KIRJALLINEN KYSYMYS E-2189/99

esittäjä(t): Antonios Trakatellis (PPE-DE) komissiolle

(29. marraskuuta 1999)

Aihe: Yhteisön lainsäädännön rikkominen vakuutusalalla ja kilpailun vääristyminen Kreikassa

Koska en ole saanut tyydyttävää vastausta edelliseen kysymykseeni (P-1686/99)(1), joka koski yhteisön vakuutusalaa koskevan lainsäädännön rikkomista sitä täytäntöönpantaessa sillä seurauksella, että kilpailu vääristyy ja ylisuurten vajeiden syntyminen uhkaa johtaa romahdukseen vakuutusmarkkinoilla, komissiolta kysytään:

1. Onko se tietoinen siitä, että kreikkalaiset valvontaviranomaiset kiertävät yhteisön säännöksiä ja rikkovat niitä, mitä tulee velvoitteeseen tarkistaa niiden vaatimusten täyttyminen, jotka koskevat edellytettyjen vararahastojen kattamista vastaavilla ja samanarvoisilla aktiivapuolen erillä kunkin yrityksen tilikauden päättymiseen mennessä; ja siitä, että valvontaviranomaiset sallivat itse laittomasti edellisen vuoden vaadittavien vararahastojen kattamisen seuraavan vuoden aikana hankittavilla aktiivapuolen erillä siten, että tähän tarkoitukseen käytetään seuraavan vuoden vakuutusmaksuista saatavia tuloja ja tällä tavoin synnytetään uusi vararahastojen vaje uuden tilikauden loppuun?

2. Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jotta yhteisön direktiivien säännöksiä noudatettaisiin rahoitusvalvonnan suhteen ja jotta toimivaltaiset kreikkalaiset valvontaviranomaiset täyttäisivät yhteisön lainsäädännöstä johtuvat velvollisuutensa?

3. Erityisesti siinä tapauksessa, että ylisuuria vararahastojen vajeita omaavia yrityksiä otetaan kreikkalaiseen pörssiin, miten komissio aikoo varmistaa, että yhteisön säännöksiä kunnioitetaan ja noudatetaan sen osalta, että toimivaltainen kreikkalainen viranomainen tarkastaa kyseisten yritysten maksukykyisyyden ja sen, mistä niiden tekniset vararahastot muodostuvat?

4. Mikä on tilanne yhteisön säännösten sisällyttämisen kansalliseen lainsäädäntöön ja niiden täytäntöönpanon suhteen Kreikassa tiepalvelun osalta? Onko sallittua, että vakuutussopimusten tekeminen kytketään tiepalvelusopimuksiin, joita myönnetään hyvin alhaisilla hinnoilla vääristäen näin kilpailua?

(1) EYVL C 27 E, 29.1.2000, s. 161.

Frederik Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus

(24. tammikuuta 2000)

Kuten komissio totesi vastauksessaan parlamentin jäsenen kirjalliseen kysymykseen P-1686/99(1), kolmansien vakuutusdirektiivien neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi)(2); neuvoston direktiivi 92/96/ETY, annettu 10 päivänä marraskuuta 1992, henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta (kolmas henkivakuutusdirektiivi)(3) ja neuvoston direktiivi 91/674/ETY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1991, vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä(4) täytäntöönpanoa koskeva Kreikan lainsäädäntö on tutkittu eikä täytäntöönpanosta ole löytynyt puutteita erityisesti mitä tulee vakuutusyhtiöiden vakavaraisuutta ja valvontaa koskeviin säännöksiin (solvenssimarginaali ja vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevat säännöt). Yhteisön vakuutuslainsäädännössä edellytetään, että vakuutusyritykset huolehtivat riittävästä vakuutusteknisestä vastuuvelasta koko liiketoimintansa osalta. Vakuutusteknisen vastuuvelan on aina oltava riittävän suuri kattamaan kaikki vakuutusyrityksen sopimuksista syntyvät vastuut. Vakuutustekninen vastuuvelka on lisäksi aina katettava vastaavilla, riittävillä ja samansuuruisilla varoilla. Muodostettavan vakuutusteknisen vastuuvelan ja sitä vastaavien varojen välinen vertailu on toteutettava yhtä aikaa, esimerkiksi vakuutuksenantajan tilinpäätöspäivänä tai jonain muuna ajankohtana, jolloin yrityksessä suoritetaan tarkastus. Toisin sanoen vakuutusteknisen vastuuvelan analysointia ei pidä toteuttaa eri aikaan kuin kyseistä vastuuvelkaa vastaavien vakuutusyrityksen investointien analyysiä.

Mitä tulee käytännön menetelmiin, joita kansalliset valvontaviranomaiset soveltavat vakuutusyritysten taloudellisen tilanteen valvomiseksi, jäsenvaltioiden vakuutustarkastajat voivat noudattaa eri menetelmiä tarkistaessaan, että vakuutusyritykset noudattavat vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisesta annettuja kansallisia säännöksiä. Valvontaviranomaisten tarkoituksena on kuitenkin aina varmistaa, että tarkastuksen suorittamishetkellä vakuutusyrityksellä on riittävä vakuutustekninen vastuuvelka, jota vastaavat riittävät, samansuuruiset ja velkaa vastaavat varat. Joissain tapauksessa vakuutustarkastajat tarkistavat säännösten noudattamisen kaikissa vakuutusyhtiöissä tilivuoden lopussa. Valvontatehtävänsä hoitamisessa tarkastajat yleensä käyttävät apuna kansallisen lainsäädännön edellyttämiä tuottotietoja ja tilinpäätösasiakirjoja. Kyseisen tarkastuksen tuloksesta riippuen vakuutustarkastajat voivat jatkaa tehtäväänsä määrittääkseen vakuutuksenantajan taloudellisen tilanteen myöhempänä ajankohtana eli varsinaisen tarkastuksen suorittamishetkellä. Näin ne määrittävät vakuutuksenantajan todellisen taloudellisen tilanteen. Jos tarkastajat katsovat, että vakuutusteknistä vastuuvelkaa vastaavat varat eivät riitä kattamaan yrityksen vastuita, ne voivat vaatia yritystä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin taloudellisen tilanteensa korjaamiseksi ja esimerkiksi kieltää yrityksen varojen vapaan hallinnan tai vaatia tervehdyttämissuunnitelman laatimista.

Komissio on tutkinut käytännön menetelmiä, joita Kreikan valvontaviranomaiset noudattavat tarkkaillessaan Kreikan vakuutusyritysten vakavaraisuutta, erityisesti vaatimusta kattaa edellisen vuoden vakuutustekninen vastuuvelka tilivuotta edeltävänä vuonna hankituilla varoilla, ja näiden menetelmien yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa. Kuten komissio totesi vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen P-1686/99, asiasta on keskusteltu Kreikan viranomaisten kanssa eikä komissio ole havainnut seikkoja, jotka

viittaisivat Kreikan valvontaviranomaisten noudattavan jatkuvasti vakiintuneita hallinnollisia käytäntöjä, jotka ovat vastoin kansallista tai yhteisön vakuutuslainsäädäntöä.

Mitä tulee parlamentin jäsenen mainitsemaan vakuutusyritysten ottamiseen viralliselle listalle, arvopaperien viralliselle pörssilistalle ottamista koskevien vaatimusten yhteensovittamisesta 5 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa neuvoston direktiivissä 79/279/ETY ei säädetä erikseen tämänkaltaisesta tilanteesta. Direktiivin liitteessä, jossa määritetään osakkeiden ottamista arvopaperipörssin viralliselle listalle koskevat vaatimukset, asetetaan kuitenkin A luettelon I.1 kohdassa(5) yleinen velvoite, jonka mukaan yhtiön oikeudellisen aseman on sekä yhtiön perustamisen että yhtiöjärjestyksen mukaisen toiminnan osalta oltava sitä koskevien lakien ja asetusten mukainen.

Muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun ensimmäisen direktiivin (73/239/ETY) muuttamisesta erityisesti matkailijoille annetun avun osalta 10 päivänä joulukuuta 1984 annettu neuvoston direktiivi 84/641/ETY(6) saatettiin osaksi Kreikan lainsäädäntöä 22. maaliskuuta 1990 annetulla presidentin asetuksella DP 103/1990. Komissio tutkii parhaillaan, voivatko muut kuin Kreikan vakuutusoikeuden säännökset estää tiepalveluvakuutusten tarjoamisen Kreikassa tai haitata sitä, jos vakuutusta tarjoavat vakuutusyritykset on asianmukaisesti hyväksytty muissa jäsenvaltioissa vakuutusdirektiivien nojalla. Komissio on jo huomauttanut asiasta Kreikan viranomaisille ja aloittaa tarvittaessa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan (entinen 169 artikla) mukaisen menettelyn.

(1) EYVL C 27 E, 29.1.2000, s. 161.

(2) EYVL L 228, 11.8.1992.

(3) EYVL L 360, 9.12.1992.

(4) EYVL L 374, 31.12.1991.

(5) EYVL L 66, 16.3.1979.

(6) EYVL L 339, 27.12.1984.