KIRJALLINEN KYSYMYS E-1841/98

esittäjä(t): James Moorhouse (ELDR) komissiolle

(12. kesäkuuta 1998)

Aihe: Libanolaisvangit Syyriassa

Mitä painostuskeinoja komissio käytti Syyrian kanssa käydyissä Euro-Välimeri-assosiointisopimusta koskevissa neuvotteluissa saadakseen Syyrian hallituksen vapauttamaan 250 libanonilaista, jotka ovat edelleen vangittuina?

Komission jäsenen Manuel Maríninkomission puolesta antama vastaus

(9. heinäkuuta 1998)

Ihmisoikeuksia koskevat kysymykset, kuten parlamentin jäsenen esille ottama kysymys, käsitellään Syyrian viranomaisten kanssa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä, jossa komissio on täysin osallisena.

Komissiolla, joka neuvottele parhaillaan Syyrian hallituksen kanssa Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksesta, ei ole tällä hetkellä käytössään sellaisia oikeudellisia asiakirjoja, joista määrätään Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksissa ja jotka valtuuttavat puuttumaan ihmisoikeuksien kunnioittamista koskeviin tilanteisiin.

Yhteisön ja Syyrian välisiä talous- ja kauppasuhteita hallinnoidaan niiden välillä vuonna 1978 tehdyllä yhteistyösopimuksella, joka korvataan Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksella, kun se on tehty ja ratifioitu.

Viimeksi mainittua sopimusta koskevien neuvottelujen yhteydessä komissio aikoo ottaa esille useita määräyksiä kahdenvälisen assosiaation perustaksi. Tämä koskee erityisesti johdanto-osaa, jossa muistutetaan sopimuspuolia sitoutumisesta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, kansanvallan periaatteisiin ja taloudelliseen vapauteen. Lisäksi komissio ilmoittaa, että Tunisian, Marokon ja Jordanian kanssa tehtyjen sopimusten tavoin Syyrian kanssa tehtävän sopimuksen 2 artiklaan sisällytetään lauseke, jossa määrätään, että "ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisten kansanvallan periaatteiden ja perusihmisoikeuksien kunnioittaminen ohjaa yhteisön ja Syyrian sisä- ja ulkopolitiikkaa ja on tämän sopimuksen olennaisen osa".