KIRJALLINEN KYSYMYS E-1551/98 neuvostolle esittäjä(t): Rainer Wieland (PPE) (25. toukokuuta 1998)

Aihe: Moottoriajoneuvojen tunnusmerkintäpakko

Autoilijat, joiden autot on varustettu sinisellä EU-tunnusmerkillä (merkitty rekisterikilpeen) eivät enää tarvitse 1. kesäkuuta 1998 lähtien erillistä kansallisuustunnusta (¨D¨-merkki, ¨SF¨-merkki jne.) matkustaessaan unionin alueella.

Mihin oikeusperustaan tämä neuvottelutulos pohjautuu?

Kuinka pitkälle neuvosto on ottanut Sveitsin mukaan neuvotteluihin?

Oliko Sveitsi millään tavoin mukana niissä neuvotteluissa, jotka johtivat tähän tulokseen vai kuultiinko ja tiedotettiinko sitä vain ennakkoon tai neuvottelujen kuluessa?

Oliko neuvostolla koskaan aikomus huomioida Sveitsi neuvottelutuloksessa?

Minkä syiden vuoksi Sveitsiä ei huomioida?

Onko neuvostolla tulevaisuudessa aikomus huomioida Sveitsi neuvottelutuloksessa?

Jos siihen ei ole aikomusta, mitkä ovat siihen johtavat syyt?

Jos siihen on aikomus, milloin ryhdytään toimenpiteisiin?

Vastaus (20. heinäkuuta 1998)

1. Ehdotus neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen rekisteröintijäsenvaltion tunnusmerkin tunnustamisesta ((Komission ehdotus 15. heinäkuuta 1997 (EYVL C 290, 24.9.1997, s. 25). )) perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 75 artiklan 1 kohdan d alakohtaan.

Tätä oikeusperustaa ei ole kiistetty Euroopan parlamentissa ((Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä annettava lausunto annettiin 18. helmikuuta 1998. )) eikä neuvostossa ((Neuvosto hyväksyi tähän ehdotukseen liittyvän yhteisen kannan 5. kesäkuuta 1998 pidetyssä istunnossa. )).

2. Neuvoston ei tarvitse kuulla yhteisön ulkopuolista valtiota kuten Sveitsiä arvoisan parlamentin jäsenen mainitseman kaltaisen yhteisön lainsäädännön välineen hyväksymiseksi.

3. On muistettava, että yhteisön ja Sveitsin välillä 30. marraskuuta 1992 tavaroiden maantie- ja rautatiekuljetuksista tehtyä sopimusta ((EYVL L 373, 21.12.1992, s. 28. )) varten perustettiin yhteisön sekä Sveitsin edustajien sekakomitea, joka käsittelee erityisesti säännöllistä tiedonvaihtoa tavaroiden maakuljetuspolitiikan yleisistä kysymyksistä.