KIRJALLINEN KYSYMYS E-1715/01

esittäjä(t): Erik Meijer (GUE/NGL) komissiolle

(14. kesäkuuta 2001)

Aihe: Yhteisvaluutta euron ja eläkereservien, joiden erot kasvavat jatkuvasti jäsenvaltioiden välillä, välinen jännite

1. Onko komissio tietoinen 16. toukokuuta julkaistusta Euroopan eläkerahastohoitajien oppaasta, jonka on laatinut lontoolainen tutkimustoimisto William Mercer ja josta ilmenee, että eläkereservit vastaavat 100:sta 162:een prosenttia Alankomaiden, Ruotsin ja Tanskan bruttokansantuotteesta, kun taas Saksassa, Itävallassa, Belgiassa, Portugalissa, Ranskassa ja Espanjassa prosenttiosuudet vaihtelevat viiden ja kolmentoista välillä?

2. Voiko komissio vahvistaa, että eläkereservien erot ovat lisääntyneet huomattavasti eri jäsenvaltioissa ja että jäsenvaltiot, joiden eläkejärjestelmät olivat jo entuudestaan hyvätasoisia, ovat voineet lisätä etumatkaa osakemarkkinoiden viime vuosien kurssien nousun myötä?

3. Voiko komissio lisäksi vahvistaa, että Italia ja Ruotsi ovat korottaneet eläkemaksuja, Espanjassa ja Saksassa lainsäädäntöä valmistellaan parhaillaan ja että Ranska ei taas tunnu tekevän mitään eläkereservien luomiseksi?

4. Mitkä ovat komission mukaan yhteisvaluutta euron 1. tammikuuta 2002 tapahtuvan käyttöönoton seuraukset yhdessätoista jäsenvaltiossa jäsenvaltioittain huomattavasti vaihtelevien eläkejärjestelmien tulevaisuuden kannalta?

5. Katsooko komissio, että tulevaisuudessa

a) hyväksytään erittäin suuret tuloerot ikääntyneiden henkilöiden välillä?

b) olemassa olevat eläkereservit häviävät euron arvon voimakkaan laskun seurauksena, mikä on tarpeen, jotta muissa jäsenvaltioissa voidaan vielä koota suuret eläkereservit?

c) noudatetaan politiikkaa, jonka perusteella niiden jäsenvaltioiden reservit, jotka ovat säästäneet paljon, jaetaan niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka ovat säästäneet vain vähän tai ei mitään?

d) julkiset eläkejärjestelyt lopetetaan ja järjestelyt siirretään kansainvälisille yksityisille eläkerahastoille, joissa demokraattisesti valvottavissa olevilla viranomaisilla, ammattijärjestöillä ja eläkeläisjärjestöillä ei ole sananvaltaa?

Lähde: Alankomaalainen päivälehti De Volkskrant, 17. toukokuuta 2001.

Pedro Solbes Miran komission puolesta antama vastaus

(18. syyskuuta 2001)

1. Komissio on tietoinen eläkerahastojen suurista eroista jäsenvaltioiden välillä.

2. On selvää, että osakehintojen muutokset vaikuttavat rahastojen arvoon rahastoivissa eläkejärjestelmissä, joissa eläkelaitokset tekevät osakesijoituksia. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa tekijä, joka on vaikuttanut eläkerahastojen arvoon viime vuosina. Rahastoivien järjestelmien eläkerahastoja on kasvattanut myös työvoiman ikärakenne, kun suuret ikäluokat ovat nyt saavuttamassa lakisääteisen eläkeiän.

3. Italia ja Ruotsi uudistivat 1990-luvulla huomattavasti julkisia eläkejärjestelmiään. Eläkemaksujen uudistukset olivat vain yksi osa näitä toimia. Uudistukset koskivat myös mm. eläkkeiden myöntämisperusteita, eläkeoikeuteen vaikuttavia parametreja ja indeksisidonnaisuutta koskevia sääntöjä. Saksassa on äskettäin sovittu huomattavasta eläkejärjestelmän uudistuksesta, kun taas Espanjassa viime aikoina toteutetut uudistukset ovat olleet rajoitetumpia. Ranska on perustanut eläkkeitä varten vararahaston, jolla pyritään osittain kattamaan väestön ikääntymisestä aiheutuvaa julkisten eläkemenojen nousua. Tämä rahasto ei ole kuitenkaan kovin suuri. Eläkejärjestelmän kokonaisuudistuksesta on keskusteltu Ranskassa jo useita vuosia, mutta sitä ei ole vielä hyväksytty.

4. Euron käyttöönotto vaikuttaa monella tavalla jäsenvaltioiden eläkejärjestelmiin, rahastointijärjestelmät mukaan luettuina. Ensinnäkin on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot valmistautuvat väestön ikääntymisen vaikutukseen siten, että vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimukset täyttyvät kaikissa tilanteissa, mikä helpottaa yhteisen rahapolitiikan toteuttamista. Toiseksi euron käyttöönotto on poistanut valuuttakurssiriskin kahdentoista euron käyttöön ottaneen valtion kansallisten valuuttojen väliltä ja helpottaa yhdentyneiden Euroopan rahoitusmarkkinoiden kehittymistä. Eläkerahastojen sijoitussalkkuja on tasapainotettu ja niitä on edelleen tasapainotettava, jotta ne vastaisivat paremmin muuttuvia markkinaolosuhteita.

5. a) Komissio painotti turvattuja ja kestäviä eläkkeitä koskevassa tiedonannossaan(1), että eläkeuudistuksia suunniteltaessa on otettava huomioon sekä sosiaaliset että taloudelliset seikat. Komissio piti riittävien eläketulojen säilyttämistä terveen eläkeuudistuksen avainperiaatteena. On kuitenkin selvää, että ikääntyneiden henkilöiden eläketuloissa on suuria eroja sekä maiden sisällä että niiden välillä. Tämä koskee erityisesti ennalta rahoitettuja, eläkemaksuihin perustuvia eläkejärjestelmiä, koska ne ovat useimmiten suoraan sidoksissa kertyneisiin maksuihin. Eläkkeet ja erityisesti julkiset eläkkeet ovat kuitenkin vain yksi eläketuloihin vaikuttava tekijä. Niiden lisäksi on otettava huomioon muut tulonlähteet, kuten yksityiset säästöt ja ikääntyneille henkilöille tarkoitetut tulonsiirrot.

b) Komissio ei yhdy väittämään, jonka mukaan suurten eläkerahastojen kartuttaminen voisi johtaa euron arvon heikkenemiseen tai vaikuttaisi epäedullisesti olemassa olevien eläkerahastojen arvoon. Eläkejärjestelmien kestävyyttä parantavien toimien, kuten tarvittaessa niiden rahoituksen vahvistamisen, voidaan päinvastoin odottaa lisäävän luottamusta euroalueen maiden kykyyn vastata rakenteellisiin haasteisiin ja ikärakenteen muutoksiin.

c) EY:n perustamissopimuksen mukaisesti jäsenvaltiot vastaavat myös jatkossa eläkepolitiikasta ja näin ollen myös niistä politiikoista, joiden perusteella ne varmistavat kansalaisilleen riittävät eläketulot. Eläkerahastoihin kertyneiden varojen jakaminen jäsenvaltioiden välillä ei ole mahdollista. EY:n perustamissopimuksen 103 artiklaan sisältyy nimenomainen kielto, jonka perusteella jäsenvaltio ei saa ottaa vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksista. Lisäksi on syytä muistuttaa, että suuri osa eläkerahastoista ei ole julkisia rahastoja, vaan pikemminkin työeläkejärjestelmiin ja yksityisiin eläkesäästöihin liittyviä rahastoja.

d) Väestön ikääntymisestä aiheutuva haaste ei edellytä julkisten eläkejärjestelmien lopettamista ja siirtymistä kokonaisuudessaan rahastointiperiaatteella toimiviin yksityisiin eläkejärjestelmiin. Kuten komission tiedonannossa on tehty selväksi, tarvitaan eläkejärjestelmien uudistamista, jotta voitaisiin varmistaa

niiden rahoituksen kestävyys ja kyky vastata sosiaalisiin tavoitteisiin. Lisäksi on parannettava toimia, joiden avulla voidaan kannustaa ikääntyviä työntekijöitä pysymään työelämässä, ottaa huomioon yhteiskunnan muutokset ja vastata entistä paremmin ihmisten tarpeisiin. Komissio painottaa myös tarvetta kaikkien asianomaisten osapuolten väliseen laajaan keskusteluun ja yhteisymmärryksen saavuttamiseen.

(1) KOM(2000) 622 lopullinen.