KIRJALLINEN KYSYMYS E-3281/97 komissiolle esittäjä(t): Xaver Mayer (PPE) (20. lokakuuta 1997)

Aihe: Vaihtoehtoisten raaka-aineiden käyttö hiivan tuotannossa - ympäristön kuormituksen vähentäminen

Kun hiivaa tuotetaan käyttämällä melassia syntyy jäännöstuotteita, jotka on hävitettävä. Tämä tapahtuu osittain jätevesien kautta kunnallisissa vedenpuhdistamoissa. Julkisten laitosten puhdistuskapasiteetin suuri kuormitus aiheuttaa kustannuksia, jotka koituvat Saksassa hiivaa tuottavien yritysten maksettaviksi siinä määrin, että ne ovat uhka kyseisten yritysten olemassaololle.

1. Onko komissio sitä mieltä, että Saksan hiivateollisuus kärsii kilpailuhaitoista EU:n erilaisten ympäristölainsäädäntöjen vuoksi?

2. Onko komissio sitä mieltä, että hiiva olisi otettava asetuksen 1010/86 soveltamisalan piiriin? Mitkä syyt komission mielestä puhuvat tätä vastaan tai tämän puolesta?

3. Onko sokerin hallintokomiteassa keskusteltu viime vuosina hiivan ottamisesta asetusten 1009/86 ja 1010/86 soveltamisalan piiriin? Jos on, mitkä ovat tulokset?

Komission jäsenen Franz Fischlerin komission puolesta antama vastaus (1. joulukuuta 1997)

Yhteisön hiivantuotannossa käytetään useita raaka-aineita, joista suurtuotannossa tärkeimmät ovat glukoosi, melassi ja sokeri. Jokainen hiivanvalmistaja päättää itse raaka-aineen valinnasta, ja tähän asti, kuten arvoisa parlamentin jäsen on osoittanut, melassia on käytetty eniten sen muita alhaisemman hinnan vuoksi.

Tämä tilanne on kuitenkin vähitellen muuttumassa erityisesti vuonna 1992 tehdyn peltokasvialan uudistuksen vuoksi, mikä on laskenut viljojen ja viljasta saatavan glukoosin markkinahintoja. Siirtyminen yhden raaka-aineen käyttämisestä toiseen tapahtuu kuitenkin hitaasti alan laajuuden ja tarvittavien pitkän aikavälin pääomasitoumusten vuoksi.

1. Komissio on ollut pitkään tietoinen lisäkustannuksista, jotka aiheutuvat raaka-aineena käytettävästä melassista syntyvän jätteen hävittämisestä, ja se haluaisi korostaa, että hiivanvalmistajien, kuten kaikkien muidenkin valmistajien, on vastattava toimiensa seurauksista ympäristön suojelun varmistamiseksi.

Yhteisön ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön parantamisessa ja yhdenmukaistamisessa on edistytty huomattavasti, mutta silti ei voida välttyä siltä, että jäsenvaltiot ovat halunneet mennä vielä pidemmälle ja asettaneet yhteisön normeja tiukemmat ympäristönormit kaikista haavoittuvimmille alueilleen.

Näin ollen hiivanvalmistajat ovat samanlaisessa asemassa kuin muutkin kyseisille alueille sijoittuneet tuottajat, eikä komissio voi hyväksyä mitään poikkeuksia.

2. Kun neuvosto päätti huhtikuussa 1995 sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 1785/81 muuttamisesta annetulla asetuksella (EY) N:o 1101/95 ja tiettyjen kemianteollisuudessa käytettävien sokerialan tuotteiden tuotantotukeen sovellettavista yleisistä säännöistä annetulla asetuksella (ETY) N:o 1010/86 ((EYVL L 94, 9.4.1986. )) sekä parlamenttia kuultuaan pidentää sokerialan yhteistä markkinajärjestelyä kuudella vuodella 30. kesäkuuta 2001 saakka, se tutki samalla mahdollisuuden hiivan sisällyttämisestä tuotantotukikelpoisiin tuotteisiin; tuotantotukea myönnetään tiettyjen kemianteollisuudessa käytettävien sokerialan tuotteiden tuotantotukeen sovellettavista yleisistä säännöistä 25 päivänä maaliskuuta 1986 annetun asetuksen (ETY) N:o 1010/86 mukaisesti tiettyjen kemianteollisuuden tuotteiden valmistajille ((EYVL L 110, 17.5.1995. )).

Niiden huomattavien sekä myönteisten että kielteisten vaikutusten vuoksi, joita sokerin sisällyttämisellä tukikelpoisiin tuotteisiin olisi ollut sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn toimintaan, johon kaikki tuotantotukisääntöihin tehtävät muutokset vaikuttavat suoraan, neuvosto katsoi, ettei mitään päätöstä tehtäisi kuulematta ensin sokerin hallintokomitean asiantuntijoita.

3. Kuuleminen järjestettiin vuoden 1996 helmikuussa, ja sokerin hallintokomitea päätti, että paras toimintamalli glukoosin, melassin ja sokerin myyntiin liittyvien markkinoiden vääristymistä koskevan huolestuneisuuden vuoksi olisi siirtää päätösten tekemistä edelleen kahdella markkinointivuodella, minkä jälkeen tilanne tarkistettaisiin uudelleen. Myöskään vilja-alalla sovellettavissa tuotantotukijärjestelyissä hiivaa ei ole edelleenkään hyväksytty tukikelpoiseksi tuotteeksi.