KIRJALLINEN KYSYMYS P-2242/03

esittäjä(t): Uma Aaltonen (Verts/ALE) komissiolle

(30. kesäkuuta 2003)

Aihe: Raivotaudin leviäminen maihin, joissa tauti on hallinnassa

Virosta Suomeen toukokuussa 2003 tuodussa hevosessa on todettu raivotauti. Raivotautia on edellisen kerran todettu Suomessa vuonna 1989. Sen jälkeen tautia on torjuttu maassamme rokottamalla koirat ja kissat sekä luonnonvaraisia eläimiä Kaakkois-Suomen alueella rokotesyöttien avulla. Suomi on WHO:n luokituksen mukaisesti raivotautivapaa maa. Raivotautia esiintyy runsaasti koko Itä-Euroopassa sekä Suomen lähialueilla Baltiassa ja Venäjällä. Virossa todettiin vuonna 2002 yhteensä 422 raivotautitapausta, joista 355 villieläimillä ja 67 kotieläimillä. Vaikka raivotaudin vastustaminen kuuluu sinänsä kansallisen lainsäädännön piiriin, muuttuu tilanne huomattavasti hankalammaksi EU:n laajennuttua. Koska eläinten kuljettaminen ja siirtäminen jäsenvaltiosta toiseen helpottuu ja karenssiaika poistuu (raivotauti voi itää jopa 6 kk), tulee raivotaudin ehkäisemisestä kansallisesti huomattavasti haasteellisempaa.

1. Mitkä ovat eläinten karenssien poistuttua ne pysyvät toimenpiteet, joita komissio aikoo tehdä eurooppalaisessa raivotaudin vastaisessa taistelussa?

2. Onko komissio jollain tavoin tukemassa uusien jäsenmaiden toimia raivotaudin vähentämiseksi, mm. aloittamalla villieläinten rokotesyöttien levittämisen riskialueilla, jotta raivotaudin leviämisen ehkäiseminen olisi hallittavissa?

David Byrnen komission puolesta antama vastaus

(25. heinäkuuta 2003)

Komissio on tietoinen eräiden uusien jäsenvaltioiden raivotautitilanteesta, joka on verrattavissa Saksassa ja Ranskassa vallinneeseen tilanteeseen ennen kuin niissä toteutettiin viime vuosikymmenen kuluessa yhteisön taloudellisella tuella villieläinten laajoja rokotusohjelmia, joiden tulokset ovat olleet erittäin myönteisiä. Tauti saataneen aivan lähiaikoina häviämään lopullisesti laajoilta alueilta, jotka olivat vielä 1990-luvun puolivälissä saastuneita.

Komissio totesikin nopeasti näiden ohjelmien pikaisen laajentamisen uusiin jäsenvaltioihin olevan ilmeisen välttämätöntä. Puolan ja Tekinmaan alueella toteutettuihin ohjelmiin on tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista(1) tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY mukaisesti myönnetty yhteisön rahoitustukea jo useita vuosia.

Tulevia vuosia varten komissio on tehnyt aloitteen näiden ohjelmien tukemiseksi Phare-ohjelmasta. Rahoitusta onkin käytännössä jo myönnetty Viron, Unkarin, Latvian, Liettuan, Puolan ja Slovenian esittämiä ohjelmia varten.

Virolla on ollut 2 miljoonan euron tuki käytettävissään marraskuussa 2002 tapahtuneen rahoituspöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen, ja maatalousministeriön hallinnoimaa ohjelmaa aletaan toteuttaa lähiaikoina.

Unionin laajentuminen ei käytännössä vaikuta uusista jäsenvaltioista tuotavien eläinten karanteeniaikoihin. Niitä ei nykyisinkään vaadita pidettäväksi karanteenissa Irlantiin, Ruotsiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tuotavia lihansyöjiä lukuun ottamatta. Uusien jäsenvaltioiden liittyminen unioniin ei muuta hevosia ja muita tuotantoeläimiä koskevia säännöksiä. Kotieläiminä pidettävien lihansyöjien osalta laajentumisen vaikutukset otetaan huomioon lemmikkieläinten kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista(2) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 998/2003 säännöksissä, jotka koskevat uusista jäsenvaltioista peräisin olevia eläimiä.

Ainoa todellinen ratkaisu laajentuneen unionin raivotautiongelmaan on villieläinten rokotusohjelmien toteuttaminen uusissa jäsenvaltioissa. Komission rahoitusosuus on merkittävä, ja se pyrkii toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet ohjelmien mahdollisimman pikaisen täytäntöönpanon helpottamiseksi.

(1) EYVL L 224, 18.8.1990.

(2) EUVL L 146, 13.6.2003.