KIRJALLINEN KYSYMYS E-2560/02

esittäjä(t): Erik Meijer (GUE/NGL) komissiolle

(13. syyskuuta 2002)

Aihe: Ihmiskehon saaman fluorin hampaistolle ja luustolle aiheuttamiin seurauksiin liittyvät eriävät huolet ja näkemykset

1. Onko komissio tietoinen alankomaalaisessa De Volkskrant -päivälehdessä 21. elokuuta 2002 ilmestyneestä artikkelista Fluori vanhentaa ennenaikaisesti intialaisia maanviljelijöitä, jossa kerrotaan, että Jharana Khurd -nimisen kylän ja muiden Intian osavaltion Rajastanin keskiosien kylien asukkaat, juotuaan luonnostaan fluoripitoista pohjavettä, vanhenevat jo nuorella iällä nopeasti, koska he sairastuvat fluoroosi-nimisen tautiin, joka johtaa luuston ja hampaiston hitaaseen rappeutumiseen, selkärangan vaurioihin ja polvien kääntymiseen sisäänpäin ja jonka eteneminen voidaan tosin pysäyttää C- ja E-vitamiinin, kalsiumin ja antioksidanttien avulla, mutta jonka aiheuttamia vammoja ei voida parantaa?

2. Muistaako komissio, että 1950- ja 1960-luvuilla useissa Euroopan maissa kannatettiin, Yhdysvaltojen mallia seuraten, terästeollisuuden, alumiiniteollisuuden ja atomiteollisuuden fluorijätteiden hyväksikäyttämistä keinona torjua lasten hampaiden reikiintymistä lisäämällä sitä juomaveteen ja että tämä suunnitelma herätti silloin paljon vastustusta, koska pelättiin fluorin rappeuttavan ja laajentavan luustoa, vahingoittavan hermojärjestelmää, tekevän lapsista ylivilkkaita ja mahdollisesti aiheuttavan syöpää, minkä vuoksi fluoria ei lopulta lisätty automaattisesti juomaveteen?

3. Mikä on komission kanta Belgian silloisen kansanterveys- ja ympäristöministerin heinäkuun loppupuolella 2002 julkituomaan suunnitelmaan torjua tai kieltää aktiivisesti fluorin käyttö hammastahnoissa ja purukumeissa sekä fluoripitoisten ravintolisien, fluoritablettien ja -tippojen nauttimisen? Onko kyseisen toimen toteuttaminen vastoin yhteisön lainsäädäntöä, ja jos se on sitä, miksi EU:n säännöt kieltävät sen?

4. Onko komissiolla käytettävissään vertailukelpoista aineistoa siitä, mitä vaikutuksia fluorilla on yhtäältä sellaisten EU:n alueiden, jossa fluoria on juomavedessä luonnostaan tai sitä on siihen lisätty, ja toisaalta sellaisten alueiden, joissa fluoria ei esiinny juomavedessä, kansalaisten terveyden kannalta? Voiko aineiston perusteella tehdä se yleisesti hyväksytty johtopäätös, että fluori on yleisesti ottaen terveydelle vahingollista, ja että ainoastaan pieni määrä fluoria voi olla hyväksi hampaistolle, jos sitä ei niellä?

5. Katsooko komissio nykyisten kokemusten perusteella, että tarvitaan tiukempia turvatoimia sellaisten tautiesiintymien varalta, jotka johtuvat fluorin esiintymisestä joko luonnostaan tai keinotekoisesti juomavedessä tai ravinnossa?

David Byrnen komission puolesta antamayhteinen vastauskirjallisiin kysymyksiin E-2560/02 ja E-2639/02

(30. lokakuuta 2002)

Komissio sai 2. elokuuta 2000 Belgian luonnoksen kuninkaan asetukseksi ravintoaineiden ja sellaisten elintarvikkeiden, joihin on lisätty ravintoaineita, kaupasta 3. maaliskuuta 1992 annetun kuninkaan asetuksen muuttamisesta. Kyseinen luonnos liittyy teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 98/34/EY(1). Luonnoksen erityisenä tavoitteena oli poistaa kromi ja fluori hyväksyttyjen ravintoaineiden luettelosta. Ilmoituksen saatuaan komissio huomautti, että kun on kyse kromin ja fluorin käytöstä ravintoainelisinä, luonnoksessa käsitelty aihe kuuluu ravintolisiä koskevan direktiiviehdotuksen(2) soveltamisalaan. Kyseinen direktiiviehdotus jätettiin parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi 8. toukokuuta 2000. Direktiivin 98/34/EY 9 artiklan 3 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti Belgian viranomaisia vaadittiin lykkäämään luonnoksen hyväksymistä kahdellatoista kuukaudella siitä päivämäärästä, jolloin komissio sai ilmoituksen. Tuolloin Belgian viranomaiset noudattivat velvollisuuttaan lykätä ehdotuksen hyväksymistä, ja ne hyväksyivät sen tämän vuoden heinäkuussa.

Komissio ei aio ehdottaa fluoridin kieltämistä ravintolisissä. On tärkeää huomata, että ravintolisiä koskeva unionin lainsäädäntö eli ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettu parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/46/EY(3) annettiin 10. kesäkuuta 2002. Direktiivin teksti perustui yhteiseen kantaan (EY) N:o 18/2002(4), joka viimeisteltiin ja hyväksyttiin joulukuussa 2001 Belgian puheenjohtajakaudella. Direktiivi tuli voimaan 12. heinäkuuta 2002, ja jäsenvaltioiden on saatettava voimaan direktiivin noudattamiseen tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 31. heinäkuuta 2003 mennessä. On myös huomautettava, että fluoridi on yksi niistä direktiivin liitteessä I luetelluista vitamiineista ja kivennäisaineista, joita voidaan käyttää ravintolisien valmistuksessa määrätyin edellytyksin.

Komissio on tietoinen eräistä huolenaiheista, jotka koskevat fluoridin saantia suurina määrinä. Elintarvikealan tiedekomitea huomautti vuonna 1992 laaditussa ravintoaineiden ja energian saantia Euroopan yhteisössä koskevassa lausunnossaan(5), että fluoridi edistää hampaiden terveyttä, vaikka jatkuva altistuminen 1025 mg:n päivittäisannokselle voi vaikuttaa lihaksiin ja luustoon ja että tämä saattaa ilmetä terveyttä heikentävinä tuki- ja liikuntaelimistön epämuodostumina. Elintarvikealan tiedekomitea tekee parhaillaan riskinarviointia kaikkien ravintolisistä annetussa direktiivissä lueteltujen ravintoaineiden, kuten fluoridin, siedettävän saannin ylärajasta. Vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäisrajat ravintolisissä vahvistetaan siis unionin tasolla tieteellisen riskinarvioinnin ja muista ravintolähteistä lasketun saannin perusteella, ja tässä yhteydessä väestön vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin vertailuarvot otetaan asianmukaisesti huomioon.

Yhteisön juomaveden laatua säännellään juomaveden laadusta 15 päivänä heinäkuuta 1980 annetulla neuvoston direktiivillä 80/778/ETY(6), joka korvataan 25. joulukuuta 2003 mennessä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3 päivänä marraskuuta 1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/83/EY(7). Molemmissa direktiiveissä asetetaan raja fluoridin suurimmalle sallitulle pitoisuudelle juomavedessä riippumatta siitä, esiintyykö fluoria vedessä luonnostaan vai onko se lisätty keinotekoisesti. Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta annetussa direktiivissä raja on 1,5 mg litraa kohden. Juomaveden laatua koskevissa Maailman terveysjärjestön (WHO) suuntaviivoissa(8) esitetyn näkemyksen mukaan kyseinen määrä tasapainottaa hyvin fluoridin myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia. Tällä hetkellä komissio ei harkitse lainsäädännön tarkistamista.

Komissio ei voi antaa pyydettyjä tietoja fluoridin vaikutuksesta hampaiden terveyteen tai sen muista vaikutuksista unionin väestön terveyteen, sillä se ei ole vastuussa kyseisen tiedon keräämisestä. On kuitenkin odotettavissa, että uuden vuosiksi 20032008 laaditun terveysohjelman myötä kehitetään järjestelmä, jonka avulla jäsenvaltiot voivat kerätä vertailukelpoista tietoa ruokavaliossa olevien yksittäisten aineiden vaikutuksista terveyteen.

(1) EYVL L 204, 21.7.1998.

(2) EYVL C 311 E, 31.10.2000.

(3) EYVL L 183, 12.7.2002.

(4) EYVL C 90 E, 16.4.2002.

(5) Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 31. sarja. Nutrient and energy intakes for the European Community (11. joulukuuta 1992 annettu lausunto). Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, Luxemburg 1993.

(6) EYVL L 229, 30.8.1980.

(7) EYVL L 330, 5.12.1998.

(8) Maailman terveysjärjestö. Guidelines for drinking water quality. Toinen painos, osa 2. Geneve 1996.