KIRJALLINEN KYSYMYS E-0229/02

esittäjä(t): Bruno Gollnisch (NI) neuvostolle

(7. helmikuuta 2002)

Aihe: Vaihtokurssikulujen periminen euroalueella

Nyt on kulunut kaksi vuotta siitä kun euro otettiin virallisesti käyttöön sekkeinä ja maksumääräyksinä ja kuukausi euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönottamisesta Euroopan unionin alueella. Kaikkien vaihtokurssikulujen oli määrä näin ollen jäädä pois käytöstä euroalueella sijaitsevien pankkien välisestä maksuliikenteestä, mutta näin ei ole tapahtunut.

Itse asiassa jossakin euroalueen maassa kirjoitetusta sekistä, joka lunastetaan jossakin toisessa euroalueen maassa on edelleen maksettava samat pankkikulut kuin aiemminkin. Käteisnostoista ja esimerkiksi Visa-kortilla maksamisesta jossakin muussa kuin siinä maassa, jossa pankki- ja luottokortti on annettu, on maksettava pankkikulut ja jopa kansainvälisistä tilisiirroista on maksettava edelleen huomattavia pankkikuluja, joita voitiin aiemmin perustella valuutanvaihtotoimilla, joita ei enää ole. Tällaiset väärinkäytökset loukkaavat Rooman sopimuksessa annettuja määräyksiä pääomien ja palvelujen vapaasta liikkuvuudesta sekä yhtenäisistä rahoitusmarkkinoista, joiden perustamisen merkitystä on erityisesti korostettu Maastrichtin sopimuksessa.

Tällä tavoin mitätöityy yhteisen rahan puolustajien esittämä pääasiallinen hyöty eli vaihtokulujen poistuminen.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä lopettaakseen tällaiset pääomien ja palvelujen vapaata liikkuvuutta ja rahoitusmarkkinoiden yhtenäisyyttä loukkaavat toimet?

Eikö neuvoston mielestä tässä ole kyse väärinkäytöksistä, koska pankkikulut ovat edelleen yhtä suuria kuin aiemminkin, vaikka valuuttatoimintoihin liittyvät epävarmuustekijöiden ei enää pitäisi vaikuttaa niihin?

Eivätkö tällaiset väärinkäytökset anna olettaa, että eurooppalaisen pankkijärjestelmän tiettyjen pääasiallisten toimijoiden välillä on olemassa laittomia sopimuksia?

Vastaus

(25. kesäkuuta 2002)

Neuvosto haluaa arvoisan parlamentin jäsenen tapaan valvoa kuluttajan etuja.

Neuvosto pääsi tämä mielessään 26. marraskuuta 2001 poliittiseen yhteisymmärrykseen asetuksesta rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista. Komissio oli antanut ehdotuksen elokuussa 2001 sen jälkeen, kun eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että rajat ylittävien tilisiirtojen keskimääräiset kustannukset eivät olleet juurikaan muuttuneet moneen vuoteen.

Neuvosto toimi täysin yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa, joka antoi tekstille selkeän tukensa, ja näin ollen 19. joulukuuta 2001 annettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 2560/2001(1) rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista.

Asetuksessa säädetään sähköisten rajat ylittävien euromääräisten maksutapahtumien osalta (käteisnostot ja korttimaksutapahtumat), että maksulaitosten rajat ylittävästä maksutapahtumasta perimien kulujen on oltava 1. heinäkuuta 2002 alkaen samansuuruiset kuin samanlaisesta maksutapahtumasta kortin myöntäneessä jäsenvaltiossa perittävät kulut. Ajankohta valittiin ottaen huomioon sopeutumisesta ja euroon siirtymisestä 1. tammikuuta 2002 laitoksille aiheutuva ylimääräinen työ.

Rajojen yli suoritettaviin tilisiirtoihin ja jäsenvaltion sisällä suoritettaviin tilisiirtoihin sovelletaan samansuuruisten palvelumaksujen periaatetta alkaen 1. heinäkuuta 2003, joka valittiin ajankohdaksi, jotta olisi aikaa luoda tarvittavat perusrakenteet.

Lisäksi sähköisiin maksutapahtumiin ja tilisiirtoihin sovelletaan perittävien palvelumaksujen avoimuuden periaatetta, myös silloin kun rajat ylittävään euromääräiseen maksutapahtumaan liittyy jokin muu valuutta kuin euro.

Neuvosto ei pitänyt tässä vaiheessa aiheellisena soveltaa samansuuruisten palvelumaksujen periaatetta paperisekkeihin, sillä niiden luonteen vuoksi niitä ei voida käsitellä yhtä tehokkaasti kuin muita maksuvälineitä, erityisesti sähköisesti suoritettavia maksuja. Sitä vastoin sekkeihin olisi sovellettava kustannusten avoimuuden periaatetta.

On myös syytä palauttaa mieleen, että eurosekkien poistuttua 1. tammikuuta 2002, sekkejä käytetään maksuvälineenä pääasiassa jäsenvaltion sisäisissä maksuissa, eikä sitä ole enää olemassa joissain jäsenvaltioissa.

Asetuksessa säädetään myös, että komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 1. heinäkuuta 2004 kertomuksen asetuksen soveltamisesta ja erityisesti siitä, onko kuluttajille tarjottavia palveluja aiheellista parantaa vahvistamalla kilpailuedellytyksiä rajat ylittäviä maksuja koskevien palveluja suorittamisen osalta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa muutosehdotuksia.

Arvoisan parlamentin jäsenelle muistutetaan, että kilpailusääntöjen soveltamisesta vastaa komissio, mukaan lukien laittomat sopimukset.

(1) EYVL L 344, 28.12.2001, s. 13.