KIRJALLINEN KYSYMYS E-2444/02

esittäjä(t): Christel Fiebiger (GUE/NGL) komissiolle

(28. elokuuta 2002)

Aihe: Komission jäsen Fischlerin lausunto suurille maatiloille maksettavista suorista maksuista

Komission 23. heinäkuuta 2002 julkaisemaan lehdistötiedotteeseen IP/02/1125 Franz Fischler Berliinissä: Maatalouspolitiikka ei voi jättää ottamatta huomioon yhteiskunnan odotuksia sisältyy muun muassa seuraava lausunto:

Suorien maksujen ehdotetun ylärajan johdosta Fischler kysyi: Onko oikeudenmukaista, että 80 prosenttia rahoista menee 20 prosentille suurista yrityksistä?

Julkisuudessa on tämän lausunnon perusteella syntynyt asianomaisista tiedotusvälineiden kertomuksista todennettavissa oleva vaikutelma, että 20 prosentilla suuria yrityksiä tarkoitetaan maatalousyrityksiä, joiden viljelyala on 1 000 hehtaaria tai enemmän (samalla kun ehdotettu maksujen yläraja koskisi suurta osaa näistä yrityksistä) ja että nämä yritykset saisivat 80 prosenttia suorista maksuista. Nämä tiedot ovat kuitenkin ilmeisesti vääriä.

Viljelijöiden kokoontumisissa, joissa kävin, tämänkaltaista ylärajaehdotuksen perustelua (sisällön arvioinnista riippumatta) pidettiin poliittisesti epärehellisenä. Sen vuoksi olisi paikallaan, että tämä myös minun mielestäni väärin muotoiltu lausunto joko todennettaisiin tai korjattaisiin.

Siksi esitän komissiolle seuraavat kysymykset:

1. Mitä konkreettisia tilastoja on olemassa siitä, että 80 prosenttia rahoista menee 20 prosentille suurista yrityksistä (EU:ssa kokonaisuudessaan ja jäsenvaltioittain)?

2. Minkä konkreettisten liiketaloudellisten tai tilastollisten kriteerien perusteella komissio määrittelee suuret yritykset ja mitkä ovat ryhmän 20 prosenttia suurista yrityksistä tunnusmerkit?

3. Kuinka suuri a) suurten yritysten ja b) 20 prosentin suurista yrityksistä osuus on kaikista maatalousyrityksistä, maatalouteen käytettävästä kokonaispinta-alasta ja suorien maksujen kokonaismäärästä (EU:ssa ja jäsenvaltioittain)?

Franz Fischlerin komission puolesta antama vastaus

(25. syyskuuta 2002)

Lausunto, jonka mukaan noin 80 prosenttia suorista maksuista suunnataan 20 prosentille tiloista, perustuu maatalouden kirjanpidon tietoverkosta (FADN) saatuihin arvioihin.

FADN on vuosittaisessa tarkastuksessa edustavasta otoksesta maatiloja kerätty yhtenäistetty mikrotaloudellinen tietolähde. Tarkastus ei kata kaikkia unionin maatiloja, vaan ainoastaan ne, joita niiden koon vuoksi voidaan pitää kaupallisina yrityksinä kyseisessä jäsenvaltiossa. Tilastollisten epävarmuustekijöiden vuoksi tällaisia arvioita olisi pidettävä ainoastaan suuntaa antavina siltä osin, kun on kyse maksujen jakautumisesta koko yhteisön alueella.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen mainitsee, olisi väärin olettaa, että tilat, joiden viljelyala on vähintään 1 000 hehtaaria, saisivat 80 prosenttia suorista maksuista. Tilat, jotka ssaavat suurimman osan kyseisistä maksuista, ovat kuitenkin yleensä myös tiloja, joiden viljelyala on huomattava. Tämä pätee erityisesti peltokasvi- ja naudanliha-alalla. Komissiolla ei ole erityisiä perusteita suurtilojen määrittelemiseksi.

Yksittäisen tilan saamien maksujen todellinen taso riippuu siitä, missä määrin suorat maksut hyväksytään sosiaalisesti. Nykyisessä järjestelmässä yksittäiset maanomistajat tai tilat voivat saada huomattavia määriä julkista tukea. Enimmäismääriä ei ole suunnattu laajamittaista maataloutta vastaan, vaan niiden avulla pyritään asettamaan tietyt rajat yksittäiselle tilalle myönnettävälle julkiselle tuelle. Lisäksi komission käsityksen mukaan enimmäismääriä korkeampien maksujen käyttö mahdollistaisi maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhteydessä julkisten varojen tehokkaamman hyödyntämisen kyseisillä alueilla.

Tarkempia tietoja maksujen jakautumisesta on saatavissa komission maksutietokannoista. Yksityiskohtaisempia tietoja voidaan lähiaikoina toimittaa parlamentille luottamuksellisuusvaatimusten ja teknisten edellytysten sallimissa rajoissa.