KIRJALLINEN KYSYMYS E-2150/01

esittäjä(t): Alexandros Alavanos (GUE/NGL) komissiolle

(18. heinäkuuta 2001)

Aihe: BSE-tapaus Kreikassa

Kreikassa esiintynyt BSE-tapaus on herättänyt alati kasvavaa huolestuneisuutta sekä kuluttajissa että karjankasvattajissa. Kun otetaan huomioon, että Kreikkaa on tähän saakka pidetty maana, jota ongelma ei koske, kysyn seuraavaa:

1. Katsooko komissio, että nautaeläinten nykyiset valvontatoimet ovat järjestelmällisiä ja laajuudeltaan sekä määrältään riittäviä kansanterveyden turvaamiseksi? Pystytäänkö vaadittavista tarkastuksista huolehtimaan olemassa olevien laboratorioiden ja asiantuntevan henkilöstön avulla?

2. Noudattaako Kreikka yhteisön lainsäädännöstä sille aiheutuvia velvoitteita, jotka liittyvät BSE-valvontaa koskevien tietojen levittämiseen sekä kotimaisen tuotannon että maahan tuotavien elävien eläinten ja teuraseläinten osalta?

3. Onko komission tiedossa BSE:hen sairastuneen eläimen saastumistapa, kun otetaan huomioon, että ensimmäisten virallisten tietojen mukaan kyseisellä karjatilalla ei ollut käytetty vaarallista liha- tai luujauhoa?

David Byrnen komission puolesta antama vastaus

(17. syyskuuta 2001)

Nykyisillä testeillä naudan spongiforminen enkefalopatia (BSE) voidaan todeta vain vähän ennen kliinisten merkkien ilmaantumista muttei varhain itämisvaiheessa. Tämän vuoksi erikseen määritellyn riskiaineksen poistaminen on edelleen tärkein toimenpide suojeltaessa kansanterveyttä BSE:ltä. Kreikan viranomaiset eivät ole ilmoittaneet erityisistä ongelmista riittävien laboratoriovalmiuksien järjestämisessä BSE-testaukseen. Komissio aikoo tehdä Kreikkaan tarkastusmatkan syyskuussa 2001 seuratakseen testausvaatimusten täytäntöönpanoa.

Kreikka raportoi oikeudellisten velvoitteidensa mukaisesti säännöllisesti BSE-testauksesta.

Kreikan viranomaiset ovat toimittaneet laajoja raportteja tartunnanlähteiden selvittämiseksi tehtyjen tutkimusten tuloksista. Ne eivät ole toistaiseksi onnistuneet määrittämään tartunnanlähdettä, ja tutkimukset jatkuvat. Koska BSE-tartunnan ja sen havaitsemisen välinen aika on keskimäärin 46 vuotta, tartunnanlähteen määrittäminen on taudin havaitsemisen jälkeen usein osoittautunut vaikeaksi.