KIRJALLINEN KYSYMYS E-1281/02

esittäjä(t): Armin Laschet (PPE-DE) komissiolle

(8. toukokuuta 2002)

Aihe: Belgiassa 31. joulukuuta 1953 annetun ajoneuvojen rekisteröintiä koskevan kuninkaallisen asetuksen yhteensopivuus EU-säädösten kanssa

Belgian valtion 31. joulukuuta 1953 antamalla kuninkaallisella asetuksella säädellään ulkomaisten ajoneuvojen rekisteröintiä Belgiassa. Ulkomainen ajoneuvo rekisteröidään Belgiassa, kun sen haltija asuu Belgiassa. Belgian lainsäädäntö tunnustaa tässä yhteydessä vain pääasiallisen asuinpaikan.

Tämä aiheuttaa ongelmia Saksan ja Ranskan raja-alueilla. Yrittäjät, joilla on yritys Saksassa, mutta jotka asuvat Belgiassa, eivät 1. lokakuuta 2001 lähtien saa enää käyttää yrityksen omistamia ajoneuvoja matkoilla työpaikalta asuinpaikalle, jos ajoneuvo on rekisteröity Saksassa. Jos he haluavat käyttää yrityksen ajoneuvoa myös Belgiassa, heidän on rekisteröitävä se siellä ja asennettava siihen belgialaiset rekisterikilvet. Nämä säännöt koskevat itsenäisiä yrittäjiä ja ns. rajavastuuyhtiöiden (GmbH) johtajia. Säännöt eivät koske työntekijöitä, jotka ovat saksalaisen yrityksen palveluksessa ja jotka käyttävät yrityksen omistamaa ajoneuvoa ammatillisiin tarkoituksiin ja matkoilla asuinpaikasta työpaikalle.

Ajoneuvon omistajan on Belgiassa ajoneuvoa rekisteröidessään maksettava rekisteröintimaksuja. Erityisesti pienyrittäjille, joilla on useita yrityksen omistuksessa olevia ajoneuvoja, tämä merkitsee huomattavia lisäkustannuksia.

Minkälaisia sääntöjä sovelletaan leasingautoihin? Saksalaiset pankit myöntävät lainoja ajoneuvojen hankintaa varten, ja ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjat toimivat tällöin vakuutena. Saksalainen yrittäjä ei voi enää käyttää ajoneuvon rekisteröintiasiakirjaa vakuutena rekisteröityään yrityksen omistaman ajoneuvon Belgiassa. Onko kokemuksia mahdollisuudesta tehdä verovähennyksiä ja soveltaa rekisteröintiveroa, kun on kyse leasingautoista?

Mitä muita seurauksia yrityksen ajoneuvojen uudelleenrekisteröinnistä on yrittäjille? Hyväksyvätkö Saksan veroviranomaiset uudelleenrekisteröinnin jälkeen vaatimukset aiheutuneiden kustannusten (esim. Belgiassa maksettujen ajoneuvoverojen) hyvittämisestä?

Monet yrittäjät pitävät kuninkaallisen asetuksen määräyksiä suunnattomana taloudellisena rasituksena ja vapaan liikkuvuuden esteenä. Onko komissio asiasta samaa mieltä?

Olisiko jäsenvaltioiden kansallisia määräyksiä komission mielestä mukautettava EU:n säädöksiin, jotta voitaisiin poistaa raja-alueilla toimiville yrittäjille aiheutuvat kilpailuhaitat?

Frederik Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus

(19. kesäkuuta 2002)

Arvoisan parlamentin jäsenen kysymys koskee ajoneuvojen rekisteröintiin liittyvää vaatimusta asua Belgiassa tai olla sinne sijoittautunut. Tätä tärkeää kysymystä on tarkasteltava EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan mukaisen palveluiden tarjoamisen vapauden kannalta.

Joulukuun 31. päivänä 1953 annettua kuninkaallista asetusta, johon arvoisa parlamentin jäsen viittaa, on muutettu olennaisesti 20. heinäkuuta 2001 ajoneuvojen rekisteröinnistä annetulla kuninkaallisella asetuksella.

Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Cura Anlagen (asia C-451/99) antaman tuomion mukaan perustamissopimuksen 49 artikla on esteenä lainsäädännölle, jonka mukaan henkilöllä, jonka nimiin ajoneuvo rekisteröidään, on oltava kotipaikka tai toimipaikka siinä jäsenvaltiossa, jossa ajoneuvoa on tarkoitus käyttää; tämä ehto on kyseisten määräysten vastainen, koska sen seurauksena leasingyrityksellä on joko oltava päätoimipaikkansa tässä jäsenvaltiossa tai sen on suostuttava siihen, että ajoneuvo rekisteröidään vuokralleottajan nimiin ja että sen tähän ajoneuvoon liittyviä oikeuksia rajoitetaan tällä tavalla.

Nämä tekijät huomioon ottaen komissio tarkastelee Belgian lainsäädäntöä edellä mainitun tuomion perusteella ja valvoo, että ajoneuvojen rekisteröinti on kyseisen oikeuskäytännön mukaista.