KIRJALLINEN KYSYMYS E-2561/99

esittäjä(t): Christopher Huhne (ELDR) komissiolle

(11. tammikuuta 2000)

Aihe: Talletusvakuuksia koskeva lainkäyttö

Voiko komissio ilmoittaa, mitkä talletusvakuuksia koskevia järjestelyitä sovellettaisiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa tallettajaan, joka tekee puntamuotoisia talletuksia Internetin kautta parhaillaan mainostettavaan First-e Bank -pankkiin, joka on ilmeisesti Pariisin Banque d'Escompte -pankin toiminimi?

Frits Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus

(14. helmikuuta 2000)

Voidakseen antaa täsmällisen vastauksen kysymykseen komissio tarvitsee lisätietoa tapauksen yksityiskohdista. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/19/EY(1) säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta taata, että niiden alueella on käytössä vakuusjärjestelmä ja että jäsenvaltion järjestelmä kattaa myös luottolaitosten muihin jäsenvaltioihin perustamien sivukonttoreiden tallettajat. Erityissopimuksesta direktiiviä sovelletaan kolmeen muuhun Euroopan talousalueen (ETA) maahan, Islantiin, Liechtensteiniin ja Norjaan.

Jos talletus tehdään esimerkiksi ranskalaiseen luottolaitokseen, joka sijaitsee Ranskassa, sovelletaan siihen Ranskan talletusvakuusjärjestelmää riippumatta siitä, tehdäänkö talletus Internetin kautta ja mitä kansallisuutta tallettaja on tai missä valuutassa talletus tehdään.(Tämä edellyttää kuitenkin, että talletus on tehty euroina tai jonkin jäsenvaltion valuutassa). Ranskan talletusvakuus on 60 000 euroa tallettajaa kohti. Siihen voidaan kuitenkin soveltaa monia poikkeuksia, jotka liittyvät esimerkiksi direktiivissä mainittuun tallettajan laatuun.

Tammikuun 1. päivästä 2000 lähtien yhteisön luottolaitosten sivukonttoreiden, jotka sijaitsevat toisessa jäsenvaltiossa (tai jossain kolmesta ETA-valtiosta), on tarjottava samat talletusvakuudet kuin niiden emoyhtiöiden. Luottolaitos ja sen yhteisössä sijaitsevat sivukonttorit katsotaan näin ollen yhdeksi oikeushenkilöksi. Uuden säännöksen mukaan esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan ranskalaisen sivukonttorin on tarjottava sama 60 000 euron talletusvakuus, joka tarjotaan Ranskassa. Aiemmin sivukonttorit eivät voineet tarjota kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla vastaanottavan valtion

käytössä olevaa tasoa korkeampia vakuuksia. Kyseisen lausekkeen voimassaolo päättyi kuitenkin vuoden 1999 lopussa, eikä komissio ole ehdottanut äskettäisessä kertomuksessaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille(2) sen jatkamista.

Direktiiviä sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioissa (ja erityissopimuksella ETA-valtioissa). Niinpä kansallinen talletusten vakuusjärjestelmä ei koske yleensä talletuksia, jotka on tehty yhteisön (tai ETA-alueen) ulkopuolella sijaitsevan luottolaitoksen sivukonttoriin, vaan näitä koskevat sen sijaan vastaanottavan valtion säännöt.

(1) EYVL L 135, 31.5.1994.

(2) Komission kertomus talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin (94/19/EY) 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vakuusturvan vientikiellon soveltamisesta; KOM(1999) 722 lopullinen.