KIRJALLINEN KYSYMYS E-2989/98

esittäjä(t): Bernd Lange (PSE) komissiolle

(8. lokakuuta 1998)

Aihe: Siipikarjan lihan hygieenisyys: yrityksen oman henkilökunnan käyttö siipikarjan lihaa tarkastettaessa

1. Kaupan pidettävään tuoreeseen siipikarjan lihaan liittyviä terveydellisiä kysymyksiä koskevan direktiivin 71/118/EEC(1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/116/EEC(2), 8 artiklan 3 kohdassa säädetään, että siipikarjan lihaa tutkivan yrityksen oman henkilökunnan kouluttamista koskevat yleiset kriteerit on vahvistettava 21 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ennen 1. lokakuuta 1993. Milloin kyseisen sääntelyn arvioidaan valmistuvan?

2. Tietääkö komissio, että Alankomaissa käytetään siipikarjan lihan tutkimiseen yrityksen omaa henkilökuntaa, vaikka edellä mainittuja kriteereitä ei ole vahvistettu, ja miten komissio arvioi näitä yksipuolisesti toteutettuja toimia, kun otetaan huomioon kilpailun yhdenvertaisuus?

3. Onko komissiolla tietoa tämän henkilökunnan pätevyydestä, ja mikä on komission arvio pätevyydestä, kun otetaan huomioon kuluttajansuojan varmistaminen?

4. Salliiko komissio sen, että muut jäsenvaltiot menettelevät Alankomaiden tapaan, vaikka henkilökunnan kouluttamista koskevia kriteereitä ei ole vielä vahvistettu yhteisössä?

Komission jäsenen Emma Boninonkomission puolesta antama vastaus

(26. marraskuuta 1998)

1. Terveyttä koskevista ongelmista tuoreen siipikarjanlihan kaupassa annetun direktiivin 71/118/ETY muuttamisesta ja ajan tasalle saattamisesta 17. joulukuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/116/ETY(3) (siipikarjanlihadirektiivi) säädetään tarkastuksista. Direktiivissä edellytetään teurastamojen toimivan eläinlääkärin valvonnassa ja eläinlääkärin vastaavan lihan tarkastamisesta. Direktiivissä säädetään kuitenkin myös siitä, että virkaeläinlääkäri voi useissa toimissa käyttää avustajia, jotka täyttävät ammatilliselle pätevyydelle asetetut erityisedellytykset (jotka koskevat koulutusta ja joista säädetään direktiivin liitteessä III). Avustajat toimivat virkaeläinlääkärin valvonnassa ja vastuulla.

Direktiivin mukaan jäsenvaltion viranomaiset voivat myös antaa yrityksen henkilöstön toteuttaa tiettyjä toimia virkaeläinlääkärin välittömässä valvonnassa. Näiden toimien yleisiä perusteita ei ole vielä vahvistettu.

Lihan hygieniaa koskevien sääntöjen tarkistamista harkitaan parhaillaan tarkoituksena kehittää yhtenäinen toimintamalli koko tuotantoketjuun maatiloilta alkaen. Tässä yhteydessä otetaan huomioon siipikarjanlihan tarkastukseen liittyvät näkökohdat sekä tarkastushenkilöstön tehtävät. Työ perustuu tieteelliseen näyttöön, ja tiedekomitealta pyydetään lausuntoa ennen tarkistusten ehdottamista.

2. Komissio teki alustavia tarkastuskäyntejä kaikkiin jäsenvaltioihin ja erityisesti Alankomaihin vuosina 1994 ja 1995 terveyttä koskevista ongelmista tuoreen siipikarjanlihan kaupassa 15. helmikuuta 1971 annetun direktiivin 71/118/ETY(4) soveltamisen arvioimiseksi. Tämän tarkastuskäynnin aikana ryhmälle kerrottiin, että jäsenvaltion viranomaiset sallivat laitosten henkilöstön toteuttaa tiettyjä toimia ja että henkilöstö on saanut erityiskoulutusta. Komissio tarkastaa näiden oikeudellisten edellytysten soveltamista käytettävissä olevien henkilöstöresurssien rajoissa.

3. Alankomaiden viranomaiset ilmoittivat komissiolle edellä mainitun tarkastuskäynnin aikana niistä yleisistä pätevyysperusteista, jotka tiettyjen toimien toteuttamiseen oikeutetun henkilöstön on täytettävä. Henkilöstön on toimittava virkaeläinlääkärin välittömässä valvonnassa, ja hänellä on lopullinen vastuu. Lisäksi siipikarjanlihaa ei saa varustaa terveysmerkinnällä, jos direktiivissä säädetyt edellytykset eivät täyty.

4. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on aina katsonut, että jos yhteisön lainsäädännössä ei ole säännöksiä tietystä asiasta ja yhteisön säännöissä on tämän vuoksi aukko, ei voida periaatteessa esittää vastaväitteitä, mikäli jäsenvaltio säilyttää kansalliset toimet tai ottaa sellaiset käyttöön (ks. esimerkiksi yhdistetyt asiat 47/83 ja 48/83 Pluimeveeslacterijen Midden-Nederland ja Van Miert [1984] Kok. 1721, 22 kohta). Jos neuvoston direktiivin 71/118/ETY 8 artiklan 3 kohdassa säädettyjä täytäntöönpanotoimia ei ole, tämä säännös ei näin ollen estä jäsenvaltiota antamasta kansallisia sääntöjä tai ottamasta jo aiemmin annettuja kansallisia sääntöjä huomioon. Tuomioistuin määräsi kuitenkin yleisenä sääntönä, että vaikka jäsenvaltioilla on valtuudet soveltaa kansallista lainsäädäntöään tällaisessa tapauksessa, ne eivät kuitenkaan voi olla noudattamatta yhteisön toimintaa kyseisellä alalla sääteleviä periaatteita ja yleisiä määräyksiä.

(1) EYVL L 55, 8.3.1971, s. 23 (Direktiiviä ei saatavilla suomeksi).

(2) EYVL L 62, 15.3.1993, s. 1 (Direktiiviä ei saatavilla suomeksi).

(3) EYVL L 62, 15.3.1993.

(4) EYVL L 55, 8.3.1971.