KIRJALLINEN KYSYMYS E-1371/03

esittäjä(t): Ursula Schleicher (PPE-DE) komissiolle

(15. huhtikuuta 2003)

Aihe: Eurooppalaisen sairausvakuutuskortin käyttöönotto 1. heinäkuuta 2004

Jäsenvaltioissa on saatu negatiivisia kokemuksia sairausvakuutuskorttien väärinkäytöstä. Näin ainakin Saksassa, jossa sairausvakuutuskassojen sirukorttien laittoman käytön on kerrottu aiheuttaneen noin miljardin euron vahingot (Bayernkurier, 13. maaliskuuta 2003).

Millä keinoin Euroopan komissio pyrkii varmistamaan, ettei eurooppalaista sairausvakuutuskorttia pystytä väärentämään, ja estämään kortin väärinkäytön muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa?

Anna Diamantopouloun komission puolesta antama vastaus

(3. kesäkuuta 2003)

Maaliskuun 20. päivänä 2003 Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati, että eurooppalainen sairausvakuutuskortti otetaan käyttöön ennen vuoden 2004 kesää. Aluksi tällä kortilla korvataan E 111 -lomake (todistus oikeudesta sairaanhoitopalveluihin oleskeltaessa toisessa jäsenvaltiossa matkailutarkoituksessa). Koska sairausvakuutuskortin käyttötilanteet vaihtelevat jäsenvaltioittain huomattavasti, eurooppalainen sairausvakuutuskortti laaditaan yhtenäisen mallin pohjalta sen muotoiseksi, että sairaanhoitopalvelujen saannin ja laitostenvälisten korvausmenettelyjen kannalta olennaiset tiedot voidaan lukea paljaalla silmällä.

Tämän standardoinnin pitäisi auttaa välttämään tämänhetkisten lomakkeiden käytön yhteydessä esiintyvät yleiset virheet ja tehostamaan kortin myöntävän jäsenvaltion samoin kuin tilapäisen oleskelujäsenvaltion viranomaisten toimia kortin laittoman, sääntöjenvastaisen tai petollisen käytön ehkäisemiseksi. Etenkin kortissa mainitun loogisen numeron avulla voidaan tarkastaa kortin sisältämien tietojen ja sairaanhoitopalvelut myöntävän toimivaltaisen laitoksen samaan numeroon liitettyjen tietojen yhdenmukaisuus. Ennen kaikkea näillä toimenpiteillä valmistellaan siirtymistä viimeiseen vaiheeseen, jossa käyttöön otetaan sähköinen eurooppalainen kortti, joka antaa lisätakeen petoksia vastaan. Petosten ja sääntöjenvastaisuuksien riskiä on näin määrä pienentää jäsenvaltioiden ja erityisesti toimivaltaisten laitosten välisellä tehokkaalla yhteistyöllä.