osoitetut yksityiskohtaiset ohjeet hakemuksen laatimista ja esittämistä varten.

8 artikla

Viranomaisen lausunto

1. Viranomainen antaa lausunnon kuuden kuukauden kuluessa asianmukaisen hakemuksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan milloin tahansa pidentää, mikäli viranomainen pyytää hakijalta lisätietoja 2 kohdan mukaisesti.

2. Hakijaa kuultuaan viranomainen voi tarvittaessa pyytää hakijaa täydentämään hakemukseen liitettyjä tietoja asettamansa määräajan kuluessa.

3. Lausunnon antamista varten viranomainen

a)	tarkistaa, että hakijan toimittamat tiedot ja asiakirjat ovat 7 artiklan mukaiset, ja tekee arvioinnin sen määrittämiseksi, täyttääkö rehun lisäaine 5 artiklassa säädetyt vaatimukset;

b)	tarkistaa yhteisön vertailulaboratorion raportin.

4. Jos lausunnossa puolletaan hyväksynnän myöntämistä rehun lisäaineelle, siihen on myös sisällytettävä seuraavat tiedot:

a)	hakijan nimi ja osoite;

b)	rehun lisäaineen nimi sekä sen luokittelu johonkin 6 artiklassa säädettyyn luokkaan ja funktionaaliseen ryhmään sekä lisäaineen ominaispiirteet, tarvittaessa myös puhtausvaatimukset ja määritysmenetelmä;

c)	arvioinnin tuloksista riippuen erityisedellytykset tai rajoitukset, jotka koskevat käsittelyä, markkinoille saattamisen jälkeen suoritettavaa seurantaa koskevia vaatimuksia ja käyttöä, mukaan lukien eläinlaji tai eläinryhmä, jolle lisäainetta on tarkoitus antaa;

d)	rehun lisäaineen pakkausmerkintöjä koskevat erityiset lisävaatimukset, jotka ovat tarpeen edellä c alakohdassa asetettujen edellytysten ja rajoitusten seurauksena;

ehdotus jäämien enimmäismäärien (MRL-arvojen) vahvistamiseksi asianomaisissa eläinperäisissä elintarvikkeissa, jollei viranomaisen lausunnossa päädytä siihen, ettei MRL-arvojen vahvistaminen ole tarpeen kuluttajien suojelemiseksi tai että MRL-arvot on jo vahvistettu yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 (16) liitteessä I tai III.

5. Viranomainen toimittaa viipymättä lausuntonsa komissiolle, jäsenvaltioille ja hakijalle sekä liittää mukaan raportin, jossa kuvataan viranomaisen suorittama rehun lisäaineen arviointi ja esitetään sen päätelmien perustelut.

6. Viranomainen julkaisee lausuntonsa sen jälkeen, kun siitä on poistettu tiedot, jotka on todettu luottamuksellisiksi 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

9 artikla

Yhteisön myöntämä hyväksyntä

1. Komissio laatii kolmen kuukauden kuluessa viranomaisen lausunnon saamisesta ehdotuksen hyväksynnän myöntämistä tai hyväksynnän epäämistä koskevaksi asetukseksi. Ehdotuksessa on otettava huomioon 5 artiklan 2 ja 3 kohdan vaatimukset, yhteisön oikeus sekä muut asiaan liittyvät perustellut tekijät, varsinkin hyöty eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille sekä eläintuotteiden kuluttajalle.

Jollei ehdotus ole viranomaisen lausunnon mukainen, siinä on annettava selvitys erojen syistä.

Poikkeuksellisen monimutkaisissa tapauksissa voidaan kolmen kuukauden määräaikaa pidentää.

2. Ehdotus hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Tämän artiklan täytäntöönpanoa ja erityisesti hyväksyttyjen lisäaineiden tunnistenumeroa koskevat säännöt voidaan vahvistaa 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Komissio ilmoittaa hakijalle viipymättä 2 kohdan mukaisesti hyväksytystä asetuksesta.

5. Asetukseen, jolla hyväksyntä myönnetään, sisällytetään 8 artiklan 4 kohdan b, c, d ja e alakohdassa mainitut tiedot sekä tunnistenumero.

6. Asetukseen, jolla myönnetään hyväksyntä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille d ja e luokkiin kuuluville lisäaineille ja myös muuntogeenisistä organismeista koostuville, niitä sisältäville tai niistä tuotetuille lisäaineille, sisällytetään hyväksynnän haltijan nimi ja tarvittaessa muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä sekä direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta ... päivänä ... kuuta ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o .../2003 (17) tarkoitettu muuntogeeniselle organismille annettu yksilöllinen tunniste.

7. Jos lisäainetta saaneista eläimistä peräisin olevassa elintarvikkeessa olevalla kyseisen lisäaineen jäämien tasolla voi olla haitallinen vaikutus ihmisten terveyteen, asetukseen sisällytetään aktiivista ainetta tai sen hajoamistuotetta koskevat jäämien enimmäismäärät (MRL-arvot) asianomaisessa eläinperäisessä elintarvikkeessa. Tässä tapauksessa aktiivisen aineen katsotaan neuvoston direktiiviä 96/23/EY (18) sovellettaessa kuuluvan mainitun direktiivin liitteen I soveltamisalaan. Jos kyseiselle aineelle on jo yhteisön säännöissä vahvistettu MRL-arvo, tätä MRL-arvoa sovelletaan myös aineen käytöstä rehun lisäaineena peräisin oleviin aktiivisen aineen tai sen hajoamistuotteiden jäämiin.

8. Tässä asetuksessa säädettyä menettelyä noudattaen myönnetty hyväksyntä on voimassa koko yhteisön alueella kymmenen vuotta, ja se voidaan uusia 14 artiklan mukaisesti. Hyväksynnän saanut rehun lisäaine viedään 17 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin, jäljempänä ”rekisteri”. Kussakin rekisteriin tehdyssä viennissä on oltava maininta hyväksynnän myöntämispäivämäärästä sekä 5, 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut tiedot.

9. Hyväksynnän myöntäminen ei vaikuta rehualan toimijan yleiseen siviili- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen kyseisen rehun lisäaineen osalta.

10 artikla

Olemassa olevien tuotteiden asema

1. Poiketen siitä, mitä 3 artiklassa säädetään, direktiivin 70/524/ETY mukaisesti markkinoille saatettu rehun lisäaine sekä urea ja sen johdannaiset, aminohapot, aminohapon suolat tai analogiset aineet, jotka on lueteltu direktiivin 82/471/ETY liitteessä olevissa 2.1, 3 ja 4 kohdassa, voidaan saattaa markkinoille ja niitä voidaan käyttää direktiiveissä 70/524/ETY tai 82/471/ETY ja niiden täytäntöönpanotoimenpiteissä esitettyjen edellytysten mukaisesti, mukaan lukien erityisesti rehuseosten ja rehuaineiden pakkausmerkintöjä koskevat erityissäännökset, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

henkilöiden, jotka ensimmäisenä saattavat kyseisen rehun lisäaineen markkinoille, tai muiden asianomaisten osapuolten on ilmoitettava siitä komissiolle vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Samanaikaisesti on 7 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa mainitut tiedot lähetettävä suoraan viranomaiselle;

tarkistettuaan, että kaikki vaaditut tiedot on toimitettu, viranomainen toimittaa vuoden kuluessa a alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä komissiolle ilmoituksen siitä, että se on saanut kaikki tässä artiklassa vaaditut tiedot. Kyseiset tuotteet viedään rekisteriin. Kussakin rekisteriin tehdyssä viennissä on mainittava päivä, jona kyseinen tuote ensimmäistä kertaa vietiin rekisteriin, ja tarvittaessa voimassa olevan hyväksynnän päättymispäivä.

2. Hakemus on tehtävä 7 artiklan mukaisesti viimeistään vuosi ennen direktiivin 70/524/ETY mukaisesti annetun hyväksynnän päättymispäivää, jos lisäaineilla on väliaikainen hyväksyntä, ja enintään seitsemän vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta, jos lisäaineiden hyväksynnälle ei ole asetettu määräaikaa, tai jos hyväksyntä on annettu direktiivin 82/471/ETY mukaisesti. Uudelleenarvioitavia eri lisäaineluokkia koskeva tärkeysjärjestyksessä laadittu yksityiskohtainen luettelo voidaan hyväksyä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Viranomaista kuullaan luetteloa laadittaessa.

3. Rekisteriin vietyihin tuotteisiin sovelletaan tämän asetuksen säännöksiä ja erityisesti 8, 9, 12, 13, 14 ja 16 artiklaa, joita sovelletaan kyseisiin tuotteisiin niin kuin ne olisi hyväksytty 9 artiklan mukaisesti, tämän kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan mukaisten, kunkin aineen pakkausmerkintöjä, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevien erityisedellytysten soveltamista.

4. Mikäli hyväksyntää ei ole myönnetty tietylle hyväksynnän haltijalle, kuka tahansa tässä artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maahantuonnista tai valmistuksesta vastaava henkilö tai muu asianomainen osapuoli voi toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tai 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen komissiolle.

5. Jollei 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ilmoitusta ja sen liitteenä esitettäviä tietoja toimiteta määräajan kuluessa tai jos ne todetaan virheellisiksi tai jos hakemusta ei toimiteta 2 kohdan vaatimusten mukaisesti tietyn määräajan kuluessa, annetaan 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asetus, jossa vaaditaan kyseisten lisäaineiden vetämistä pois markkinoilta. Tällaisessa toimenpiteessä voidaan säätää rajoitetusta määräajasta, jonka kuluessa tuotteen olemassa olevat varastot voidaan käyttää loppuun.

6. Jos syistä, joihin hakija ei voi vaikuttaa, hyväksynnän uusimisesta ei tehdä päätöstä ennen sen voimassaolon päättymispäivää, tuotetta koskevan hyväksynnän voimassaoloaikaa jatketaan ilman eri toimenpiteitä, kunnes komissio on tehnyt päätöksen. Komissio ilmoittaa hakijalle tästä hyväksynnän voimassaolon jatkamisesta.

7. Poiketen siitä, mitä 3 artiklassa säädetään, säilörehun lisäaineina 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ajankohtana yhteisössä käytettäviä aineita, mikro-organismeja ja valmisteita voidaan saattaa markkinoille ja niitä voidaan käyttää, jos 1 kohdan a ja b alakohtaa sekä 2 kohtaa noudatetaan. Tämän artiklan 3 ja 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin. Näiden aineiden osalta 2 kohdassa tarkoitettu hakemusta koskeva määräaika on seitsemän vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

11 artikla

Vaiheittainen käytöstä poistaminen

Poiketen siitä, mitä 10 artiklassa säädetään, ja rajoittamatta 13 artiklan soveltamista, muita antibiootteja kuin kokkidiostaatteja ja histomonostaatteja voidaan saattaa markkinoille ja käyttää rehun lisäaineina 31 päivään joulukuuta 2005 asti; nämä aineet poistetaan rekisteristä 1 päivästä tammikuuta 2006 lukien.

Koska tarkoituksena on tehdä päätös kokkidiostaattien ja histomonostaattien käytön vähittäisestä lopettamisesta lisäaineina 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä, komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä kertomuksen näiden aineiden käytöstä rehulisäaineena ja saatavilla olevista vaihtoehdoista sekä esittää tarpeen mukaan lainsäädäntöehdotuksia.

12 artikla

Valvonta

1. Sen jälkeen kun lisäaine on saanut hyväksynnän tämän asetuksen mukaisesti, jokaisen kyseistä ainetta tai rehua, johon ainetta on lisätty, käyttävän tai markkinoille saattavan henkilön tai muun asianomaisen osapuolen on varmistettava, että kaikkia lisäaineen tai sitä sisältävän rehun markkinoille saattamiselle, käytölle tai käsittelylle asetettuja edellytyksiä tai rajoituksia noudatetaan.

2. Jos on asetettu 8 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja seurantaa koskevia vaatimuksia, hyväksynnän haltijan on varmistettava, että seuranta toteutetaan, ja toimitettava komissiolle raportit hyväksynnän mukaisesti. Hyväksynnän haltijan on ilmoitettava komissiolle välittömästi kaikista uusista tiedoista, jotka voivat vaikuttaa rehun lisäaineen käytön turvallisuutta koskevaan arviointiin, ja varsinkin tiettyjen kuluttajaryhmien terveydellisiin erityisherkkyyksiin. Hyväksynnän haltijan on ilmoitettava viipymättä komissiolle kaikista kielloista tai rajoituksista, joita toimivaltainen viranomainen asettaa kolmannessa maassa, jossa rehun lisäaine on saatettu markkinoille.

13 artikla

Hyväksynnän muuttaminen, keskeyttäminen ja peruuttaminen

1. Viranomainen antaa omasta aloitteestaan taikka jäsenvaltion tai komission pyynnöstä lausunnon siitä, täyttääkö hyväksyntä edelleen tässä asetuksessa esitetyt vaatimukset. Se toimittaa lausuntonsa viipymättä komissiolle, jäsenvaltioille ja mahdolliselle hyväksynnän haltijalle. Lausunto julkistetaan.

2. Komissio käsittelee viranomaisen lausunnon viipymättä. Kaikki aiheelliset toimenpiteet toteutetaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 53 ja 54 artiklan mukaisesti. Hyväksynnän muuttamista, keskeyttämistä tai peruuttamista koskeva päätös tehdään tämän asetuksen 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Jos hyväksynnän haltija ehdottaa hyväksynnän ehtojen muuttamista tekemällä komissiolle hakemuksen, johon on liitetty muutosta koskevaa pyyntöä tukevat olennaiset tiedot, viranomainen toimittaa ehdotusta koskevan lausuntonsa komissiolle ja jäsenvaltioille. Komissio käsittelee viranomaisen lausunnon viipymättä ja tekee päätöksen 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Komissio ilmoittaa päätöksestä hakijalle viipymättä. Rekisteriä muutetaan tarvittaessa.

5. Tämän asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 8 ja 9 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

14 artikla

Hyväksynnän uusiminen

1. Tämän asetuksen mukainen hyväksyntä voidaan uusia kymmenen vuoden kausiksi. Uusimista koskeva hakemus on toimitettava komissiolle viimeistään vuotta ennen hyväksynnän voimassaoloajan päättymispäivää.

Mikäli hyväksyntää ei ole myönnetty tietylle hyväksynnän haltijalle, lisäaineen ensimmäisestä markkinoille saattamisesta vastaava henkilö tai muu asianomainen osapuoli voi toimittaa hakemuksen komissiolle, ja häntä pidetään hakijana.

Mikäli hyväksyntä on myönnetty tietylle hyväksynnän haltijalle, hyväksynnän haltija tai hänen yksi tai useampi oikeudellinen seuraajansa voi toimittaa hakemuksen komissiolle, ja häntä pidetään hakijana.

2. Hakijan on hakemusta tehtäessä lähetettävä seuraavat tiedot ja asiakirjat suoraan viranomaiselle:

a)	jäljennös rehun lisäaineen markkinoille saattamista koskevasta hyväksynnästä;

b)	raportti markkinoille saattamisen jälkeen toteutetun seurannan tuloksista, jos hyväksyntään sisältyy seurantaa koskevia vaatimuksia;

c)	muut uudet tiedot, joita on saatavilla rehun lisäaineen käyttöturvallisuuden arvioinnista sekä rehun lisäaineen eläimille, ihmisille tai ympäristölle aiheuttamista riskeistä;

d)	tarvittaessa ehdotus tarkistuksista tai täydennyksistä, joita on tarkoitus tehdä alkuperäisen hyväksynnän ehtoihin, muun muassa niihin, jotka koskevat tulevaa seurantaa.

3. Tämän asetuksen 7 artiklan 1, 2, 4 ja 5 kohtaa sekä 8 ja 9 artiklaa sovelletaan vastaavalla tavalla.

4. Jos syistä, joihin hakija ei voi vaikuttaa, hyväksynnän uusimisesta ei tehdä päätöstä ennen sen voimassaolon päättymispäivää, tuotetta koskevan hyväksynnän voimassaoloaikaa jatketaan ilman eri toimenpiteitä, kunnes komissio on tehnyt päätöksen. Hyväksynnän voimassaolon jatkamista koskevat tiedot asetetaan yleisön saataville 17 artiklassa tarkoitetussa rekisterissä.

15 artikla

Kiireellinen hyväksyntä

Erityistapauksissa, joissa tarvitaan kiireellistä hyväksyntää eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, komissio voi 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti hyväksyä väliaikaisesti lisäaineen käytön enintään viiden vuoden ajaksi.

III LUKU

PAKKAUSMERKINNÄT JA PAKKAUKSET

16 artikla

Rehun lisäaineiden ja esiseosten pakkausmerkinnät ja pakkaukset

1. Rehun lisäainetta tai lisäaineiden esiseosta ei saa saattaa markkinoille, ellei sen pakkaukseen tai säiliöön ole yhteisöön sijoittautuneen tuottajan, pakkaajan, tuojan, myyjän tai jakelijan vastuulla merkitty näkyvästi, selvästi ja pysyvästi sekä ainakin sen jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä, jossa markkinointi tapahtuu, seuraavat tiedot kustakin siihen sisältyvästä lisäaineesta:

a)	lisäaineelle sen hyväksymisen yhteydessä annettu nimi, jota edeltää hyväksynnässä mainittu funktionaalisen ryhmän nimi;

b)	tässä artiklassa tarkoitetuista tiedoista vastuussa olevan henkilön nimi tai toiminimi ja osoite tai toimipaikka;

c)	nettopaino tai nestemäisten lisäaineiden tai esiseosten osalta joko nettotilavuus tai nettopaino;

d)	tarvittaessa laitokselle tai välittäjälle direktiivin 95/69/EY 5 artiklan mukaisesti annetun hyväksynnän numero tai laitokselle tai välittäjälle mainitun direktiivin 10 artiklan mukaisesti annettu rekisteröintinumero;

e)	käyttöohjeet ja käyttöä koskevat turvallisuussuositukset sekä tarvittaessa hyväksynnässä mainitut erityisedellytykset, myös ne eläinlajit ja -luokat, joille lisäaine tai esiseos on tarkoitettu;

f)	tunnistenumero;

g)	erän viitenumero ja valmistuspäivä.

2. Aromiaineiden kohdalla lisäaineluettelo voidaan korvata sanoilla ”aromiaineiden sekoitus”. Tämä ei koske aromiaineita, joiden määrä rehussa ja juomavedessä on rajoitettu.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi on johonkin liitteessä III mainittuun funktionaaliseen ryhmään kuuluvan lisäaineen pakkaukseen tai säiliöön merkittävä näkyvästi, selvästi ja pysyvästi mainitussa liitteessä esitetyt tiedot.

4. Esiseosten pakkausmerkinnöissä on lisäksi oltava selvästi näkyvillä sana ”esiseos” isoilla kirjaimilla kirjoitettuna, ja niissä on ilmoitettava kantaja-aine.

5. Lisäaineita ja esiseoksia voidaan saattaa markkinoille vain suljetuissa pakkauksissa tai suljetuissa säiliöissä, jotka on suljettu siten, että suljin vaurioituu avattaessa, eikä sitä voida käyttää uudelleen.

6. Liitteeseen III teknologian ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi tehtävät muutokset voidaan hyväksyä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

IV LUKU

YLEISET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

17 artikla

Rehun lisäaineita koskeva yhteisön rekisteri

1. Komissio perustaa rehun lisäaineita koskevan yhteisön rekisterin ja pitää sen ajan tasalla.

2. Rekisteri asetetaan yleisön saataville.

18 artikla

Luottamuksellisuus

1. Hakija voi osoittaa tämän asetuksen mukaisesti toimittamistaan tiedoista ne tiedot, joita hän toivoo käsiteltävän luottamuksellisina, koska niiden julkitulo voi vahingoittaa merkittävästi hänen kilpailuasemaansa. Tällöin on esitettävä todennettavat perustelut.

2. Komissio päättää hakijaa kuultuaan, mitä sellaisia tietoja, jotka eivät sisälly 3 kohtaan, on pidettävä luottamuksellisina, ja ilmoittaa päätöksestään hakijalle.

3. Seuraavia tietoja ei saa pitää luottamuksellisina:

a)	rehun lisäaineen nimi ja koostumus sekä tarvittaessa tuotantokanta;

b)	rehun lisäaineen fysikaalis-kemialliset ja biologiset ominaisuudet;

c)	rehun lisäaineen vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen sekä ympäristöön koskevat tutkimustulokset;

d)	rehun lisäaineen vaikutuksia eläintuotteiden ominaisuuksiin ja sen ravitsemuksellisia ominaisuuksia koskevat tutkimustulokset;

e)	menetelmät rehun lisäaineen analysoimista ja tunnistamista varten sekä tarpeen mukaan seurantaa koskevat vaatimukset ja yhteenveto seurannan tuloksista.

4. Sen estämättä, mitä edellä 2 kohdassa säädetään, viranomainen toimittaa pyynnöstä komissiolle ja jäsenvaltioille kaikki sen hallussa olevat tiedot, myös ne, jotka on 2 kohdan mukaisesti määritelty luottamuksellisiksi.

5. Viranomainen soveltaa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (19) periaatteita käsitellessään hakemuksia, joilla pyydetään saada tutustua viranomaisen hallussa oleviin asiakirjoihin.

6. Jäsenvaltioiden, komission ja viranomaisen on käsiteltävä luottamuksellisena kaikkia 2 kohdan mukaisesti luottamuksellisiksi määriteltyjä tietoja, paitsi jos tiedot on tarpeen julkistaa ihmisten tai eläinten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi. Jäsenvaltioiden on käsiteltävä tämän asetuksen nojalla saamansa hakemukset, joilla pyydetään oikeutta saada tutustua asiakirjoihin, asetuksen (EY) N:o 1049/2001 5 artiklan mukaisesti.

7. Jos hakija peruuttaa tai on peruuttanut hakemuksen, on jäsenvaltioiden, komission ja viranomaisen säilytettävä tietojen luottamuksellisuus kaupallisten ja teollisten tietojen, myös tutkimus- ja kehitystietojen, sekä sellaisten tietojen osalta, joiden luottamuksellisuudesta komissio ja hakija ovat eri mieltä.

19 artikla

Hallinnollinen tarkastelu

Komissio voi ottaa tarkasteltavakseen viranomaisen päätökset tai sille tämän asetuksen nojalla kuuluvien valtuuksien nojalla kuuluvan toimimisvelvollisuuden laiminlyönnit joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion taikka niiden henkilöiden pyynnöstä, joita asia välittömästi ja henkilökohtaisesti koskee.

Tällainen pyyntö on esitettävä komissiolle kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona kyseinen toimi tai laiminlyönti tuli asianosaisen tietoon.

Komissio tekee päätöksensä kahden kuukauden kuluessa ja vaatii tarvittaessa viranomaista peruuttamaan päätöksensä tai korjaamaan toimimisvelvollisuutensa laiminlyönti määrätyn määräajan kuluessa.

20 artikla

Tietosuoja

1. Hakemusasiakirjoihin sisältyviä 7 artiklassa vaadittuja tieteellisiä ja muita tietoja ei saa käyttää toisen hakijan eduksi kymmenen vuoden kuluessa hyväksynnän myöntämispäivästä, ellei toinen hakija ole sopinut aiemman hakijan kanssa, että kyseisiä tietoja saa käyttää.

2. Jotta rohkaistaan pyrkimyksiä muille eläinlajeille sallittujen lisäaineiden hyväksynnän ulottamiseksi toissijaisiin eläinlajeihin, pidennetään tietosuojan kymmenen vuoden jaksoa vuodella kutakin toissijaista eläinlajia kohti, jonka osalta käytön jatkaminen on hyväksytty.

3. Hakijan ja aiemman hakijan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet päästäkseen sopimukseen tietojen jakamisesta, jotta selkärankaisilla tehtäviä toksikologisia kokeita ei tarvitse toistaa. Jos tietojen jakamisesta ei päästä sopimukseen, komissio voi päättää tarvittavien tietojen käyttämisestä, jotta voidaan välttää selkärankaisilla tehtävien kokeiden toistaminen ja taata kohtuullinen tasapaino asianomaisten osapuolten etujen välillä.

4. Kymmenen vuoden jakson päätyttyä viranomainen voi käyttää hakemusasiakirjoihin sisältyviin tieteellisiin ja muihin tietoihin perustuvan arvioinnin tuloksia kokonaisuudessaan tai osittain toisen hakijan hyväksi.

21 artikla

Vertailulaboratoriot

Yhteisön vertailulaboratoriosta sekä sen tehtävistä ja velvollisuuksista säädetään liitteessä II.

Lisäaineille hyväksyntää hakevien on maksettava osa yhteisön vertailulaboratorion ja kansallisten vertailulaboratorioiden muodostaman yhteenliittymän liitteessä II mainituista tehtävistä aiheutuvista kuluista.

Liitteen II ja siihen tehtyjen muutosten täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

22 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 58 artiklalla perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea, jäljempänä ”komitea”.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

23 artikla

Kumoaminen

1. Kumotaan direktiivi 70/524/ETY tämän asetuksen ensimmäisestä soveltamispäivästä lukien. Direktiivin 70/524/ETY 16 artikla pysyy kuitenkin voimassa, kunnes direktiiviä 79/373/ETY on tarkistettu niin, että se sisältää lisäaineita sisältävien rehujen pakkausmerkintöjä koskevat säännöt.

2. Kumotaan direktiivin 82/471/ETY liitteen kohdat 2.1, 3 ja 4 tämän asetuksen ensimmäisestä soveltamispäivästä lukien.

3. Kumotaan direktiivi 87/153/ETY tämän asetuksen ensimmäisestä soveltamispäivästä lukien. Mainitun direktiivin liite pysyy kuitenkin voimassa, kunnes tämän asetuksen 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäännöt on vahvistettu.

4. Viittauksia direktiiviin 70/524/ETY pidetään viittauksina tähän asetukseen.

24 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niitä sovelletaan. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöistä ja toimenpiteistä komissiolle viimeistään 12 kuukauden kuluessa tämän asetuksen julkaisupäivästä, ja niiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle myöhemmistä muutoksista, joilla on vaikutusta näihin sääntöihin ja toimenpiteisiin.

25 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1. Direktiivin 70/524/ETY 4 artiklan mukaisesti ennen tämän asetuksen soveltamispäivää jätettyjä hakemuksia pidetään tämän asetuksen 7 artiklassa tarkoitettuina hakemuksina, jos direktiivin 70/524/ETY 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja huomautuksia ei ole vielä toimitettu komissiolle. Kyseisen hakemuksen esittelijäksi valitun jäsenvaltion on välittömästi toimitettava hakemuksen yhteydessä toimitetut hakemusasiakirjat komissiolle. Tämän direktiivin 23 artiklan 1 kohdasta huolimatta kyseiset hakemukset käsitellään direktiivin 70/524/ETY 4 artiklan mukaisesti, jos direktiivin 70/524/ETY 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut huomautukset on jo toimitettu komissiolle.

2. Edellä III luvussa säädettyjä merkintävaatimuksia ei sovelleta tuotteisiin, jotka ennen tämän asetuksen ensimmäistä soveltamispäivää on laillisesti valmistettu ja merkitty yhteisössä tai laillisesti tuotu yhteisöön ja laskettu liikkeeseen.

26 artikla

Voimaantulo

1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Sitä sovelletaan 12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen julkaisupäivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ... ssa/ssä ... päivänä ... kuuta ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 203 E, 27.8.2002, s. 10.

(2) EUVL C 61, 14.3.2003, s. 43.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu21. marraskuuta 2002 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 17. maaliskuuta 2003 (EUVL C 113 E, 13.5.2003, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 19. kesäkuuta 2003.

(4) Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

(5) EYVL L 270, 14.12.1970, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1756/2002 (EYVL L 265, 3.10.2002, s. 1).

(6) EYVL L 213, 21.7.1982, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 1999/20/EY (EYVL L 80, 25.3.1999, s. 20).

(7) EYVL L 40, 11.2.1989, s. 27, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 94/34/EY (EYVL L 237, 10.9.1994, s. 1).

(8) Ks. tämän virallisen lehden numeron s. ...

(9) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(10) EYVL L 86, 6.4.1979, s. 30, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

(11) EYVL L 64, 7.3.1987, s. 19, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2001/79/EY (EYVL L 267, 6.10.2001, s. 1).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1).

(13) EYVL L 125, 23.5.1996, s. 35, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(14) EYVL L 115, 4.5.1999, s. 32, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

(15) Neuvoston direktiivi 95/69/EY, annettu 22 päivänä joulukuuta 1995, tiettyjen rehualan tuotantolaitosten ja välittäjien hyväksymis- ja rekisteröintimenettelyssä sovellettavista vaatimuksista ja yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 332, 30.12.1995, s. 15), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

(16) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

(17) Ks. tämän virallisen lehden s. ...

(18) Neuvoston direktiivi 96/23/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003.

(19) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

LIITE I

LISÄAINERYHMÄT

1. ”Teknologisten lisäaineiden” luokkaan sisältyvät seuraavat funktionaaliset ryhmät:

a)	säilöntäaineet: aineet tai mikro-organismit, jotka suojelevat rehuja mikro-organismien tai niiden aineenvaihduntatuotteiden aiheuttamalta pilaantumiselta;

b)	hapettumisenestoaineet: aineet, jotka pidentävät rehujen ja rehuaineiden säilyvyyttä suojaamalla niitä hapettumisen aiheuttamalta pilaantumiselta;

c)	emulgointiaineet: aineet, jotka tekevät mahdolliseksi tai säilyttävät tasaisen seoksen kahdesta tai useammasta toisiinsa sekoittumattomasta olomuodosta rehuissa;

d)	stabilointiaineet: aineet, jotka mahdollistavat rehun fysikaalis-kemiallisen tilan ylläpitämisen;

e)	sakeuttamisaineet: aineet, jotka lisäävät rehun viskositeettia;

f)	hyytelöimisaineet: aineet, jotka antavat rehulle hyytelömäisen rakenteen;

g)	sidonta-aineet: aineet, jotka lisäävät rehun hiukkasten taipumusta tarttua toisiinsa;

h)	aineet, joilla ehkäistään radionuklidikontaminaatiota: aineet, joilla estetään radionuklidien absorptio tai edistetään niiden erittymistä;

i)	paakkuuntumisenestoaineet: aineet, jotka vähentävät rehun yksittäisten hiukkasten taipumusta tarttua toisiinsa;

j)	happamuudensäätöaineet: aineet, joilla säädellään rehujen pH:ta;

k)	säilörehun lisäaineet: aineet, myös entsyymit ja mikro-organismit, jotka on tarkoitettu lisättäväksi rehuun säilörehun parantamiseksi;

l)	denaturointiaineet: aineet, jotka prosessoitujen rehujen valmistuksessa käytettyinä antavat mahdollisuuden selvittää tietyn elintarvikkeen tai rehuaineen alkuperän.

2. ”Sensoristen lisäaineiden” luokkaan sisältyvät seuraavat funktionaaliset ryhmät:

väriaineet:

i)	aineet, jotka lisäävät tai palauttavat väriä rehuihin;

ii)	aineet, jotka eläimille ruokittuina lisäävät väriä eläinperäisiin elintarvikkeisiin;

iii)	aineet, jotka vaikuttavat suotuisasti akvaariokalojen tai häkkilintujen väriin;

b)	aromiaineet: aineet, joiden lisääminen rehuun lisää rehun tuoksua tai tekee siitä maistuvamman.

3. ”Ravitsemuksellisten lisäaineiden” luokkaan sisältyvät seuraavat funktionaaliset ryhmät:

a)	vitamiinit, provitamiinit ja kemiallisesti tarkkaan määritellyt aineet, joilla on samankaltainen vaikutus;

b)	hivenaineyhdisteet;

c)	aminohapot, niiden suolat ja analogit;

d)	urea ja sen johdannaiset.

4. ”Eläintuotantoon vaikuttavien lisäaineiden” luokkaan sisältyvät seuraavat funktionaaliset ryhmät:

a)	ruuansulatusta edistävät aineet: aineet, jotka eläimille annettuina lisäävät rehun sulavuutta vaikuttamalla tiettyihin rehuaineisiin;

b)	suolistoflooran stabiloimiseen tarkoitetut aineet: mikro-organismit tai muut kemiallisesti määritellyt aineet, jotka eläimille annettuina vaikuttavat positiivisesti suolistoflooraan;

c)	aineet, jotka vaikuttavat suotuisasti ympäristöön;

d)	muut eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet.

LIITE II

YHTEISÖN VERTAILULABORATORION TEHTÄVÄT JA VELVOLLISUUDET

1.	Asetuksen 21 artiklassa tarkoitettu yhteisön vertailulaboratorio on komission Yhteinen tutkimuskeskus (YTK).

Tässä liitteessä luetelluissa tehtävissä komission Yhteistä tutkimuskeskusta voi avustaa kansallisten vertailulaboratorioiden muodostama yhteenliittymä.

Yhteinen tutkimuskeskus vastaa erityisesti seuraavista tehtävistä:

—	vertailunäytteiden vastaanottaminen, valmistaminen, varastointi ja ylläpito;

—	analyysimenetelmän testaaminen ja arviointi tai validointi;

—	niiden tietojen arviointi, jotka hakija toimittaa rehun lisäaineen markkinoille saattamista koskevaa hyväksyntää hakiessaan havaitsemismenetelmän testaamista ja arviointia tai validointia varten;

—	kattavien arviointiraporttien toimittaminen viranomaiselle.

3.	Yhteisön vertailulaboratorio osallistuu niihin jäsenvaltioiden välisten riitojen ratkaisuun, jotka koskevat tässä liitteessä mainittujen tehtävien tuloksia.

LIITE III

TIETTYJEN REHUN LISÄAINEIDEN JA ESISEOSTEN PAKKAUSMERKINTÖJÄ KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

Eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet, kokkidiostaatit ja histomonostaatit:

—	säilyvyystakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä

—	käyttöohjeet ja

—

pitoisuus

Entsyymit, edellä mainittujen tietojen lisäksi:

—	vaikuttavan ainesosan tai vaikuttavien ainesosien erityisnimi ja entsyymiaktiivisuus annetun hyväksynnän mukaisesti

—	Kansainvälisen biokemian liiton (International Union of Biochemistry) antama tunnuskoodi ja

—	pitoisuuden sijasta: aktiivisuusyksiköt (aktiivisuusyksiköt grammaa kohti tai aktiivisuusyksiköt millilitraa kohti)

Mikro-organismit:

—	säilyvyystakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä

—	käyttöohjeet

—	kannan tunnistusnumero ja

—	pesäkkeitä muodostavien yksiköiden (PMY) lukumäärä grammaa kohti

Ravitsemukselliset lisäaineet:

—	vaikuttavan aineen pitoisuus ja

—	säilyvyystakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä

Teknologiset ja sensoriset lisäaineet aromiaineita lukuun ottamatta :

—	vaikuttavan aineen pitoisuus

Aromiaineet:

—	esiseoksiin lisätty määrä.

LIITE IV

YLEISET KÄYTTÖEDELLYTYKSET

1.	Tietyissä rehuaineissa luonnostaan esiintyvien lisäaineiden määrä on laskettava siten, että lisättyjen aineiden ja luonnostaan esiintyvien aineiden yhteismäärä ei ylitä hyväksyntää koskevassa asetuksessa säädettyä enimmäispitoisuutta.

2.	Lisäaineiden sekoittaminen on sallittua vain esiseoksissa ja rehuissa, joissa seoksen komponentit ovat fysikaalis-kemiallisesti ja biologisesti yhteensopivia haluttujen vaikutusten kanssa.

3.	Ohjeiden mukaisesti laimennetuissa täydennysrehuissa olevien lisäaineiden pitoisuudet eivät saa ylittää täysrehuille vahvistettuja pitoisuuksia.

4.	Jos esiseokset sisältävät säilörehun lisäaineita, sanat «säilörehun lisäaineiden” on selkeästi lisättävä pakkausmerkintään ennen sanaa ”ESISEOS”.

P5_TA(2003)0287

Lisätalousarvio N:o 1 varainhoitovuodeksi 2003 (tarkistukset)

Esitys Euroopan unionin lisätalousarvioksi N:o 1 vuoden 2003 talousarvioon (8125/2003 — C5-0232/2003 — 2003/2031(BUD))

Tarkistus 2

PÄÄLUOKKA III: Komissio

(miljoonaa euroa)
Budjettikohta	Talousarvio 2003		LTE 1/2003		Uudet määrät
	Sitoumukset	Maksut	Sitoumukset	Maksut	Sitoumukset	Maksut
Uusi budjettikohta B3-3065 PRINCE — Euroopan unionin asema maailmassa
			p.m.		p.m.

Poistetaan budjettikohta.

P5_TA(2003)0288

Lisätalousarvio 1/2003

Euroopan parlamentin päätöslauselma esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi N:o 1 varainhoitovuodeksi 2003 (8125/2003 — C5-0232/2003 — 2003/2031(BUD))

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (1) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

—	ottaa huomioon 19. joulukuuta 2002 lopullisesti vahvistetun Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2003 (2),

—	ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 6. toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (3),

—	ottaa huomioon komission 26. helmikuuta 2003 esittämän alustavan lisätalousarvioesityksen N:o 1 vuoden 2003 talousarvioon (SEC(2003) 230),

—	ottaa huomioon neuvoston 8. huhtikuuta 2003 hyväksymän esityksen lisätalousarvioksi N:o 1 varainhoitovuodeksi 2003 (8125/2003 — C5-0232/2003),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 92 artiklan ja liitteen IV,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A5-0173/2003),

A.	ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksessä nro 1/2003 ehdotetaan budjettikohdan perustamista Prince-ohjelman osana toimivalle uudelle tiedotusohjelmalle, jonka nimeksi tulee ”Euroopan unionin asema maailmassa”,

B.	ottaa huomioon, että vuonna 2003 ehdotus pitäisi rahoittaa siirtämällä jo olemassa olevien tiedotustoimien määrärahoja, jotka parlamentti on asianmukaisesti hyväksynyt ja jotka parlamentti odottaa komission panevan täysin ja tehokkaasti täytäntöön,

C.	ottaa huomioon, että parlamentti on jo 10. huhtikuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategiasta ilmoittanut kannattavansa tällaisen ehdotuksen sisällyttämistä vuoden 2004 yleiseen talousarviomenettelyyn (4),

D.	ottaa huomioon, että tällainen lähestymistapa antaisi mahdollisuuden parlamentin täysimääräiseen kuulemiseen kampanjan kehittämisestä ja rahoituksesta,

E.	ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksellä nro 1/2003 halutaan myös muuttaa budjettikohdan A-3014 nimeä ja selvitysosaa, niin että se on yhdenmukainen vastaavia toimia koskevien saman luvun muiden budjettikohtien kanssa,

F.	ottaa huomioon, että komission alustavassa lisätalousarvioesityksessä nro 1/2003 pyydettiin myös lisämäärärahoja (32 miljoonan euron joustovälinettä käyttämällä) kalastusalusten romuttamiseen liittyviä erityistoimenpiteitä varten ja että neuvosto ei ole ottanut pyyntöä esitykseensä;

panee merkille ehdotuksen perustaa uusi budjettikohta Prince-ohjelman osana toimivalle tiedotusohjelmalle ”Euroopan unionin asema maailmassa”; katsoo, että tarkoituksenmukaisinta olisi edetä niin, että komissio tekee tarvittavat ehdotukset vuotta 2004 koskevassa talousarviomenettelyssä eikä niin että kampanja toteutetaan ennenaikaisesti lisätalousarviolla, koska näin varmistetaan parlamentin osallistuminen kampanjan edellyttämien poliittisten suuntaviivojen muodostamiseen;

2.	muistuttaa parlamentin suhtautuvan myönteisesti siihen, että sille esitetään tällaisia ehdotuksia vuoden 2004 talousarviomenettelyssä, minkä se jo ilmoitti edellä mainitussa 10. huhtikuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa;

3.	toteaa, että neuvostossa ei ole päästy sopimukseen siitä, miten komission alustavaan lisätalousarvioesitykseen nro 1/2003 sisältyvien kalastusta koskevien toimenpiteiden rahoittamisessa edetään, ja neuvosto ei siksi ole ottanut esitykseensä tätä osaa komission ehdotuksesta;

4.	pyytää neuvostoa ilmoittamaan, miten kalatalousalan uudistus rahoitetaan, ja on valmis tutkimaan asiaa koskevia ehdotuksia, myös 6. toukokuuta 1999 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa esitettyjen keinojen käyttöä;

5.	hyväksyy ehdotuksen muuttaa budjettikohdan A-3014 (Eurooppalainen ihmisoikeuksia ja demokratisointia käsittelevä maisterikoulutusohjelma) nimi ja selvitysosa siten, että ne ovat yhdenmukaiset samaan lukuun sisältyvien vastaavien toimien kanssa;

6.	pitää myönteisenä talousarviopäätöstä esittää tarkistus neuvoston lisätalousarvioesitykseen nro 1/2003;

7.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja nyt hyväksytyn tarkistuksen lisätalousarvioesitykseen nro 1/2003 neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002.

(2) EUVL L 54, 28.2.2003.

(3) EYVL C 172, 18.6.1999, s. 1.

(4) P5_TA(2003)0187.

P5_TA(2003)0289

Eurooppalaisten poliittisten puolueiden säännöt ja rahoitus *** I

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisten poliittisten puolueiden säännöistä ja rahoituksesta (KOM(2003) 77 — C5-0059/2003 — 2003/0039(COD))

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003) 77) (1),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 191 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5-0059/2003),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan ja oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnot (A5-0170/2003);

1.	hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.	pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.	kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

P5_TC1-COD(2003)0039

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 19. kesäkuuta 2003, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2003 antamiseksi Euroopan tason poliittisia puolueita ja niiden rahoitusta koskevista säännöistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 191 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 191 artiklan mukaan Euroopan tason poliittiset puolueet ovat tärkeä yhdentymistä edistävä tekijä unionissa, ja ne myötävaikuttavat eurooppalaisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten poliittisen tahdon ilmaisemiseen.

(2)	Olisi vahvistettava tietyt Euroopan tason poliittisia puolueita koskevat perussäännöt, jotka koskevat etenkin niiden rahoitusta. Tämän asetuksen soveltamisesta saatu kokemus tulee osoittamaan, missä määrin näitä sääntöjä olisi täydennettävä muilla säännöillä.

(3)

Käytäntö osoittaa, että Euroopan tason poliittisen puolueen jäsenet ovat joko poliittiseksi puolueeksi ryhmittyneitä kansalaisia tai keskenään liiton muodostavia poliittisia puolueita. On siis syytä täsmentää, mitä tässä asetuksessa tarkoitetaan poliittisella puolueella ja poliittisten puolueiden liitolla.

(4)

Sen määrittämiseksi, mitä Euroopan tason poliittisella puolueella tarkoitetaan, on tärkeää asettaa tiettyjä ehtoja. Erityisesti on välttämätöntä, että Euroopan tason poliittiset puolueet noudattavat niitä periaatteita, joihin Euroopan unioni perustuu, jotka sisältyvät perussopimuksiin ja jotka on tunnustettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.

(5)	Olisi säädettävä menettelystä, jota tämän asetuksen mukaista rahoitusta haluavien Euroopan tason poliittisten puolueiden on noudatettava.

(6)	Olisi myös sovittava niiden ehtojen tarkistamisesta, joiden perusteella ratkaistaan, onko kyse Euroopan tason poliittisesta puolueesta.

(7)	Tämän asetuksen mukaista rahoitusta saaneiden Euroopan tason poliittisten puolueiden olisi sitouduttava noudattamaan vaatimuksia, joilla pyritään takaamaan avoimuus rahoituslähteiden osalta.

(8)

Nizzan sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyn, Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 191 artiklaa koskevan julistuksen N:o 11 mukaisesti tämän asetuksen nojalla myönnettyä rahoitusta ei saisi käyttää suoraan eikä välillisesti poliittisten puolueiden rahoittamiseen kansallisella tasolla. Saman julistuksen mukaan Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitusta koskevia säännöksiä olisi sovellettava samoin perustein kaikkiin Euroopan parlamentissa edustettuina oleviin poliittisiin voimiin.

(9)	Olisi määritettävä, minkä luonteisiin menoihin tämän asetuksen nojalla annettavaa rahoitusta voidaan käyttää.

(10)	Tämän asetuksen tarkoittamaan rahoitukseen myönnettävistä määrärahoista olisi päätettävä vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(11)	On välttämätöntä varmistaa Euroopan unionin yleisestä talousarviosta rahoitusta saavien Euroopan tason poliittisten puolueiden mahdollisimman suuri avoimuus ja niiden varainhoidon valvonta.

(12)	Olisi säädettävä vuosittain käytettävissä olevien määrärahojen jakoperusteesta ottaen huomioon yhtäältä edunsaajien ja toisaalta Euroopan parlamenttiin valittujen edustajien määrä.

(13)	Teknisessä avussa, jota Euroopan parlamentti antaa Euroopan tason poliittisille puolueille, olisi otettava huomioon yhtäläisen kohtelun periaate.

(14)	Tämän asetuksen soveltamista ja rahoitettuja toimia olisi tarkasteltava Euroopan parlamentin antamassa kertomuksessa, joka olisi julkaistava.

(15)	Tuomioistuinvalvonnalla, joka kuuluu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan, edistetään tämän asetuksen asianmukaista täytäntöönpanoa.

(16)	Jotta siirtyminen uusien sääntöjen soveltamiseen helpottuisi, olisi eräiden tämän asetuksen säännösten soveltamista lykättävä, kunnes Euroopan parlamentti kokoontuu vuoden 2004 kesäkuussa pidettävien vaalien jälkeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan Euroopan tason poliittisia puolueita ja niiden rahoitusta koskevat säännöt.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

”poliittisella puolueella” kansalaisten muodostamaa ryhmittymää,

—	joka pyrkii poliittisiin päämääriin ja

—	joka on tunnustettu tai perustettu vähintään yhden jäsenvaltion oikeusjärjestyksen mukaisesti;

2)	”poliittisten puolueiden liitolla” organisoitunutta yhteistyötä vähintään kahden poliittisen puolueen välillä;

3)	”Euroopan tason poliittisella puolueella” poliittista puoluetta tai poliittisten puolueiden liittoa, joka täyttää 3 artiklassa tarkoitetut ehdot.

3 artikla

Ehdot

Euroopan tason poliittisen puolueen on täytettävä seuraavat ehdot:

a)	se on oikeushenkilö siinä jäsenvaltiossa, jossa sen kotipaikka sijaitsee;

se on edustettuna Euroopan parlamentissa tai kansallisissa parlamenteissa tai alueparlamenteissa tai alueneuvostoissa vähintään yhdessä neljäsosassa jäsenvaltioista, tai

se on saanut edellisissä Euroopan parlamentin vaaleissa vähintään kolme prosenttia kussakin valtiossa annetuista äänistä vähintään yhdessä neljäsosassa jäsenvaltioista;

c)	se kunnioittaa puolueohjelmassaan ja toiminnassaan Euroopan unionin perusperiaatteita eli vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatetta;

d)	se on osallistunut Euroopan parlamentin vaaleihin tai ilmaissut aikomuksensa tehdä näin.

4 artikla

Rahoitusta koskeva hakemus

1. Saadakseen rahoitusta Euroopan unionin yleisestä talousarviosta Euroopan tason poliittisen puolueen on jätettävä vuosittain asiaa koskeva hakemus Euroopan parlamentille.

Euroopan parlamentti päättää asiasta kolmen kuukauden kuluessa sekä hyväksyy vastaavat määrärahat ja hallinnoi niitä.

2. Ensimmäisen hakemuksen liitteenä on oltava seuraavat asiakirjat:

a)	asiakirjat, jotka osoittavat, että hakija täyttää 3 artiklassa tarkoitetut edellytykset;

b)	poliittinen ohjelma, josta käyvät ilmi Euroopan tason poliittisen puolueen tavoitteet;

säännöt, joissa määritellään erityisesti elimet, jotka vastaavat poliittisesta johdosta ja talouden hallinnosta, sekä elimet tai luonnolliset henkilöt, joilla on oikeus toimia laillisena edustajana kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa, erityisesti kiinteän ja irtaimen omaisuuden hankkimiseksi tai luovuttamiseksi, sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3. Kaikki 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ja etenkin jo esitettyä poliittista ohjelmaa tai sääntöjä koskevat muutokset on ilmoitettava Euroopan parlamentille kahden kuukauden kuluessa. Jollei ilmoitusta tehdä, rahoitus keskeytetään.

5 artikla

Tarkistaminen

1. Euroopan parlamentti tarkistaa säännöllisesti, täyttävätkö Euroopan tason poliittiset puolueet edelleen 3 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetut ehdot.

2. Euroopan parlamentti voi jäsentensä neljäsosan, joka edustaa vähintään kolmea Euroopan parlamentissa edustettuna olevaa poliittista ryhmää, pyynnöstä jäsentensä enemmistöllä tehtävällä päätöksellä tarkistaa, että Euroopan tason poliittinen puolue täyttää edelleen 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetun ehdon.

Ennen tällaisen tarkistuksen toteuttamista Euroopan parlamentti kuulee asianomaisen Euroopan tason poliittisen puolueen edustajia ja pyytää riippumattomista henkilöistä muodostuvaa komiteaa antamaan asiasta lausunnon kohtuullisen ajan kuluessa.

Tämä komitea muodostuu kolmesta jäsenestä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio nimeävät kukin yhden jäsenen. Euroopan parlamentti huolehtii komitean sihteeripalveluista ja rahoituksesta.

3. Jos Euroopan parlamentti toteaa, että jokin 3 artiklan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ei enää täyty, ei kyseistä puoluetta, joka ei siten enää ole Euroopan tason poliittinen puolue, enää rahoiteta tämän asetuksen nojalla.

6 artikla

Rahoitukseen liittyvät velvollisuudet

Euroopan tason poliittinen puolue:

a)	on velvollinen julkistamaan vuosittain tulonsa ja menonsa sekä selvityksen varoistaan ja veloistaan;

b)	on velvollinen ilmoittamaan rahoituslähteensä toimittamalla luettelon, jossa mainitaan lahjoittajat ja kultakin lahjoittajalta saadut määrät lukuun ottamatta enintään 500 euron suuruisia lahjoituksia;

ei saa ottaa vastaan

—	nimettömiä lahjoituksia,

—	lahjoituksia Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien talousarvioista,

—	lahjoituksia liikeyrityksiltä, joihin julkiset viranomaiset voivat suoraan tai välillisesti käyttää määräysvaltaa omistuksen, rahoitusosuuden tai yritystä koskevien sääntöjen perusteella,

—	luonnollisten henkilöiden ja muiden kuin kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettujen yritysten tekemiä lahjoituksia, joiden suuruus on yli 12 000 euroa vuodessa lahjoittajaa kohden.

Euroopan tason poliittinen puolue saa kantaa jäseninään olevilta poliittisilta puolueilta jäsenmaksuja. Niiden määrä voi olla enintään 40 prosenttia Euroopan tason poliittisen puolueen vuotuisesta talousarviosta.

7 artikla

Rahoituksen käyttöä koskeva kielto

Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai muista lähteistä myönnettävää Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitusta ei saa suoraan eikä välillisesti käyttää muiden poliittisten puolueiden, etenkään kansallisten poliittisten puolueiden, rahoitukseen. Näihin muihin puolueisiin sovelletaan edelleen kansallisia sääntöjä.

8 artikla

Menojen luonne

Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tämän asetuksen mukaisesti maksettavia määrärahoja voidaan käyttää vain 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa poliittisessa ohjelmassa esitettyihin tavoitteisiin suoraan liittyvien menojen kattamiseksi.

Näihin menoihin kuuluvat hallintomenot sekä tekniseen tukeen, kokouksiin, tutkimukseen, rajat ylittäviin tapahtumiin, selvityksiin, tiedotukseen ja julkaisuihin liittyvät menot.

9 artikla

Toteuttaminen ja valvonta

1. Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitukseen tarkoitetuista määrärahoista päätetään talousarviomenettelyjen mukaisesti, ja ne toteutetaan Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen (3) säännösten mukaisesti.

2. Irtaimen ja kiinteän omaisuuden arvostaminen sekä niitä koskevat poistot suoritetaan Euroopan yhteisöjen muuta kuin rahoitusomaisuutta koskevasta kirjanpidosta 29 päivänä joulukuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2909/2000 (4) mukaisesti.

3. Tämän asetuksen nojalla myönnettyä rahoitusta valvotaan varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjen mukaisesti.

Valvontaan kuuluu myös ulkopuolisen ja riippumattoman tilintarkastajan antama vuosittainen tilintarkastuslausunto. Tämä lausunto toimitetaan Euroopan parlamentille kuuden kuukauden kuluessa asianomaisen varainhoitovuoden päättymisestä.

4. Tätä asetusta sovellettaessa varat, jotka Euroopan tason poliittiset puolueet ovat saaneet perusteettomasti Euroopan unionin yleisestä talousarviosta, on palautettava tähän talousarvioon.

5. Tämän asetuksen nojalla myönnettävää rahoitusta saavien Euroopan tason poliittisten puolueiden on annettava tilintarkastustuomioistuimelle kaikki sen pyytämät asiakirjat ja tiedot, jotka ovat sen tehtävän täyttämiseksi tarpeen.

Jos Euroopan tason poliittiset puolueet ovat sitoutuneet menoihin yhdessä kansallisten poliittisten puolueiden ja muiden järjestöjen kanssa, Euroopan tason poliittisten puolueiden menoista on annettava tositteet tilintarkastustuomioistuimen käyttöön.

6. Euroopan tason poliittisten puolueiden, jotka ovat yleistä eurooppalaista etua edistäviä järjestöjä, rahoitukseen ei sovelleta varainhoitoasetuksen 113 artiklassa olevia tällaisen rahoituksen vähittäistä alenemista koskevia säännöksiä.

10 artikla

Määrärahojen jakaminen

1. Käytettävissä olevat määrärahat jaetaan niiden Euroopan tason poliittisten puolueiden kesken, joiden edellä 4 artiklassa tarkoitettu rahoitushakemus on ratkaistu myönteisesti, vuosittain seuraavasti:

a)	15 prosenttia määrärahoista jaetaan tasaosuuksina;

b)	85 prosenttia määrärahoista jaetaan edustajien määrän mukaisessa suhteessa niiden puolueiden kesken, joilla on edustajia Euroopan parlamentissa.

Näitä säännöksiä sovellettaessa kukin Euroopan parlamentin jäsen voi kuulua vain yhteen Euroopan tason poliittiseen puolueeseen.

2. Euroopan unionin yleisestä talousarviosta myönnetty rahoitus saa olla enintään 75 prosenttia Euroopan tason poliittisen puolueen talousarviosta. Tätä koskeva näyttövelvollisuus kuuluu asianomaiselle Euroopan tason poliittiselle puolueelle.

11 artikla

Tekninen tuki

Tekninen tuki, jota Euroopan parlamentti antaa Euroopan tason poliittisille puolueille, perustuu yhtäläisen kohtelun periaatteeseen. Se myönnetään vähintään yhtä edullisin edellytyksin kuin muille sellaisille ulkopuolisille järjestöille ja yhdistyksille, joille on mahdollista myöntää samanlaista tukea, ja se toimitetaan laskua ja maksua vastaan.

Euroopan parlamentti julkaisee vuosittaisessa kertomuksessa kullekin Euroopan tason poliittiselle puolueelle antamaansa teknistä tukea koskevat tiedot.

12 artikla

Kertomus

Euroopan parlamentti julkaisee viimeistään ... päivänä ... kuuta ... (5) kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja rahoitetuista toimista. Se voi esittää muutoksia rahoitusjärjestelmään.

13 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Edellä 4—10 artiklaa sovelletaan hetkestä, jolloin kesäkuussa 2004 järjestettävien Euroopan parlamentin vaalien jälkeen pidettävä ensimmäinen istunto julistetaan alkaneeksi.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ... ssa/ssä ... päivänä ... kuuta ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EUVL C ...

(2) Euroopan parlamentin kanta 19. kesäkuuta 2003.

(3) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, tehty 25 päivänä kesäkuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta (EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1).

(4) EYVL L 336, 30.12.2000, s. 75.

(5) kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

P5_TA(2003)0290

Euroopan yhteisön virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt *

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta (KOM(2002) 213 — C5-0262/2002 — 2002/0100(CNS))

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2002) 213) (1),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 283 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5-0262/2002),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A5-0069/2003);

1.	hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna 27. maaliskuuta 2003 pidetyssä istunnossa (2);

2.	pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.	pyytää komissiota tehtyjen sitoumusten mukaisesti esittämään uuden ehdotuksen, koska neuvosto haluaa tehdä huomattavia muutoksia nykyiseen ehdotukseen;

4.	kehottaa neuvostoa kuulemaan parlamenttia uudelleen, koska se haluaa tehdä huomattavia muutoksi a komission ehdotukseen erityisesti eläkejärjestelmän osalta;

5.	kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 291 E, 26.11.2002, s. 33.

(2) P5_TA(2003)0125.

P5_TA(2003)0291

Transatlanttinen kumppanuus

Euroopan parlamentin päätöslauselma uudesta transatlanttisesta kumppanuudesta kolmannella vuosituhannella

Euroopan parlamentti, joka

—	panee merkille EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita koskeneen vuonna 1990 esitetyn transatlanttisen julistuksen ja uuden transatlanttisen toimintaohjelman vuodelta 1995,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 ja 12 artiklan, joiden mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia lujittamaan ja kehittämään keskinäistä poliittista yhteisvastuullisuuttaan, sekä sen osaston V, jonka määräykset ohjaavat yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa,

—

panee merkille Brysselissä 21. syyskuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen johtopäätökset ja toimintasuunnitelman sekä Euroopan unionin valtioiden ja hallitusten päämiesten ja komission puheenjohtajan julistuksen 11. syyskuuta 2001 tehdyistä iskuista ja terrorismin vastaisesta taistelusta, joka esitettiin Gentissä 19. lokakuuta 2001 pidetyssä Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa,

—	ottaa huomioon Brysselissä 20. ja 21. maaliskuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät,

—	ottaa huomioon 15. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle — Transatlanttisen kumppanuuden vahvistaminen: keskittyminen strategiaan ja tulosten saavuttamiseen (1),

—

ottaa huomioon ”tiekartan” Israelin ja Palestiinan selkkauksen pysyvään kaksi valtiota käsittävään ratkaisuun, josta kvartetti sopi 20. joulukuuta 2002 ja joka julkaistiin 30. huhtikuuta 2003, ottaa huomioon 13. joulukuuta 2001 antamansa suosituksen Lähi-idän kriisistä ja Euroopan unionin roolista Lähi-idässä (2) ja ottaa huomioon 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman Lähi-idän tilanteesta (3),

—	panee merkille Pohjois-Atlantin neuvoston ministerikokouksen ja NATOn ja EU:n välisen ministerikokouksen, joka pidettiin Madridissa 3. kesäkuuta 2003,

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman WTO:n neljännestä ministerikokouksesta (4) ja 13. joulukuuta 2001 antamansa päätöslauselman WTO:n kokouksesta Qatarissa (5),

—	ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman Euroopan uuden turvallisuus- ja puolustusjärjestelmän ensisijaisista painopisteistä ja puutteista (6),

—	ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2003 hyväksymänsä suosituksen neuvostolle Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisistä sopimuksista keskinäisestä oikeusavusta ja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (7),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan,

A.	toistaa sitoutumisensa transatlanttisen yhteisön ja solidaarisuuden perustana oleviin demokraattisiin arvoihin, kuten vapauteen, demokratiaan, oikeusvaltioon sekä ihmisoikeuksiin,

katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltain väliset tasapainoiset suhteet ovat tärkeitä koko maailman rauhan ja vakauden kannalta ja että ne pohjautuvat kansainväliseen oikeuteen ja kansainvälisten instituutioiden vahvistamiseen monenkeskisen toimintakehyksen aikaansaamiseksi ja maailmanhallinnon parantamiseksi,

C.	panee merkille, että monet korkea-arvoiset yhdysvaltalaiset poliitikot sekä demokraattisesta että republikaanisesta puolueesta ovat korostaneet hyvien transatlanttisten suhteiden elvyttämisen tärkeyttä,

korostaa tähän liittyen myönteisiä tuloksia, joita on saavutettu ulkoisten toimien alalla kehitettäessä yhteistä lähestymistapaa ja tehokkaita toimia esim. Balkanilla ja nyt myös Lähi-idän rauhanprosessin yhteydessä; pahoittelee, että viime vuosina EU:n ja Yhdysvaltojen potentiaaliset mielipide-erot ovat kasvaneet ja että ne koskevat kauppaa, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä ja yhä enemmän ulkopolitiikkaa sekä eriäviä näkemyksiä turvallisuuden ja vapauden välisestä tasapainosta, sitä, miten voidaan varmistaa ihmisoikeuksien turvaaminen, ja erityisesti kansainvälistä rikostuomioistuinta,

E.	katsoo, että turvallisuus on kaikenkattava kollektiivinen käsite, jota ei voida määritellä vain yhden ainoan maan etujen ja vaatimusten mukaisella tavalla,

F.	katsoo, että EU:n puutteet on paljastanut armotta EU:n jäsenvaltioiden kyvyttömyys seurata Kreikan puheenjohtajuuden aikana saavutettua Irakin selkkausta koskevaa yhteistä kantaa huolimatta siitä, että Euroopan julkinen mielipide on ollut selvästi sotaa vastaan,

G.	korostaa, että kansainväliset sopimukset ovat peruselementtejä, joihin monenkeskisen verkon ja uuden transatlanttisen kumppanuuden tulee perustua,

katsoo, että taloudellisesti Eurooppa ja Yhdysvallat ovat kaksi toisiinsa läheisimmin sitoutunutta aluetta koko maailmassa ja että jo nyt suuri osa kahdenvälisestä kaupasta käydään ilman mitään rajoituksia, mutta panee samalla merkille huomattavat jäljellä olevat poikkeukset, kuten tulleihin perustumattomat kaupan esteet,

I.	katsoo, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen pitäisi vahvistaa suhteitaan uusien sopimusten avulla, kunhan kyseiset sopimukset noudattavat täysin ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien turvaamista koskevia kansainvälisiä normeja,

J.	katsoo, että talouteen ja kauppaan liittyvien kysymysten yhteydessä voitaisiin monenkeskisiä instituutioita vaarantamatta kehittää uusi yhteinen kehys sekä kiistojen ratkaisemiseksi että yhteisten etujen edistämiseksi,

K.	katsoo, että toimimalla yhdessä Eurooppa ja Yhdysvallat voisivat kehittää ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin, jotka koskevat esimerkiksi ympäristöä, maahanmuuttoa, kehitystä, terrorismia, kansainvälistä rikollisuutta sekä sosiaalisia ja etnisiä konflikteja,

L.	muistuttaa huomattavista vaikutuksista, joita Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta 2001 kohdistuneilla terroriiskuilla on ollut EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen kumppanuuteen,

M.	katsoo, että lainsäätäjien entistä tehokkaampi osallistuminen Atlantin molemmin puolin on olennainen edellytys koko transatlanttisen prosessin laajentamiselle;

1.	korostaa, että vahva Eurooppa on ehtona tasa-arvoisuuteen perustuvalle tasapainoiselle kumppanuudelle;

kehottaa siksi laatimaan kattavan eurooppalaisen strategian, johon sisältyy pitkän aikavälinen strateginen keskittyminen transatlanttiseen kumppanuuteen, koska kysymyskohtainen menettely voi onnistua vain, jos strategia kattaa koko kehyksen; katsoo viime vuosikymmenen kokemusten osoittavan, että nykyistä mekanismia sovellettaessa uusia kysymyksiä nousee esiin nopeammin kuin entisiä ratkaistaan;

kehottaa toteuttamaan käytännössä aidon, tasapainoisen ja perinpohjaisen vuoropuhelun Yhdysvaltojen kanssa, jotta voitaisiin elvyttää transatlanttinen arvoyhteisö ja jotta voitaisiin kehittää kansainvälistä oikeutta ja YK:n peruskirjan periaatteita kunnioittaen toimia, jotka vastaavat entistä paremmin nykyistä maailmantilannetta;

4.	pitää hyvin tärkeänä kahden tasa-arvoisen kumppanin vuoropuhelua, johon sisältyy poliittinen ja taloudellinen sekä puolustus- ja turvallisuusyhteistyö, sillä se muodostaa transatlanttisen suhteen perustan;

5.	korostaa, että Euroopan unionin tuleva laajentuminen tekee Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen yhteistyön entistä tärkeämmäksi;

korostaa, että EU tunnustetaan kumppanina vain, jos se voi liittää taloudelliseen voimaansa todellisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, ja että tämä edellyttää määräenemmistöpäätösten ulottamista neuvostossa sekä ulkomaankauppaan että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviin yksiköihin, Euroopan yhteisen diplomaattisen edustuksen perustamista, tehostettua yhteistyötä puolustuspolitiikassa sekä sotilaallisen kapasiteetin entistä voimakkaampaa ja tehokkaampaa käyttöä.

Poliittisten kysymysten priorisointi Afganistanin ja Irakin sotien jälkeen

toistaa suosituksensa, jonka mukaan yhteisiin maailmanlaajuisiin tavoitteisiin (demokratian levittäminen, moderni hallintotapa, rauhanrakentaminen ja konfliktien estäminen, avoimet yhteiskunnat ja markkinat, kestävä talous, ilmaisunvapaus, perustavat ihmisoikeudet ja oikeusvaltio koko maailmassa) pyrkimisestä on tehtävä keskeinen transatlanttisen kumppanuuden poliittista tarkoitusta määrittävä tekijä;

on huolissaan siitä, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kumppanuus voi kärsiä toisaalta siksi, että Yhdysvaltain politiikassa on selvästi entistä enemmän vaikutusvaltaa uuskonservatiiveilla, jotka korostavat yhden osapuolen usein sotilaallisia ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin, mikä tapahtuu Yhdysvaltojen internationalismin ja monenkeskisyyden yli 50 vuotta jatkuneen perinteen kustannuksella, ja toisaalta siksi, että EU ja suurin osa sen jäsenvaltioista ovat poliittisesti ja sotilaallisesti heikkoja;

suosittelee, että jatketaan pitkäaikaisen transatlanttisen yhteistyöverkon rakentamista ja kehitetään terrorismin vastaista toimintasuunnitelmaa parlamentin 24. lokakuuta 2002 antaman päätöslauselman (8) mukaisesti, jotta kansainvälistä terrorismia voitaisiin vastustaa määrätietoisesti niin, että terroristiryhmiin ja yksittäisiin terroristeihin ja näiden verkkoihin sovelletaan kaikkia käytettävissä olevia keinoja, jotta demokraattista järjestelmää ja oikeusvaltiota sekä perusoikeuksia ja -vapauksia voitaisiin puolustaa paitsi sotilaallisesti, myös ennen kaikkea siviilimenetelmin konfliktien ratkaisun yhteydessä; katsoo, että samalla on käsiteltävä keskeisempien nykyisten poliittisten, sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien ongelmien syitä maailmanlaajuisesti;

10.

korostaa, ettei terrorisminvastaista taistelua voida käydä yhteisten perusarvojen, kuten ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittamisen kustannuksella; vaatii näin ollen, että poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä koskevissa transatlanttisissa sopimuksissa varmistetaan puolueeton oikeudenkäynti kaikille Euroopan unionin kansalaisille ja tietosuojan täysi kunnioittaminen sekä poliisiyhteistyössä että lentomatkustajatietoja koskevien pyyntöjen yhteydessä;

11.

ehdottaa, että kumppanuuden painopistettä ohjataan vähitellen transatlanttisesta arvoyhteisöstä kohti todellista transatlanttista toimintayhteisöä kehittämällä yhteistyöstrategia ja yhteisiä toimia esimerkiksi liittyen konfliktien jälkeiseen yhteistyöhön ja valtion rakentamiseen Afganistanissa ja Irakissa, suhteisiin arabimaihin, Lähi-idän rauhanprosessiin, Pohjois-Koreaan, tartuntatauteihin ja ydinaseiden leviämiseen;

12.	pitää erityisen myönteisenä kvartetin yhteisiä toimia, joilla pyritään kestävän rauhan saavuttamiseen Lähi-idässä, ja pitää niitä parhaana tapana käynnistää transatlanttinen kumppanuus käytännössä;

13.

uskoo tähän liittyen, että EU ja NATO ja muut tahot mieluimmin YK:n alaisuudessa voisivat edistää sitä, että alueella taataan turvallisuuteen liittyen osapuolten yksimielisyys lopullisen sopimuksen tuloksista ”tiekartan” viimeisessä vaiheessa, mikäli selkkauksen osapuolet ja kvartetin muut jäsenet niin haluavat;

14.	toistaa sitoumuksensa antaa riittävää rahallista apua ”tiekartan” toteuttamisen varmistamiseksi;

15.

kehottaa transatlanttista kumppanuutta aktiivisesti tukemaan ja vahvistamaan kansainvälisiä instituutiota ja korostamaan jälleen kansainvälisen oikeuden merkitystä; kehottaa kaikkia kumppaneita välttämään vain yhden osapuolen käsittäviä menettelytapoja ja palaamaan monenkeskisyyteen ja YK:n alaisuuteen globaalin hallintotavan kehittämiseksi;

16.

pahoittelee, että Yhdysvallat ei ole hyväksynyt tai ei täysin noudata tärkeimpiä ihmisoikeuksiin ja humanitaarisiin oikeuksiin liittyviä kansainvälisiä oikeussääntöjä, joilla muun muassa suojellaan lapsen oikeuksia, poistetaan kuolemanrangaistus sekä turvataan viimeaikaisten selkkausten yhteydessä otettujen sotavankien asianmukainen kohtelu; kehottaa Yhdysvaltoja erityisesti tunnustamaan kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön; kehottaa Yhdysvaltoja toimimaan yhteistyössä EU:n kanssa, jotta voitaisiin edistää tehokkaasti YK:n kipeästi kaipaamia uudistuksia ja jotta voitaisiin vahvistaa YK:n asemaa maailmanyhteisön moraalisena auktoriteettina;

17.	pitää tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa välttämättömänä, jotta Dohan kehitysohjelman toteutus onnistuisi ja jotta kehitysmaiden edut voitaisiin ottaa huomioon.

Taloudellisten ja kaupallisten suhteiden edistäminen EU:n ja Yhdysvaltojen puitesopimuksella ja transatlanttisten markkinoiden toteuttamisen avulla

18.	tukee täysin nykyistä transatlanttista kumppanuutta, jota tulisi kehittää edelleen molemminpuolisen ymmärtämyksen parantamiseksi ja yhteisten ratkaisujen etsimiseksi koko maailmaa koskeviin kysymyksiin;

19.

panee tyytyväisenä merkille 16. kesäkuuta 2003 tehdyn tarkistuksen Yhdysvaltojen energiaministeriön ja komission täytäntöönpanosopimukseen muusta kuin ydinenergiaa koskevasta tieteellis-teknisestä yhteistyöstä, joka liittyy polttokennoihin, jonka pitäisi parantaa mahdollisuuksia löytää pitkän aikavälin ratkaisu maailman energia- ja liikenneongelmiin;

20.

korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen väliset suhteet kaipaavat hanketta, jolla pyritään tehostamaan paitsi kumppanuuteen liittyvää poliittista keskustelua myös sen taloudellisia ja sosiaalisia osatekijöitä, ja että ehdotus EU:n ja Yhdysvaltojen väliseksi puitesopimukseksi, joka käsittää ”transatlanttisten markkinoiden” toteutuksen, voisi olla tällainen hanke;

21.

suosittaa siksi jatkuvaa aloitetta, jolla pyritään nopeuttamaan WTO:n ratkaisujen toimeenpanoa, mikä voisi uudistetun kumppanuuden yhteydessä ja pitkän aikavälin tavoitteena johtaa ”transatlanttisten markkinoiden” toteutumiseen; katsoo, että tämä auttaisi saavuttamaan tavaroiden, pääomien, palveluiden ja henkilöiden vapaan liikkumisen niin, että samalla otettaisiin täysin huomioon EU:n sosiaali- ja ympäristölainsäädäntö ja kehitysmaiden edut;

22.	suosittaa Atlantin alueen liiketoiminnan ja markkinoiden toimintaehtojen lähentämistä kehittämällä yhteisiä toimia ainakin seuraavilla aloilla: rahoituspalvelut ja pääomamarkkinat, lentoliikenne, digitaalinen talous, kilpailupolitiikka, eettinen kauppa sekä sääntelyjärjestelmien toiminta;

23.

pitää myönteisinä Monterreyssä äskettäin annettuja sitoumuksia, jotka koskevat YK:n maailmanlaajuista aidsin, tuberkuloosin ja malarian vastaista rahastoa, ja kehottaa transatlanttisia kumppaneita tehostamaan kehitysapua ja siihen liittyviä strategioita niin, että saavutettaisiin YK:n asettama 0,7 prosentin tavoite ja YK:n uuden vuosituhannen kehitystavoitteet; kehottaa lisäksi tekemään ehdottoman sitoumuksen kehitysmaiden oikeutettujen vaatimusten huomioonottamiseksi meneillään olevien WTO:n neuvottelujen yhteydessä ja kehottaa tekemään yhteisen sitoumuksen kehitysmaiden tuottajia syrjivän maatalouden protektionismin lopettamiseksi;

24.

korostaa, että yhdenmukainen reagointi tärkeisiin koko maailmaa koskeviin kysymyksiin, kuten ilmaston lämpenemiseen (Kioton pöytäkirjan vähimmäisnormien ratifiointi ja toteuttaminen) ja globaaliin oikeuteen (kansainvälisen rikostuomioistuimen toiminta), edellyttää transatlanttisten kumppanien kestävää vuoropuhelua;

25.	kehottaa transatlanttisia kumppaneita arvioimaan yhdessä EU:n ja Yhdysvaltojen kehitysapua ja humanitaarisen avun strategioita sekä välineitä (Bretton Woods -instituutiot mukaan lukien) keskittyen erityisesti suorituskykyyn ja täydentävyyteen;

26.	on samaa mieltä komission kanssa siitä, että Yhdysvaltojen WTO:lle esittämä valitus menettelyistä, joilla EU hyväksyy geneettisesti muunnettuja organismeja, on oikeudellisesti kestämätön ja taloudellisesti perusteeton eikä se edistä politiikkaa.

EU:n ja Yhdysvaltojen väliset turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät kysymykset

27.

toistaa, että NATO on edelleen paitsi euroatlanttisen vakauden ja turvallisuuden ainoa perustava tae, myös olennainen kehys koalition toimille; korostaa, että NATOn valmiuksien ja Euroopan puolustuksen samanaikainen tehostaminen palvelee sekä transatlanttista kumppanuutta että koko maailman vakautta;

28.

katsoo, että entistä voimakkaampi Eurooppa on tärkeä asia NATOn tulevan kehittämisen kannalta ja että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen on paras tapa vahvistaa NATOa, kuten marraskuussa 2002 Prahassa pidetyssä huippukokouksessa todettiin;

29.

esittää jälleen pyynnön sellaisen Euroopan turvallisuusstrategian kehittämiseksi, joka määrittelisi unionin arvot ja edut liittyen koko maailman vakauden edistämiseen, konfliktien estämiseen sekä kriisinhallintaan ja määrittäisi unionin menettelytavan, jolla pyritään entistä turvallisempaan maailmaan;

30.

korostaa, että Euroopan turvallisuusstrategiassa tulisi ottaa huomioon Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusstrategia ja kiinnittää erityistä huomiota unionin kantaan sellaisissa kysymyksissä, joista Yhdysvalloilla näyttää olevan eri tulkinta; kaksi tärkeintä siihen liittyvää seikkaa ovat tälle hetkellä sotilasvoimien käytön legitiimiys YK:n mandaatin puuttuessa sekä ennaltaehkäisevät iskut; katsoo, että laajan yksimielisyyden pitäisi olla mahdollinen liittyen terrorismin vastustamiseen syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeen perustetun maailmanlaajuiseen koalition puitteissa; katsoo, että yhteisenä tavoitteena pitäisi olla demokratian sekä oikeusvaltion edistäminen;

31.

vaatii jälleen, että EU ja Yhdysvallat pyrkivät varmistamaan institutionaalisen tai neuvotellun aseidenvalvonnan uudelleenaloittamisen monenkeskisellä tasolla Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmän puitteissa sekä kahdenvälisellä tasolla estääkseen uuden asevarustelukilvan ja tukeakseen alueellisia ja maailmanlaajuisia toimia paitsi joukkotuhoaseiden myös pienten ja kevyiden aseiden leviämisen estämiseksi.

Uusi institutionaalinen kehys

32.

korostaa, että koko prosessia voidaan todella tehostaa vain, kun siihen osallistuvat entistä laajemmin kaikki kongressin, Euroopan parlamentin sekä kansallisten parlamenttien tasot; katsoo siksi, että lainsäätäjien transatlanttinen vuoropuhelu on saatava täysin käyntiin, että osapuolten välinen varhaisvaroitusjärjestelmä on toteutettava välittömästi ja että nykyisestä parlamenttien välisestä vaihdosta on vähitellen kehitettävä todellinen ”transatlanttinen yleiskokous”;

33.	toteaa jälleen, että EU:n ja Yhdysvaltojen vuosittaisen huippukokouksen rakennetta on muutettava niin, että transatlanttiselle esityslistalle saataisiin strateginen suunta ja dynamiikka ja että myös kansalaisyhteiskunta saataisiin mukaan prosessiin;

34.

katsoo, että EU:n on tuettava myös taloudellisesti nuorisovaihtoa ja etenkin yhteiskunnan eri osia edustavien opiskelijoiden ja tutkijoiden vaihtoa sen takaamiseksi, että kumppaneiden välinen yhteisymmärrys voi kasvaa ja että vältetään tilanne, jossa suhteita sävyttää molemminpuolinen tiedon ja ymmärryksen puute;

* *

35.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille sekä Yhdysvaltojen presidentille ja kongressille.

(1) P5_TA(2002)0243.

(2) EYVL C 177 E, 25.7.2002, s. 277.

(3) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 312.

(4) EYVL C 112 E, 9.5.2002, s. 321.

(5) EYVL C 177 E, 25.7.2002, s. 290.

(6) P5_TA(2003)0188.

(7) P5_TA(2003)0239.

(8) P5_TA(2002)0518.

P5_TA(2003)0292

Avoimen koordinaation menetelmä ja maahanmuuttopolitiikka

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön maahanmuuttopolitiikkaan sovellettavasta avoimen koordinaation menetelmästä (KOM(2001) 387 — C5-0337/2002 — 2002/2181(COS)) ja komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Siirtolaisuuskysymykset osaksi Euroopan unionin politiikkaa suhteissa unionin ulkopuolisiin maihin (KOM(2002) 703 — C5-0233/2003 — 2002/2181(COS))

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2001) 387 — C5-0337/2002),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2002) 703 — C5-0233/2003),

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan,

—	ottaa huomioon Amsterdamin sopimuksen, jolla yhteisölle annetaan valtaa ja vastuuta maahanmuuttoja turvapaikka-asioissa, sekä EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan,

—	ottaa huomioon 15. ja 16. lokakuuta 1999 kokoontuneen Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon 14. ja 15. joulukuuta 2001 kokoontuneen Laekenin Eurooppa-neuvoston ja 21. ja 22. kesäkuuta 2002 kokoontuneen Sevillan Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 18, 21 ja 22 artiklat,

—	ottaa huomioon komission vihreän kirjan jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttamista koskevasta yhteisön politiikasta (KOM(2002) 175),

—	ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean 21. maaliskuuta 2002 päivätyn lausunnon ”Maahanmuutto, kotouttaminen ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli” (1) ja 9.—10. syyskuuta 2002 järjestetyn konferenssin ”Maahanmuutto ja kansalaisyhteiskunnan rooli kotouttamisessa” päätelmät,

—	ottaa huomioon komission päätöksen esittää tiedonanto maahanmuutosta, kotouttamisesta ja työllisyydestä 20. kesäkuuta 2003 kokoontuvalle Thessalonikin Eurooppa-neuvostolle (KOM(2003) 336),

—

ottaa huomioon seuraavat ehdotukset direktiiveiksi ja niistä esittämänsä kannat: kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytykset palkkatyötä tai itsenäistä ammatinharjoittamista varten (kanta 12. helmikuuta 2003) (2), perheenyhdistäminen (kanta 9. huhtikuuta 2003) (3), pitkään oleskelleiden kolmansien valtioiden kansalaisten oikeudet (kanta 5. helmikuuta 2002) (4) ja kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytykset opiskelua, ammatillista koulutusta tai vapaaehtoistyötä varten (kanta 3. kesäkuuta 2003) (5),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan, naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A5-0224/2003),

A.	ottaa huomioon, että yhteisön toimivallasta maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan alalla määrättiin ensi kertaa Amsterdamin sopimuksessa ja että viisi vuotta sen voimaantulosta neuvosto hyväksyy siihen liittyviä erityistoimenpiteitä,

katsoo, että vapaan sisäisen liikkuvuuden ja sisämarkkinoiden Euroopassa pitää löytää yhteinen lähestymistapa maahanmuuttoon, sillä unionin jäsenvaltioilla on samanlaisia ja toisiinsa sidoksissa olevia ongelmia, joita ei voida ratkaista kansallisella tasolla ja jotka vaativat yhteisön koordinointia, kuten päätettiin Tampereen Eurooppa-neuvostossa,

C.	katsoo, että Tampereen Eurooppa-neuvoston jälkeen neuvostossa ei ole tehty yhtään merkittävää päätöstä maahanmuuttokysymyksissä, ja ettei komission eikä myöskään Sevillan Eurooppa-neuvoston esittämää aikataulua ole noudatettu,

katsoo, että Tampereen Eurooppa-neuvoston (ja myöhemmin pidetyn Sevillan Eurooppa-neuvoston) jälkeen komissio ja parlamentti ovat tehneet runsaasti työtä niiden päätelmien toteuttamiseksi, eli saavuttaakseen kumppanuussuhteen lähtömaihin, yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän, kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun sekä maahanmuuttovirtojen hallinnan ja laittoman maahanmuuton torjunnan tehostamisen,

katsoo, että Tampereen Eurooppa-neuvostossa päätetyt maahanmuuttopolitiikan pääkohdat (kumppanuussuhde lähtömaihin, yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja maahanmuuttovirtojen hallinnan tehostaminen) ovat edelleen päteviä ja niiden kehittäminen pitää varmistaa perustamissopimuksen 61—69 artikloiden mukaisin lainsäädännöllisin keinoin, jota komissio on jo ehdottanutkin,

katsoo, että Euroopan parlamentti on otettava mukaan määrittelemään komission esittämiä neljää pääkohtaa, joihin ehdotetut suuntaviivat perustuvat, eli ”maahanmuuttovirtojen hallinta, taloudellisista syistä muuttavien maahanpääsy, kumppanuussuhde kolmansiin maihin ja kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen”, joista Euroopan parlamentti on selvästi todennut, että kaikissa niissä tarvitaan Euroopan tason toimia,

ottaa huomioon, että kahta näistä pääkohdista, jotka sisältyvät tiedonantoihin ”Siirtolaisuuskysymykset osaksi Euroopan unionin politiikkaa suhteissa unionin ulkopuolisiin maihin” ja 20. kesäkuuta 2003 kokoontuvalle Thessalonikin Eurooppa-neuvostolle esitettäviin tiedonantoihin ”Maahanmuutto, kotouttaminen ja työllisyys” ja ”Laitonta maahanmuuttoa koskevan yhteisen politiikan kehittäminen, ihmisten salakuljetus ja ihmiskauppa, ulkorajat ja laittomien maahanmuuttajien palauttaminen”, on kehitetty edelleen,

H.	katsoo, että ihmiskaupan ja naisten ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumisen pitää ehdottomasti olla yksi pääkohdista,

I.	ottaa huomioon, että useimmiten laiton oleskelu johtuu siitä, että laillisesti unionin alueelle tulleet henkilöt ovat menettäneet oleskeluluvan,

J.	katsoo, että yhteisön käytettävissä olevat varat ovat rajalliset ja ne pitää jakaa tasapuolisesti eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan eri osa-alueille Tampereella vahvistettujen prioriteettien perusteella,

ottaa huomioon, että komission tiedonannossa Euroopan kehitysyhteistyöpolitiikasta, johon Euroopan parlamentti suhtautui myönteisesti, on määritelty yleisstrategia, johon kuuluvat kehitysyhteistyöpolitiikan eri osa-alueet sosiaalisista ympäristöpoliittisiin kysymyksiin ja sen tavoitteena on maailmanlaajuinen kestävä kehitys,

L.	ottaa huomioon, että maahanmuuttokysymyksillä on strateginen merkitys, joka vaikuttaa tulevaisuudessa suuressa määrin globalisaation tuloksiin joko positiivisella tai negatiivisella tavalla,

M.	ottaa huomioon, että yli 90 prosenttia maailman siirtolaisista päätyy Euroopan unionin sijasta lähtömaidensa lähialueille.

Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan koordinointi: menetelmät ja välineet

1.	pahoittelee, että neuvosto ei ole vielä hyväksynyt komission ehdottamia säädöksiä ja kehottaa sitä ottamaan kantaa komission tiedonantoon mahdollisimman pian;

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on pyrkinyt nopeuttamaan toimintaa maahanmuuttokysymyksissä ja ehdottanut lisätoimenpiteitä, ja toteaa, että esittämällä tiedonannon ”Siirtolaisuuskysymykset osaksi Euroopan unionin politiikkaa suhteissa unionin ulkopuolisiin maihin” ja tulevan kotouttamista koskevan tiedonannon myötä komissio on saanut valmiiksi kuuden tiedonannon sarjan ja Tampereella sovitun kokonaisvaltaisen lähestymistavan maahanmuuttokysymyksiin;

korostaa, että mikään kansallisen politiikan avoimen koordinaation menetelmä ei voi korvata toivottuja lainsäädännöllisiä toimia ja että tällaisten menetelmien käyttöönotto voi osoittautua ongelmalliseksi, jos niitä käytetään väärin lainsäädäntöprosessin viivästyttämiseksi tai sen paikalleen juuttumisen peittämiseksi;

panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen, jonka tavoitteena on seuraavien kohtien täytäntöönpano:

—	kansalliset toimintasuunnitelmat laillisesti maahan tulleiden kolmansien maiden kansalaisten lukumäärästä ja asemasta henkilöryhmittäin eriteltynä,

—	tiedot kansallisten tavoitteiden suuntaviivoista ja aikataulu,

—	toteutettujen toimenpiteiden sekä laillisten ja laittomien muuttovirtojen vuorovaikutuksen tarkastelu,

—	pimeiden työmarkkinoiden tilanne, niiden vaikutukset kansalliseen talouselämään ja maahanmuuttajien osuus tällä alalla,

—	viittaus työllisyyttä koskevassa kansallisessa toimintasuunnitelmassa esitettyihin ennusteisiin maahanmuuttajien kysynnästä työmarkkinoilla,

—	kokemukset yhteistyöstä on laadittava yhdessä alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kanssa;

5.	pyytää komissiota huolehtimaan, että tilastotiedot, joita se pitää tärkeinä yhteisen maahanmuuttopolitiikan tarkoituksenmukaisen seurannan ja arvioinnin kannalta, on eritelty sukupuolen mukaan;

toivoo, että valmistelukunta voisi ottaa huomioon Euroopan parlamentin lukuisat maahanmuutto- ja turvapaikkakysymyksiä koskevat ehdotukset, jotka sisältyvät parlamentin 27. maaliskuuta 2003 antamaan päätöslauselmaan (6) vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen täytäntöönpanossa vuonna 2002 saavutetusta edistyksestä, ja erityisesti ehdotukset yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöpäätösten lisäämisestä neuvostossa, jotta päästään eroon neuvostossa vallitsevasta päätöksenteon halvaantumisesta.

Maahanmuuttovirtojen hallinta

7.	pyytää neuvostoa säilyttämään kokonaisvaltaisen ja yhdistetyn lähestymistavan, jossa otetaan huomioon erilaiset maahanmuuttovirtojen hallitsemiseksi tarvittavat osa-alueet Tampereen päätelmien ja komission tekemän kehitystyön mukaisesti;

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot päättävät alueellaan oleskelevien kolmansista maista tulleiden henkilöiden määrästä, ja tämän vuoksi kannattaa ajatusta, että laaditaan yleiskuvan antavia ennakkoarvioita, joissa otetaan myös huomioon maassa laillisesti ja jostain muusta kuin taloudelliseen toimintaan liittyvästä syystä oleskelevat henkilöt, kuten pakolaiset ja perheiden yhdistämisen ansiosta saapuvat, mukaan lukien työikäiset alaikäiset, joilla on oltava mahdollisuus tehdä työtä;

9.	korostaa, että vuoropuhelussa kolmansien maiden kanssa ei unohdettaisi koskaan sitä, että maahanmuutto on kummankin osapuolen etujen mukaista, ja että sitä pitää rationalisoida eikä suinkaan tukahduttaa;

10.	on huolissaan aivoviennistä kehitysmaista;

11.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi säännöllisin väliajoin laadittava selvityksiä ja annettava komissiolle tietoja pimeiden työmarkkinoiden tilanteesta, niiden vaikutuksista kansantalouteen ja maahanmuuttajien osallistumisesta niihin, sillä reaaliset työmahdollisuudet ovat epäilemättä yksi tekijä, joka houkuttaa laittomaan maahanmuuttoon;

12.	panee tyytyväisenä merkille ihmiskaupan torjunnasta 19. heinäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS (7) ja neuvoston 8. toukokuuta 2003 antaman Brysselin julistuksen ja pyytää komissiota valvomaan niiden saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä;

13.

pyytää jäsenvaltioita keskittämään toimintansa ihmisten salakuljettajien vastaisen taistelun ja rajojen valvonnan ohella myös ihmiskaupan uhreihin, joista suurin osa on myös seksuaalisen hyväksikäytön uhreja, ja pyytää hyväksymään ehdotuksen neuvoston direktiiviksi sellaisille laittomassa maahanmuutossa avustamisen tai ihmiskaupan uhreille, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa, myönnettävästä lyhytaikaisesta oleskeluluvasta (8);

14.	pyytää arvioimaan neuvoston kaavailemien ulkorajojen valvontaa koskevien ohjelmien tuloksia ja tiedottamaan niistä Euroopan parlamentille;

15.	pyytää käymään avointa keskustelua edellä mainitussa komission vihreässä kirjassa esitetyistä ehdotuksista, ja etenkin tutkimaan palauttamistoimia.

Taloudellisista syistä muuttavien päästäminen maahan

16.	kehottaa neuvostoa hyväksymään direktiivin taloudellisista syistä EU:n alueelle tulevien pääsyvaatimuksista, ottaen huomioon parlamentin kannan, ja pitää sitä ensimmäisenä askeleena oikeaan suuntaan yksinkertaisten ja avoimien menettelyiden varmistamiseksi lailliselle maahanmuutolle EU:n alueelle;

17.	huomauttaa, että väestön vanheneminen ja pula sekä vähän että korkeasti koulutetusta työvoimasta ovat jäsenvaltioille yhteisiä ongelmia ja siksi ne turvautuvat maahanmuuttoon näiden ongelmien ratkaisemiseksi;

18.	muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat yhä vastuussa omien työvoimatarpeidensa tyydyttämiseksi hyväksymiensä taloudellisten maahanmuuttajien valinnasta ja määrästä;

19.	katsoo, että paikalliset ja alueelliset viranomaiset pitää ehdottomasti ottaa mukaan tähän prosessiin;

20.

korostaa, että johdonmukaisuus on oleellista yhteisön maahanmuuttopolitiikassa ja muissa unionin politiikoissa ja erityisesti työllisyyspolitiikassa ja sosiaalisessa osallisuudessa; pyytää ottamaan maahanmuuttajakysymyksen huomioon työllisyyden suuntaviivoissa ja kansallisissa toimintasuunnitelmissa niin, että erityistä huomiota kiinnitetään yhtäläisiin mahdollisuuksiin ilman, että kuitenkaan haitataan ponnisteluja jäsenvaltioiden työmarkkinoilla jo aktiivisten työntekijäryhmien hyväksi; pitää myös tärkeänä, että maahanmuuttajakysymys sisällytetään uusiin kansallisiin sosiaalista osallisuutta koskeviin ohjelmiin;

21.

kehottaa komissiota täsmentämään niitä konkreettisia keinoja, joilla asianomaisten toimijoiden kuuleminen järjestetään niin, että otetaan huomioon työmarkkinaosapuolten rooli ja erityisvastuualueet työmarkkinoihin liittyvissä asioissa ja yksilöidään keskeiset ja edustukselliset eurooppalaiset järjestöt, kaikkien eri toimijoiden tehtävät ja vastuut huomioon ottaen; pyytää, että myös paikallis- ja alueviranomaiset otetaan huomioon niille kussakin jäsenvaltiossa annetun vastuun mukaisesti;

22.	pyytää perustamaan erityisen EU:n työmarkkinoiden Eures-tiedotusverkoston, joka edistää kansalaisten tiedonsaantia maahanmuuttajien lähtömaissa;

23.	on sitä mieltä, että pimeillä työmarkkinoilla työskenteleviä maahanmuuttajia pitää kohdella samalla tavoin kuin jäsenvaltioiden kansalaisia käsiteltäessä laitonta työtä koskevia valituksia;

24.

katsoo, että jäsenvaltioiden on kiireellisesti ryhdyttävä toimiin tuodakseen päivänvaloon epävirallisen talouden, etenkin kotitaloustyön ja perheiden avustamisen piirissä tehtävän työn, sillä parlamentin 30. marraskuuta 2000 epävirallisen talouden piirissä tehtävän kotitaloustyön sääntelystä antaman päätöslauselman (9) mukaan siirtolaisnaisten määrä on näillä aloilla suuri; katsoo, että on löydettävä uudentyyppinen ratkaisu, joka antaa siirtolaisnaisia työllistäville perheille mahdollisuuden tehdä näiden kanssa laillisen työsopimuksen, joka takaa kyseisille naisille sosiaaliturvan.

Kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen

25.	katsoo, että maahanmuuttajien täysi kotouttaminen vastaanottajamaissa on ratkaiseva tekijä arvioitaessa Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikan onnistumista;

26.

ottaa huomioon jäsenvaltioiden erilaiset toimet nyky-yhteiskunnan kasvavan moniarvoisuuden huomioon ottamiseksi, ja katsoo, että tästä saadut kokemukset — onnistumiset ja virheet — ovat tuloksia, jotka komission olisi koottava, arvioitava ja annettava jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten ja muiden asianomaisten toimijoiden käyttöön;

27.	toteaa perheiden yhdistämisen olevan luovuttamaton ja kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettu oikeus, ja siksi kehottaa neuvostoa hyväksymään vastaavan direktiivin ja ottamaan huomioon Euroopan parlamentin kannan;

28.	katsoo, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikka on maahanmuuttopolitiikan hyödyllinen väline ja siinä on keskityttävä puuttumaan maahanmuuton syihin ja samanaikaisesti hyödyntämään maahanmuuton mukanaan tuomaa rikkautta yhteiskehitykselle;

29.

pitää kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisen varmistamiseksi välttämättömänä pitkään asuneita maahanmuuttajia koskevan direktiivin hyväksymistä, ja tukee komission ja talous- ja sosiaalikomitean esittämää ajatusta yhteiskunnan kansalaisuudesta, jolla annettaisiin EU:ssa laillisesti asuville kolmansien maiden kansalaisille asema, johon kuuluisi luonteeltaan taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia oikeuksia ja velvollisuuksia, mukaan lukien äänioikeus kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa;

30.	pyytää komissiota huolehtimaan etnisestä alkuperästä johtuvan syrjinnän ja työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän vastaisten direktiivien täytäntöönpanosta ja noudattamisesta;

31.

pyytää komissiota varmistamaan, että edellä mainitussa maahanmuuttoa, kotouttamista ja työllisyyttä koskevassa tiedonannossa esitetyn integraatiopolitiikan suhteen ryhdytään yksityiskohtaisiin ja konkreettisiin toimiin, ja määrittämään, mitkä yhteisön ohjelmat ovat käyttökelpoisia kotouttamispolitiikan kehittämiseksi ja varmistamaan jäsenvaltioiden välinen tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihto;

32.	katsoo, että jäsenvaltiot eivät saa väärinkäyttää kotouttamispolitiikkaa saadakseen käytännössä aikaan maahanmuuton pysähtymisen; pyytää, että jäsenvaltiot eivät edellyttäisi maahanmuuttotestejä ja kielitaitovaatimuksia, jotka maahanmuuttajien pitäisi täyttää ennen jäsenvaltioon tuloaan;

33.

katsoo, että aktiivista kotouttamispolitiikkaa pitää toteuttaa seuraavilla aloilla:

—	on laadittava selkeät säännöt maassa asuvien henkilöiden oikeudellisesta asemasta ja varmistettava heille oikeus hyvään hallintoon,

—	on mahdollistettava hyvä sopeutuminen työmarkkinoille,

—	on varmistettava maan virallisen kielen/kielten oppiminen ja pääsy koulutukseen,

—	on varmistettava maahanmuuttajille sosiaaliset ja terveyspalvelut,

—	on pyrittävä varmistamaan kunnolliset elinolosuhteet kaupungeissa ja kaupunginosissa;

34.	katsoo, että edellä mainituilla aloilla on laadittava ohjelmia unionin jäsenvaltioon saapuvien henkilöiden vastaanottoa varten;

35.

katsoo, että kolmansien maiden kansalaisten asioita hoitavien hallintoelinten virkamiesten, rajavalvonta- ja turvallisuusviranomaisten ja sosiaali-, terveys- ja koulupalveluiden henkilöstön sekä muiden edellä mainituilla aloilla toimivien henkilöiden pitää saada asianmukaista koulutusta ja riittävästi resursseja, jotta he voivat varmistaa vastaanottopalvelut ja hoitaa tehtävänsä moniarvoisessa yhteiskunnassa;

36.

katsoo, että kolmansien maiden kansalaisten kanssa tekemisissä olevien julkisen sektorin ja hallinnollisten palvelujen kaikilla tasoilla, raja- ja turvallisuusviranomaisten, sosiaali-, terveys- ja koulutusalan henkilöstön ja muiden kyseisillä aloilla toimivien keskuudessa tarvitaan kipeästi tehokkaita korruption vastaisia toimia ja asianmukaisia välineitä;

37.

katsoo, että yhteisön ohjelmissa ja toiminnassa pitää ottaa huomioon vastaanottoon liittyvä koulutus ja moniarvoisen yhteiskunnan todellisuus; korostaa, että on tehtävä yhteistyötä kansallisen ja yhteisön maahanmuuttopolitiikan, työllisyyspolitiikan, koheesiopolitiikan ja sosiaalisen osallisuuden politiikan sekä syrjinnän torjumisen välillä;

38.	korostaa, että on erittäin tärkeää ottaa tasa-arvokysymykset huomioon kaikessa EU:n politiikassa, ja kehottaa tunnustamaan paremmin erityiset ja usein vakavat ongelmat, joita naiset kohtaavat muuttaessaan ja kotoutuessaan vieraaseen maahan;

39.	ottaa tyytyväisenä vastaan komission ehdotuksen kotouttamista koskevien koehankkeiden rahoittamiseksi;

40.	panee tyytyväisenä merkille valmistelukunnan puheenjohtajiston ehdotuksen erityisen oikeusperustan laatimiseksi Euroopan unionissa laillisesti asuvien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseksi.

Kumppanuussuhde kolmansien maiden kanssa

41.

katsoo, että unionin pitää sisällyttää tehokkaasti maahanmuuttovirtojen yhteinen hallitseminen suhteisiinsa kolmansien maiden kanssa ja että assosiaatiosopimuksissa pitää tuoda esille molempien osapuolten sitoutuminen kantamaan oma vastuunsa rajojen valvonnasta ja maahanmuuttovirtojen hallitsemisesta ottaen huomioon maahanmuuttajien lähtö- ja kauttakulkumaiden tarpeet sekä maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittaminen kauttakulku- ja vastaanottajamaissa;

42.	katsoo, että laittoman maahanmuuton torjunta ja rajavalvonta ovat vain yksi osa unionin kolmansia maita koskevassa politiikassa ja että siihen pitää lisätä aktiivinen yhteiskehityksen politiikka lähtömaiden kanssa myös maahanmuuton kielteisten vaikutusten minimoimiseksi;

43.

katsoo, että palauttamista koskevat sopimukset ovat osa unionin ulkopolitiikka ja että unionin kumppanimaiden pitää noudattaa asiaa koskevia velvoitteitaan maahanmuuttovirtojen hallitsemisen parantamiseksi, mutta ne eivät voi olla unionin ainoa prioriteetti suhteissa maahanmuuton lähtömaihin, vaan on käsiteltävä myös ei-toivottuun maahanmuuttoon houkuttelevia tekijöitä;

44.

katsoo, että yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa pitää ottaa mukaan toimia, joilla tuetaan positiivista kehitystä sekä lähtömaissa ja kauttakulkumaissa että vastaanottajamaissa, mikä tarkoittaa yhteisten kehitysohjelmien edistämistä, yhteensovitettua toimintaa koulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa, ihmisten liikkuvuuteen liittyvien taloudellisten ja muiden mahdollisuuksien tutkimista ja palauttamispolitiikkaa; katsoo, että yhteisen kehityksen politiikan pitää olla edelleen budjettikohdan B7-667 ja yhteisön ulkoisen toiminnan ohjelmien tavoitteista;

45.	katsoo, että yhteistyöhön pitää sisällyttää toimia, joilla kehitetään ja tehostetaan korruption vastaisia toimia niin lähtömaissa kuin vastaanottajamaissakin;

46.	pyytää laatimaan järjestelmiä tuen lisäämiseksi pakolaisia vastaanottaville maille ja varmistamaan, että niiden taloudellinen ja sosiaalinen verkosto ei rikkoudu, sekä suojelemaan näissä maissa käynnissä olevia kehitysprosesseja;

47.

korostaa, että komission ehdotusten mukaisesti on otettava huomioon maahanmuuttajien rahalähetyksistä muodostuva valtava rahavirta, ja pyytää komissiota tekemään aloitteen halpojen ja nopeiden laillisten rahansiirtomenettelyjen varmistamiseksi ja näiden yksityisten rahavarojen saamiseksi yhteiskehityshankkeisiin varmistamalla, että varojen haltijat ja vastaanottajat pystyvät valvomaan niitä Monterreyn konferenssin päätelmien mukaisesti;

48.

panee tyytyväisenä merkille oikeus- ja sisäasioiden alueellisten yhteistyöohjelmien käynnistämisen Meda- ja Tacis-ohjelmien puitteissa ja on tyytyväinen Aasian ja Euroopan huippukokouksessa näissä kysymyksissä saavutetusta edistyksestä; pahoittelee kuitenkin, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteissa poliittista vuoropuhelua maahanmuutosta ei ole aloitettu ja pyytääkin neuvostoa ja komissiota aloittamaan välittömästi tätä koskevan vuoropuhelun valmistelemisen unionin ja Latinalaisen Amerikan suhteiden puitteissa;

49.

toistaa, että maahanmuuttoa koskevien tilastotietojen keruu- ja vaihtojärjestelmiä pitää parantaa ja pyytää harkitsemaan eräitä aloitteita kuten maahanmuuton seurantakeskusten perustamista, satamien verkottumista tai maastamuuttoa tutkivien laitosten perustamisen edistämistä lähtö- ja kauttakulkumaihin;

50.

toteaa, että koska ei ole sopimusta sosiaalisten oikeuksien, kuten eläkeoikeuksien, siirtämisestä ja turvaamisesta, kolmansista maista peräisin olevien henkilöiden mahdollisuuksia suunnitella elämäänsä rajoitetaan jatkuvasti; kehottaa komissiota sisällyttämään tämän seikan kolmansien maiden kanssa käytäviin yhteistyösopimusneuvotteluihin;

51.

toteaa, että pelko oleskeluluvan ja sosiaalisten oikeuksien menettämisestä aiheuttaa sen, että monet kolmansista maista peräisin olevat maahanmuuttajat eivät rohkene aloittaa uutta elämää kotimaissaan; kehottaa sen vuoksi komissiota järjestämään paluumahdollisuuksia pysyvään oleskeluun oikeutetuille maahanmuuttajille;

52.	katsoo, että tällä hetkellä ei ole minkäänlaisia perusteita karkotusten maksamiseksi yhteisön talousarviosta ja että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sopimukset voidaan rahoittaa kansallisista talousarvioista, koska eurooppalaisella rahoituksella ei saavuteta lisäarvoa;

53.	katsoo myös, että Euroopan pakolaisrahasto ei ole paras mahdollinen väline maahanmuuttajien ja pakolaisten pakkopalauttamisen rahoittamiseksi, sillä rahasto on tarkoitettu ainoastaan vastaanottoon ja kotouttamiseen sekä vapaaehtoisten palauttamissopimusten rahoittamiseen;

* *

54.	kehottaa välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden parlamenteille.

(1) TSK 365/2002.

(2) P5_TA(2003)0050.

(3) P5_TA(2003)0179.

(4) EYVL C 248 E, 21.11.2002, s. 102.

(5) P5_TA(2003)0235.

(6) P5_TA(2003)0126.

(7) EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1.

(8) EYVL C 126 E, 28.5.2002, s. 393.

(9) EYVL C 228, 13.8.01, s. 193.

P5_TA(2003)0293

Pienaseiden laiton kauppa

Euroopan parlamentin päätöslauselma pienaseiden laittoman kaupan torjuntaa koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien ohjelman täytäntöönpanosta

Euroopan parlamentti, joka

A.	katsoo, että pienaseiden laiton kauppa ja väärinkäyttö vaikuttaa heikentävästi ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ja kestävään kehitykseen,

B.	katsoo, että pienaseiden laillista kauppaa on kiireellisesti alettava valvoa tiukasti kansainvälisen oikeuden valtioille asettamien velvoitteiden mukaisesti, jotta estetään näiden aseiden ohjautuminen laittomaan kauppaan ja ei-toivotuille loppukäyttäjille,

C.	muistuttaa olevansa sillä kannalla, että asekauppa, josta on selvästi nähtävissä, että siitä voi seurata vakavia ihmisoikeusrikkomuksia tai kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vastaisia tekoja, olisi lailla kiellettävä,

D.	ottaa huomioon pienaseiden laitonta kauppaa koskevan YK:n kokouksen kokonaisuudessaan ja erityisesti sen toimintaohjelman,

E.	panee tyytyväisenä merkille tuen, jonka EU antoi kokouksessa merkintään ja jäljitykseen sekä välitykseen tarkoitetuille kansainvälisille välineille,

pahoittelee, että jäsenvaltiot ovat vain rajallisesti onnistuneet noudattamaan toimintaohjelman suositusta, jonka mukaan olisi aloitettava alueellisen tason neuvottelut sellaisten laillisesti sitovien välineiden luomiseksi, joiden tarkoituksena on estää, torjua ja poistaa pienaseiden laiton kauppa kaikissa muodoissaan,

G.	ottaa huomioon, että sopimusosapuolina olevat valtiot tapaavat New Yorkissa heinäkuussa 2003 YK:n joka toinen vuosi järjestämässä valtioiden kokouksessa tarkastellakseen toimintaohjelman täytäntöönpanoa;

pyytää neuvostoa ja jäsenvaltioita käyttämään YK:n joka toinen vuosi järjestämää valtioiden kokousta hyödyksi osoittaakseen, että ne ovat sitoutuneita merkintään, jäljitykseen ja välitykseen tarkoitettuihin kansainvälisiin välineisiin, ja ilmaisemaan kannattavansa sitä, että näiden välineiden on oltava laillisesti sitovia;

rohkaisee neuvostoa ja jäsenvaltioiden hallituksia ilmoittamaan julkisesti, että ne kannattavat tavanomaisten aseiden kaupan valvontaan tarkoitettua laillisesti sitovaa kansainvälistä välinettä, joka vastaa kansainväliseen oikeuteen ja vallitseviin parhaisiin käytäntöihin perustuvia selkeitä standardeja;

3.	pyytää neuvostoa ja jäsenvaltioiden hallituksia tutkimaan, voidaanko näitä asioita koskevien kansainvälisten laillisesti sitovien välineiden perustaksi ottaa valtiosta riippumattomien järjestöjen esittämät aseiden merkintää, jäljitystä, välitystä ja kauppaa koskevat yleissopimusmallit;

4.	pyytää neuvostoa ja jäsenvaltioita vielä yksilöimään mahdolliset kumppanit ja perustamaan valtioiden välisiä yhteydenpitoryhmiä, joissa pohjustetaan näistä välineistä käytäviä neuvotteluja tarvittaessa YK:n ulkopuolella ”Ottawan mallin” mukaisin prosessein;

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia panemaan viipymättä täytäntöön aseiden välitystä koskevan EU:n yhteisen kannan ja hyväksymään sekä kansallisella että EU:n tasolla aseiden välittäjien kattavan valvonnan, johon sisältyy rekisteröinti ja ekstraterritoriaaliset määräykset, jollaisia on jo nykyisin esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa ja Belgiassa, sekä rahdinkuljettajien ja asekaupan rahoituspalveluja tarjoavien tahojen valvonta;

pyytää jäsenvaltioita olemaan entistä sitoutuneempia avustamaan lainsäädännöllisten kehysten kehittämisessä ja luomaan institutionaalisia valmiuksia EU:n kanssa liittymisneuvotteluja käyviin valtioihin ja maihin, joiden kanssa EU on tehnyt assosiaatiosopimuksen, jotta asekaupan valvontatoimia, joihin sisältyy aseiden välityksen, merkinnän ja jäljityksen valvonta, voitaisiin toteuttaa ja niiden täytäntöönpanoa valvoa;

7.	pyytää neuvostoa laatimaan edistymiskertomuksen heinäkuussa 2003 järjestettävän YK:n joka toinen vuosi järjestämän valtioiden kokouksen tuloksista ja esittämään parlamentille täydellisen kertomuksen välittömästi kyseisen kokouksen päätyttyä;

8.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja Yhdistyneille Kansakunnille sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

P5_TA(2003)0294

Energia: yhteistyö kehitysmaiden kanssa

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta energia-alan yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa (KOM(2002) 408 — 2002/2244(INI))

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2002) 408 — C5-0537/2002),

—	ottaa huomioon EU:n energiakumppanuusaloitteen, joka pantiin alulle Johannesburgissa syyskuussa 2002,

—	ottaa huomioon Johannesburgissa 26. elokuuta — 4. syyskuuta 2002 pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen (WSSD) tulokset, ja erityisesti hyväksytyn toimintasuunnitelman,

—	ottaa huomioon AKT-valtioiden ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen uuden AKT—EU-kumppanuussopimuksen, jonka mukaan molemmat osapuolet työskentelevät yhdessä tukemalla erityisiä kestävää kehitystä koskevia toimia, kuten uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta,

—	ottaa huomioon G8-ryhmän uusiutuvia energialähteitä käsitelleen työryhmän kertomuksen, Genova (heinäkuu 2001),

—	ottaa huomioon WEA:n (World Energy Assessment) vuoden 2000 alkupuolella esittämän lopullisen kertomuksen,

—	ottaa huomioon AKT—EU-yhteiskokouksen päätöslauselman uusiutuvien energialähteiden käytöstä AKT-valtioissa, joka hyväksyttiin 1. marraskuuta 2001 Brysselissä (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

—	ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A5-0196/2003),

ottaa huomioon, että energialla on huomattava vaikutus taloudelliseen kehitykseen, se on kaikille maille keskeinen huolenaihe ja sen saatavuus vaihtelee huomattavasti; ottaa lisäksi huomioon, että kaksi miljardia ihmistä on energiatarpeidensa tyydyttämiseksi lähes yksinomaan riippuvaista korjuutähteistä, polttopuusta ja lannasta; katsoo, että tämänkaltainen energiankäyttö on tehotonta, se johtaa vakaviin terveysongelmiin ja ympäristövahinkoihin ja se lisää huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä,

B.	ottaa huomioon, että mikään valtio ei ole nykyaikana voinut vähentää köyhyyttä merkittävästi korvaamatta ihmisen ja eläimen työtä tehokkaammilla energiamuodoilla; katsoo näin ollen, että energiansaatavuus on kehityksen välttämätön edellytys,

C.	ottaa huomioon, että energian keskeistä asemaa kehityksessä ja köyhyyden poistamisessa on lähimenneisyydessä jätetty lähes huomiotta; ottaa huomioon, että energiahankkeiden osuus kaikesta yhteisön myöntämästä kehitysavusta on vuodesta 1990 alkaen ollut alle viisi prosenttia,

D.	ottaa huomion, että energia-alan horisontaalinen luonne on sisällytetty puutteellisesti köyhyyden poistamiseen tähtääviin strategioihin,

E.	ottaa huomioon, että tavanomaisimmat energia-alan tuotanto- ja käyttökeinot aiheuttavat ympäristöongelmia paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, ja ne uhkaavat nykyisten ja tulevien sukupolvien terveyttä ja hyvinvointia sekä lukuisten ekosysteemien kuntoa,

F.	katsoo, että fossiilisten polttoaineiden hillitsemätön käyttö teollisuusmaissa, erityisesti Yhdysvalloissa, on liiallista ja täysin epätasapainossa kehitysmaiden vastaavan käytön kanssa,

ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat kehittyneet noudattamalla ”runsasta, halpaa ja saastuttavaa energiaa” koskevaa energiamallia, joka on saavuttanut rajansa; katsoo, että siksi olisi kaikkien edun mukaista avustaa kehitysmaiden teknologian kehittämistä, jotta varmistetaan, että välttämättömät elintason parantamista koskevat toimet aiheuttavat ympäristölle mahdollisimman vähän vahinkoa,

ottaa huomioon, että tavanomaisen kehityskulun skenaarion perusteella maailman primaarienergian tarpeen on määrä kasvaa 65 prosentilla vuoteen 2020 mennessä (vuodesta 1995 lähtien) ja kehitysmaiden osuus kysynnän kasvusta on kaksi kolmasosaa; panee merkille, että tästä aiheutuva hiilidioksidipäästöjen kasvu olisi enemmän kuin 70 prosenttia, mikä aiheuttaisi vakavan takaiskun kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemistä koskeville jatkuville ponnisteluille,

ottaa huomioon, että primaarienergian tarve tulevaisuudessa, sekä tulevan tarpeen rakenteet vaihtelevat huomattavasti WEA:n skenaarioissa, sillä kaikki riippuu siitä, mitä energiapolitiikkaa noudatetaan; ottaa huomioon, että voimakkaaseen talouskasvuun perustuvan WEA:n ekologisesti painottuvan skenaarion mukaan primaarienergian tarve on vuonna 2050 melkein 40 prosenttia pienempi ja viiteskenaarioon verrattuna energiantuotannon kokonaisinvestoinnit ovat 25 prosenttia pienemmät,

J.	ottaa huomioon, että vaihtoehtoisten energia-alan teknologioiden kehityksessä, sekä tehokkuuden että kulujen vähentämisen osalta, on viime aikoina edistytty huomattavasti,

K.	ottaa huomioon, että on taloudellisempaa investoida uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen kuin nykyiseen tavanomaiseen elinkaariperusteiseen energiaan, vaikkakin tämä edellyttää aluksi huomattavia investointeja,

L.	ottaa huomioon, että kehitysmaihin tehtäviin energiainvestointeihin tarvitaan todennäköisesti 150—200 miljardia Yhdysvaltojen dollaria vuosittain viiden seuraavan vuoden aikana, ja suuri osa näistä investoinneista saadaan luultavasti yksityisistä lähteistä,

ottaa huomioon, että useimmissa kehitysmaissa vallitsee huutava pula energia-alan ja energiapolitiikan kapasiteetista, erityisesti politiikan kehittämiseen tarvittavista hallituksen elimistä ja energian jakelua hoitavista ja energiapalveluja tuottavista yksityisistä yrityksistä ja investoinneista; katsoo, että vahvan julkisen sektorin olemassaolo energia-alalla on erityisen tärkeää kehityksen ensivaiheessa,

ottaa huomioon, että Maailman ympäristörahaston ja muiden avustusperusteisten instituutioiden kokemukset osoittavat, että uusiutuvaan energiamuotoihin, erityisesti erillisiin laitteistoihin, myönnettävien hyvin kohdennettujen lainojen avulla hallitusten ja yksityisyritysten yhteisrahoitusta voidaan saada jopa viidestä kuuteen kertaan lainarahaa enemmän,

ottaa huomioon, että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan biomassan osuus on nykyään 80 prosenttia loppuenergian kulutuksesta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (lukuun ottamatta Etelä-Afrikkaa) ja sillä on mahdollista tarjota 30—50 prosenttia maailman kokonaisenergiankulutuksesta lähinnä kehitysmaissa; ottaa kuitenkin huomioon, että nykyään biomassaa käytetään lähinnä perinteisesti polttamiseen, joka ei ole kestävää energiankäyttöä,

ottaa huomioon, että uudet tekniset vaihtoehdot, kuten biomassasta tuotettava vety, tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia köyhien maaseutualueiden kehittämiseksi energian nettotuottajiksi, ja siten edistetään huomattavasti köyhyyden poistamista; katsoo, että energiantuotanto voitaisiin järjestää elintarviketuotantoon kuuluvaksi osaksi;

katsoo, että energian saatavuus on kehityksen välttämätön edellytys ja siten taloudellinen ja sosiaalinen oikeus; pitää näin ollen myönteisenä tiedonantoa energia-alan yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa sekä EU:n energiakumppanuusaloitetta; pahoittelee kuitenkin, että köyhyyden ja energia-alan väliseen yhteyteen sekä energia-alan ja ympäristön väliseen yhteyteen tehokkaasti vaikuttamiseksi ei ole myönnetty uusia määrärahoja;

korostaa, että energiakysymystä on tarkasteltava erityisesti köyhyyden poistamisen yhteydessä alojen välisenä kysymyksenä, koska kohtuuhintaisten energiapalveluiden saanti on välttämätöntä sellaisten perustarpeiden tyydyttämiseksi, joita ovat esimerkiksi elintarvikkeiden ja juomaveden saanti, asuintalojen valaiseminen sekä ruoanlaiton, kylmäsäilytyksen, terveyspalvelujen ja koulutuksen sekä tiedotuspalvelujen mahdollistaminen ja monet työtä säästävät välineet ja tuloja luovat mahdollisuudet; katsoo siksi, että köyhän väestönosan mahdollisuus saada puhdasta energiaa ja kohtuuhintaisia energiapalveluja on tärkeä edellytys vuosituhannen julistuksen kehitystavoitteiden saavuttamiselle; painottaa tässä yhteydessä tarvetta kehittää paikallista kapasiteettia modernin, uusiutuvaa energiaa käyttävän tekniikan kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi;

myöntää, että eri kehitysmaiden energiaohjelmissa on suuria eroja; painottaa kuitenkin, että kahdentyyppiset toimet ansaitsevat erityishuomiota EU:n kehitysyhteistyössä:

i)	toimintalinjojen kehittäminen ja investoinnit kylätasolla, jolloin päätavoitteena on köyhyyden vähentäminen tarjoamalla köyhälle väestönosalle mahdollisuus puhtaan energian ja kohtuuhintaisten energiapalvelujen saantiin, ja

ii)	toimintalinjojen kehittäminen ja investoinnit resurssien tehokkaaseen käyttöön sekä ympäristöä ja ilmastoa koskeviin tarpeisiin modernilla sektorilla, siten että etusija annetaan ensin mainitulle tavoitteelle;

painottaa, että vuosituhannen julistuksen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää huomattavaa sekä julkisten että yksityisten rahoituslähteiden mobilisointia, jotta köyhille voidaan tarjota mahdollisuus nykyaikaisten energiapalvelujen saantiin; kehottaa siksi komissiota esittämään pian ehdotuksen siitä, miten varoja kehitysmaiden kanssa tehtävän energia-alan yhteistyön tukemiseksi voidaan merkittävästi lisätä; painottaa, että kestävän energiankäytön edistämiseen tarkoitetun erityisen EU:n energiarahaston — kuten veden käyttöön kaavaillun rahaston, joka käyttäisi kahdeksannessa Euroopan kehitysrahastossa käyttämättä jääneitä varoja tai osaa yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston ehdollisista varoista — perustaminen auttaisi huomattavasti energiaköyhyyttä koskevien ongelmien ratkaisemisessa ja kehottaa komissiota vakavasti harkitsemaan tällaista aloitetta; painottaa, että muita kyseeseen tulevia keinoja voisivat olla ympäristöulottuvuuden sisällyttämisestä täysimääräisesti kehitysmaiden kehitysprosessiin annetun asetuksen (EY) N:o 2493/2000 (2) rahoituskehyksen laajentaminen samoin kuin äskettäin tehty päätös ”Älykäs energiahuolto Euroopassa” sekä Euroopan kehitysrahaston ohjelmista vapautuneiden varojen ja tavanomaisen talousarvion lakkautettujen tai peruutettujen varojen hyödyntäminen;

korostaa, että energian tuotantoa ja jakelua olisi pidettävä yleishyödyllisinä palveluina ja että ne pitäisi näin ollen järjestää siten, että kaikille voidaan taata kohtuuhintainen energiansaanti; korostaa, että olennainen kysymys ei ole se, järjestääkö energian tarjonnan jokin julkinen vai yksityinen laitos, vaan pikemminkin politiikan kehyksessä vahvistetut erityiset velvoitteet;

katsoo, että vaihtoehtoisten energioiden kehittäminen on tärkeää, mutta muistuttaa myös, että fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittaminen OECD-maissa on välttämätöntä, jotta näiden polttoaineiden käyttö saadaan tasapainoon ja voidaan tarjota kehitysmaille mahdollisuus niiden saantiin; korostaa, että on tärkeää harjoittaa maailmanlaajuista ympäristöpolitiikkaa, ennen kaikkea Yhdistyneiden kansakuntien kautta; painottaa erityisesti, että ilmastosopimus on pantava täytäntöön nopeasti ja että kaikkien maiden, Yhdysvallat mukaan luettuna, on ratifioitava Kioton pöytäkirja;

7.	pyytää kehitysmaita asettamaan uusissa ohjeellisissa ohjelmissa ensisijaiseksi tavoitteeksi energiakysymykset ja kiinnittämään erityisesti huomiota uudistuvaan energiaan ja energian tehokkuuteen;

8.	kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että energiaohjelmilla edistetään kehityspolitiikassa ensisijaisesti paikallista kehitystä; katsoo, että tämän takaa paikallisten toimijoiden osallistuminen ohjelmien täytäntöönpanoon ja energiaohjelmien hajauttaminen;

korostaa, että vaikka sähkön saatavuus on tärkeää maaseutuväestön köyhille, lyhyen ajan painopistealueena pitäisi olla huokeammat energiamuodot, kuten aurinkovoimalla toimivat lämmittimet ja pastörointilaitteet, tuulivoimalat, paremmat keittimet, biomassabriketit jne.; katsoo, että perinteisten ruuanlaittovälineiden sijasta on erittäin tärkeä tarjota vaihtoehtoja, joita ovat muun muassa nestekaasu ja biokaasu;

10.

on huolissaan, että liikennettä, joka aiheuttaa lukuisia ongelmia, kuten ruuhkautumista, ilmansaasteita jne., ei huomioida tiedonannossa kuin ohimennen ja pyytää komissiota sisällyttämään liikenteen alan strategiaansa; katsoo, että on monia vaihtoehtoja vähentää saastetta sekä ruuhkautuneisuutta, kuten polttoaineiden tehokkuuden parantaminen, joukkoliikenne, nopeat linja-autoyhteydet, biopolttoaineiden käyttö jne.;

11.

korostaa, että uusien ja uusiutuvien energialähteiden yksinkertaiset ja moduulirakenteiset käyttötekniikat, kuten valojännitteellä toimivat aurinkopaneelijärjestelmät, pienet erilliset tuuliturbiinit, vesienergian mini- ja mikrojärjestelmät tai nykyaikaiset biomassageneraattorit, vastaavat usein perinteisiä järjestelmiä paremmin lähinnä maaseutualueiden kysynnän tasoa ja rakennetta;

12.

panee merkille, että sähkön saatavuus on edellytys tiedonsaannille ja viestintätekniikan saatavuudelle; pyytää komissiota tutkimaan tämän tiedonannon ja niiden nykyisten ja tulevien ponnistelujen, joilla pyritään kuromaan kiinni tietotekniikan osaamisen eroja, yhteisvaikutusta; katsoo, että on pitkälti teollisuusmaiden tehtävä toteuttaa näitä ponnisteluja;

13.

panee merkille, että uusiutuvien energialähteiden lisääntyvä käyttö vähentäisi riippuvuutta kalliista fossiilisesta tuontipolttoaineesta ja edistäisi maksutaseen parantumista; korostaa, että uusien ja uusiutuvien energialähteiden käyttötekniikkajärjestelmien toteuttaminen vaikuttaisi mahdollisesti erittäin myönteisesti työpaikkojen luomiseen; panee merkille, että Brasilian etanoliohjelmalla on luotu vähintään seitsemänsataa tuhatta uutta työpaikkaa maaseutualueille;

14.

pyytää kehitysmaiden hallituksia komission avustuksella tarkastelemaan mahdollisuuksia ylittää uusiutuvien energialähteiden käytön esteitä, joita ovat esimerkiksi tarkoituksenmukaisen oikeudellisen, verotuksellisen tai sääntömääräisen kehyksen puuttuminen, ja kehottaa niitä myös paneutumaan yksityisten sijoitusten puuttumisen syihin;

15.

pyytää, että ryhdytään välittömästi toimiin avustusten ja muiden tukien poistamiseksi teknologioille, jotka ovat ympäristölle vahingollisia ja kehittämään mekanismeja, joilla voitaisiin puuttua ulkonaisiin seikkoihin, kuten saastumiseen, jotta tehtäisiin mahdolliseksi se, että vaihtoehtoiset energiateknologiat voisivat kilpailla markkinoilla tasapuolisemmin; katsoo, että yksi lupaava vaihtoehto olisi monenvälisen energiatukisopimuksen (Multilateral Energy Subsidies Agreement, MESA) tekeminen, jolla poistettaisiin nukleaarisille ja fossiilisille polttoaineille myönnettävät tuet ja samanaikaisesti otettaisiin käyttöön säännöt uusiutuvien energioiden ja energiatehokkaan tekniikan tukemiseksi;

16.

pyytää komissiota auttamaan uusien energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden asianmukaisten rahoitusmekanismien ja uusien liiketaloudellisten mekanismien kehittämisessä kehitysmaissa, jotta korkeista aloituskustannuksista selvitään; katsoo, että mikrolainajärjestelmien perustaminen on erityisen tärkeää;

17.

pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota merkittäviin mahdollisuuksiin kehittää eri aurinkoenergiamuotoja useissa kehitysmaissa; katsoo, että erityisen tärkeää voisi olla vetytekniikan kehittäminen joko biomassasta (höyryreformointiteknologia) tai elektrolyysillä aurinkoenergiaa käyttämällä;

18.	kehottaa komissiota omalta osaltaan valvomaan, että kehitysmaissa toimivat eurooppalaiset energiaalan yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia ja yhteisöjen oikeuksia; kehottaa tekemään tämän erityisesti laatimalla arviointikertomuksia;

19.

pyytää komissiota harkitsemaan tuen antamisesta GSEII:n (Global Sustainable Energy Islands Initiative) jatkuville ponnisteluille auttaa tiettyjä maapallon pieniä saarivaltiokuntia siirtymään fossiilisten polttoaineiden käytöstä uusiutuvaan energiaan; katsoo, että tämä hanke voisi olla merkittävä osoitus siitä, että valtiot voivat todella korvata fossiiliset polttoaineet uusiutuvalla energialla;

20.

pyytää komissiota moninkertaistamaan energia-alan tutkimusta ja kehittämistä koskevat menot ja asettamaan etusijalle energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian; korostaa tässä yhteydessä tärkeyttä vahvistaa kehitysmaiden ja EU:n energiantutkimuslaitosten välisiä verkostoja; painottaa taitotiedon edelleenvälittämisen merkitystä ja katsoo, että siihen on pelkän teknologian edelleenvälittämisen lisäksi sisällytettävä myös koulutusta ja asiantuntemuksen tuottamista;

21.	kehottaa komissiota tukemaan globaalimuutosta tutkivan saksalaisen neuvoa-antavan komitean ehdotusta, että laaditaan maailman energiaperuskirja, jonka päätavoitteena on kestävän energiapolitiikan harjoittaminen maailmanlaajuisesti;

22.

pyytää komissiota ja neuvostoa luomaan sitovat ympäristöä ja ilmastoa koskevat kriteerit kaikille luottoihin perustuville energia-alan tuille sekä EIP:n ja vientiluottolaitoksien toiminnoille, jotta edistetään investointeja kestäviin energiamuotoihin; pyytää komissiota ja neuvostoa aloittamaan neuvottelut kansallisten vientiluottolaitosten kanssa ja velvoittamaan niitä ottamaan käyttöön energia-alaa koskevat tavoitteet, joista vähintään 20 prosenttia kestävän energian hankkeiden tueksi;

23.	kehottaa komissiota laatimaan arvion energia-alan säännösten purkamisesta inhimillisen kehityksen näkökulmasta käsin ja pyrkimään laatimaan kansainvälisiä kauppanormeja, joissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia;

24.	pyytää komissiota keskittymään keskusteluissa kansainvälisistä kehitystavoitteista ja indikaattoreista energia-alan kysymyksiin, johon sisältyvät uusiutuvat energialähteet ja energiatehokkuus;

25.

pyytää komissiota kehittämään mahdollisimman läheistä yhteistyötä muiden tärkeiden kehitysmaiden kanssa käytävien energiayhteistyöaloitteiden, kuten Global Energy Village -aloitteen kanssa, jotta vältetään päällekkäisyydet ja varmistetaan, että aloitteilla täydennetään toisiaan mahdollisimman laajasti;

26.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 78, 2.4.2002, s. 35.

(2) EYVL L 288, 15.11.2000, s. 1.

P5_TA(2003)0295

Meriympäristön suojelu ja säilyttäminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa (KOM(2002) 539 — C5-0155/2003 — 2003/2065(INI))

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2002) 539 — C5-0155/2003),

—

ottaa huomioon kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22. heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY (1), jossa:

—	määritellään ihmisen taloudellisesta toiminnasta aiheutuvat erilaiset paineet,

—	osoitetaan ensisijaiset toimet merialueiden suojelun ja ympäristönäkökohtien sisällyttämiseksi kaikkeen yhteisön politiikkaan,

—	vaaditaan meriympäristön suojelua koskevan strategian kehittämistä,

—

ottaa huomioon Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen täytäntöönpanosuunnitelmaan sisällytetyt velvoitteet:

—	pysäytetään biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen ja edistetään ekosysteemipohjaisen näkökulman soveltamista vuoteen 2010 mennessä,

—	saavutetaan kestävä kalatalous,

—	pannaan täytäntöön maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma meriympäristön suojelemiseksi ja Montrealin julistus meriympäristön suojelemisesta,

—	parannetaan kykyä arvioida tieteellisesti meri- ja rannikkoympäristön tilaa,

—	ottaa huomioon Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmien ja kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen merkityksen meriympäristön suojelulle,

—	ottaa huomioon Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn Oslon ja Pariisin yleissopimuksen (OSPAR), jossa määrätään yhtenäisesti aineiden päästämisestä mereen maalta ja offshorelaitoksista,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön sekä kalatalousvaliokunnan lausunnon (A5-0158/2003),

A.	ottaa huomioon, että meriympäristön ja etenkin sen monimuotoisuuden suojelu on kaikkia koskeva maailmanlaajuinen kysymys, kuten Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa syyskuussa 2002 todettiin,

B.	katsoo, että merien suojelun alalla tarvitaan lisää Euroopan unionin toimia,

ottaa huomioon, että poliittiset tavoitteet biologisen monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä ja merien kestävän käytön edistämisestä sekä merten ekosysteemien suojelemisesta ja säilyttämisestä edellyttävät yhdenmukaisten, koordinoitujen ja kustannustehokkaiden toimien toteuttamista Euroopan merien luontotyyppien, eläimistön ja kasvien inventoimiseksi,

ottaa huomioon, että on huolehdittava asianmukaisesta koordinoinnista meristrategian ja yhteisön muiden politiikan alojen, kuten yhteisen kalastuspolitiikan, yhteisen maatalouspolitiikan ja kemiallisia aineita, alueita ja liikennettä koskevien politiikkojen sekä kaikkien lainsäädännöllisten ja ei-lainsäädännöllisten meriympäristöön suoraan liittyvien aloitteiden, kuten rannikkoalueita koskevan politiikan, välillä; ottaa huomioon, että olisi kartoitettava myös vallitsevien käytänteiden kuten vakuutuskäytänteiden suhdetta meristrategiaan,

ottaa huomioon, että ympäristönsuojelunäkökohdat on sisällytettävä tiiviimmin kaikkien alojen päätöksentekoon ja hallintoon Euroopan merialueiden biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi; ottaa huomioon, että rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointi on tärkeä väline erityisesti merien suojelemisessa,

F.	ottaa huomioon, että ympäristövaikutusten arviointi ja strateginen ympäristöarviointi ovat suositeltavia välineitä toimintojen, suunnitelmien, ohjelmien ja politiikan kehitysprosessien laadun ja yhdenmukaisuuden parantamiseksi,

G.	ottaa huomioon, että kokemukset Prestigen onnettomuudesta ja Erican onnettomuuden jälkeisten toimien hitaus osoittavat, että merikuljetuksia ja meriturvallisuutta koskeva ehdotettu tavoite 9 on liian heikko ja sitä olisi lujitettava,

H.	ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on tiettyjä erityisen herkästi haavoittuvia merialueita, kuten Itämeri, joilla onnettomuus sattuessaan olisi huomattavan tuhoisa ja ympäristön toipuminen onnettomuudesta olisi epävarmaa,

ottaa huomioon, että kuten edellä mainitun tiedonannon 3 luvun 30 kohdassa mainitaan, monet meriympäristön tämän hetken ongelmista ovat tulosta alakohtaisista ja maantieteellisesti muuttuvista politiikan yhdistelmistä ja lainsäädännöstä merialueiden suojelun alalla sekä unionissa että maailmanlaajuisesti,

J.	katsoo, että ratkaistavana on vielä suuri määrä ongelmia ja että Euroopan merten uhkana on vielä huomattavia vaaroja jopa siinä määrin, että merten rakenne ja toimintakyky ovat uhattuina,

K.	ottaa huomioon, että laajentuminen lisää meripinta-alaa ja tätä kautta biologista monimuotoisuutta, jonka säilyttäminen edellyttää yksittäisiltä valtioilta ja koko Euroopan unionilta uusia ja voimakkaampia ponnisteluja,

L.	ottaa huomioon, että strategian osuudessa ”Tie eteenpäin” (luku 6, kohta 70) mainitaan ainoastaan ekosysteemipohjainen lähestymistapa, vaikka ennakolta varautumisen periaate, saastuttaja maksaa -periaate ja kestävä kehitys olisi syytä sisällyttää strategiaan painokkaammin,

M.	ottaa huomioon, että meriympäristöä koskevan lainsäädännön täytäntöönpano (luku 5, kohta 66) on aina ollut ongelmallista ja siksi tämän ongelman käsittely on strategian keskeisimpiä kysymyksiä,

N.	ottaa huomioon, että nykyiset seuranta- ja arviointiohjelmat ja niiden kautta saadut tiedot paljastavat, että meriympäristön tilaa, merten ekosysteemien sisäisiä prosesseja ja nykyisten ympäristönsuojelutoimien tehokkuutta koskevissa tiedoissa on useita huomattavia aukkoja,

O.	ottaa huomioon joidenkin meriekosysteemien kriittisen tilan ja erityisesti Posidonia-kasvustojen nopeutuneen häviämisen monilla yhteisön vesialueilla;

pitää myönteisenä edellä mainittua komission tiedonantoa ja kannattaa yhtenäisen ja yhdenmukaistetun Euroopan meristrategian luomista; panee merkille, että vaikka tavoitteet ovatkin hypoteettisia, eräät niistä eivät ole riittävän kunnianhimoisia aikataulunsa ja täsmällisen tavoiteasettelunsa osalta;

katsoo, että täydellisen tietämyspohjan puute ei saa olla esteenä riittäville ennakolta varautumista koskeville toimille etenkin, jos biologisen monimuotoisuuden tuhoutumisesta on selvää näyttöä (luku 4.1, kohdat 50—57) ja katsoo, että ennakolta varautumisen periaatteen olisi oltava keskeisessä asemassa, ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahinkojen korjaaminen olisi asetettava etusijalle ja saastuttaja maksaa -periaatetta olisi noudatettava;

pyytää, että komissio laatii mahdollisimman nopeasti temaattisen meriympäristöä käsittelevän strategian, joka perustuu seuraaviin elementteihin:

—	ennakolta varautumisen periaate, johon sisältyy politiikkojen ja toimien pitkän aikavälin riskien arviointi perustamissopimuksen 6 artiklan mukaisesti;

—	kestävän meriympäristön käsite, johon sisältyy vertailukohtien asettaminen suojelu- ja säilyttämistavoitteille sekä toimintatavoitteille;

—	strateginen ympäristöarviointi (SYA) ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta koskevien näkökohtien sisällyttämiseksi yleiseen päätöksentekoon;

—	integroitu lähestymistapa, jolla käsitellään ihmisen toiminnan aiheuttamia uhkia meriympäristölle, niiden perusteellista arviointia, keskinäisiä vaikutuksia ja keskinäistä riippuvuutta;

—	integroitu lähestymistapa rannikkojen ja avomerialueiden hoitoon;

—	alueellinen lähestymistapa, jossa otettaisiin huomioon ympäristöolojen, -uhkien ja sosioekonomisten näkökohtien alueelliset erot;

—	koko Euroopan mannerjalustan kattava alueellisten merien merialuesuunnittelustrategia, jonka puitteissa otetaan käyttöön alakohtaisten päätöksentekojärjestelmien suunnittelujohtoinen lähestymistapa;

ei yhdy komission näkemykseen, että ”nykyisten ja tulevien toimien muihin aloihin ja meriympäristöön kohdistuvien pitkäaikaisten vaikutusten, vaikka niitä ei tunnettaisikaan täydellisesti, arviointi ja hallinta merkitsee ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvan ekosysteemipohjaisen lähestymistavan omaksumista” (luku 1, kohta 8); katsoo, että tiedonannossa olisi viitattava ekosysteemipohjaisen lähestymistavan määritelmään, jonka perustana pitäisi olla voimassa olevat asianmukaiset asiakirjat, kuten EU:n direktiivit ja Bergenin julistus sekä OSPAR- yleissopimuksen, Itämeren suojelukomission (HELCOM) ja kansainvälinen merentutkimusneuvoston (ICES) mukaiset ohjeet ympäristöä koskevista laatutavoitteista sekä Agenda 21:n mukainen toiminta Baltian kehyksessä;

5.	pyytää Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ratifioimaan mahdollisimman nopeasti kaikki alueelliset ja kansainväliset yleissopimukset ja sopimukset, joita ei vielä ole ratifioitu;

6.	pyytää komissiota hyödyntämään paremmin YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) tarjoamia alueellisia mahdollisuuksia ja toteuttamaan alueellisia toimia yhteisön meriympäristöä uhkaavien vaarojen (esim. ilman pilaantuminen, meriturvallisuus ja ilmastonmuutos) torjumiseksi;

7.	pyytää Euroopan unionia nopeuttamaan neuvotteluja Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kanssa Euroopan unionin alueella sijaitsevien erittäin herkkien merialueiden tunnustamiseksi;

pyytää Euroopan unionia tekemään päätöksen liittymisestä jäseneksi Arktiseen neuvostoon, jossa nyt ovat jäseninä USA, Kanada, Islanti, Norja ja Venäjä sekä Euroopan unionin jäsenvaltioista Tanska, Ruotsi ja Suomi; katsoo, että Euroopan unionin jäsenyys Arktisessa neuvostossa vahvistaisi ympäristösaralla euroatlanttista yhteisymmärrystä ja tarjoaisi unionille merkittävän foorumin mm. pohjoisen meriluonnon suojeluun;

9.	kehottaa Euroopan unionia viipymättä kehittämään kolmansien maiden kanssa tehtyjä sopimuksia yhtenäisempien ja tiukempien standardien luomiseksi kuljetusalusten kelpoisuusluokitusten osalta, jotta myös unionin aluevesien kautta liikennöivien alusten turvallisuutta saataisiin parannettua;

10.

pitää myönteisenä lisätutkimusta kestävästä kalataloudesta, kalastuksen hallinnasta ja kalastuksen vaikutuksista muuhun meriympäristöön; kehottaa komissiota ja neuvostoa hyödyntämään välittömästi uusia toimintamahdollisuuksia, jotka sisältyvät joulukuussa 2002 sovittuun yhteisen kalastuspolitiikan uudistukseen; kannattaa lisätutkimusta kalastuksen vaikutuksista merilintuihin ja katsoo, että kartoitus (luku 4.1, kohta 49) on ratkaisevan tärkeää integroitaessa alakohtaisia etuja meriympäristön suunnittelun yhteydessä;

11.

suosittelee, että kalastusta ja sen ympäristövaikutuksia tarkastellaan strategiassa lähemmin, koska kalastuksella on suurempi vaikutus merien ekosysteemeihin kuin millään muulla yksittäisellä ihmisen toiminnalla ja koska liikakalastus on merkittävin ekosysteemejä, joista kalastus sekä merien kasvillisuus ja eläimistö ovat riippuvaisia, vahingoittava tekijä; katsoo tästä syystä, että kalakantojen, kalastustoiminnan ja meriympäristön välinen tasapaino on palautettava;

12.

on samaa mieltä tiedonannossa esitetyn analyysin kanssa siitä, että liikakalastus on maailmanlaajuinen ongelma, jonka seurauksena kalakannat ehtyvät, eläinlajit kuten muut kalat, hait, linnut, merinisäkkäät ja merikilpikonnat ovat uhattuina ja meriympäristön luontotyypit vahingoittuvat ja kalastustoimintaan sidoksissa olevat tai siihen perustuvat työpaikat ovat vaarassa;

13.	myöntää, että liikakalastus on vain yksi vakavista meriympäristöä koskevista uhista, mutta on sitä mieltä, että se on eräs tärkeimmistä, joka on käsiteltävä nopeasti ja tehokkaasti, jos kalakannat halutaan elvyttää ja tarvittaessa säilyttää niin, että rannikkoyhteisöillä on toivoa;

14.	kehottaa kestävyyden käsitteen määrittelemistä ennemminkin kalakantojen kestävyyden kuin taloudellisen kestävyyden perusteella;

15.

toteaa, että koska yhteisössä on saatavilla eri puolilta maailmaa peräisin olevaa kalaa, jonka joko jäsenvaltioiden lippujen alla purjehtivat pyyntialukset ovat kalastaneet tai joka on hankittu kansainvälisiltä markkinoilta, yhteisöllä on suuri vastuu kalastuksen vaikutuksista; kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan tarpeelliset toimet kalakantojen säilyttämiseksi sekä avomerellä että kolmansien maiden aluevesillä;

16.	katsoo, että teknisiä, taloudellisia ja inhimillisiä resursseja on saatava lisää, jotta tiedonannossa mainittua tietämyspohjaa voidaan laajentaa tutkimuksen, tieteen, seurannan ja päätöksenteon osalta ja jotta strategiassa määritellyt kunnianhimoiset tavoitteet voidaan saavuttaa;

17.

pahoittelee, että meriympäristön suojelua koskevissa yleissopimuksissa vahvistettuja valvontatoimia on vaikea panna täytäntöön, ja pyytää komissiota korostamaan entisestään nykyisten säännösten täytäntöönpanoa, niitä koskevaa raportointia ja niiden täytäntöönpanon yhtenäistä valvontaa sekä tarkistamaan mahdollisimman pian näitä vanhoja yleissopimuksia, jotka perustuvat ajatukseen, että kaikilla on oikeus meriin, mutta kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta niistä; katsoo, että tulevia säännöksiä laadittaessa olisi samalla kiinnitettävä enemmän huomiota tehokkaiden täytäntöönpanomekanismien sisällyttämiseen näihin yleissopimuksiin (luku 8.1, kohta 80);

18.	katsoo, että asianosaisten osallistuminen, yleisön osallistuminen ja vuoropuhelu ovat välttämättömiä tekijöitä biologista monimuotoisuutta ja merten luonnonvarojen kestävää koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, meristrategian kehittämisen jatkaminen mukaan luettuna;

19.

ilmaisee huolestumisensa siitä, että toimi 2 vaikuttaa rajoittavan Natura 2000 -verkoston ainoaksi välineeksi, jolla komissio voi suojella biologista monimuotoisuutta, ja katsoo, että tiedonannon suojelua ja säilyttämistä koskevan näkökohdan olisi ulotuttava meriympäristöön rajoittuvan Natura 2000 -verkoston ulkopuolelle; kehottaa komissiota tästä syystä laatimaan erityisiä suunnitelmia ja ohjelmia näiden konkreettisten ongelmien ratkaisemiseksi tai erityisen merkittävien lajien, kuten Posidonia-kasvustojen ja muiden nykyään vakavasti uhattujen ekosysteemien, elvyttämiseksi;

20.

katsoo, että Euroopan vesien lajien ja luontotyyppien suojelun parantamista koskevaa ohjelmaa (toimi 2) ei pitäisi odottaa vuoteen 2005 saakka ja että Euroopan tason toimilla pitäisi auttaa perustamaan Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vaadittu merten suojelualueiden verkosto; katsoo, että muita harkinnan arvoisia soveltuvia toimia olisivat sitoumukset hyvin hoidettujen merisuojelualueiden edustavan verkoston perustamiseksi Pohjanmerellä vuoteen 2010 mennessä (Bergenin julistus) ja Koillis-Atlantilla (avomeret mukaan lukien) sekä Itämerellä OSPAR- ja HELCOM-yleissopimuksien yhteydessä (tulevan ministerikokouksen OSPAR- ja HELCOM-yleissopimuksia koskeva yhteinen julistus);

21.	katsoo, että suojelun tulisi perustua vedenalaisen luonnon riittävään kartoitukseen ja että yhteisön ohjelmissa tulisi osoittaa riittävä rahoitus tätä tarkoitusta varten;

22.

katsoo, että koska luontotyyppidirektiivissä 92/43/ETY (2) tietyt merissä elävät lajit, kuten pyöriäiset ja delfiinit, on vahvistettu erityisen suojelun kohteiksi, olisi ryhdyttävä välittömiin toimiin tällaisten suojeltujen lajien edustajien tahattomien, kalastuksen yhteydessä tapahtuvien kuolemien vähentämiseksi, erityisesti koska ”sivusaaliiksi” joutumista pidetään suurimpana pieniin valaslajeihin kohdistuvana uhkana Euroopan unionin vesillä;

23.	korostaa, että tavoitteeseen 4 (vaaralliset aineet) ja siihen liittyviin toimiin (5—8) olisi sisällytettävä selkeä aikataulu, joka olisi nykyisten velvoitteiden, kuten OSPAR-yleissopimuksen päättymistä vuoteen 2020 mennessä koskevan tavoitteen, mukainen;

24.

katsoo, että vaarallisia aineita koskevaan politiikkaan (toimi 6) olisi sisällytettävä myös lääkeaineiden ja eläinlääkinnällisten aineiden vaikutukset meriympäristöön ja että kyseisen toimen sanamuotoa olisi tiukennettava sen korostamiseksi, että yhteensovittamiseen ei ainoastaan ”pyritä”, vaan että sen on toteuduttava;

25.	on huolissaan, että toimi 9 koskee ainoastaan alusten NOX-päästöjä ilmakehään, ja katsoo, että tämän toimen alaa olisi laajennettava vaarallisten aineiden ja muiden typpipitoisten aineiden päästöihin;

26.

katsoo, että tavoitteeseen 7 (öljyn aiheuttama pilaantuminen) olisi sisällytettävä myös maalla sijaitsevista laitoksista, satamaan kiinnittyneistä aluksista ja mereen laskevista joista meriympäristöön päätyvä öljy; katsoo toisaalta, että kaikissa tähän tavoitteeseen liittyvissä toimissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vedenalaisiin siirtoputkiin sekä kelluviin öljylauttoihin ja öljyntäyttöasemiin;

27.

katsoo, että komission tulisi käynnistää Euroopan unionin merialueiden tehokkaan öljyntorjuntakapasiteetin inventoiminen yhtenäisin arviointimenetelmin ja tarvittaessa antaa ehdotuksia minimikapasiteetin määrittämiseksi tai suosittamiseksi eri merialueille ottaen huomioon kyseisten alueiden erityisolosuhteet ja liikennemäärät;

28.	tukee tavoitteen 7 (öljyn aiheuttama pilaantuminen) yhteydessä OSPAR-yleissopimuksen suosituksessa 2001/1 olevia tavoitteita offshore-laitoksista peräisin olevien jätevesien käsittelystä;

29.	katsoo, että tavoitteessa 8 ja toimessa 13 pitäisi myös käsitellä maalta peräisin olevia jätteitä, kun päätetään merten pilaantumisen vähentämistä ja estämistä koskevista toimista;

30.	korostaa, että yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin 91/271/ETY (3) soveltamista ja täytäntöönpanoa on tehostettava (tavoite 9), sillä näiden jätteenkäsittelyjärjestelmien puutteellinen valvonta lisää merkittävästi rannikon läheisten merialueiden rehevöitymistä;

31.

pyytää komissiota tutkimaan HELCOMin antamat yli 200 suositusta Itämeren tilan kohentamiseksi ja tarvittaessa antamaan näistä suosituksista jäsenvaltioita velvoittavia säännöksiä; katsoo, että Itämeri, yksi maailman saastuneimmista meristä, on nostettava EU:n ympäristötyössä prioriteetiksi nyt, kun Venäjää lukuun ottamatta kaikki Itämeren rannikkovaltiot ovat EU:n jäseniä;

32.

pyytää komissiota varmistamaan nykyisten direktiivien ja asetusten täytäntöönpanon ja lujittamaan merikuljetusten turvallisuutta meriympäristön suojelemiseksi, käsittelemään vastuu- ja seuraamuskysymyksiä ja panemaan viipymättä täytäntöön liikenne- ja ympäristöasioita käsittelevien neuvostojen päätelmät joulukuulta 2002;

33.	pyytää komissiota tekemään aloitteen UNCLOS-yleissopimuksen tarkistamiseksi alusta ja sen rekisteröintivaltiota koskevien määräysten osalta (91 artiklan 1 kohta), jotta mukavuuslippualuksiin liittyvät ongelmat saataisiin ratkaistuiksi;

34.

pitää myönteisenä ”päästöttömän aluksen” ideaa, jonka pääpaino on aluksen suunnitteluun, rakentamiseen ja toimintaan liittyvissä näkökohdissa vahingollisten tyhjennysten ja päästöjen vähentämiseksi aluksen koko käyttöiän ajan ja joka käsittää aluksen kaikki toiminnot, mukaan lukien sen mahdolliset ympäristövaikutukset, kierrätys, jätteiden syntymisen ennaltaehkäisy ja suljetut prosessit (tavoite 9);

35.	pyytää neuvostoa ja komissiota viipymättä hyödyntämään mahdollisimman hyvin ja nopeasti kalavarojen hoidon parantamiseksi uudet mahdollisuudet, jotka sisältyvät uuteen perusasetukseen (EY) N:o 2371/2002 (4), jonka neuvosto antoi joulukuussa 2002;

36.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille sekä kaikille asianomaisille meriviranomaisille.

(1) EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

(2) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

(3) EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40.

(4) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

P5_TA(2003)0296

Liittymistä edeltävä rakennepolitiikan väline (ISPA) (2001)

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission liittymistä edeltävää rakennepolitiikan välinettä (ISPA) koskevasta vuosikertomuksesta 2001 (KOM(2002) 596 — C5-0025/2003 — 2003/2021(INI))

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2002) 596 — C5-0025/2003),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan ja naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnot (A5-0199/2003),

A.	katsoo, että unionin laajentuminen ei ole enää pelkkä tulevaisuuden näkymä tai haaste, vaan todellisuutta, johon toisaalta Euroopan unionin ja toisaalta uusien jäsenvaltioiden on hyvin pian sopeuduttava,

B.	ottaa huomioon, että edelleen lähes kaikissa ehdokasvaltioissa esiintyy huomattavia viiveitä yhteisön varojen hoitoon tarkoitettujen hallintorakenteiden valmistelussa,

C.	katsoo, että kansalaisten laajentumisprosessille antama demokraattinen tuki on suoraan riippuvainen siitä, että se koetaan avoimeksi ja että se toteutetaan hyvän hallintokäytännön pohjalta,

D.	toteaa, että vuoden 2001 lopussa ISPA:n hankkeiden perusteella oli maksettu lähes yksinomaan ennakkomaksuina vähän alle 200 miljoonaa euroa eli alle 20 prosenttia sidotuista määrärahoista;

1.	on tyytyväinen komission vuosikertomukseen liittymistä edeltävän rakennepolitiikan välineen (ISPA) vuoden 2001 määrärahojen hallinnoinnista;

panee tyytyväisenä merkille komission vuoden 2000 ISPA-välineen hallinnointiin verrattuna tekemät korjaukset, joita myös Euroopan parlamentti on pyytänyt; toteaa lisäksi, että ISPA-hankkeisiin käytetyt määrärahat ovat lisääntyneet huomattavasti ohjelmakauteen 2000 verrattuna, koska hyvin monia hankkeita on hyväksytty;

3.	pitää myönteisenä, että komissio kiinnittää suurta huomiota varojen käytön valvontaa koskevaan arviointiin ehdokasvaltioissa, ja tukee ISPA:ta koskevassa vuosikertomuksessa ehdotettuja jatkotoimenpiteitä tilanteen parantamiseksi;

4.	toivoo, että komissio voi saada aikaan pikaisesti taloudellisen ja oikeudellisen valvontajärjestelmän, jotta voidaan taata sekä yksittäisiä hankkeita koskevien tietojen että aloittain ja valtioittain ryhmiteltyjen tietojen saaminen;

5.	toteaa, että ISPA:n hallinnoinnissa oli alussa suuria ongelmia ja että ohjelmaa on jouduttu mukauttamaan täysin erilaisiin olosuhteisiin uusissa jäsenvaltioissa huolimatta siitä, että tiukkoja yhteisön menettelyjä on noudatettava;

panee huolestuneena merkille määrärahojen käyttöön liittyvät jatkuvat ongelmat ja pitää myös hälyttävänä, että komissio ISPA:n määrärahojen hallinnoinnin yhteydessä suhtautuu varovasti ja epäluuloisesti ehdokasvaltioiden hallintorakenteiden puutteelliseen sopeuttamiseen sekä hallinnoinnista vastaavan henkilökunnan riittämättömään valmistautumiseen tehtäviensä hoitoon;

7.	korostaa toisaalta, että hankkeiden toteuttamiseen liittyvät maksut eivät ole riittäviä vaan että lähes aina on kyse suhteellisen vaatimattomista ennakkomaksuista;

korostaa, että tulevilla jäsenvaltioilla on kapasiteettiongelmia yhteisön varojen vastaanottamisessa, mistä saattaa tulla vakava ongelma, sillä unionin laajentuminen on edessä lähiaikoina; kehottaa komissiota pyrkimään neuvotteluissa ehdokasvaltioiden hallintokapasiteettien sekä hallinnonalojen koordinoinnin turvaamiseen ja parantamiseen;

on huolissaan, että nämä ongelmat näyttävät johtuvan aina ehdokasvaltioiden hallintorakenteiden tehottomuudesta tai siitä, että ehdokasvaltioissa tunnetaan yhteisön menettelyt heikosti; kehottaa komissiota käyttämään tukea hallinnon vahvistamiseen, jotta voidaan lujittaa hajautettuja rakenteita, harjoitella kumppanuusmekanismien toimintaa ja parantaa tarjouskilpailumenettelyjen mekanismeja;

10.	pitää perusteltuna komission pyyntöä palkata lisähenkilöstöä toimimaan koulutustehtävien alalla yhteistyössä uusien jäsenvaltioiden hallintojen kanssa, jotta voidaan täyttää hallinnon ja hallinnoinnin vaatimukset;

11.	on tietoinen, että kyseisiä ongelmia ratkaistaessa on noudatettava tiukasti asiaankuuluvia yhteisön menettelyjä erityisesti sisäisessä tarkastuksessa, joka on vielä puutteellista, sekä valvontaelinten ja tilinpitojärjestelmien osalta;

12.	vaatii kuitenkin painokkaasti, että ISPA:n hallintomenettelyjä yksinkertaistetaan mahdollisimman paljon yleisen luottamusperiaatteen mukaisesti siten, että poistetaan byrokraattisia muodollisuuksia, jotka eivät ole välttämättömiä hankkeiden toteuttamisen kannalta;

13.	kehottaa komissiota laatimaan lähivuosien ISPA-välinettä koskevia talousarvioita varten realistisia menosuunnitelmia, jotka vastaavat ehdokasvaltion luonnollista kykyä ottaa vastaan varoja, jotta muun muassa vältytään siltä, että käyttämättömien sidottujen varojen määrä kasvaa hallitsemattomasti;

14.	pitää tässä yhteydessä erittäin tärkeänä, että komissio valvoo, että ISPA-välineeseen osallistuvat maat maksavat oman osuutensa hankkeiden yhteisrahoituksesta;

15.

pitää myönteisinä kansainvälisten rahoituslaitosten (EIP, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki ja Pohjoismainen investointipankki) kanssa solmittuja kumppanuussuhteita yhteisrahoituksesta ISPA-hankkeita varten, erityisesti siksi että näissä elimissä on kokemusta eri maiden välisten hankkeiden toteuttamisesta;

16.

kehottaa komissiota tekemään kaikkensa sen varmistamiseksi, että mukaan saadaan mahdollisimman monia yksityisiä hankkeita ja mahdollisimman paljon yksityisiä varoja, niin että yhteisön myöntämällä tuella olisi todellinen lisäarvo tosiasiallisten ponnistelujen kannalta kansallisten toimien jälkeen ja se olisi kehityksen kannustimena;

17.	kehottaa komissiota valvomaan tehokkaammin, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, olkoonkin välttämätöntä ja myönteistä, ei johda väärinkäytöksiin tai yksityisten yritysten laittomaan rahoittamiseen;

18.	pahoittelee teknisen avun hankkeista, niiden vaikutuksesta tai niistä saaduista tuloksista saatavissa olevien tietojen ja lukujen puutteellisuutta; katsoo, että tällä ISPA-välinettä koskevalla näkökohdalla on strateginen merkitys unionin laajentumisen lähestyessä;

19.	kehottaa komissiota tekemään kaikkensa, jotta lähitulevaisuudessa toteutetaan teknistä apua koskevia hankkeita, koska parlamentti on vakuuttunut, että tämän tason asiantuntemus on olennaisen tärkeää yhteisön varojen tulevan hallinnoinnin kannalta;

20.

tukee päättäväisesti komission pyrkimystä taata, että kaikki ehdokasvaltiot saadaan täyttämään ympäristövaikutusten arviointia koskevat vaatimukset kaikissa ISPA-hankkeissa; pitää tällaista arviointia olennaisen tärkeänä osana kaikkien yhteisön varojen hallinnointikulttuuria, joka uusien jäsenvaltioiden on ehdottomasti omaksuttava;

21.

ottaa huomioon ehdokasvaltioiden kuntien ja alueiden liittymistä edeltävästä rakennepolitiikan välineestä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1267/1999 (1) kohdistaman arvostelun siitä, että tässä toisessa vaiheessa ympäristön alalle varattujen varojen tehokkaan käytön kannalta ei vaikuta järkevältä myöntää varoja yksittäisille pienille hankkeille vaan ainoastaan näiden muodostamille hankeryhmille; pitää myönteisenä, että komissio on jo reagoinut esitettyyn arvosteluun, ja kehottaa sitä niin ikään edistämään entistä voimakkaammin hankkeiden ryhmittämistä niiden verkotetun suunnittelun, kustannusten vähentämisen, tehokkuuden ja kestävyyden mahdollistamiseksi;

22.	toteaa, että liikenne- ja ympäristöhankkeisiin varatun rahoituksen välinen tasapaino on parantunut mutta että liikenteen alalla on kiinnitettävä enemmän huomiota yleiseurooppalaisen rautatiekuljetusten verkon kehittämiseen Euroopan unionin ensisijaisiksi asettamien tavoitteiden mukaisesti;

23.	vaatii, että tulevaisuudessa on arvioitava mahdollisuuksia ottaa käyttöön menettelyjä, joiden perusteella on mahdollista välttää, että ohjelman hallinnointi käynnistyy liian hitaasti ohjelmakauden alussa;

24.	kehottaa jälleen arvioimaan, myös ISPA:ta koskevien hankkeiden osalta, menojen laatua ja tarkastelemaan yksittäisten hankkeiden varsinaista arvoa, joka on Euroopan parlamentin tärkein mittapuu koko ohjelman tehokkuuden arvioinnin kannalta;

25.	25 haluaa tähdentää, että on äärimmäisen tärkeää sisällyttää tasa-arvonäkökohdat kaikkiin ISPA-ohjelmiin sekä Phareen ja Sapardiin;

26.

painottaa, että rakennerahastot ovat tärkeimmät unionin välineet resurssien uudelleen jakamiseen alueiden sekä eri väestöryhmien välillä; katsoo, että rakennerahastoja voidaan sinänsä pitää avainvälineinä, joilla perustamissopimuksessa määritelty yhteisön tavoite naisten ja miesten keskinäisestä tasa-arvosta voidaan saavuttaa, ja että ISPA olisi nähtävä samanlaisena välineenä;

27.

korostaa, että rakennerahastojen asetuksissa naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien huomioonottoperiaate mainitaan erityisten tasa-arvoon tähtäävien toimien ohella pääkeinona saavuttaa sukupuolten tasa-arvoon liittyvät tavoitteet ja että tämän pitäisi olla yhtä tärkeässä asemassa liittymistä valmistelevassa rakennepolitiikan välineessä sekä Phare- ja Sapard-ohjelmissa;

28.	painottaa tämän tarkoittavan sitä, että edellä mainituissa ohjelmissa sukupuolten tasa-arvoisuuden pitäisi olla horisontaalinen tavoite niin, että tasa-arvonäkökohdat otetaan huomioon ohjelmien suunnittelun kaikissa vaiheissa, analyysistä ja tavoitteiden määrittelystä seurantaan ja arviointiin;

29.	suhtautuu myönteisesti jatkuvaan vuoropuheluun kansalaisjärjestöjen kanssa ja kehottaa kuulemaan tasa-arvon edistämiseksi toimivia kansalaisjärjestöjä asioista, jotka liittyvät naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien huomioon ottamiseen, ja toimimaan yhteistyössä niiden kanssa;

30.	tähdentää tarvetta kehittää tasa-arvovaikutusten arviointia ja pahoittelee, että tällaisia arviointeja ei ole tehty ISPA:n yhteydessä;

31.

suosittaa lopuksi, että komissio tutkii sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamista kahdessa hankkeessa, jotka saavat varoja liittymistä valmistelevasta rakennepolitiikan välineestä, (mieluiten yhdessä liikennettä ja yhdessä ympäristökysymyksiä koskevassa hankkeessa) sen arvioimiseksi ja analysoimiseksi, kuinka tällainen lähestymistapa voitaisiin vakiinnuttaa liittymistä valmistelevassa rakennepolitiikan välineessä kauttaaltaan;

32.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 73.

P5_TA(2003)0297

Poisheitettyjen kalojen vähentäminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön toimintasuunnitelmasta poisheitettyjen kalojen vähentämiseksi (KOM(2002) 656 — 2003/2036(INI))

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2002) 656),

—	ottaa huomioon kalojen poisheittämisen ongelmasta 28. tammikuuta 1999 antamansa päätöslauselman (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

—	ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A5-0163/2003),

A.	ottaa huomioon, että kalat ovat tärkeä luonnollinen ravinnon lähde ja yleishyödyke,

ottaa huomioon vastuullista kalastusta koskevien YK:n FAO:lle laatimien menettelysääntöjen 7 artiklan (7.2.2.g), jonka mukaan hallintatavoitteisiin on sisällytettävä asianmukaiset toimenpiteet, joiden avulla vesien pilaaminen, haaskaus, poisheittäminen, kadotettujen tai hylättyjen kalastusvälineiden haamupyynti, muiden kuin kohdelajien pyynti, mikä koskee sekä kaloja että muita lajeja, sekä vaikutukset ohessa saaliiksi saatuihin tai niistä riippuviin kaloihin, minimoidaan siinä laajuudessa kuin se on mahdollisia toimenpiteillä, joihin sisältyvät valikoivat, ympäristön kannalta turvalliset ja kustannustehokkaat kalastusvälineet ja -tekniikat,

C.	ottaa huomioon, että FAO on arvioinut kaupallisessa kalastuksessa poisheitettyjen kalojen määrän olevan 17,9 ja 39,5 miljoonan tonnin välillä koko maailman tasolla (2), mikä ylittää huomattavasti EU:n kalastustuotannon kokonaismäärän (pyynti ja vesiviljely), joka on 7,8 miljoonaa tonnia, (3)

D.	ottaa huomioon, että kalavarojen runsaus edellyttää sitä, että kalat saavat kasvaa ja kutea ennen niiden pyyntiä,

ottaa huomioon, että tietyt kannat on vähentyneet kriittiselle tasolle osittain siitä syystä, että nuoria kaloja pyydetään ja heitetään pois merellä, ja katsoo, että monien kalakantojen pyynnin yleinen vähentäminen ei auttaisi ainoastaan elvyttämään kantoja vaan myös vähentämään poisheitettyjen kalojen määrää,

ottaa huomioon selkeän yhteyden sen välillä, miten valikoivia pyyntivälineet ovat ja miten suuri prosenttiosuus kaloista heitetään pois, ja että sen vuoksi on pantava täytäntöön teknisiä toimenpiteitä, joiden ansiosta nuoret kalat voivat välttää verkkoihin joutumisen, ja katsoo, että pyyntivälineen valikoivuuden parantamiseen olisi kannustettava ja että siitä olisi jopa palkittava asianmukaisella tavalla,

G.	katsoo, että vesiviljelyksen on enenevässä määrin lisättävä osuuttaan kalakantojen kokonaismäärästä, koska se keventää moneen ylikalastettuun kalalajiin kohdistuvaa painetta,

H.	ottaa huomioon, että poisheittäminen vaihtelee lajin, ajan ja paikan mukaan,

I.	ottaa huomioon biologiset ja taloudelliset vaikutukset sekä vaikutukset kantojen arviointiin ja kalastuksen hallintaan,

J.	katsoo, että TAC- ja kiintiöjärjestelmä vaikuttaa nurinkurisesti siten, että se aiheuttaa kalojen poisheittämistä kiintiön ulkopuolella vahingossa pyydettyjen saaliiden tapauksessa,

K.	ottaa huomioon, että on masentavaa nähdä joidenkin kalastajien heittävän pois vähimmäismitan täyttäviä turskia taloudellisista syistä aikoina, jolloin biologit ehdottavat turskan kalastuksen täydellistä kieltämistä;

1.	pitää myönteisenä komission aikomusta kieltää poisheittäminen keskipitkällä aikavälillä ja katsoo, että kalavarojen kestävän hallinnan perusperiaatteisiin on kuuluttava se, että yhteinen kalastuspolitiikka perustuu poisheittämisen välttämisen periaatteeseen;

kehottaa komissiota edistämään täydellä teholla poisheittämistä koskevien tietojen keräämistä, jotta ongelman laajuudesta voidaan saada parempia ja tarkempia tietoja; kehottaa jäsenvaltioita edistämään tietojen keräämistä antamalla komission käyttöön kaikki saatavissa olevat tiedot; kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä muiden kalastusvaltioiden, Norja erityisesti mukaan lukien, kanssa ja vaihtamaan tietoja ja kokemuksia niiden kanssa;

pitää myönteisenä komission aloitetta käynnistää vuonna 2003 pilottihankkeita, jotka on suunnattu arvioimaan mahdollisuuksia vähentää kalojen poisheittämistä eri keinojen avulla, kuten innovatiivisten kalastusmenetelmien etsintä, vapaaehtoinen poistuminen kalavesiltä, alueen tosiaikainen sulkeminen, lisäkiintiöt, kalastuksenhoito ja muiden kuin arvokkaiden kalojen parempi käyttö;

4.	pyytää komissiota harkitsemaan keinoja antaa etuoikeus kalakantojen pyyntiin niille laivastoille, jotka käyttävät valikoivampia kalastusvälineitä, joiden ansiosta kalojen poisheitto vähenee;

5.	katsoo, että pilottihankkeet on valittava siten, että ne kattavat laajan valikoiman monien lajien kalastusta yhteisön eri alueilla ja eri pyyntivälineillä;

6.	pyytää komissiota tutkimaan myös innovatiivisia hoitotoimia, kuten taloudellisia kannustimia ja rahoituskannustimia, jotka on suunnattu poisheittämisen vähentämiseen;

7.	suosittelee, että aiheellisia rajoituksia noudattaen kaloja käytettäisiin mahdollisuuksien mukaan kalajauhon ja kalaöljyn tuotantoon, sen sijaan että ne heitetään pois; suosittelee, että tämän edistämiseksi komissio esittää toimenpiteitä, mukaan luettuna sääntelykehys ja taloudelliset kannustimet;

ottaa huomioon, että komissio aikoo lähiaikoina antaa ehdotuksen toimiksi, jotka koskevat TACiin/kiintiöihin liittyvän kalojen poisheittämisen vähentämistä, mukaan lukien sivusaaliskiintiöiden, joustavien kiintiöiden, kiintiöiden jakamisprosessin uudistamisen sekä useiden lajien TACien käyttöönotto;

9.	pyytää, että komissio laatii kertomuksen sellaisen asetuksen mahdollisuuksista, eduista ja haitoista, jonka mukaisesti kalastusponnistuksen hallinta on kalastuspaineen hallinnan tärkein väline ja jossa TACit ja kiintiöt ovat toissijaisessa asemassa;

10.	kehottaa komissiota pitämään edelleen silmällä vaihtoehtoisia kalastusvälineitä koskevia tutkimustuloksia, joiden avulla voidaan parantaa teknisiä toimenpiteitä ja erityisesti verkonsilmukan kokoa ja aukkoa;

11.	vaatii saattamaan vähimmäiskoon ja pyyntivälineiden valikoivuuden välisen suhteen johdonmukaisemmaksi;

12.

suosittaa, että kalastuksen tosiaikaista kieltämistä rajoitetuksi ajaksi olisi käytettävä biologisesta näkökulmasta tarpeellisina hetkinä (esim. lisääntymisen jne. aikana) perushoitokeinona alueilla, joihin on keskittynyt suuri määrä nuoria kaloja; kehottaa neuvostoa hyväksymään pikaisesti komission tätä varten turskan ja kummeliturskan elvyttämissuunnitelmissa tekemät ehdotukset; kehottaa lisäksi komissiota ehdottamaan keinoja, joilla näiden tosiaikaisten kieltojen täytäntöönpano saatetaan mahdollisimman nopeaksi ja joustavaksi, antamalla mahdollisesti rooli alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille;

13.	panee tyytyväisenä merkille verkkojen silmäkokoa koskevien tiettyjen kumoamisten poistamisen siten kuin komissio esittää ehdotuksessaan kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla neuvoston asetukseksi (KOM(2002) 672);

14.

muistuttaa, että poisheittämistä voidaan vähentää myös kalastajien itsekurin parantamisen avulla, ja panee tässä yhteydessä merkille, miten tärkeää on ottaa elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (4) edellyttämät alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat mukaan laatimaan strategiaa kalojen poisheittämisen eliminoimiseksi;

15.	pyytää komissiota tutkimaan, kuinka alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti kalojen poisheittämisen vähentämisessä;

16.	kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 128, 7.5.1999, s. 83.

(2) FAO:n kalastusta koskeva tekninen asiakirja 339.

(3) Tietoja ja lukuja YKP:sta http://europa.eu.int/comm/fisheries/doc_et_publ/liste_publi/facts/pcp_fi.pdf.

(4) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

+	hyväksytty
-	hylätty
↓	rauennut
per.	peruutettu
NHÄ (..., ..., ...)	nimenhuutoäänestys (puolesta, vastaan, tyhjää)
KÄ (..., ..., ...)	koneäänestys (puolesta, vastaan, tyhjää)
osat	kohta kohdalta -äänestys
eä	erillinen äänestys
tark.	tarkistus
KT	kompromissitarkistus
vo	vastaava osa
P	tekstiä poistava tarkistus
=	identtiset tarkistukset
§	kohta
art.	artikla
kappale	johdanto-osan kappale
PR	päätöslauselmaesitys
PRC	yhteinen päätöslauselmaesitys
SEC	salainen äänestys

Kohde	NHÄ jne.	Äänestys	NHÄ/KÄ — huomautukset
kertaäänestys		+

Kohde	NHÄ/KÄ — huomautukset
hyväksyminen ilman äänestystä	julistettiin hyväksytyksi

Kohde	NHÄ/KÄ — huomautukset
hyväksyminen ilman äänestystä	julistettiin hyväksytyksi

Kohde	NHÄ/KÄ — huomautukset
hyväksyminen ilman äänestystä	julistettiin hyväksytyksi

Kohde	Tark. nro	Laatija	NHÄ jne.	Äänestys	NHÄ/KÄ — huomautukset
teksti kokonaisuudessaan	ryhmä 1	valiokunta + 5 poliittista ryhmää	NHÄ	+	473, 3, 6
teksti kokonaisuudessaan	ryhmä 2	valiokunta		-