|
6.2.2004 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
CE 33/199 |
(2004/C 33 E/202)
KIRJALLINEN KYSYMYS E-2013/03
esittäjä(t): Robert Goebbels (PSE) komissiolle
(17. kesäkuuta 2003)
Aihe: Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu asetus
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi kysymyksen esittäjän mielestä kyseenalaisen tuomion katsoessaan, että tarve säilyttää ”Grana Padano” -juuston ja Parman kinkun laatu ja maine riittää perusteluksi sille, että kyseiset tuotteet on raastettava tai leikattava siivuiksi ja pakattava niiden tuotantoalueilla.
Maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojan laajentaminen edellä mainitun kaltaisten tuotteiden pakkaamiseen on kyseenalaista, koska suojattavat juustot ja kinkut valmistetaan hyvin usein maidosta ja sianlihasta, joita ei ole tuotettu kyseisellä alueella, vaan tuotu ulkomailta.
Katsooko komissio, että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen (ETY) N:o 2081/92 (1) muuttamisesta 17. maaliskuuta 1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 535/97 (2) on tarpeen tarkastella uudelleen, jotta voidaan eliminoida yhteisöjen tuomioistuimen uuden oikeuskäytännön mahdollistama laittoman hyödyn saaminen, joka haittaa sisämarkkinoiden toimintaa?
Franz Fischlerin komission puolesta antama vastaus
(7. elokuuta 2003)
Komissio katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen 20. toukokuuta 2003 tekemät päätökset Parman kinkun ja Grana Padano -juuston suojattuja alkuperänimityksiä koskevissa tapauksissa C-108/01 ja C-469/00 vahvistavat sen suojan soveltamisalan, jonka komissio on itse näille nimityksille antanut.
Komissio on samaa mieltä tuomioistuimen kanssa siitä, että erityisvaatimukset, joiden mukaan tietyt toiminnot kuten raastaminen, siivuiksi leikkaaminen ja pakkaaminen on suoritettava maantieteellisellä tuotantoalueella, ovat itse asiassa välttämättömiä kyseisen suojatun alkuperänimityksen suojelemiseksi.
On totta, että nämä vaatimukset ovat vaikutuksiltaan verrattavissa määrälliseen rajoittamiseen, joka kielletään tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisesti EY:n perustamissopimuksessa. Suojatut alkuperänimitykset muodostavat kuitenkin teollis- ja kaupallisina oikeuksina yhden perustamissopimuksessa määrätyistä poikkeuksista, ja niitä on suojeltava sellaisten kolmansien osapuolten väärinkäytöksiltä, jotka haluavat hyötyä suojattujen alkuperänimitysten ja niihin liittyvien tavaramerkkien saavuttamasta maineesta.
Rekisteröintipyyntöjä tarkastellessaan komissio on erityisen tarkka siitä, että jos eritelmään sisältyy tällaisia määräyksiä, niiden on osoitettava olevan välttämättömiä ja oikeassa suhteessa nimityksen suojelemis-tarkoitukseen. Näin estetään sellaisten epäterveiden etujen muodostuminen, jotka ovat itse asiassa este tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle.
Päinvastoin kuin parlamentin jäsen näyttää ajattelevan, niiden raaka-aineiden, joista suojatuilla alkuperänimityksillä Parman kinkku ja Grana Padano suojatut tuotteet valmistetaan, on oltava peräisin eritelmässä täsmällisesti rajatuilta maantieteellisiltä alueilta eikä niitä näin ollen voi tuoda ulkomailta.
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14. heinäkuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92 (3) itse asiassa muutettiin 8. huhtikuuta 2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 692/2003 (4), jotta tehtäisiin selväksi se, että eritelmiin voi sisältyä pakottavia syitä tiettyjen, markkinoille valmistelevien toimintojen rajoittamiseksi maantieteelliselle tuotantoalueelle. Tämä muutos vastaa tuomioistuimen tulkintaa eikä komissio aio ehdottaa asetuksen mukauttamista.
(1) EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1.
(2) EYVL L 83, 25.3.1997, s. 3.