KIRJALLINEN KYSYMYS P-4152/97 komissiolle esittäjä(t): Francesco Baldarelli (PSE) (7. tammikuuta 1998)

Aihe: Asetuksen ETY/2078/92 soveltaminen Italiassa

Komission kirjalliset lausunnot ja Marchen alueen hallintotuomioistuimen antaman päätöksen huomioon ottaen Marchen alueneuvosto on antanut säädöksen, jolla määrätään asetuksen ETY/2078/92 ((EYVL L 215, 30.7.1992, s. 85. )) ja erityisesti toimenpiteen A2, ¨luonnonmukainen viljely¨ soveltamisesta.

Marchen alueneuvosto on määrännyt teknisten lausuntojen perusteella ja yhteisön asetuksen mukaisesti toimenpiteistä, jotka koskevat maiden saattamista luonnonmukaiseen käyttöön niin, että sinimailasta voidaan viljellä vuorollaan viiden vuoden ajan.

Päätöksessä määrätään seuraavaa: 1) sinimailasen viisivuotiseen vuoroviljelyyn käytettävä pinta-ala ei saa ylittää 60 prosenttia KMM:stä (käytetty maatalousmaa); 2) alle 5 hehtaarin suuruiset pääasiassa eläintenhoitoa harjoittavat tilat voivat käyttää 5 vuoden ajan 100 prosenttia KMM:stä.

Tällainen päätös annettiin vastaavien, Toscanan, Lombardian ja Emiglia-Romagnan alueilla tehtyjen päätösten perusteella. Näillä alueilla käytetään samaa viisivuotista vuorottelujärjestelmää lääkekasveihin (sinimailasiin tai monivuotisiin viljelyksiin).

PO VI oli antanut muutamien kokousten jälkeen suuret takeet alueellisen päätöksen laillisuudesta. Sen omien virkamiesten Marchen alueelle antamien tiedonantojen mukaan laillisuus näyttää kuitenkin kyseenalaiselta.

Näin ollen kysyn,

1. miten komissio suhtautuu siihen, että Italian alueet ovat eriarvoisessa asemassa asetuksessa ETY/2078/92 mainitun toimenpiteen A2 soveltamisen suhteen,

2. eikö komissio katso, että aluehallituksen on noudatettava täysin toissijaisuusperiaatetta asetuksen soveltamisessa,

3. onko komissiota ja sen virkamiehiä painostettu toimimaan niin, että Marchen aluetta vahingoitetaan ja kohdellaan muista alueista poikkeavalla tavalla,

4. eikö komissio katso, että sen on viipymättä tehtävä samat myönnytykset Marchen alueelle kuin muillekin alueille?

Komission jäsenen Franz Fischlerin komission puolesta antama vastaus (26. tammikuuta 1998)

Koska Marchen aluetta on väitetty syrjittävän sovellettaessa toimenpidettä A2 ¨luonnonmukainen viljely¨ maatalouden alueellisen ympäristöohjelman yhteydessä, komissio on tutkinut vastaavia toimenpiteitä, joita on toteutettu kaikissa asetuksen (ETY) N:o 2078/92 nojalla Italiassa hyväksytyissä ohjelmissa. Tutkimuksessa ei ole tullut esiin alueellista eriarvoisuutta tai suosituimmuuskohtelua. Komissio on useaan otteeseen, viimeksi 9. joulukuuta 1997, ilmoittanut alueellisille viranomaisille suhtautuvansa varauksella kysymyksessä mainittuihin alueellisiin päätöksiin, joissa ehdotetaan perusteettomasti, että vallitsevasta vuoroviljelyjärjestelmästä (kaksi vuotta viljakasvien ja kolme vuotta rehukasvien viljelyä) poiketaan korvaamalla se viisivuotisella sinimailasen viljelyllä. Tämä koskee kaikkia voimassa olevia sopimuksia pääasiassa eläintenhoitoa harjoittavilla tai alle 5 hehtaarin suuruisilla tiloilla. Ehdotettu pelkän sinimailasen viljely ei ole luonnonmukaista viljelyä koskevan toimenpiteen mukainen maatalouden kannalta tai taloudellisesti, koska viljelijä ei tällöin voi saada toimenpiteen perusteella nykyisin maksettavaa palkkiota.

Komissio katsoo, että edellä mainitun päätöksen mahdollinen hyväksyminen merkitsisi muiden Italian alueiden syrjimistä, joissa monivuotinen vuoroviljely on tällaisen toimenpiteen yhteydessä pakollista, toisin kuin arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksessä väitetään. Maatalouden ympäristöohjelman yhteydessä tehdyt sopimukset kieltävät viljelemästä ainoastaan yhtä rehukasvilajia.

Asetuksen (ETY) N:o 2078/92 7 artiklan mukaisesti komissio tutkii ja määrittää jäsenvaltioiden tiedonantojen vastaavuuden mainitun asetuksen kanssa ottaen samalla toissijaisuusperiaatteen täysin huomioon.

Koska kysymykset mahdollisesta painostuksesta ovat ilmeisen perusteettomia, komissio ei katso aiheelliseksi vastata niihin millään tavalla.

Komissio käy parhaillaan alueellisten viranomaisten kanssa keskusteluja, joiden pohjalta on tarkoitus määrittää kyseisen maatalouden ympäristöohjelman muutoksia koskeva yhteinen kanta.