KIRJALLINEN KYSYMYS E-2394/02

esittäjä(t): Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE) komissiolle

(2. elokuuta 2002)

Aihe: MPA-hormoniskandaali

1. Irlantilainen Wyeth Pharmaceuticals hävittää hormonijätteitään luovuttamalla ne Cara Environmental Technology -yrityksen käsiteltäväksi. Salliiko jätelainsäädäntö sen, että lääkeyhtiö luovuttaa hormonijätteitä hävitettäväksi tarkistamatta, mitä niille tehdään? Onko jätelainsäädännössä säädetty riittävän selvästi, mitä sääntöjä yrityksen on noudatettava käsitellessään näitä jätteitä ja viedessään niitä tämän jälkeen ulkomaille? Ovatko Irlannin viranomaiset valvoneet riittävästi, mitä näille jätteille tapahtuu, ja ovatko kaikki vientiluvat asianmukaiset?

2. Ovatko Belgian valtiovalta ja viranomaiset valvoneet MPA-hormonia käsitellyttä belgialaista Bioland-yritystä riittävästi, kun otetaan huomioon myös se seikka, että kyseinen yritys on jo useita kertoja joutunut huonoon valoon suhtauduttuaan sääntöihin vähintäänkin välinpitämättömästi?

3. Kuinka on valvottu niitä alankomaalaisia yrityksiä, jotka ovat käsitelleet näitä jätteitä karjanrehuketjussa?

4. Onko mahdollista esittää jäsenvaltioittain eroteltu katsaus niihin taloudellisiin vahinkoihin, joita sikataloudelle aiheutuu vientirajoituksista, lukuisten tilojen sulkemisesta muutamiksi viikoiksi ja kotieläinten mahdollisesta hedelmättömyydestä?

5. Missä määrin yhteisön tuotevastuulainsäädäntö tarjoaa ratkaisuja karjankasvattajien kärsimiin vahinkoihin?

David Byrnen komission puolesta antamatäydentävä vastaus

(21. lokakuuta 2002)

1. Jätteitä koskevassa yhteisön lainsäädännössä, erityisesti jätteistä 15. heinäkuuta 1975 annetun direktiivin 75/442/ETY(1) 4 ja 8 artiklassa, säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteitä hyödynnetään ja niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisen tai eläinten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jätteitä käsittelevät ainoastaan sellaiset yritykset, joilla on asiaa koskeva lupa. Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1. helmikuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 259/93(2) säädetään velvoitteista, jotka kaikkien jätteiden siirtoihin osallistuvien tahojen on täytettävä. Siinä säädetään yksiselitteisesti, että lääkeaineiden tuotannossa ja seostuksessa muodostuvien jätteiden (koodi AD 010)(3) joista arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemassa tapauksessa on kyse siirtoihin sovelletaan valvontamenettelyä, jonka mukaisesti siirroista on ilmoitettava kirjallisesti etukäteen ja niille on saatava ennakkolupa. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kaikki asianosaiset noudattavat näitä säännöksiä.

Komissio toimitti Belgian ja Irlannin toimivaltaisille viranomaisille kirjeen saadakseen lisätietoa yhteisön jätelainsäädännön täytäntöönpanosta tässä nimenomaisessa tapauksessa.

2. Komission saamien tietojen mukaan Bioland-yrityksellä ei ole koskaan ollut lupaa käsitellä lääkeaineiden tuotannossa ja seostuksessa muodostuvia jätteitä. Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93 mukaan nämä jätteet (koodi AD 010) luokitellaan keltaiseksi jätteeksi. Siten kyseisten jätteiden siirtoihin sovelletaan valvontamenettelyä, joka kattaa etukäteen annetun kirjallisen ilmoituksen ja ennakkoluvan.

Belgian ja Irlannin toimivaltaisten viranomaisten tekemistä tutkimuksista saatujen alustavien tulosten mukaan MPA-hormonia sisältänyt jäte oli virheellisesti luokiteltu vihreäksi jätteeksi (jota valvontamenettely ei koske). Siksi Belgian toimivaltaiset paikallisviranomaiset eivät olleet saaneet minkäänlaista ilmoitusta siirrosta eivätkä siten olleet tietoisia siitä.

Lisäksi komissio on saanut tietoonsa, että Biolandilla ei ollut lupaa toimittaa tuotteitaan suoraan elintarviketeollisuudelle. Tästä syystä Bioland ei ollut toimivaltaisen valvontaviraston tiedossa. Rehuteollisuudelle tehtävien toimitusten osalta tällaista lupaa ei vaadita.

3. Lakisääteinen kaupan alan organisaatio Productschap Diervoeder (PDV) valvoo alankomaalaisten rehuntuottajien ja rehukauppiaiden toimintaa. Alankomaiden hallitus on antanut PDV:lle tehtäväksi vastata yhteisön rehunvalvontalainsäädännön täytäntöönpanosta Alankomaissa. PDV:n tarkastusyksikkö Keuringsdienst Diervoedersector (KDD) on asiaa koskevan standardin EN 45004 mukaisesti hyväksytty elin.

Muita tarkastuksia tekevät Rijksdienst voor de Keuring van Vee en Vlees (RVV) ja Algemene Inspectie Dienst (AID).

Lisäksi Alankomaiden rehuala on laatinut oman laadunvarmistusohjelman: se noudattaa toiminnassaan hyviä tuotantotapoja (Good Manufacturing Practice, GMP). Tähän ohjelmaan osallistuvat yritykset sitoutuvat lukuisiin velvoitteisiin, jotka eivät ole lakisääteisiä. Yritykset muun muassa hankkivat raaka-aineensa yksinomaan GMP-järjestelmän (tai vastaavan järjestelmän) hyväksymiltä toimittajilta.

Valitettavasti kaksi GMP-sertifioitua yritystä hankki raaka-ainetta Biolandilta, jota ei koskaan hyväksytty GMP-järjestelmään. Kummallakaan näistä yrityksistä ei enää ole GMP-asemaa.

4. Tämä ikävä tapaus on vaikuttanut jäsenvaltioista kaikkein voimakkaimmin Alankomaihin. Maan viranomaisten arvioiden mukaan tappiota on aiheutunut alkutuotannolle (maanviljelijöille) 43 miljoonaa euroa eläinten hävittämisen ja tulonmenetysten takia, rehualalle 33 miljoonaa euroa rehujen hävittämisen ja myynnistä poistamisen takia, teurastamoille 2550 miljoonaa euroa tuotannon väliaikaisen laskun ja vientirajoitusten takia sekä Alankomaiden hallitukselle 6 miljoonaa euroa pääosin testaus- ja valvontatoimien tehostamisen takia. Tappioiden yhteisarvo on 107132 miljoonaa euroa.

5. Tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25. heinäkuuta 1985 annetussa neuvoston direktiivissä 85/374/ETY(4) säädetään yhteisestä korvausjärjestelmästä, jolla kuluttajille korvataan puutteellisten tuotteiden aiheuttamat aineelliset vahingot.

Tämä yhteisön järjestelmä ei kuitenkaan kata puutteellisia eli saastuneita rehuja käyttäneiden maanviljelijöiden kärsimiä vahinkoja ja tappioita, koska vahingot perustuvat taloudelliseen toimintaan eivätkä koske yksityiseen kulutukseen tarkoitettuja tai siinä käytettäviä tuotteita.

(1) EYVL L 194, 25.7.1975.

(2) EYVL L 30, 6.2.1993.

(3) Jätteet, jotka saattavat sisältää epäorgaanisia tai orgaanisia ainesosia.

(4) EYVL L 210, 7.8.1985.