KIRJALLINEN KYSYMYS E-0340/02

esittäjä(t): Christopher Heaton-Harris (PPE-DE) komissiolle

(12. helmikuuta 2002)

Aihe: Rikkomuksista ilmoittaminen

Rikkomuksista ilmoittamisen väitetään säästävän yrityksiltä (ja valtioilta) huomattavia summia rahaa petosten ja väärinkäytösten loppumisen seurauksena. Tietojeni mukaan USA:ssa suunnitellaan lainsäädäntöä, joka suojaisi rikkomuksista ilmoittavia henkilöitä kielteisiltä seurauksilta.

Voisiko komissio kertoa hieman asian nykytilasta ja siitä, miten rikkomuksista ilmoittamista aiotaan käsitellä?

Katsooko komissio, että nykyinen järjestelmä tarjoaa riittävän suojan sekä rikkomuksista ilmoittaville että petollisesta toiminnasta syytteeseen joutuneille henkilöille?

Neil Kinnockin komission puolesta antama vastaus

(24. huhtikuuta 2002)

Vuonna 1999 komissio otti käyttöön järjestelmän, jossa EU:n toimielinten virkamiehille määrättiin velvollisuus ilmoittaa rikkomuksia koskevista epäilyistä ja määriteltiin keinot tämän velvollisuuden täyttämiseksi(1). Järjestelmän käyttöönoton ensisijaisina vaikuttimina olivat juuri ne järkevät näkökohdat, joihin arvoisa parlamentin jäsen kysymyksessään kiinnittää huomiota. Järjestelmän avulla muun muassa suojellaan ilmiantamisen haitallisilta seurauksilta virkamiehiä, jotka täyttävät velvollisuutensa ilmoittamalla vakavia rikkomuksia koskevista epäilyistä vilpittömässä mielessä.

Lisäksi komissio teki 4. huhtikuuta 2002 tästä asiasta erillisen päätöksen osana komission hallinnonuudistusstrategiaa(2). Kyseisessä päätöksessä viimeistellään voimassa oleva oikeudellinen kehys antamalla mahdollisuus tietyin edellytyksin ilmoittaa vakaviin rikkomuksiin viittaavista seikoista komission ulkopuolella. Virkamiehiä, jotka täyttävät asetetut edellytykset, suojellaan haitallisilta seurauksilta. Arvoisalle parlamentin jäsenelle ja parlamentin pääsihteeristölle lähetetään tämän päätöksen jäljennös tiedoksi. Päätöstä sovelletaan, kunnes henkilöstösääntöjen muutokset, jotka ovat tarpeen järjestelmän ulottamiseksi kaikkien EU:n toimielinten virkamiehiin, on hyväksytty. Lisäksi komissio haluaa kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomion asiaa koskevaan neuvotteluasiakirjaan. Myös tämän asiakirjan jäljennös lähetetään arvoisalle parlamentin jäsenelle ja parlamentin pääsihteeristölle.

Noudattaen parhaaksi todettua käytäntöä komissio katsoo, että sen 4. huhtikuuta 2002 tekemässä päätöksessä määrätyssä järjestelmässä on asianmukaisella tavalla tasapainotettu ilmiantajan oikeussuoja ja vilpillisestä toiminnasta epäiltyjen henkilöiden oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes heidän syyllisyytensä on asianmukaisin keinoin näytetty toteen. Lisäksi, myöskin noudattaen parhaaksi todettua käytäntöä, virkamiesten ei odoteta esittävän todisteita tapahtuneesta rikkomuksesta eivätkä he myöskään menetä oikeussuojaansa pelkästään sen vuoksi, että heidän epäilynsä osoittautuu aiheettomaksi, mikäli heidän ei olisi voitu olettaa oivaltavan tätä.

Komissio korostaa, että vakavista rikkomuksista tiedottamista koskevat säännöt eivät korvaa valitusmenettelyjä, joissa voivat olla kysymyksessä henkilöstön omat edut. Jos siis osoitetaan, että virkamies ei ole toiminut järkevästi ja rehellisesti tehdessään ilmoituksen Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF), kyseistä virkamiestä vastaan voidaan aloittaa kurinpitomenettely. Lisäksi henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaan niillä, joita on aiheettomasti syytetty rikkomuksesta, on oikeus pyytää komissiolta apua oikeudellisissa toimenpiteissä sellaisia henkilöitä vastaan, jotka levittävät heitä koskevia perättömiä väitteitä.

(1) Petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä 2. kesäkuuta 1999 tehty komission päätös 1999/396/EY, EHTY, EYVL L 149, 16.6.1999.

(2) Vakavista rikkomuksista tiedottamisesta 4. huhtikuuta 2002 tehty komission päätös.