KIRJALLINEN KYSYMYS E-0312/03

esittäjä(t): Ioannis Marínos (PPE-DE) komissiolle

(10. helmikuuta 2003)

Aihe: Direktiivien täytäntöönpanon viivästyminen Kreikassa

Euroopan komission Internal Market Scoreboard -julkaisun mukaan (marraskuu 2002, nro 11) tietyt EU:n jäsenvaltiot ovat huomattavasti jäljessä EU:n sisämarkkinoita koskevien direktiivien sisällyttämisessä kansalliseen lainsäädäntöön, ja joissakin näistä valtioista direktiivien sisällyttämistahti on viime vuosina hidastunut entisestään.

Kyseisen julkaisun sivulla 1 mainitaan, että direktiivien täytäntöönpanovaje on EU:n tasolla laskenut vuonna 1992 todetusta 21,4 prosentista 2,1 prosenttiin vuoden 2002 marraskuussa, mutta kolmessa jäsenvaltiossa (Ranska, Portugali ja Kreikka) täytäntöönpanovaje on yli kaksinkertainen Eurooppa-neuvostossa vuoden 2003 keväälle asetettuun tavoitteeseen nähden, jonka mukaan vaje ei saa olla yli 1,5 prosenttia. Saman julkaisun taulukosta 4 käy ilmi, että Kreikan on siirrettävä yhteensä 86 direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä ensi kevääseen mennessä, jos se aikoo poistaa tämänhetkisen täytäntöönpanovajeen.

Mitä seurauksia niille valtioille koituu, jotka eivät kykene saavuttamaan asetettua 1,5 prosentin tavoitetta kevääseen 2003 mennessä? Mitä perusteluja täytäntöönpanossa jäljessä olevien jäsenvaltioiden hallitukset ovat esittäneet? Onko sisämarkkinoita koskevien direktiivien täytäntöönpanon viivästymisestä EU:n jäsenvaltioiden yrityksille aiheutuvia kustannuksia arvioitu? Onko mahdollisesti odotettavissa, että valtiot, jotka ovat jäljessä edellä mainittujen direktiivien täytäntöönpanossa, haastetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen vuonna 2003? Mitkä valtiot ja mitkä direktiivit tai alat ovat kyseessä?

Frits Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus

(17. maaliskuuta 2003)

Arvoisa parlamentin jäsen on oikeassa ilmaistessaan huolensa siitä, että jotkut jäsenvaltiot eivät pane sisämarkkinadirektiivejä täytäntöön ajallaan. Marraskuussa 2002 oli pettymys todeta, että vain viisi jäsenvaltiota (Tanska, Alankomaat, Ruotsi, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta) oli saavuttanut Eurooppa-neuvoston asettaman tavoitteen ja vähentänyt täytäntöönpanovajeensa enintään 1,5 prosenttiin. Kreikan, Ranskan ja Portugalin täytäntöönpanovaje oli Eurooppa-neuvoston asettamaan tavoitteeseen nähden vähintään kaksinkertainen. Sisämarkkinoiden tulostaulun avulla osoitetaan jatkossakin, miten jäsenvaltiot ovat suoriutuneet täytäntöönpanosta. Seuraava tulostaulu julkaistaan toukokuussa 2003.

Komissio aloittaa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen rikkomisesta johtuvan menettelyn aina, kun jäsenvaltio ei noudata kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen liittyvää määräaikaa. Jos tapausta ei pystytä ratkaisemaan, se viedään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen. Vaikka oikeustoimien uhka on aina olennaisen tärkeä vaatimustenmukaisuuden varmistuskeino, komissio pyrkii aiheuttamaan myös vertaispainetta, jotta jäsenvaltiot jouduttaisivat toimiaan. Sisämarkkinoiden tulostaulun yhteydessä noudatettu periaate, jonka mukaan täytäntöönpanotulokset julkistetaan ja saatetaan huonosti menestyvät jäsenvaltiot siten noloon asemaan, on auttanut parantamaan jäsenvaltioiden täytäntöönpanotuloksia: keskimääräinen täytäntöönpanovaje on kutistunut vuosikymmenessä 21,4 prosentista nykyiseen noin 2 prosenttiin. Komissio on alkanut myös järjestää jäsenvaltioiden kanssa nk. pakettikokouksia, joiden tarkoituksena on ehkäistä ongelmien syntyminen sekä keskustella tavoista, joilla täytäntöönpano voidaan toteuttaa laadukkaasti. Komissio uskoo vakaasti, että tällaiset kokoukset nopeuttavat saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja auttavat välttämään täytäntönpanovirheitä.

Täytäntöönpanon laiminlyömisen tai viivästymisen syyt eivät aina ole selviä, vaan ne vaihtelevat tapauskohtaisesti. Komission saamien tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että useimmissa tapauksissa viivästyminen johtuu riittämättömästä suunnittelusta ja koordinoinnin puutteesta kansallisten viranomaisten kesken. Viranomaiset aloittavat usein täytäntöönpanoprosessin liian myöhään. Kun viive on pitkä, syyt ovat usein syvemmällä, toisin sanoen viive saattaa olla oire vakavista poliittisista vaikeuksista tai jopa haluttomuudesta saattaa kyseinen säädös osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Komissiolla ei ole edellytyksiä arvioida täytäntöönpanon laiminlyönmisen aiheuttamia kustannuksia yrityksille muutoin kuin hajanaisen, yksityistapauksiin perustuvan näytön pohjalta. On kuitenkin selvää, että kyseiset kustannukset voivat ovat suuria. Parlamentilta saadun pyynnön seurauksena (Harbourin mietintö sisämarkkinoiden strategian katsauksesta vuodelle 2002, hyväksytty 13. helmikuuta 2003) komissio aikoo tarkastella kysymystä uudelleen. Olisi kuitenkin huomattava, että kunkin jäsenvaltion vajetta edustavat säädökset vaihtelevat jatkuvasti, kun myöhässä olevia direktiivejä pannaan täytäntöön ja uusien direktiivien täytäntöönpanon määräaikoja jää noudattamatta. Lisäksi täytäntöönpanon laiminlyöminen aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta, jonka vaikutusta yrityksiin ja kansalaisiin on aina vaikea arvioida. Kumpikin seikka vaikeuttaa merkittävästi täytäntöönpanon laiminlyönnin aiheuttamien kustannusten arviointimahdollisuuksia.