Virallinen lehti nro C 310 , 09/10/1998 s. 0101
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0607/98 komissiolle esittäjä(t): José Valverde López (PPE) (9. maaliskuuta 1998) Aihe: Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus Talous- ja sosiaalikomitea sekä Euroopan parlamentti ovat kumpikin pyytäneet ennen rahoitusnäkymien hyväksymistä komissiolta takuuta siitä, että rahoitusnäkymissä ei aseteta vaaraan Euroopan unionissa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla saavutettua edistystä. Yhteenkuuluvuudesta hyötyvien maiden hallituksissa pelätään, että tulonsiirtojen ja solidaarisuuden väheneminen voi synkistää tuloksia, joita on saavutettu näiden maiden taloudellisen jälkeenjääneisyyden korjaamisessa suhteessa Euroopan unionin kehittyneimpiin maihin ja alueisiin. Mitä täydentäviä päätöksiä tai ehdotuksia komissio aikoo tehdä poistaakseen tällaiset epäselvyydet, jotka aiheuttavat epävarmuutta yleisessä mielipiteessä ja kansallisella tasolla käytävässä poliittisessa keskustelussa? Komission jäsenen Monika Wulf-Mathiesin komission puolesta antama vastaus (14. huhtikuuta 1998) Tiedonannossaan ¨Agenda 2000: vahvempaan ja laajempaan Eurooppaan¨ ((KOM(97) 2000 lopullinen. )) komissio ehdotti, että rakennerahastojen vuosien 2000 - 2006 EU:n talousarviosta rahoitettavaksi osuudeksi vahvistetaan 218,3 miljardia ecua (vuoden 1999 arvo) nykyisten 15 jäsenvaltion osalta. Noin kaksi kolmasosaa näistä varoista osoitetaan kehityksessä jälkeen jääneille alueille, jotka ovat tukikelpoisia alueita rakennerahastouudistuksen tavoitteen 1 mukaan. Lisäksi määrärahojen myöntäminen näille alueille tapahtuu objektiivisten perusteiden nojalla, joita ovat muiden muassa tukikelpoisen väestön määrä, alueellisen vaurauden ja yhteisön keskiarvovaurauden välinen ero, kansallinen vauraus ja korkea työttömyysaste. Tällä tavoin rahavarat voidaan kohdentaa alueisiin, joiden vaikeudet ovat kaikkein suurimpia. Lisäksi koheesiorahaston osalta komissio ehdotti, että rahastosta voitaisiin yhä tukea jäsenvaltioita, joiden bruttokansantulo (BKTL) henkilöä kohden on alle 90 prosenttia yhteisön keskiarvosta riippumatta siitä, osallistuvatko ne talous- ja rahaliiton (EMUn) kolmanteen vaiheeseen. Näin ollen ei ole syytä epäillä komission päättäväisyyttä pitää kiinni taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta sekä yhteisvastuullisuudesta yhteisön köyhimpien alueiden hyväksi. Komissio vahvisti tämän päämäärän 18. maaliskuuta 1998 hyväksyessään ehdotuksia rakennerahastoja koskeviksi asetuksiksi sekä hyväksyessään neuvoston ja parlamentin tiedonannon ajanjaksoa 2000 - 2006 koskevien uusien rahoitussuuntaviivojen laatimisesta.