KIRJALLINEN KYSYMYS E-4113/97 komissiolle esittäjä(t): Yves Verwaerde (PPE) (16. tammikuuta 1998)

Aihe: Geopoliittinen tilanne Suurten järvien alueella

Pyydän komissiota ilmoittamaan minulle kantansa Suurten järvien alueen geopoliittiseen tilanteeseen.

Komission jäsenen João de Deus Pinheiron komission puolesta antama vastaus (29. tammikuuta 1998)

Afrikan suurten järvien aluetta on koetellut viime vuosien aikana joukko ennen näkemättömiä poliittisia, sosiaalisia ja inhimillisiä kriisejä. Sotilasliitto, joka yhdisti suurten järvien etniset konfliktit Kongon (entinen Zaire) kohtaloon sekä Ugandan ja Angolan strategisiin etuihin, pyyhkäisi altaan Kigalin ja Kinshasan hallitukset. Ruandan kansanmurha, Burundin kansalaissota ja etniset vainot äskettäisen Kongon konfliktin aikana ja sen jälkeen jättivät jälkeensä satoja tuhansia uhreja. Miljoonat ihmiset joutuivat lähtemään evakkoon. Yhteenotot ja jokapäiväinen taistelu hengissä pysymiseksi ovat aiheuttaneet voimakasta kaunaa eri väestöryhmien välille.

Poliittis-sotilaalliset mullistukset ovat kuitenkin herättäneet myös toiveita uusien yhdentymisen ja alueellisten yhteistyömuotojen löytämiseksi, jos tämän alueen valtiot onnistuvat palauttamaan rauhan ja elvyttämään taloutensa. Suurten järvien ja Keski-Afrikan alueella on poikkeuksellisen runsaat ja monipuoliset luonnonvarat. Väestöpaine, joka on muodostunut vakavaksi ongelmaksi tietyissä maissa niin kauan kuin ihmiset pysyttelevät ylikansoitetuilla raja-alueilla, on myös huomattava voimavara, jos onnistutaan luomaan taloudellisia mahdollisuuksia tarjoava alue, jossa ihmiset ja tavarat voivat liikkua vapaasti ja turvallisesti. Komissiolla on jo kauan ollut tämä näkemys suurten järvien alueen alueellisesta kehittämisestä ja se on valmis aloittamaan kyseisen alueen maiden kanssa vuoropuhelun alueellisesta yhdentymisestä.

Komissio on tietoinen siitä, että rauhan ja alueellisen yhdentymisen onnistumiseksi kyseisten maiden on saavutettava turvallisuus, jota uhkaavat edelleen sekä maiden sisäiset että niiden ulkopuoliset aseistautuneet oppositioryhmät. Rauhaa ei kuitenkaan saavuteta pelkillä kapinan vastaisilla sotilaallisilla toimilla. Kansallisen riippumattomuuden oikeutettu puolustus on ehdottomasti liitettävä kansalliset rajat ylittävään sovinnontekopolitiikkaan. Jokaisen väestöryhmän edut on otettava asianmukaisesti huomioon sekä taloudelliselta että vallan käyttöön osallistumisen kannalta. Ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta on jälleen noudatettava. Turvallisuus ei ole valtion etuoikeus, vaan myös yksilöillä on siihen perusoikeudet. Yksilön turvallisuuteen kuuluu useita näkökohtia, joita on käsiteltävä yhdessä: suojelu vainoa vastaan, henkilöiden ja tavaroiden turvallisuus, elintarvikkeiden riittävyyden turvaaminen ja köyhyyden vastaiset toimet sekä yhteisöjen henkiinjäämisen ehtona olevien talouden ja ympäristön suojelu.

Rauhan palauttaminen laajassa merkityksessään on pelottava haaste, mutta se näyttää olevan ainoa keino kestävän vakauden saavuttamiseksi tällä ongelma-alueella. Yhteisö on valmis auttamaan maita, jotka sitoutuvat näihin keinoihin, mutta itse alueen ja sen poliittisten vastuuhenkilöiden on sitouduttava alustaviin poliittisiin ehtoihin: kansalliselta ja alueelliselta pohjalta lähtevä vuoropuhelu ja sovinnon teko, perustuslaillisen ja oikeudellisen kehyksen luominen avoimille yhteiskunnille ja talouksille sekä julkisten asioiden moitteettomaan hoitoon kykenevän hallinnon muodostaminen. Nämä edellytykset kuvastavat yhteisön ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden suhteiden pääasiakirjan Lomén sopimuksen henkeä ja kirjainta.