KIRJALLINEN KYSYMYS E-3920/00

esittäjä(t): Brigitte Langenhagen (PPE-DE) komissiolle

(13. joulukuuta 2000)

Aihe: Suojelualueiden ajan tasalle saattaminen lintujen suojelua koskevan EU:n direktiivin nojalla

Niedersachsenissa saatetaan parhaillaan ajan tasalle suojelualueita EU:n lintujen suojelua koskevan direktiivin nojalla. Vallalla on käsitys, että tämä tapahtuu alueen väestön aiheellisista epäilyistä huolimatta ja että toimet ovat ristiriidassa direktiivissä tarkoitetun taloudellisten etujen huomioimisen kanssa.

Kysynkin komissiolta seuraavaa:

1. Mikä on käynnissä olevan suojelualueiden ajan tasalle saattamisen oikeusperusta tai miten se voidaan perustella konkreettisesti?

2. Missä määrin alueen väestön on osallistuttava prosessiin?

3. Onko direktiivin mukaista, että arvokkaita ja korvaamattomia viljelysmaita on muutettava laidunmaiksi, että niiden käyttöä rajoitetaan voimakkaasti tai ne muutetaan kokonaisuudessaan luonnonsuojelualueiksi?

4. Onko direktiivin mukaista, että alueen vanhojen yritysten olemassaolo on vahvasti uhattuna?

5. Kuinka paljon komissio valvoo jäsenvaltioiden toimien tarkoitusta ja tavoitteita?

6. Onko komissio tietoinen siitä, että direktiivillä edistetään väestölle haitallisia toimintatapoja sen varjolla, että asiasta on päätetty Brysselissä? Mitä mieltä komissio on suuren yleisön Eurooppa-kuvan vahingoittamisesta ja miten se aikoo korjata tilanteen?

7. Pitääkö paikkansa, että komissio painostaa jäsenvaltioita uhkaamalla peruuttaa joitakin alueille suunnattuja tukia, jos lainsäädännön täytäntöönpano on puutteellista tai sitä ei panna lainkaan täytäntöön? Onko tällainen asioiden yhteen liittäminen hyväksyttävää?

Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus

(7. maaliskuuta 2001)

Komissio on käsitellyt vuodesta 1992 lähtien valitusta ja myöhemmin rikkomista koskevaa tapausta, sillä Saksa ei ole siirtänyt luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2. huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY(1) (lintudirektiivi) 4 artiklan säännöksiä kaikilta osin kansalliseen lainsäädäntöönsä. Kysymys on siitä, ettei Saksa ole määritellyt riittävästi erityissuojelualueita 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuille lintulajeille eikä ole toimittanut komissiolle riittävästi tietoja nimetyistä suojelualueista, kuten direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa edellytetään. Tuomioistuinkäsittelystä päätettiin kesällä 2000, ja sitä valmistellaan parhaillaan.

Koska komissiolla on käytössään ainoastaan rajoitettu määrä tietoja Niedersachsenin tilanteesta, se voi antaa ainoastaan seuraavassa esitetyt vastaukset.

1. Niedersachsenin osavaltio on yksi niistä Saksan osavaltioista, joiden ei katsota vielä 20 vuotta lintudirektiivin antamisen jälkeenkään nimenneen riittävästi erityissuojelualueita eikä toimittaneen niitä koskevia tietoja komissiolle. Komissiolle ei ole toimitettu parlamentin jäsenen mainitseman menettelyn soveltamislaajuutta ja aikataulua koskevia tietoja Niedersachsenin osavaltion tai Saksan osalta. Tämän vuoksi parlamentin jäsentä pyydetään kääntymässä suoraan Saksan tai Niedersachsenin osavaltion viranomaisten puoleen tässä asiassa.

2. Edellisessä kohdassa annettu vastaus pätee myös kansalaisten osallistumiseen. Lintudirektiivissä ei velvoiteta jäsenvaltioita kuulemaan kansalaisia alueiden valintaprosessin aikana.

3. Lintudirektiivin säännökset eivät estä maatalouden harjoittamista erityissuojelualueilla, mutta ne velvoittavat jäsenvaltiot noudattamaan alueiden suojelutavoitteita ja estämään niiden huonontumisen.

Mitä tulee kysymykseen niittyjen muuttamisesta pelloiksi, komissio on saanut valitusten kautta tietoonsa, että Saksassa on tuhottu alueita, jotka pitäisi nimetä erityissuojelualueiksi lintudirektiivin perusteella. Tällaisilla alueilla on esimerkiksi muutettu niittyjä pelloiksi. Tuomioistuin on vastikään antanut asiassa C-96/98 (Marais Poitevin) tuomion, jonka mukaan tällaiset aluetta huonontavat muutokset ovat lainsäädännön vastaisia.

4. Maataloustukia koskevissa vaikeissa neuvotteluissa tullitariffeja ja kauppaa koskevaan yleissopimuksen (GATT/Urugayn kierros) yhteydessä kaikki osallistujat hyväksyivät nk. vihreän laatikon.

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17. toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999/EY(2) annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus maksaa korvauksia rajoituksista, jotka ovat seurausta yhteisön ympäristölainsäädännöstä (esimerkiksi lintudirektiivistä). Niedersachsen on käyttänyt tätä mahdollisuutta maaseudun kehityssuunnitelmassaan eli maanviljelijöille maksetaan korvauksia mainituista rajoituksista. Kyseisen säännöksen pitäisi taata se, etteivät maatilat ole vaarassa.

5. Komissio on tutkinut jäsenvaltioiden toimenpiteet lintudirektiivin 4 artiklan säännösten noudattamiseksi ja arvioinut niiden tarkoituksen ja riittävyyden. Toimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Suurin osa osavaltioista on kuitenkin ryhtynyt laajamittaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.

6. Komissio on pahoillaan kysymyksessä esitetyistä väittämistä ja haluaa muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan (entisen 155 artiklan) nojalla komissiolla on velvollisuus huolehtia siitä, että yhteisön lainsäädäntöä (neuvoston antamat direktiivit mukaan luettuina) noudatetaan asianmukaisesti kaikilta osin.

7. Maatalousasioista vastaava komissaari on lähettänyt jäsenvaltioille kirjeen, jossa niille ilmoitetaan, että niiden on toimitettava komissiolle luettelot Natura 2000 -verkkoon liitettävistä alueista mahdollisimman pian ja viimeistään annettuun määräaikaan mennessä. Lisäksi jäsenvaltioita on pyydetty ilmoittamaan komissiolle alueellisessa maaseudun kehittämissuunnitelmassa säännöksistä, joilla taataan, etteivät suunnitelmista rahoitetut toimenpiteet huononna mitään Natura 2000 -verkkoon jo nimettyjä tai nimettäviä alueita. On selvää, ettei alueellisia maatalouden kehittämissuunnitelmia (jotka ovat merkittävä taloudellinen väline maaseudun ja maatilojen tukemiseksi) olisi millään voitu hyväksyä ilman tällaista ilmoitusta. Muutoin komissio olisi hyväksynyt toimenpiteitä, jotka saattavat heikentää tai tuhota alueita, kun samoja alueita olisi pitänyt suojella EU:n ympäristölainsäädännön nojalla. Tätä menettelyä käytettiin myös rakennerahastojen yhteydessä, kun jäsenvaltioiden/tavoitteen 1 alueiden oli annettava vastaava sitoumus ympäristöasioista ja aluepolitiikasta vastaavien komissaarien kirjeen perusteella.

(1) EYVL L 103, 25.4.1979.

(2) EYVL L 160, 26.6.1999.