KIRJALLINEN KYSYMYS P-1544/00

esittäjä(t): Vitaliano Gemelli (PPE-DE) neuvostolle

(12. toukokuuta 2000)

Aihe: Talous- ja rahapolitiikat

Euron jatkuva alamäki suhteessa dollariin on aiheuttanut vakavaa huolestuneisuutta eri puolilla Eurooppaa. Monelta eri taholta poliittiselta, taloudelliselta, sosiaaliselta, rahoitukseen liittyvältä vaaditaan tyhjentäviä selityksiä EU:n talous- ja rahastrategiasta. Samanaikaisesti komissio tekee parhaansa rauhoittavien tiedotteiden antamiseksi, ja neuvosto ei reagoi koko ongelmaan. EKP rajoittaa toimensa jatkuviin korkojen korotuksiin, jotka ovat selvä merkki siitä, ettei talous- ja rahastrategiaa ole olemassa, juuri siksi, että turvaudutaan tavanomaisiin teknisiin toimiin, jotka ovat irrallaan laajemmasta taloudellisesta yhteydestä. Vaikka korkojen nostaminen pitää inflaatioriskin kurissa, se kuitenkin estää yrityksiä käyttämästä euroa investointeihin. Tämä rahoitus on ehdottoman välttämätöntä, jotta nopeutettaisiin talouden modernisointiprosessia ja voitaisiin ratkaista Euroopan laaja työttömyysongelma, jota ei voida pitää suhdanteista riippuvana vaan joka johtuu rakenteellisesta joustamattomuudesta ja EU:n jäsenvaltioiden talous-, raha-, verotus- ja sosiaalipolitiikkojen yhdenmukaistamisen puutteesta. Tähän asti näitä politiikkoja ovat luonnehtineet skeptisismi, protektionismi, lyhytnäköisyys ja vanhakantaisuus, jotka ovat estäneet kiihkottoman keskustelun pyrittäessä kilpailukykyiseen asemaan maailmanmarkkinoilla.

Näistä syistä haluan kysyä seuraavaa:

- mitä taloudellisia ja rahoitukseen liittyviä strategioita neuvosto aikoo toteuttaa?

- mikä on se Euroopan poliittinen vallankäyttäjä, joka päättää EU:n talous- ja rahapolitiikasta, kun otetaan huomioon EKP:n teknis-operatiivinen riippumattomuus?

- mitä EU ja sen jäsenvaltiot aikovat tehdä Euroopan talouden modernisoimiseksi ja kehittämiseksi?

- miten aiotaan ratkaista Euroopan laaja työttömyysongelma niiden sääntöjen vallitessa, joilla säännellään yhteisön ulkopuolisten kansalaisten yhteisöön tuloa ja siellä oleskelua?

- minkä roolin neuvosto on ajatellut ehdokasvaltioille siinä prosessissa, että laajentuminen toivon mukaan tapahtuu parhaiden olosuhteiden vallitessa ja mahdollisimman pian ja että kuljemme kohti unionia, jossa taataan positiiviset taloudelliset olosuhteet ja luodaan tunne turvallisuudesta ja vakaudesta ja parannetaan siten Euroopan kansalaisten elämänlaatua?

- minkälaisen ehdotuksen neuvosto aikoo tehdä Yhdysvalloille, Kanadalle, Japanille, Venäjälle, Kiinalle ja kaikille maailman talousmahdeille pyrittäessä aloittamaan neuvottelut raha- ja finanssimarkkinoiden vakauttamiseksi, jotta annetaan kansalaisille, sijoittajille ja säästäjille takuut sellaista romahdusriskiä vastaan, joka olisi siinä määrin pahaenteinen, että se saattaisi vaarantaa rauhanomaisen rinnakkaiselon maailmanlaajuisesti?

Vastaus

(26. syyskuuta 2000)

Jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa 1999/2000, jotka neuvosto hyväksyi 12. heinäkuuta 1999 (EYVL L 217, 17.8.1999, s. 34), neuvosto korosti, että päätavoitteena on vahva, kestävä kasvu ja työllisyys ja että tärkeimmät keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi ovat kasvuun ja vakauteen tähtäävät makroekonomiset politiikat sekä laaja-alaiset ja koordinoidut talousuudistukset.

Vaikka neuvosto ei olekaan ottanut kantaa euron ulkoisen arvon viimeaikaiseen kehittymiseen, voidaan todeta, että Euro 11 -ryhmä antoi 8. toukokuuta 2000 seuraavan lausuman:

EURO 11 -ministerit ja komission jäsen sekä Euroopan keskuspankin pääjohtaja ovat kaikki sitä mieltä, että euroalueen kasvu on erittäin vahva; yhä enemmän työpaikkoja syntyy. EKP on sitoutunut varmistamaan, että kasvuun ei liity inflaatiota. Ministerit ovat päättäneet vauhdittaa julkisen talouden

vakauttamista ja rakenneuudistuksia tavoitteenaan tietoon perustuva talous, jossa vallitsee täystyöllisyys Eurooppa-neuvoston Lissabonissa pidetyn erityiskokouksen asettamien suuntaviivojen mukaisesti, mikä lisää talouksien kasvumahdollisuuksia.

Tässä yhteydessä olemme kaikki huolestuneita euron tämänhetkisestä tasosta, joka ei kuvaa euroalueen talouden vahvoja perustekijöitä.