KIRJALLINEN KYSYMYS E-2075/97 esittäjä(t): Maartje van Putten (PSE) - komissiolle (19. kesäkuuta 1997)

Aihe: Filippiinien National Integrated Protected Areas System Project (NIPAS)

Viitaten kysymykseeni nro E-3115/96 ((EYVL C 105, 3.4.1997, s. 51.)) pyydän komissiota täydentämään siihen antamaansa vastusta seuraavasti:

1. Missä määrin sellaiset tutkimukset on saatettu päätökseen, joissa tarkastellaan tutkimuksen kohteeksi valituilla alueilla asuvia alkuperäiskansanyhteisöjä? Kuka tai mitkä tahot ovat tehneet tutkimuksia ja millä tavoin? Onko komissiolla tietoja siitä, mitkä kansat asuvat mainituilla alueilla, millaista taloudellista toimintaa he harjoittavat ja kuinka monesta henkilöstä on kyse?

2. Millä tavoin alkuperäiskansojen edustus otetaan huomioon NIPAS:in hallinnossa? Toteutetaanko heidän osallistumisensa esim. Project Area Managemet Boardin puitteissa? Keskustellaanko siitä, että tietty prosentuaalinen osuus täytettävistä tehtävistä on tarkoitettu alkuperäiskansojen edustajille? Jos keskustellaan, millaisista tehtävistä on kyse?

3. Millä tavoin esimerkiksi alkuperäiskansanyhteisöjen ja NIPAS:in työtekijöiden välinen tiedonvälitys on suunniteltu tapahtuvaksi?

4. Missä määrin asianomaiset alkuperäiskansanyhteisöt ja heidän järjestönsä ovat tietoisia kahdenvälisen sopimuksen sisällöstä? Onko sopimus saatettu asianomaisten tahojen tietoon?

Komission jäsenen Manuel Marinin komission puolesta antama vastaus (28. heinäkuuta 1997)

1. Alkuperäiskansojen yhteisöjen asumisen tietyllä alueella toteavat kansallisen integroituja suojelualueita koskevan ohjelman (NIPAP) työntekijät toisen käden kirjallisuuslähteiden, nopeiden maaseudulla tehtyjen arviointien, peruskartoitusten, suoraan alueilla toimivilta keskeisiltä tietolähteiltä, kuten valtion paikallisviranomaisilta, hallituksista riippumattomilta järjestöiltä ja kirkkokuntien edustajilta sekä alkuperäiskansojen yhteisöiltä ja niiden johtajilta saatujen tietojen perusteella. Kuudella NIPAP-ohjelmassa suojelluista alueista on paikannettu miltei kaikki alkuperäiskansojen yhteisöt. Samalla NIPAP-ohjelman avulla on saatu tarkempia tietoja näiden yhteisöjen harjoittamasta taloudellisesta toiminnasta, asuinpaikoista, väestön määrästä sekä maanviljely- ja kalastusmenetelmistä.

2. Kutakin suojelualuetta hallinnoi suojelualueen hallintoneuvosto. Alkuperäiskansat osallistuvat kansallisen integroitujen suojelualueiden järjestelmän (NIPAS) hallintoon olemalla mukana oman suojelualueensa hallintoneuvostossa. Filippiinien tasavallassa vuonna 1992 annetun lain 7586 11 pykälässä säädetään, että suojelualueen hallintoneuvostoon on kuuluttava yksi edustaja kustakin heimoyhteisöstä. Alkuperäiskansojen yhteisöjen hallintoneuvostopaikkojen prosentuaalisesta osuudesta ei ole olemassa säännöksiä, vaan jokaisella erillisellä yhteisöllä on paikka suojelualueen hallintoneuvostossa.

3. Kohdassa 1 mainittujen arviointien lisäksi NIPAP on kiinteässä yhteydessä alkuperäiskansojen yhteisöjen kanssa omien suojelualueiden hallintoneuvostoissa mukana olevien edustajiensa välityksellä. NIPAPin kansallinen apulaisjohtaja on mukana hallintoneuvostossa vailla äänioikeutta olevana jäsenenä ja välittää tietoa NIPAPin suunnitelmista ja toiminnasta. Suojelualueen hallintoneuvoston on määrä kokoontua vähintään kaksi kertaa vuodessa, mutta käytännössä kokouksia järjestetään useammin. NIPAPilla on lisäksi tiedotus- ja koulutustoiminnan kautta ruohonjuuritason yhteyksiä alkuperäiskansojen yhteisöihin.

4. NIPAPin alkuvaiheessa järjestettiin joukko tilaisuuksia, joissa selvitettiin yhteisöille ja niiden edustajille, mitä toimintoja hankkeeseen liittyen oli suunnitteilla. Näiden alkuvaiheen tilaisuuksien jälkeen NIPAP on järjestänyt lisää neuvottelu- ja työryhmätapaamisia niille, joita ohjelma suoranaisesti koskee. Näissä tilaisuuksissa on jaettu aineistoa, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot NIPAP-ohjelmaa koskevasta komission ja Filippiinien kahdenvälisestä sopimuksesta. Lisäksi tällaista tietoa on jaettu tiedotus- ja koulutustoiminnan yhteydessä.