KIRJALLINEN KYSYMYS E-0294/02

esittäjä(t): Marie Isler Béguin (Verts/ALE) ja Lucio Manisco (GUE/NGL) komissiolle

(11. helmikuuta 2002)

Aihe: Keski- ja Itä-Euroopan maiden osallistuminen yhteisön koulutusohjelmiin

Yhä useammat nuoret Euroopan unionin alueella ovat kiinnostuneita ja haluavat osallistua Euroopan unionin koulutusohjelmiin, kuten Sokrates-, Nuoriso- ja Leonardo da Vinci -ohjelmiin. Nämä kulttuurivaihtoa ja yhteisen koulutusalueen luomista edistävät ohjelmat ovat pohjana yhteisen eurooppalaisen tietoisuuden ja identiteetin, samoin kuin keskinäisen ymmärtämyksen ja yhteisten käytäntöjen, kehitykselle.

Euroopan unionin laajentumissuunnitelmien myötä nämä kolme koulutusohjelmaa on ulotettu koskemaan myös Keski- ja Itä-Euroopan (KIE) jäsenehdokasmaita, Eftaan ja Etaan kuuluvia maita sekä Turkkia.

Suunniteltu laajentuminen, joka on jo käynnissä, määrittelee Euroopan unionille uuden itärajan uusina naapureinaan Ukrainan, Valko-Venäjän ja Moldovan tasavallat, jotka eivät ole vielä virallisia jäsenehdokasmaita, mutta jotka ovat kiistatta identiteetiltään ja alueeltaan eurooppalaisia ja jotka haluavat lähestyä Euroopan unionia, nykyään Ukrainan ja aikaisemmin Valko-Venäjän ja Moldovan hallitusten ja johtajien johdolla.

Eikö Euroopan unionin tuleva laajentuminen ja lähentyminen naapureina olevien kolmansien maiden kanssa johda välttämättä ja strategisesti Sokrates-, Nuoriso- ja Leonardo da Vinci -ohjelmien (täysimittaisesti kaikilla eri tasoilla) samoin kuin Kulttuuri 2000 -ohjelman ja Jean Monnet -oppituolien verkoston laajentamiseen Ukrainan, Valko-Venäjän ja Moldovan kansalaisiin, jotka tähän asti ovat hyötyneet vain hyvin rajoitetusta Tempus-ohjelmasta?

Eikö komissio katso, että eurooppalaisen koulutusalueen laajentaminen tällä tavoin vahvistaisi eurooppalaista yhdentymis- ja yhdenmukaistamiskehitystä ja auttaisi lisäämään tietoisuutta näiden kolmen Itä-Euroopan tasavallan nuorten, seuraavan sukupolven yhteiskunnan edustajien ja tulevien johtajien, keskuudessa?

Onko komissio valmis varaamaan erityisen osan talousarviosta kullekin näistä ohjelmista edellä mainittuja kolmea tasavaltaa varten, jotta näiden maiden väestöjen sekä jäsen- ja kumppanivaltioiden väestöjen taloudelliset erot voidaan ottaa huomioon ja korvata, erityisesti kun tiedetään, että jo yli 30:lle maalle tarkoitetuille ohjelmille aiheutuisi tästä hyvin vähäiset lisäkustannukset?

Viviane Redingin komission puolesta antama vastaus

(3. huhtikuuta 2002)

Komissio on arvoisan parlamentin jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että koulutus ja kulttuurivaihdot voivat olla merkittävässä asemassa kansojen välisessä lähentymisessä, ja haluaa myös kehittää yhteistyötä sellaisten maiden kuten Ukraina kanssa, joista tulee unionin rajanaapureita laajentumisen jälkeen. Komissio ei kuitenkaan katso, että Sokrates-, Leonardo da Vinci-, Nuoriso- ja Kulttuuri 2000 -ohjelmien soveltamisalan laajentamista Keski- ja Itä-Euroopan maihin tulisi jatkaa maihin, jotka eivät ole ehdokasmaita.

Sokrates-, Leonardo da Vinci-, Nuoriso- ja Kulttuuri 2000 -ohjelmat ovat yhteisön sisäisiä ohjelmia, joiden tarkoituksena on ennen kaikkea edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Muut maat ovat voineet osallistua niihin ainoastaan erityistapauksissa kuten Euroopan talousaluetta (ETA) koskevan sopimuksen sekä liittymistä edeltävän strategian yhteydessä. Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvat ETA-maat, unionin kanssa Eurooppa-sopimuksen tehneet Keski- ja Itä-Euroopan maat (Eurooppa-sopimuksissa tunnustetaan kyseisten maiden asema ehdokasmaina), Kypros, Malta ja Turkki voivat siis osallistua kokonaisvaltaisesti yhteisön sisäisten ohjelmien kaikkiin osioihin kyseisten maiden ja unionin välisten erityissuhteiden perusteella (erottamattomat oikeudet ja velvollisuudet ETA:n sisällä tai asema ehdokasmaana, jonka on valmistauduttava liittymiseen ottamalla asteittain käyttöön yhteisön säännöstöä). Tämän vuoksi ohjelmien perustamisesta tehdyissä parlamentin ja neuvoston päätöksissä ei säädetä ohjelmien avaamisesta muihin yhteisön ulkopuolisiin maihin. Ehdokasmaat saavat osallistua koulutusalan ohjelmien lisäksi kaikkiin muihinkin yhteisöohjelmiin, ja tämän politiikan tavoitteena on, että ne voivat tutustua yhteisön menetelmiin ja menettelyihin: tavoite ei siis ole sama kuin yhteisön tuki- tai yhteistyöohjelmissa. Ohjelmien avaamisen myötä siis valmistaudutaan laajentumiseen, ja voidakseen osallistua ohjelmiin ehdokasmaiden on myös osallistuttava yhteisön talousarvion rahoittamiseen.

Yhteisöllä on kuitenkin muita ohjelmia, jotka soveltuvat paremmin yhteistyön kehittämiseen arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemien maiden (Ukrainan, Valko-Venäjän ja Moldavian) kanssa sekä muiden Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa, jotka eivät ole virallisesti ehdokasmaita.

Toisin kuin yhteisön sisäiset ohjelmat, Tempus-ohjelma kohdistuu erityisesti kyseisten maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, ja ohjelmaa voidaan mukauttaa joustavasti maiden tilanteen kehitykseen. Ehdokasmaat, jotka osallistuivat Tempus-ohjelmaan useiden vuosien ajan ennen liittymistään Sokrates- ja Leonardo da Vinci -ohjelmiin liittymistä edeltävän strategian yhteydessä, pitivät ohjelmaa erittäin hyvänä, ja ohjelma osoittautuikin tehokkaaksi välineeksi, joka vastasi maiden muuttuviin tarpeisiin. Sen puitteissa tuettiin rakenneuudistusta, kehitettiin opetussuunnitelmia, luotiin yhteyksiä yliopistojen ja koulutustahojen välillä, edistettiin opiskelijoiden liikkuvuutta, kehitettiin instituutioita ja suunnattiin uudelleen prioriteetteja sitä mukaa kun suhteet yhteisöön kehittyivät. Ohjelman mahdollisuuksia on hyödynnettävä täysimääräisesti niiden maiden hyväksi, joille ohjelma on suunnattu.

Lisäksi Nuoriso-ohjelmaan sisältyy toimia, joilla pyritään erityisesti edistämään yhteistyötä yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa. Komissio on kirjannut näiden toimien ensisijaisiin alueisiin Keski- ja Itä-Euroopan maat, jotka eivät ole ehdokasmaita, mutta joista tulee lähitulevaisuudessa laajentuneen unionin naapurimaita (Itsenäisten valtioiden yhteisöön (IVY) kuuluvat Euroopan maat ja Kaakkois-Euroopan maat). Tämä virallisten koulutusrakenteiden ulkopuolella oleville nuorille suunnattu yhteistyömuoto on itse asiassa tehokas keino edistää tietämystä, keskinäistä ymmärrystä ja lähentymistä kansalaisyhteiskuntien välillä.

Arvoisan parlamentin jäsenen mainitsema Jean Monnet -hanke toisin kuin Sokrates-ohjelman kaltainen yhteisön sisäinen ohjelma on avoin maailman kaikille yliopistoille. Vuonna 2001 valittujen hankkeiden joukossa on yksi Ukrainassa ja yksi Valko-Venäjällä järjestettävä Eurooppa-moduuli.