|
3.4.2004 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
CE 84/752 |
(2004/C 84 E/0847)
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0030/04
esittäjä(t): Christopher Huhne (ELDR) komissiolle
(20. tammikuuta 2004)
Aihe: Täyttömaan- ja soranottopaikat
Voiko komissio ilmoittaa, onko olemassa jonkinlaista EU-lainsäädäntöä, joka määräisi täyttömaan- ja soranottopaikkojen etäisyyden taloista, teistä ja vesistöistä?
Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus
(23. helmikuuta 2004)
Kaatopaikkoihin sovelletaan kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/31/EY (1). Sen liitteen I kohdassa 1 säädetään, että kaatopaikan sijoittamisessa on otettava huomioon vaatimukset, jotka liittyvät
|
a) |
etäisyyteen asuin- ja virkistysalueiden, vesireittien, vesistöjen ja muiden maatalous- tai kaupunkikohteiden rajoista; |
|
b) |
pohjaveden ja rannikkovesien tai luonnonsuojelualueiden esiintymiseen alueella; |
|
c) |
alueen geologisiin ja hydrogeologisiin olosuhteisiin; |
|
d) |
tulvien, vajoamien, maanvyörymien tai lumivyöryjen mahdollisuuteen alueella; |
|
e) |
luonnon tai kulttuuriperinnön suojeluun alueella. |
Kaatopaikalle voidaan myöntää lupa ainoastaan siinä tapauksessa, että kohteen ominaisuudet suhteessa edellä mainittuihin vaatimuksiin tai tarpeellisiin parannustoimenpiteisiin osoittavat, ettei kaatopaikasta aiheudu vakavaa ympäristöriskiä. Direktiivissä ei kuitenkaan määritellä erityisiä etäisyyksiä asumuksista, teistä tai vesistöistä.
Soranottoa säännellään tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 25 päivänä kesäkuuta 1985 annetulla neuvoston direktiivillä 85/337/ETY (2), sellaisena kuin se on muutettuna 3. maaliskuuta 1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/1l/EY (3). Soranottopaikan sijainti on yksi huomioon otettavista tekijöistä arvioitaessa toiminnan todennäköisiä vaikutuksia. Kuten edellä, direktiivissä ei määritellä erityisiä etäisyyksiä, mutta direktiivin kansallisiin täytäntöönpanojärjestelyihin saattaa sisältyä asiaa koskevia vaatimuksia.