|
3.4.2004 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
CE 84/335 |
(2004/C 84 E/0394)
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0211/04
esittäjä(t): Stavros Xarchakos (PPE-DE) komissiolle
(30. tammikuuta 2004)
Aihe: Kreikan asunto-osuuskuntien omaisuuden takavarikointia koskevat syytökset
Useiden Kreikan asunto-osuuskuntien (esimerkiksi ”I IGEIA” -osuuskunnan, joka omistaa maa-alueita Attikan läänin Saronidassa ja jonka jäsenet ovat jo toimittaneet vetoomuksen Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaan, sekä Kreikan pankin virkailijoiden osuuskunnan, joka omistaa maa-alueita etupäässä Attikan läänin Anavissoksessa) esittämien toistuvien syytösten mukaan Kreikan viranomaiset asettavat alinomaa esteitä osuuskuntien laillisesti hankkiman omaisuuden hyödyntämiselle. Syytösten mukaan lopullisena päämääränä on takavarikoida tämä omaisuus Kreikan valtiolle. Monien asunto-osuuskuntien, jotka Kreikan lehdistön tietojen mukaan edustavat 500 000 Kreikan kansalaista, hallitukset huomauttavat, että vaikka niillä on laillinen hallintaoikeus omaisuuteensa, jonka Kreikan valtio on tunnustanut jo lähes 40 vuoden ajan, osuuskunnille luodaan valtion virastoissa lakkaamatta hallinnollisia esteitä, minkä vuoksi ne joutuvat toistuvasti vetoamaan Kreikan oikeuslaitokseen, joka myös tunnustaa niiden oikeudet. Tästä huolimatta Kreikan viranomaiset (ja ennen kaikkea ympäristön ja aluesuunnittelun sekä yleisten töiden ministeriö) keksivät osuuskuntien mukaan jatkuvasti uusia esteitä tavoitteenaan niiden omaisuuden takavarikointi tuomioistuimien päätösten vastaisesti.
Onko edellä mainittu asunto-osuuskuntien omaisuuden takavarikointi yhteisön lainsäädännön mukaista? Mitä komissio voi tehdä estääkseen tämän kreikkalaisviranomaisten taktiikan, jotta osuuskuntien jäsenet saisivat heille kuuluvat tonttiosuudet?
António Vitorinon komission puolesta antama vastaus
(1. maaliskuuta 2004)
Koska asia ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, komissio katsoo, ettei sillä ole valtuuksia vastata arvoisan parlamentin jäsenen esittämiin kysymyksiin.
Komissio myös muistuttaa, että jos henkilö katsoo perusoikeuksiaan loukatun, hän voi vedota asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen käytettyään ensin maansa sisäiset asianmukaiset oikeussuojakeinot.