KIRJALLINEN KYSYMYS E-2377/98

esittäjä(t): Eryl McNally (PSE) komissiolle

(27. heinäkuuta 1998)

Aihe: Suurimmat sallitut lääkeainejäämät

Sain kirjeen huolestuneelta äänestäjältäni, joka oli lukenut, että 1. tammikuuta 2000 tulee voimaan uusia säännöksiä, jotka koskevat hevosille tarkoitettujen lääkkeiden jäämiä.

Voiko komissio kertoa, onko olemassa yhteisön pyrkimyksiä suojella eläimiä kärsimyksiltä uusien säännösten voimaantulon jälkeen?

Onko olemassa suunnitelmia tehdä ero huvi- ja kilpailutarkoituksia varten pidettävien eläinten ja sellaisten eläinten välillä, joita pidetään ruoantuotantoa varten? Miten tällainen erottelu tapahtuisi (ts. polttomerkintä, mikrosirut tai korvamerkintä)?

Onko mahdollista, että hevosten vakuutusmaksut nousevat uusien säännösten tultua voimaan?

Komission jäsenen Martin Bangemanninkomission puolesta antama vastaus

(22. syyskuuta 1998)

Neuvoston asetus (ETY) 2377/90 yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa(1), joka annettiin 26. kesäkuuta 1990, astui voimaan 1. tammikuuta 1992. Asetus liittyy neuvoston direktiivin 81/851/ETY(2) 4 artiklaan. Direktiivin mukaan markkinoille saattamista koskeva lupa voidaan myöntää elintarvikkeita tuottaville eläimille tarkoitetulle eläinlääkkeelle ainoastaan, jos kyseiseen tuotteeseen sisältyvät vaikuttavat aineet luetellaan neuvoston asetuksen (ETY) 2377/90 liitteessä I, II tai III. Aineen sisällyttäminen neuvoston asetuksen (ETY) 2377/90 liitteeseen I, II tai III tarkoittaa, että aineen arvioinnissa on saatu positiivinen tulos.

Neuvoston asetuksella (ETY) 2377/90 vahvistettiin ns. "vanhoja aineita" (jo ennen 1. tammikuuta 1992 markkinoilla olleet aineet) koskeva siirtymäkausi. Näiden aineiden osalta tarvittavilla asiakirjoilla varustettu eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamista koskeva hakemus oli toimitettava Euroopan lääkearviointivirastoon (EMEA) Lontooseen ennen 1. tammikuuta 1996. Kyseisen poikkeuksen voimassaoloaikaa on jo jatkettu tammikuun 1. päivästä 1997 tammikuun 1. päivään 2000 neuvoston asetuksella (EY) 434/97(3), joka annettiin 3. maaliskuuta 1997.

On ehdotettu, että urheilutarkoituksiin pidettäville hevosille tarkoitettuihin aineisiin ei sovellettaisi kyseisiä vaatimuksia. Monet hevoset päätyvät kuitenkin lihantuotantoon riippumatta siitä, onko niitä pidetty lihantuotantoa vai harrastustarkoituksia varten. Näin käy niissäkin maissa, joissa hevosenlihaa ei tavallisesti syödä, koska kyseiset hevoset viedään usein muihin maihin ihmisravinnoksi teurastettaviksi. Lihantuotantoon tarkoitettuja eläimiä on hankala erottaa harrastus- tai urheilutarkoituksiin pidetyistä eläimistä - valvontajärjestelmän olisi oltava selkeä ja luotettava. Asiakirjoilla todistaminen ei kuitenkaan täytä näitä vaatimuksia etenkään silloin, kun asiakirja on vain hevosen omistajan antama vakuutus. On esitetty eläinten pysyvää merkitsemistä mikrosiruilla, polttomerkinnällä tai tatuoinnilla, ja näiden menetelmien tehokkuudesta ja toteuttamiskelpoisuudesta keskustellaan edelleen. Ongelman ratkaisua on ilman muuta sovellettava koko yhteisössä eikä vain tietyissä jäsenval-tioissa.

Komissio pohtii parhaillaan myös erilaisia vaihtoehtoja eläinlääkkeiden luvanannon helpottamiseksi tietyissä tapauksissa. Mahdollisissa ratkaisuissa on otettava huomioon myös tuotteet, jotka olivat markkinoilla ennen kuin neuvoston asetus (ETY) 2377/90 astui voimaan. Komissio yrittää parhaillaan etsiä havaittuihin ongelmiin sellaista ratkaisua, jossa otetaan huomioon kuluttajansuojan periaatteet.

Alalla toimivat yhtiöt vahvistavat hevosten vakuutusmaksut yhtiöiden oman riskien analysoinnin mukaan.

(1) EYVL L 224, 18.8.1990.

(2) EYVL L 317, 6.11.1981.

(3) EYVL L 67, 7.3.1997.