KIRJALLINEN KYSYMYS E-3714/00

esittäjä(t): Paul Lannoye (Verts/ALE) komissiolle

(30. marraskuuta 2000)

Aihe: Mahdollisuus saada tietoa Madridin Barajasin lentokentän laajentamisesta

Vastauksessaan (5.7.2000) kysymykseemme E-1518/00(1), joka koski ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta 7.6.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/313/ETY(2) toimeenpanoa, komissio ilmoittaa, että viranomaiset ovat vastanneet pyyntöihin, vaikka vastaukset ovatkin olleet myöhässä.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä tietoja ei vieläkään ole annettu niitä pyytäneiden henkilöiden käyttöön.

Komissiolle (Georges Kremlisille) 17.7.2000 osoittamassaan kirjeessä Entidad de la Moraleja tuomitsee asiaa tukevin todistein sen, että AENA (Espanjan lentokenttiä hallitseva yhtiö) ei vastaa kysymyksiin asianmukaisesti eikä ota huomioon direktiiviä 90/313/ETY. Tiedot, jotka koskevat äänipäästöjen keskiarvoja tuntia kohti, on annettu väärässä muodossa. Tällaisten tietojen käytön rajoittaminen herättää epäilyksiä siitä, onko ympäristövaikutusten arviointi tehty asianmukaisella tavalla, ja rajoittaa kansalaisten mahdollisuuksia käyttää ympäristönsuojelua ja kansanterveyden edistämistä koskevia oikeuksiaan.

Voisiko komissio ilmoittaa, mihin toimiin se on ryhtynyt ja aikoo ryhtyä taatakseen kyseisen direktiivin täydellisen toimeenpanon?

Eikö komissio katso, että on välttämätöntä aloittaa määräysten rikkomisesta johtuva menettely Espanjan valtiota vastaan kyseisen direktiivin noudattamatta jättämisen vuoksi?

(1) EYVL C 113 E, 18.4.2001, s. 22.

(2) EYVL L 158, 23.6.1990, s. 56.

Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus

(1. helmikuuta 2001)

Ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta 7. kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/313/ETY(1) 4 artiklan mukaan henkilö, joka katsoo, että hänen tietopyyntönsä on perusteettomasti hylätty tai jätetty huomiotta, tai että viranomainen on vastannut siihen riittämättömästi, voi hakea tuomioistuimelta tai hallintoviranomaiselta muutosta päätökseen kyseisen kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti.

Direktiivi on saatettu osaksi Espanjan lainsäädäntöä 12. joulukuuta 1995 annetulla lailla 38/1995, joka koskee oikeutta saada ympäristötietoja. Laki on muutettu 29. joulukuuta 1999 annetulla lailla 55/1999, jossa säädetään henkilöiden oikeudesta hakea muutosta edellä mainituissa tapauksissa.

Jos Entidad de la Moraleja katsoo, ettei direktiiviä 90/313/ETY ole noudatettu sen Espanjan viranomaisille esittämien tietopyyntöjen osalta, se voi käyttää asianmukaisia kansallisia oikeuskeinoja varmistaakseen, että ne kansalliset hallinnolliset tai oikeudelliset elimet, joilla on pääasiallinen vastuu valvoa, että jäsenvaltioiden hallintoviranomaiset soveltavat yhteisön lainsäädäntöä asianmukaisesti, puuttuvat asiaan.

Komissio on useita kertoja pyytänyt Espanjan viranomaisilta lisätietoja sille ilmoitetusta mahdollisesta rikkomistapauksesta tarkastaakseen, että direktiiviä 90/313/ETY on sovellettu asianmukaisesti tässä tapauksessa.

Espanjan viranomaisten antaman vastauksen mukaan viranomaiset ovat jo vastanneet useisiin tietopyyntöihin ja aikovat edelleen vastata Entidad de la Moralejan esittämiin lukuisiin pyyntöihin. Espanjan viranomaiset antavat hallussaan olevat tiedot niitä pyytävien käyttöön, joskin tämä tapahtuu joskus viipeellä. Lisäksi on syytä mainita, ettei direktiivissä 90/313/ETY ole lainkaan säännöksiä siitä, missä muodossa tiedot on annettava niitä pyytäneiden käyttöön.

Mitä tulee erityisesti rikkomismenettelyn aloittamiseen direktiivin 90/313/ETY virheellisen soveltamisen takia nyt kyseessä olevassa tapauksessa, on syytä huomata, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission ei ole pakko aloittaa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklassa (entinen 169 artikla) tarkoitettua rikkomisesta johtuvaa menettelyä, vaan se voi toimia asiassa harkintavaltansa rajoissa. Tämän harkintavallan perusteella komissiolla ei ole tapana puuttua jokaiseen yksittäiseen tapaukseen, joka koskee tämän direktiivin oletettua virheellistä soveltamista. Yleensä komissio päättää aloittaa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen rikkomismenettelyn vasta sitten kun voidaan osoittaa, että kyseessä on jatkuva virheellinen hallinnollinen käytäntö, tai kun useita yksittäisiä

virheellistä soveltamista koskevia tapauksia voidaan koota yhteen jonkin yhdistävän tekijän takia. Komission käytössä olevien tietojen perusteella nyt kyseessä olevassa tapauksessa ei ole kyse kummastakaan näistä tilanteista.

(1) EYVL L 158, 23.6.1990.