(2004/C 65 E/111)

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1877/03

esittäjä(t): Christopher Huhne (ELDR) komissiolle

(6. kesäkuuta 2003)

Aihe:   Luottoesitteiden delegointi

Voiko komissio arvioida, kuinka monta luottoesitettä hyväksyttiin jäsenvaltioissa viimeksi kuluneen kalenterivuoden aikana suoraan toimivaltaisen viranomaisen toimesta verrattuna niiden luottoesitteiden lukumäärään, jotka hyväksyttiin pörssien kaltaisten instituutioiden toimesta tai niiden välittäjien toimesta, joille tehtävä oli delegoitu? Voiko komissio arvioida luottoesitteiden epätäydellisyyttä tai epätarkkuutta koskevia valituksia kussakin tapauksessa?

Frits Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus

(30. kesäkuuta 2003)

Komissio ei ole pyrkinyt arvioimaan, millaisen osuuden arvopaperiesitteistä on hyväksynyt suoraan toimivaltainen viranomainen tai esimerkiksi pörssi tai valtuutuksen saanut välittäjä. Nykytilanteessa tämä kysymys ei ole useimmissa jäsenvaltioissa tähdellinen tai ajankohtainen. Komission tietojen mukaan asiasta on itse asiassa annettu vain yksi erityinen asetus Itävallassa (pörssi on valtuuttanut tilintarkastajat ja pankit vastaamaan esitteiden tarkastamisesta).

Komissio on kuitenkin tarkastellut huolellisesti, millaisten erilaisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä jäsenvaltioissa on tutkia esitteet ja hyväksyä ne. Pörssit vastaavat esitteiden tarkastamisesta Tanskassa, Saksassa, Kreikassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Itävallassa ja Ruotsissa. On kuitenkin pantava merkille, että näissä jäsenvaltioissa jokin muu toimivaltainen viranomainen, yleensä julkinen laitos, tarkastaa aikaisemmin noteeraamattomien arvopapereiden tarjousesitteet.

On tärkeää huomata, että Alankomaissa esitteiden tarkastaminen siirrettiin hiljattain Euronext NV:ltä uudelle rahoitusmarkkinaviranomaiselle ja että Irlanti suunnittelee samanlaista muutosta.

Komissio ei ole arvioinut epätäydellisyyttä tai epätarkkuutta koskevien valitusten määrää sen perusteella, millainen taho on vastannut esitteen tarkastamisesta. Ensinnäkään komissio ei voi mielestään tehdä mielenkiintoisia päätelmiä sen perusteella, kuinka paljon toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet valituksia esitteiden epätäydellisistä tai harhaanjohtavista tiedoista. Toiseksi komissio katsoo, ettei tarkastuksen laatu ole välttämättä yhteydessä siihen, kuka tarkastuksen tekee.