KIRJALLINEN KYSYMYS E-3040/00

esittäjä(t): Joachim Wuermeling (PPE-DE) komissiolle

(28. syyskuuta 2000)

Aihe: Polyvinyylikloridista valmistettujen tuotteiden syrjintä Tanskassa

Tanskan uusi lainsäädäntö hankaloittaa polyvinyylikloridista (PVC) valmistettujen tuotteiden kauppaa, koska alan verotusta on kiristetty ja tietyissä tapauksissa myynnistä on jopa tehty rangaistavaa.

1. Onko Tanskan PVC:tä koskeva lainsäädäntö komission mielestä yhdenmukainen yhteisön lainsäädännön kanssa?

2. Jos ei ole, aikooko komissio aloittaa rikkomusmenettelyn Tanskaa vastaan?

Frederik Bolkesteinin komission puolesta antama täydentävä vastaus

(11. kesäkuuta 2001)

Tanskassa 26. heinäkuuta 1998 annettua lakia 439 koskeneen tutkimuksen perusteella komissio voi antaa arvoisalle parlamentin jäsenelle seuraavat tiedot.

Tanskan kyseisen veron pääpiirteiksi voidaan mainita seuraavat ominaisuudet:

- veroa kannetaan elintarvikepakkausfolioista, jotka on valmistettu pehmeästä polyvinyylikloridista (PVC), ja vero perustuu folion painoon;

- vero koskee yhdistetyn nimikkeistön nimikkeitä 3919, 3920, 3921 ja 3926;

- vero on osa kulutukseen kohdistuvien verojen yleistä järjestelmää ja se kannetaan tuotteiden alkuperään katsomatta;

- pehmeää PVC:tä ei ilmeisesti tuoteta Tanskassa; pehmeän PVC:n korvaavia vaihtoehtoja pakkausmateriaaliksi on kuitenkin olemassa, eikä niitä veroteta. Näitä folioita tuotetaan myös Tanskassa.

Näitä lainsäädännön eri näkökohtia on analysoitu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 90 artiklan (entinen 95 artikla) syrjimättömyysperiaatteen valossa, jossa kielletään kaikenlainen muista jäsenvaltioista tulevien tavaroiden epäsuosiollinen verokohtelu verrattuna samankaltaisten tai kilpailevien kotimaisten tuotteiden kohteluun.

Tämä pääperiaate ei kuitenkaan sulje jäsenvaltioilta pois mahdollisuutta toteuttaa veroluokittelua, toisin sanoen ne voivat antaa verohelpotuksia tietyille tuoteryhmille objektiivisin perustein, esimerkiksi ympäristönäkökohdat huomioon ottaen, ja tavaroiden alkuperään katsomatta.

Tanskan verotuksen tarkoituksena on vastustaa kaikkea pehmeän PVC:n käyttöä Tanskassa, sen alkuperään katsomatta.

Täten komissio on taipuvainen uskomaan, että se tosiseikka, ettei pehmeää PVC:tä tuoteta Tanskassa, ei yksin johda 90 artiklan rikkomiseen.

Kysymys siitä, ovatko toimenpiteet oikeutettuja ympäristönäkökohtien perusteella, on arvioitava yhteisön tulevan PVC:tä koskevan strategian valossa, jonka komissio aikoo hyväksyä lähikuukausien kuluessa. Strategia perustuu PVC ja ympäristö -nimisessä vihreässä kirjassa oleviin arvioihin(1) sekä laajaan riskinarviointiin, joka tehtiin siinä yhteydessä kun 23. maaliskuuta 1993 annettiin neuvoston asetus (ETY) N:o 793/93 olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta(2). Lisäksi se perustuu lukuisiin kannanottoihin, jotka saatiin vihreän kirjan julkisen kuulemisen aikana. Euroopan parlamentti antoi päätöslauselman vihreästä kirjasta 3. huhtikuuta 2001.

(1) KOM(2000) 469 lopullinen.

(2) EYVL L 84, 5.4.1993.