(2004/C 70 E/190)

KIRJALLINEN KYSYMYS P-2970/03

esittäjä(t): Catherine Stihler (PSE) komissiolle

(6. lokakuuta 2003)

Aihe:   Yhteisestä kalastuspolitiikasta eroaminen

Voisiko komissio kertoa, millaiset mahdollisuudet jäsenvaltiolla on nykyisten perussopimusten ja Euroopan perustuslakiehdotuksen nojalla erota yhteisestä kalastuspolitiikasta?

Johtaisiko tällainen teko tai kalastuspolitiikan ottaminen kansalliseen valvontaan kyseisen jäsenvaltion eroamiseen Euroopan unionista vai pitäisikö kaikkien jäsenvaltioiden yksimielistä hyväksyntää edellyttävät perussopimukset neuvotella uusiksi?

Franz Fischlerin komission puolesta antama vastaus

(30. lokakuuta 2003)

Yhteisön nykyisen lainsäädännön mukaisesti (EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan e alakohta) yhteisön toimintaan sisältyy yhteinen kalastuspolitiikka. Näin ollen yhteisöllä on yksinomainen toimivalta kalavarojen säilyttämisen ja hoidon suhteen jäsenvaltioiden sisävesillä ja avomerellä. Kyseinen yksinomainen toimivalta alan organisaation suhteen ja meren biologisten luonnonvarojen säilyttämisen osalta johtuu EY:n perustamissopimuksen 37 artiklasta ja vuoden 1972 liittymisasiakirjan 102 artiklasta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin määritteli yhteisön toimivallan vahvistamalla, että yhteisön toimivalta syrjäyttää jäsenvaltioiden toimivallan sekä yhteisön vesillä että niiden ulkopuolella. Yhteisöllä on yksinomainen ulkoinen toimivalta jäsenvaltioiden ulkopuolisilla vesillä kansainvälisten sitoumusten kautta kahdenvälisellä tasolla (sopimusneuvottelut ja sopimusten tekeminen kolmansien maiden kanssa) ja monenvälisellä tasolla (yhteisön edustajien osallistuminen toimivaltaisiin kansainvälisiin kalastusalan järjestöihin) (1).

Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisala vahvistettiin äskettäin neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (2) 1 artiklassa. Sen mukaan yhteisön toimivalta muodostuu kahdesta osa-alueesta, joista ensimmäinen kattaa vesiluonnonvarat, vesiviljelyn sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen ja kaikenlaisen kalastustoiminnan jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla — harjoittivatpa sitä jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden kalastajat tai alukset. Toiseksi yhteisön toimivalta kattaa kaiken jäsenvaltioiden kalastajien tai alusten harjoittaman kalastustoiminnan sekä yhteisön vesillä sekä avomerellä sekä kolmansien maiden kalastusvesillä — jälkimmäisessä tapauksessa kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti.

Yhteisen kalastuspolitiikan muodostavaa asetuskokonaisuutta sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioiden kansallisessa oikeusjärjestyksessä, ja yhteisön oikeudella on ensisijainen asema kansallisen oikeuden normeihin nähden (3). Näin ollen kansalliset viranomaiset rikkoisivat yhteisön lainsäädäntöä hyväksyessään säädöksiä, jotka ovat ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen tai sen nojalla annetun yhteisön oikeuden kanssa. Yhteisön oikeus on voimassa samanlaisena koko yhteisön alueella, eikä yksi jäsenvaltio voi poiketa siitä.

EY:n perustamissopimuksen säännöksiä voidaan muuttaa ainoastaan uudella sopimuksella, jonka kaikki jäsenvaltiot ratifioivat.

Euroopan perustuslaista tehdyn sopimusehdotuksen 59 artiklassa säädetään mahdollisuudesta vapaaehtoisesti erota unionista. Kyseisessä määräyksessä ei kuitenkaan käsitellä tietystä politiikasta eroamista.

Edellä kuvatun, yhteisön nykyisen lainsäädännön ja perutuslakihankkeen perusteella jäsenvaltio ei voi poiketa niiden sääntöjen soveltamisesta, jotka on hyväksytty yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa.

(1)  Katso yhteisöjen tuomioistuimen päätökset 14. heinäkuuta 1976, asiat 3, 4 ja 6/76, Oikeustapauskokoelma 1976, s. 1279; 16. helmikuuta 1978, asia 61/77, Kok. 1978, s. 417; 25. heinäkuuta 1991, asia C-258/89, Kok. 1991, s. 3977; 24. marraskuuta 1992, asia C-286/90, Kok. 1992, s. I-6019; 24. marraskuuta 1993, asia C-405/92, Kok. 1993, s. I-6133.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2002, elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa, EYVL L 358, 31.12.2002.

(3)  Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti periaatteen yhteisön oikeuden ensisijaisuudesta kansalliseen lakiin nähden päätöksessään 25. heinäkuuta 1964, asia 6/64, Kok. 1964, s. 614, englanninkielinen painos.