KIRJALLINEN KYSYMYS P-1353/02

esittäjä(t): Freddy Blak (GUE/NGL) komissiolle

(6. toukokuuta 2002)

Aihe: EU:n ja Yhdysvaltojen välisen jatkokoulutussopimuksen kustannustehokkuus

EU ja Yhdysvallat tekivät 20 vuotta sitten jatkokoulutussopimuksen, jonka perusteella EU:n virkamiehiä voidaan lähettää pitkäaikaisiin tehtäviin amerikkalaisiin akateemisiin instituutteihin, mutta komissio maksaa heille edelleen palkkaa. Vuoden 1999 vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassa (A5-0113/2001) parlamentti pyysi komissiota arvioimaan ohjelman kustannustehokkuuden, koska epäiltiin vakavasti, että tämä ohjelma ei tuota paljon lisäarvoa.

Voisiko komissio esittää pyydetyn arvion?

European Voice -lehden (18.24. huhtikuuta 2002) mukaan Pascal Lamyn kabinetin yksi jäsen on valittu vuoden pituiseen tehtävään Los Angelesissa sijaitsevaan Etelä-Kalifornian yliopistoon. Voisiko komissio ilmoittaa, kuinka paljon lisäarvoa tämä tehtävä tuottaa ja mitkä olivat valintakriteerit?

Neil Kinnockin komission puolesta antama vastaus

(11. kesäkuuta 2002)

Parlamentti pyysi komissiolta vuoden 1999 vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassa (A5-0113/2001) Yhdysvaltojen apurahaohjelman kustannustehokkuutta koskevan kertomuksen. Tämä kertomus sisältyy komission vastuuvapautta 1999 koskevasta Euroopan parlamentin päätöslauselmasta laadittuun seurantakertomukseen, joka lähetettiin parlamentille 30. lokakuuta 2001. Asian helpottamiseksi komissio lähettää sen uudelleen suoraan arvoisalle parlamentin jäsenelle ja parlamentin pääsihteeristölle.

Arvoisan parlamentin jäsenen toisesta kysymyksestä komissio toteaa, että Center for International Studies of the School of International Relations, joka on University of Southern Californian alainen laitos, antaa apurahansaajalle mahdollisuuden osallistua seminaareihin, tehdä tutkimustyötä sekä laatia ja esitellä oman analyysinsa. Tämänhetkisistä keskuksessa tutkittavista asioista tärkeimpiä ovat globaali ja alueellinen hallintotapa, taloudellinen turvallisuus ja kehitys, demokratisoitumiskehitys ja taloudelliset siirtymävaiheet, konfliktien ratkaiseminen, etnistä taustaa, identiteettiä ja suhteellista kansainvälistä muuttoliikettä koskevat kysymykset, kansainväliset kaupankäynti- ja neuvottelustrategiat.

Nämä asiat ovat kiinnostavia myös unionin tulevan kehityksen kannalta. Apurahansaajalla on mahdollisuus laajentaa tietämystään näillä osa-alueilla ja keskustella näistä asioista eri puolilta maailmaa peräisin olevien kokeneiden tutkijoiden kanssa, jolloin apurahansaaja voi samalla puolustaa unionin kantaa näissä asioissa.

Se, että apurahansaaja on toiminut läheisessä yhteistyössä kauppapolitiikasta vastaavan komission jäsenen kanssa ei kuitenkaan komission jäsenen kabinetissa ja että hänellä on vankka koulutus kansainvälisten suhteiden alalta, selvästikin lisää muutenkin ilmeistä lisäarvon todennäköisyyttä komission kansainvälisyyteen ja kauppaan liittyvien tehtävien kannalta.

Apurahansaajaa valittaessa tärkeimpiä kriteereitä ovat ehdokkaan yleinen kyvykkyys, jolloin huomioon otetaan hänen älykkyytensä, analyyttisyytensä, aloitekykynsä, kykynsä ilmaista itseään kirjallisesti ja suullisesti ja yleinen unionin politiikkojen tuntemus.

Hakijoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

- vähintään viiden vuoden kokemus vakituisena virkamiehenä jossakin EU:n toimielimessä,

- erinomainen englannin kielen taito (sekä kirjallinen että suullinen),

- erinomainen aloite- ja organisointikyky,

- erittäin hyvät tiedot unionin politiikoista sekä Yhdysvaltojen ja EU:n välisistä suhteista ja erityisesti niiden välisestä kaupasta,

- kyky osallistua unionia koskevaan opetukseen ja unionista käytävään keskusteluun kulloistenkin korkeakoulujen toivomilla osa-alueilla,

- erinomaiset viestintätaidot ja PR-henkinen esiintymistapa,

- erinomaiset tiedot unionin politiikasta jollakin erityisalueella, josta apurahansaaja tekee tutkimuksen, ja

- kyky tehdä tutkimustyötä.

Lisäksi erittäin merkittävänä pidetään myös erinomaista uran keskivaiheen kokemusta ja tuloksellisuutta, jonka perusteella hakijan voidaan olettaa saavan tulevaisuudessa aikaan vieläkin parempia tuloksia EU:n toimielimissä.

Tämänkaltaisia järjestelmiä tietenkin käytetään aivan yleisesti monien demokraattisten maiden julkishallinnoissa.