KIRJALLINEN KYSYMYS E-3819/02

esittäjä(t): Erik Meijer (GUE/NGL) komissiolle

(9. tammikuuta 2003)

Aihe: Vapaapäiviä koskevien tietojen tarkastamisesta ainoastaan omassa jäsenvaltiossa johtuvat ajo- ja lepoaikojen puutteellisuudet kansainvälisessä rahtiliikenteessä

1. Onko komissio tietoinen Alankomaiden oikeusministeriön tekemästä tutkimuksesta, joka koski kuljetusyritysten kuorma-autonkuljettajien ajo- ja lepoaikojen laajamittaisia ylityksiä, jotka ovat mahdollisia, koska eräät työnantajat antavat aina kuljettajilleen mukaan todistuksia, joista ilmenee, että he ovat olleet vapaalla edellisenä päivänä tai edellisinä päivinä, minkä vuoksi tarkastuksissa ei ole pakko näyttää ajopiirturin tallentamia tietoja kyseisiltä päiviltä?

2. Tietääkö komissio, että tähän vilppiin kannustaa se, että on kuljetusyritysten edun mukaista, jos he onnistuvat toimittamaan vihannesten, hedelmien ja kukkien kaltaisia pilaantuvia tavaroita nopeasti kaukana sijaitseviin määränpäihin mahdollisimman pienellä työntekijämäärällä, kun taas kuljettajat ansaitsevat istumalla joskus viikkokausia peräjälkeen 100120 tuntia viikossa ratin takana enemmän kuin jos he työskentelisivät vain sallitun viikkotuntimäärän verran?

3. Voiko komissio vahvistaa, että tällä hetkellä ei ole olemassa aukotonta järjestelmää, joka mahdollistaisi kansainvälisissä kuljetuksissa yhtä tehokkaat tarkastukset kuin kansallisissa tavarankuljetuksissa, koska sitä, onko ulkomaisen yrityksen työntekijä todellisuudessa ollut vapaalla tiettyinä päivinä, ei tarkasteta tai ei voida tarkastaa?

4. Onko komission tietoon tullut muiden jäsenvaltioiden kuljetusyritysten osalta samanlaisia seikkoja kuin ne, jotka nyt ovat nousseet julkisuuteen Alankomaissa?

5. Onko komissio kuullut samanlaisista tapauksista ehdokasvaltioiden kuljetusyrityksissä?

6. Mihin toimiin komissio voi ryhtyä edistääkseen ajoaikojen valvonnan aukottomaksi saamista, niin että valvonta koskee myös niiden yritysten kuljettajia, joiden kotipaikka on eri jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tarkastus suoritetaan, jotta määräysten noudattamatta jättäminen ei enää ole mahdollista ja jotta kansainvälinen tieliikenne ei enää aiheuta sitä erityistä vaaraa, joka johtuu kuljettajien hidastuneesta reaktiokyvystä tai jopa nukahtamisesta, koska he ovat uupuneita ajoaikojen väärentämisen vuoksi?

Lähde: alankomaalainen päivälehti de Volkskrant 12. joulukuuta 2002.

Loyola de Palacion komission puolesta antama vastaus

(13. helmikuuta 2003)

Komissio ei ollut tietoinen Alankomaiden oikeusministeriön tutkimuksesta, joka koskee autonkuljettajien ajo- ja lepoajoista annettujen yhteisön sääntöjen rikkomista. Mitä tulee vilpillisiin lupakirjoihin, komissio viittaa Theodorus Bouwmanille kysymykseen nro P-3827/02 annettuun vastaukseen(1).

Lisäksi komissio vahvistaa, että jäsenvaltiot voivat itse päättää täysin vapaasti, hyväksyvätkö jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaiset tällaiset todistukset, sillä asiasta ei ole olemassa yhteisön lainsäädäntöä. Jäsenvaltioilla ei myöskään nykyisin ole velvoitteita kerätä asiaa koskevia tilastoja tai ottaa kantaa siihen.

Komissio laatii asetuksen täytäntöönpanosta kahden vuolen välein kertomuksen(2), jossa käsitellään myös tietoja sääntöjen noudattamisesta, rikkomuksista, tarkastuksista ja seuraamuksista. Kertomus koskee vain jäsenvaltioita, ei ehdokasmaita. Tähän mennessä jäsenvaltiot eivät ole kertomukseen antamissaan lausunnoissa tuoneet ongelmana esiin vilpillisiä lupakirjoja.

Sähköisen ajopiirturin käyttöönotto vuonna 2004 ja tarkastusoperaatioiden tehostaminen merkitsevät valvonnan tehostamista, kuten edellä mainittuun kysymykseen annetussa vastauksessa jo todettiin.

(1) EUVL C 161 E, 10.7.2003, s. 150.

(2) KOM(2001) 767 lopullinen: Komission kertomus tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 täytäntöönpanosta vuosina 19971998.