KIRJALLINEN KYSYMYS E-0762/98 komissiolle esittäjä(t): Georg Jarzembowski (PPE) (18. maaliskuuta 1998)

Aihe: Yksinkertaistetun passitusmenetelmän laiminlyöminen Kreikassa

Kreikan tulliviranomaiset epäävät ilman asiallista syytä meriliikenneyhtiöiltä mahdollisuuden käsitellä Pireusin, Thessalonikin ja Heraklionin satamiin saapuvia tavaroita asetuksen 2454/93/ETY ((EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.)) 448 artiklassa tarkoitetun ¨yksinkertaistetun yhteisön passitusmenetelmän¨ mukaisesti.

Viranomaiset ovat määränneet, että kolme edellä mainittua satamaa kuuluvat kokonaisuudessaan ¨vapaa-alueeseen¨. Tämä tarkoittaa, että kyseisiä satamia käyttävät tavarankuljettajat ovat velvollisia noudattamaan ¨vapaa-alueeseen¨ sovellettavia muodollisuuksia riippumatta siitä kuljetetaanko tavarat konteissa. Näihin muodollisuuksiin kuuluu viisitoista eri menettelyvaihetta ja ne maksavat paljon aikaa ja rahaa.

Tämän vuoksi kysyn komissiolta:

1. Mitä mieltä komissio on edellä kuvatusta kreikkalaisten viranomaisten käytännöstä?

2. Mihin toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä, jotta meriliikenneyhtiöt voisivat käyttää yksinkertaistettua passitusmenetelmää myös edellä mainituissa satamissa?

Komission jäsenen Mario Montin komission puolesta antama vastaus (4. kesäkuuta 1998)

Komissiolle on jätetty useita valituksia siitä, että Kreikan satamat on järjestetty vapaa-alueiksi, minkä vuoksi kaikkien meritse Kreikkaan tuotavien tavaroiden on kuljettava vapaa-alueen kautta. Tämä järjestely johtaa valitusten mukaan siihen, että Kreikan viranomaiset vaativat aina meritse kuljetettujen tavaroiden yhteisöaseman todistamista. Tämä menettely olisi tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen N:o (ETY) 2454/93 ((EYVL L 253, 11.10.1993. )) (asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 12 päivänä tammikuuta 1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 75/98 ((EYVL L 7, 13.1.1998. ))) 313 artiklan vastainen. Lisäksi tavaroiden yhteisöaseman vahvistamisen jälkeen toimijoihin kohdistetaan valitusten mukaan velvoitteita, jotka eivät ole yhteisön sisäisen verojärjestelmän mukaisia vaan tullien luonteisia. Heiltä vaaditaan esimerkiksi yhtenäisellä asiakirjalla annettu ilmoitus tavaroiden luovutuksesta kulutukseen * vaikka tullisäännökset eivät sitä enää edellytä * ja arvonlisäveron maksaminen ilmoitushetkellä.

Vapaa-alue on tuonnin tulliselvityspaikkana yhteisön tullikoodeksin (11 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston asetus N:o (ETY) 2913/92 ((EYVL L 302, 19.10.1992. )), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 19 päivänä joulukuuta 1996 annetulla parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97 ((EYVL L 17, 21.1.1997. ))) 166 artiklan a alakohdan mukaan tarkoitettu ensisijaisesti yhteisön ulkopuolisille tavaroille. Vapaa-alueen kautta kulkemisen on oltava vaihtoehto toimijoille, eikä siitä saa muodostua yhteisötavaroille sitovaa velvollisuutta, jonka vuoksi toimijat menettävät sisämarkkinoiden edut.

Yhteisön tullikoodeksin 180 artiklassa säädetään, että jos tavarat siirretään vapaa-alueelta muualle yhteisön tullialueelle, tavaroita pidetään yleensä muina kuin yhteisötavaroina, jos tavaroiden yhteisötavaran asemaa tai muun kuin yhteisötavaran asemaa ei todisteta todistuksella tai muulla tavoin.

Yhteisön tullikoodeksin 37 artiklan 2 kohdan mukaan yhteisön tullialueelle tuotavat tavarat ovat tullivalvonnassa niin kauan kuin se on tarpeellista niiden tullioikeudellisen aseman määrittämiseksi.

Sen jälkeen kun tullioikeudellinen asema on määritetty, minkä on tapahduttava komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 313 artiklan mukaisesti, mitään muuta välillistä verotusta koskevaa tullimenettelyä ei voida soveltaa yhteisötavaroihin. Nämä tavarat ovat itse asiassa yhteisön sisäisiä kuljetuksia koskevien sääntöjen alaisia sekä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta * yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun neuvoston kuudennen direktiivin 77/388/ETY ((EYVL L 145, 13.6.1977. )) nojalla että valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25 päivänä helmikuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY ((EYVL L 76, 23.2.1992. )) nojalla (direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/99/EY ((EYVL L 8, 11.1.1997. ))).

Komissio on antanut kirjeessään 3. joulukuuta 1997 Kreikalle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 169 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tilaisuuden esittää huomautuksensa yllämainittujen säännösten noudattamatta jättämisestä. Kreikka on lähettänyt komissiolle 17. helmikuuta 1998 vastauksensa edellä mainittuun viralliseen ilmoitukseen. Tätä vastausta tutkitaan parhaillaan.