KIRJALLINEN KYSYMYS E-3796/97 komissiolle esittäjä(t): José García-Margallo y Marfil (PPE) (26. marraskuuta 1997)

Aihe: Ranskan tiesulut: ajankohtaiset aloitteet sosiaalialan lainsäädännössä

Ranskalaisten rekka-autonkuljettajien toteuttamat tiesulut alkavat olla toistuva ilmiö, joka on vastoin yhteisön määräyksiä vapaasta kilpailusta, sillä se estää tavaroiden vapaan liikkumisen Euroopan unionissa. Euroopan sisäiselle kaupalle aiheutetut vahingot ovat erittäin suuria, minkä vuoksi jotkut maat kuten Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Alankomaat ovat valittaneet asiasta. Espanjalaiset kuljetusalan järjestöt arvioivat, että jokainen tiesulkupäivä maksaa alan yrityksille yli 2,5 miljardia pesetaa.

Ranskalaisten rekka-autonkuljettajien 3. marraskuuta 1997 aloittaman lakon aikana useat maat ovat pyytäneet Ranskan hallitusta puuttumaan siihen vapaiden markkinoiden takaamiseksi perustamalla käytäviä, joita pitkin rekka-autot voisivat kulkea maan läpi. Ranskan hallitus on kieltäytynyt tästä vetoamalla siihen, että Euroopan sosiaalialan lainsäädäntöä ei ole yhtenäistetty.

Missä vaiheessa ovat sosiaalialan lainsäädäntöaloitteet henkilöiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteiden poistamiseksi?

Komission jäsenen Neil Kinnockin komission puolesta antama yhteinen vastaus kirjallisiin kysymyksiin E-E-3793/97, E-3794/97, E-3795/97, E-3796/97, E-3797/97, E-3798/97 ja E-3799/97 (30. tammikuuta 1998)

Komissiolla ei ole oikeusperustaa puuttua työnantajien ja ammattijärjestöjen väliseen kansalliseen kiistaan. Komissio tosin toteaa, että lakko-oikeus määritellään sosiaaliseksi perusoikeudeksi vuonna 1989 annetussa työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevassa yhteisön peruskirjassa (13 kohta).

Perustamissopimusten noudattamisen valvojana komissio huolehtii siitä, että tavaroiden ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta ei estetä perusteettomasti siten, että se häiritsisi vakavasti sisämarkkinoiden toimintaa. Komissio voi kuitenkin toimia vain, jos jäsenvaltio todistettavasti laiminlyö velvollisuuttaan pitää yllä lakisääteistä tavaroiden ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta perustamissopimuksessa määrätyllä tavalla.

Myös vahingonkorvaukset kuuluvat kansalliseen toimivaltaan, ja vaikka komissio on hyvin huolissaan kuljetustyöläisten ilmoittamista vaikeuksista, se ei kykene takaamaan muutosta.

Komissio ei suunnittele tekevänsä tutkimusta siitä, millaiset kustannukset tiesuluista aiheutuu Euroopan taloudelle. Se on kuitenkin aina valmis tekemään yhteistyötä asianomaisten viranomaisten kanssa yrityksissä löytää kaikkia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja. Tämän johdosta komission jäsenet kirjoittivat useaan otteeseen Ranskan ministereille ja kehottivat heitä tekemään kaikkensa taatakseen vapaan liikkuvuuden tieverkostossaan. Lisäksi komissio on ottanut yhteyttä sekä Ranskan viranomaisiin että tieliikennealan ammatillisiin liittoihin, jotta ne pyrkisivät edistämään korvaushakemuksien käsittelyä.

Yhteisön sisäisen tieliikenteen sosiaalisia näkökohtia käsitellään tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetussa asetuksessa (ETY) N:o 3820/85 ((EYVL L 370, 31.12.1985. )) sekä yhdenmukaisista menettelyistä pantaessa täytäntöön tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annettu asetus (ETY) N:o 3820/85 ja tieliikenteen valvontalaitteista annettu asetus (ETY) N:o 3821/85 annetussa neuvoston direktiivissä 88/599/ETY ((EYVL L 325, 29.22.1988. )). Lisäksi tietyt aiheet kuuluvat kansallisen lainsäädännön piiriin. Tämänhetkisten sääntöjen ja täytäntöönpanokäytänteiden moninaisuus yhteisössä aiheuttaa merkittäviä eroja kilpailun suhteen.

Valkoisessa kirjassa työaikadirektiivin ulkopuolisista toimialoista ((Asiak. KOM (97) 334 lopullinen. )) hahmotellaan komission aikomusta tehdä vuoden 1998 alkupuolella ehdotus asetuksen (ETY) N:o 3820/85 muuttamiseksi siten, että siihen otettaisiin mukaan työajan käsite lisäämällä säännöksiä lastauksesta ja purkamisesta sekä muista kuskien suorittamista töistä. Sen yleinen tavoite olisi yhdenmukaistaa sekä sääntöjä että täytäntöönpanojärjestelmiä.