Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
4 päivänä kesäkuuta 2026 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevat yhteiset menettelyt – Direktiivi 2013/32/EU – 46 artikla – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin – Ex nunc ‑tutkiminen kaikilta osin – Asian ensimmäisessä oikeusasteessa käsittelevän tuomioistuimen toimivallan laajuus – Se, että asian ensimmäisessä oikeusasteessa käsittelevä tuomioistuin tutkii tosiseikat – Se, että asian ensimmäisessä oikeusasteessa käsittelevä tuomioistuin tutkii kansainvälisen suojelun tarpeen
Asiassa C‑198/25 [Quotal] (i),
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka rechtbank Den Haag, zittingsplaats Zwolle (Haagin alioikeus, Zwollen istuntopaikka, Alankomaat) on esittänyt 11.3.2025 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 11.3.2025, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
S
vastaan
Minister van Asiel en Migratie,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe, presidentti K. Lenaerts, joka hoitaa toisen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomarit F. Schalin, M. Gavalec (esittelevä tuomari) ja Z. Csehi,
julkisasiamies: T. Ćapeta,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Lamote,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 27.10.2025 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– S, edustajinaan S. Rafi, asiantuntija, ja G. P. G. Willemse-Schoenmakers, advocate,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään A. Hanje ja J. Langer,
– Euroopan komissio, asiamiehinään F. Blanc, M. Debieuvre ja F. van Schaik,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60) 46 artiklan 3 kohdan tulkintaa yksinään tai luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan kanssa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain S, joka on Pakistanin kansalainen, ja Minister van Asiel en Migratie (turvapaikka- ja muuttoliikeministeri, Alankomaat; jäljempänä ministeri) ja joka koskee viimeksi mainitun päätöstä hylätä S:n hakemus kansainvälisestä suojelusta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Direktiivi 2011/95/EU
3 Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9) 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointi”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut seikat koostuvat hakijan lausumista sekä hakijan saatavissa olevista asiakirjoista, jotka koskevat hänen ikäänsä, taustaansa, myös asiaankuuluvien omaisten taustaa, henkilöllisyyttään, kansalaisuuttaan tai kansalaisuuksiaan, aikaisempaa tai aikaisempia asuinmaitaan ja ‑paikkojaan, aikaisempia turvapaikkahakemuksia, matkareittiään, matkustusasiakirjojaan sekä kansainvälisen suojelun hakemisen syitä.
3. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:
a) kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;
b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;
c) hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tausta, sukupuoli ja ikä, jotta voidaan arvioida, onko hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella niitä tekoja, joiden kohteeksi hakija on joutunut tai voisi joutua, pidettävä vainona tai vakavana haittana;
d) onko hakijan alkuperämaasta lähtemisen jälkeen toteuttamien toimien ainoana tai tärkeimpänä tarkoituksena ollut luoda edellytykset kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemiselle, sen arvioimiseksi, asettavatko nämä toimet kyseisen henkilön vaaraan joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan tähän maahan;
e) voidaanko hakijan kohtuudella olettaa turvautuvan sellaisen toisen maan suojaan, jonka kansalaisuuteen hänellä on oikeus.
4. Se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan.
5. Vaikka jäsenvaltiot soveltavat periaatetta, jonka mukaan hakijan velvollisuutena on esittää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteluiksi tarvittavat seikat, ja vaikka joidenkin hakijan lausumien seikkojen tueksi ei olisi esitetty asiakirjoja tai muita todisteita, näitä seikkoja ei tarvitse todentaa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) hakija on todella yrittänyt esittää näyttöä hakemuksensa tueksi;
b) kaikki hakijan saatavissa olevat olennaiset seikat on esitetty ja muiden asiaan vaikuttavien seikkojen puuttumisesta on annettu tyydyttävä selitys;
c) hakijan lausumia pidetään johdonmukaisina ja uskottavina eivätkä ne ole ristiriidassa hakijan tapaukseen liittyvien saatavilla olevien tapauskohtaisten ja yleisten tietojen kanssa;
d) hakija on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa heti kun mahdollista, jollei hakija voi esittää uskottavia syitä sille, miksei hän ole toiminut näin; ja
e) hakija on todettu yleisesti uskottavaksi.”
Direktiivi 2013/32
4 Direktiivin 2013/32 johdanto-osan 16, 18, 22 ja 34 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(16) On tärkeää, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ratkaistaan tosiseikkojen perusteella ja että ensimmäisen päätöksen tekevät viranomaiset, joiden henkilöstöllä on asianmukaiset tiedot tai tarpeellinen koulutus kansainvälisen suojelun alalla.
– –
(18) On sekä jäsenvaltioiden että kansainvälistä suojelua hakevien edun mukaista, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ratkaistaan mahdollisimman nopeasti, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaisen ja perusteellisen tutkinnan suorittamista.
– –
(22) Niin ikään on sekä jäsenvaltioiden että hakijoiden edun mukaista varmistaa, että kansainvälisen suojelun tarpeet tunnustetaan asianmukaisesti jo ensimmäisessä käsittelyssä. Tämän vuoksi hakijoille olisi annettava ensimmäisessä käsittelyssä maksutta oikeudellisia ja menettelyä koskevia tietoja, ottaen huomioon heidän henkilökohtainen tilanteensa. Näiden tietojen avulla hakijoiden pitäisi muun muassa pystyä paremmin ymmärtämään menettelyä, mikä auttaa heitä noudattamaan sovellettavia velvoitteita. Olisi kohtuutonta velvoittaa jäsenvaltiot antamaan kyseiset tiedot ainoastaan pätevien lakimiesten palveluina. Jäsenvaltioilla olisi tämän vuoksi oltava mahdollisuus antaa kyseiset tiedot kaikkein tarkoituksenmukaisimmalla tavalla, kuten toimittamalla tiedot valtiosta riippumattomien järjestöjen tai valtion viranomaisten ammattilaisten tai asiaan erikoistuneiden valtion yksiköiden kautta.
– –
(34) Kansainvälisen suojelun tarvetta koskevien tutkintamenettelyjen olisi oltava sellaisia, että toimivaltaiset viranomaiset voivat tutkia kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset huolellisesti.”
5 Direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, f alakohdassa säädetään seuraavaa:
”[Tässä direktiivissä tarkoitetaan] ’määrittävällä viranomaisella’ jäsenvaltion mitä tahansa lainkäyttöelimiin verrattavaa tai hallinnollista elintä, joka vastaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkinnasta ja jolla on toimivalta tehdä niistä ensimmäinen päätös.”
6 Direktiivin 46 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin”, 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi:
a) päätökseen, joka koskee heidän tekemäänsä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, mukaan lukien:
i) päätös hakemuksen katsomisesta perusteettomaksi pakolaisaseman ja/tai toissijaisen suojeluaseman suhteen;
– –
3. Edellä olevan 1 kohdan noudattamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc ‑tutkimisen kaikilta osin, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisen suojelun tarpeen tutkiminen direktiivin [2011/95] mukaisesti, ainakin muutoksenhakumenettelyissä ensimmäisessä oikeusasteessa.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
7 S, joka on Pakistanin kansalainen, haki kansainvälistä suojelua Alankomaissa. Hakemuksensa tueksi hän vetosi muun muassa siihen, että vuoden 2003 lopussa tai vuoden 2004 alussa häntä oli kidutettu Pakistanissa 10–12 päivän ajan poliisin valvonnassa hänen menetettyä henkilökorttinsa. Hän vetosi myös vakavaan pahoinpitelyyn, jota hän väitti papin M oppilaiden ja asuinkorttelinsa asukkaiden kohdistaneen häneen hänen uskonnollisten vakaumustensa johdosta vuotta ennen hänen poistumistaan Pakistanista vuonna 2004.
8 Ministeri hylkäsi hakemuksen 20.12.2023 tekemällään päätöksellä. Ministeri piti hakemuksen tueksi esitettyä kertomusta suurelta osin uskottavana mutta katsoi, ettei S:ää ollut luokiteltu luopioksi. Ministeri totesi lisäksi, että vaikka S oli jo aiemmin kärsinyt vakavaa haittaa, oli syytä ajatella, ettei S:n tarvinnut pelätä joutuvansa vainotuksi tai ettei hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, jos hänet palautettaisiin alkuperämaahansa. Ministeri katsoi lisäksi, että S:n lausumat poistumisestaan Pakistanista ja pakenemisestaan eivät olleet sisällöllisesti uskottavia.
9 S nosti kyseisestä päätöksestä kanteen rechtbank Den Haag, zittingsplaats Zwollessa (Haagin alioikeus, Zwollen istuntopaikka, Alankomaat), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Tämä tuomioistuin katsoi 13.8.2024 antamassaan välipäätöksessä, ettei ministerin päätös ollut riittävästi perusteltu, ja määräsi ministerin korjaamaan tämän puutteen.
10 Kyseinen tuomioistuin katsoi erityisesti, ettei ministeri ollut selostanut riittävästi, miksi hänen mielestään S:n alkuperää, ongelmia, joihin S oli ilmoittanut joutuneensa muun muassa viranomaisten kanssa henkilökorttinsa menetettyään, ja ongelmia, joita hän väitti kokeneensa uskonnollisten vakaumustensa johdosta, ei pidetty uskottavina. Lopuksi kyseinen tuomioistuin arvosteli ministeriä siitä, ettei tämä ollut perustellut riittävästi syitä, joiden takia S:n asuinkorttelissaan käyttäytymisensä ja asemansa johdosta kohtaamat uskottaviksi katsotut ongelmat eivät mahdollistaneet hänen luokittelemistaan luopioksi.
11 Ministeri teki 8.10.2024 täydentävän päätöksen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä tämänkin päätöksen perustelut ovat riittämättömät. Se katsoo lisäksi, että S:n lausumat ovat uskottavia ja että hänen pitäisi näiden lausumien perusteella saada kansainvälistä suojelua.
12 Kyseinen tuomioistuin kuitenkin toteaa, että kansallisen oikeuskäytännön mukaan se ei ole toimivaltainen itse lausumaan S:n turvapaikkakertomuksen uskottavuudesta eikä myöskään kansainvälisen suojelun myöntämisen edellytysten arvioinnista.
13 Niinpä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että Afdeling bestuursrechtspraak van de Raad van Staten (ylimmän hallintotuomioistuimen hallintolainkäyttöasioiden jaosto, Alankomaat) vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun sen mielestä ministerin päätöstä, jolla hylätään hakemus kansainvälisestä suojelusta, ei ole riittävästi perusteltu kyseisen hakemuksen tueksi esitetyn kertomuksen uskottavuuden osalta, se ei voi itse lausua kyseisen kertomuksen uskottavuudesta eikä myöskään mainitusta hakemuksesta, joten sen on ainoastaan kumottava kyseinen päätös ja palautettava asia ministerille käsiteltäväksi uudelleen.
14 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin olevansa epävarma siitä, onko kyseinen kansallinen oikeuskäytäntö direktiivin 2013/32 mukainen.
15 Kyseisen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä voidaan päätellä, että se on toimivaltainen arvioimaan S:n kertomuksen uskottavuuden ja hänen hakemuksensa kansainvälisestä suojelusta.
16 Tässä tilanteessa rechtbank Den Haag, zittingsplaats Zwolle on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”(1) Voiko [rechtbank Den Haag, zittingsplaats Zwolle] perustaa toimivaltansa esittää turvapaikkakertomuksen uskottavuudesta oman arvionsa, joka korvaa ministerin siitä esittämän arvion, direktiivin [2013/32] 46 artiklan 3 kohtaan, tarkasteltuna mahdollisesti [perusoikeuskirjan] 47 artiklan kanssa, tai unionin oikeuden muuhun määräykseen tai säännökseen taikka periaatteeseen?
2) Voiko [rechtbank Den Haag, zittingsplaats Zwolle] perustaa johonkin edellä mainituista määräyksistä tai säännöksistä toimivallan antaa kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta lopullisen asiaratkaisun tukeutuen turvapaikkakertomuksen sellaisiin osiin, joita ministeri on pitänyt uskottavina, ja, jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi, turvapaikkakertomuksen sellaisiin osiin, joita rechtbank lisäksi pitää uskottavina? Saako kyseinen rechtbank näin tehdessään korvata ministerin arvion siitä, onko vainotuksi joutumisen pelko tai vakavan haitan kärsimisen todellinen vaara uskottava, omalla arviollaan erityisesti, jos rechtbank katsoo, että sillä on julkisesti saatavilla olevien maakohtaisten tietojen perusteella riittävät tiedot tällaisen arvion tekemiseksi?
3) Voidaanko kansallisessa oikeuskäytännössä esimerkiksi menettelyllisen itsemääräämisoikeuden perusteella rajoittaa kysymyksissä 1 ja 2 tarkoitettua toimivaltaa siten, että tämä toimivalta kuuluu edelleen yksinomaan ministerille?
4) Saako [rechtbank Den Haag, zittingsplaats Zwolle] ottaa huomioon muutoksenhaun yhteydessä esitetyt tiedot, jotka eivät vielä olleet saatavilla menettelyn hallinnollisessa vaiheessa, päättäessään, onko sillä riittävästi tietoja asiaratkaisun antamiseksi? Onko tältä osin merkitystä sillä, ovatko asianosaiset voineet kirjallisesti tai istunnossa ilmaista täysimääräisesti näkemyksensä tosiseikoista?”
Asetukset (EU) 2024/1347 ja (EU) 2024/1348
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittämissään kysymyksissä muodollisesti viitannut vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiselle kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle ja myönnetyn suojelun sisällölle, neuvoston direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU kumoamisesta 14.5.2024 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2024/1347 (EUVL L, 2024/1347) tai kansainvälistä suojelua unionissa koskevan yhteisen menettelyn luomisesta ja direktiivin 2013/32/EU kumoamisesta 14.5.2024 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2024/1348 (EUVL L, 2024/1348), mutta se on pyytänyt unionin tuomioistuinta sisällyttämään nämä asetukset mainittuihin kysymyksiin antamiinsa vastauksiin, koska se toteaa voivansa joutua soveltamaan niitä pääasian tutkinnan yhteydessä.
18 On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Tätä silmällä pitäen unionin tuomioistuin saattaa joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeussääntöjä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksessään viitannut (ks. tuomio 20.3.1986, Tissier, 35/85, EU:C:1986:143, 9 kohta ja tuomio 1.8.2025, Alace ja Canpelli, C‑758/24 ja C‑759/24, EU:C:2025:591, 44 kohta).
19 Ensinnäkin on kuitenkin korostettava, että asetusta 2024/1347 sovelletaan 42 artiklansa mukaan 12.6.2026 alkaen.
20 Niinpä ei ole osoitettu, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarvitsisi kyseisen asetuksen tulkintaa voidakseen ratkaista pääasian.
21 Toiseksi asetuksen 2024/1348 79 artiklan 2 ja 3 kohdasta ilmenee yhtäältä, että tätä asetusta sovelletaan 12.6.2026 alkaen, ja toisaalta, että kyseistä asetusta sovelletaan kansainvälisen suojelun myöntämismenettelyyn 12.6.2026 alkaen jätettyjen hakemusten osalta.
22 Tästä seuraa, että ennen tätä viimeksi mainittua ajankohtaa jätettyjä kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia, kuten S:n hakemusta, säännellään direktiivillä 2013/32.
23 Näin ollen asetuksia 2024/1347 ja 2024/1348 ei ole syytä tulkita.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisestä neljänteen kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, tulkittava siten, että siinä annetaan tuomioistuimelle, joka käsittelee ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhaun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, toimivalta sitovasti lausua hakemuksen tueksi esitetyn kertomuksen uskottavuudesta, hakijalla olevan vainotuksi joutumisen pelon tai sen uskottavuudesta, että hakijaan kohdistuu todellinen vaara kärsiä vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan alkuperämaahansa, sekä hakemuksen perusteltavuudesta ottamalla huomioon muutoksenhakumenettelyssä esitetyt seikat, ja voivatko jäsenvaltiot tarvittaessa rajoittaa tätä toimivaltaa siten, että kyseisen direktiivin 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettu määrittävä viranomainen (jäljempänä määrittävä viranomainen) on yksin toimivaltainen arvioimaan kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ja lausumaan niiden perusteltavuudesta.
25 Ensiksi on korostettava, että direktiivissä 2013/32 erotetaan toisistaan ”määrittävä viranomainen”, jolla tarkoitetaan sen 2 artiklan f alakohdassa olevan määritelmän mukaan ”jäsenvaltion mitä tahansa lainkäyttöelimiin verrattavaa tai hallinnollista elintä, joka vastaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkinnasta ja jolla on toimivalta tehdä niistä ensimmäinen päätös”, ja sen 46 artiklassa tarkoitettu ”tuomioistuin”. Määrittävässä viranomaisessa toimitettavasta menettelystä säädetään direktiivin III luvussa, jonka otsikko on ”Ensimmäiseen päätökseen liittyvät menettelyt”, kun taas tuomioistuimessa toimitettavaan menettelyyn sovelletaan direktiivin V luvussa, jonka otsikko on ”Muutoksenhakumenettelyt” ja joka muodostuu mainitusta 46 artiklasta, muotoiltuja sääntöjä (ks. tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 103 kohta ja tuomio 16.7.2020, Addis, C‑517/17, EU:C:2020:579, 61 kohta).
26 Kuten direktiivin 2013/32 johdanto-osan 34 perustelukappaleesta ilmenee, kansainvälisen suojelun tarvetta koskevien tutkintamenettelyjen olisi oltava sellaisia, että toimivaltaiset viranomaiset voivat tutkia kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset huolellisesti.
27 On myös korostettava, että mainitun direktiivin johdanto-osan 16 ja 22 perustelukappaleesta, sen 4 artiklasta sekä sen systematiikasta käy ilmi, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkinta, jonka sellainen hallintoelin tai lainkäyttöelimeen verrattava elin suorittaa, jolla on tähän erityisesti tarkoitetut voimavarat ja alaan erikoistunut henkilöstö, on olennainen vaihe direktiivillä käyttöön otetuissa yhteisissä menettelyissä (ks. tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 116 kohta ja tuomio 16.7.2020, Addis, C‑517/17, EU:C:2020:579, 61 kohta).
28 Lisäksi on muistutettava, että arviointi, jota säännellään direktiivin 2011/95 4 artiklalla, jonka mukaan määrittävän viranomaisen on tehtävä päätös kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta, toteutetaan kahdessa erillisessä vaiheessa. Määrittävän viranomaisen on ensimmäisessä vaiheessa selvitettävä ne tosiasialliset olosuhteet, jotka voivat olla hakemusta tukevia todisteita. Toisessa vaiheessa sen on arvioitava näitä seikkoja oikeudellisesti, mikä tarkoittaa päätöksen tekemistä siitä, onko kyseessä olevan tapauksen tosiseikaston perusteella katsottava, että kansainvälisen suojelun myöntämisen aineelliset edellytykset täyttyvät (ks. analogisesti tuomio 22.11.2012, M., C‑277/11, EU:C:2012:744, 64 kohta).
29 On kyllä totta, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tueksi esitetyn kertomuksen uskottavuuden arviointi ja vainotuksi joutumisen pelon uskottavuuden tai vakavan haitan kärsimisen todellisen vaaran uskottavuuden arviointi kuuluvat kyseisen ensimmäisen vaiheen ja tosiseikkojen arvioinnin piiriin. Tämä tosiseikkojen arviointi ei silti jää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen kohdistetun muutoksenhaun ensimmäisessä oikeusasteessa käsittelevän tuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle.
30 Direktiivin 2013/32 46 artiklan 1 kohdassa nimittäin tunnustetaan kansainvälisen suojelun hakijoille oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi tällaisia hakemuksia koskeviin päätöksiin. Direktiivin 46 artiklan 3 kohdassa määritellään kyseisen oikeuden ulottuvuus säätämällä, että jäsenvaltioiden, joita direktiivi sitoo, on varmistettava, että tuomioistuin, jossa kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta annettu päätös on riitautettu, suorittaa ”sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc ‑tutkimisen kaikilta osin, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisen suojelun tarpeen tutkiminen direktiivin [2011/95] mukaisesti” (ks. tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 106 kohta ja tuomio 1.8.2025, Alace ja Canpelli, C‑758/24 ja C‑759/24, EU:C:2025:591, 76 kohta).
31 Mainitun oikeuden ulottuvuudesta unionin tuomioistuin on todennut, että muotoilua ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc ‑tutkimisen kaikilta osin” on tulkittava siten, että niiden on tämän viimeksi mainitun säännöksen nojalla mukautettava kansallista oikeuttaan siten, että siinä tarkoitettujen oikeussuojakeinojen käsittely käsittää kaikkien niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen tutkinnan tuomioistuimessa, joiden avulla se kykenee arvioimaan käsiteltävänään olevan tapauksen ajantasaisesti (tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 110 kohta ja tuomio 1.8.2025, Alace ja Canpelli, C‑758/24 ja C‑759/24, EU:C:2025:591 81 kohta).
32 Tämän osalta unionin tuomioistuin on täsmentänyt yhtäältä, että ilmaisu ”ex nunc” korostaa tuomioistuimen velvollisuutta suorittaa arviointi, jossa otetaan tarvittaessa huomioon sellaiset uudet seikat, jotka ovat tulleet ilmi vasta sen päätöksen tekemisen jälkeen, johon on haettu muutosta (tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 111 kohta ja tuomio 1.8.2025, Alace ja Canpelli, C‑758/24 ja C‑759/24, EU:C:2025:591, 82 kohta).
33 Tällaisen arvioinnin avulla kyetään näet käsittelemään perusteellisesti kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ilman, että sitä koskevaa aineistoa olisi tarpeen toimittaa määrittävälle viranomaiselle (tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 112 kohta
34 Unionin tuomioistuin on todennut toisaalta, että direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdassa käytetty adverbi ”kaikilta osin” vahvistaa sen, että tuomioistuimen on tutkittava sekä sellaiset seikat, jotka määrittävä viranomainen on ottanut tai jotka sen olisi pitänyt ottaa huomioon, että seikat, jotka ovat ilmenneet vasta mainitun viranomaisen päätöksen tekemisen jälkeen (tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 113 kohta ja tuomio 1.8.2025, Alace ja Canpelli, C‑758/24 ja C‑759/24, EU:C:2025:591, 83 kohta).
35 Tästä seuraa ensinnäkin, että tämän tuomion 31–33 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tuomioistuin, joka käsittelee ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhaun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, on toimivaltainen arvioimaan tosiseikat ja tekemään oman tyhjentävän ja ajantasaisen arviointinsa tässä tuomioistuimessa käsitellyistä tosiseikoista.
36 Ainoastaan tosiseikkojen tutkimisen perusteella nimittäin voidaan arvioida kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tueksi esitetyn kertomuksen uskottavuus sekä vainotuksi joutumisen pelon uskottavuus tai vakavan haitan kärsimisen todellisen vaaran uskottavuus, jotka ovat keskeisiä osatekijöitä mainitun suojelun tarpeen tutkimisessa.
37 Toiseksi tuomioistuimen, joka käsittelee ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhaun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, on – kuten tämän tuomion 32 ja 34 kohdasta ilmenee – tutkittava sekä seikat, jotka määrittävä viranomainen on ottanut tai jotka sen olisi pitänyt ottaa huomioon, että seikat, jotka ovat ilmenneet vasta mainitun viranomaisen päätöksen tekemisen jälkeen.
38 Tämä merkitsee sitä, että tällainen tuomioistuin voi ottaa huomioon seikat, jotka on esitetty muutoksenhakumenettelyn yhteydessä mutta jotka eivät olleet vielä käytettävissä hallinnollisessa vaiheessa.
39 Lisäksi kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittely viivästyisi huomattavasti, jos tuomioistuimen, joka käsittelee ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhaun kyseisen hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, olisi palautettava asiakirja-aineisto määrittävälle viranomaiselle, jotta tämä viranomainen ottaisi tällaiset seikat huomioon lausuakseen hakijan kansainvälisen suojelun tarpeesta.
40 Tällaisella tuomioistuimella oleva toimivalta ottaa huomioon sellaisia uusia seikkoja, joista kyseinen viranomainen ei ole lausunut, on täten direktiivin 2013/32 päämäärän mukainen, koska sillä pyritään erityisesti – kuten muun muassa direktiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleesta ilmenee – siihen, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset käsitellään ”mahdollisimman nopeasti, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaisen ja perusteellisen tutkinnan suorittamista” (tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 111 ja 112 kohta ja tuomio 4.10.2024, Ministerstvo vnitra České republiky, Odbor azylové a migrační politiky, C‑406/22, EU:C:2024:841, 78 ja 88 kohta).
41 Siitä, onko kansainvälisen suojelun hakijalla ja määrittävällä viranomaisella oltava mahdollisuus lausua kyseisistä uusista seikoista, unionin tuomioistuin on todennut, että tuomioistuimen on perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti tarjottava hakijalle mahdollisuus ilmaista kantansa, mikäli nämä seikat ovat omiaan vaikuttamaan hänen tilanteeseensa kielteisesti (tuomio 25.7.2018, Alheto, C‑585/16, EU:C:2018:584, 114 kohta).
42 Kyseisen tuomioistuimen on myös kontradiktorisen periaatteen mukaisesti annettava määrittävälle viranomaiselle tilaisuus esittää huomautuksensa tällaisista uusista seikoista.
43 Tällainen tulkinta on tehtävä varsinkin, kun kyseisen tuomioistuimen on otettava huomioon nämä uudet seikat kyetäkseen lausumaan kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta tyhjentävästi.
44 Tästä seuraa, että täyttääkseen direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdassa säädetyn vaatimuksen ex nunc ‑tutkimisesta kaikilta osin kansallisen tuomioistuimen, joka käsittelee ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhaun määrittävän viranomaisen päätökseen hylätä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, on yhtäältä oltava toimivaltainen arvioimaan tosiseikat itse ja toisaalta otettava huomioon muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tekemisen jälkeen ilmenneet uudet seikat, varmistaen kuitenkin samalla, että asianosaisilla on tilaisuus esittää huomautuksensa näistä seikoista.
45 Toiseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että säätäessään, että tuomioistuimen, joka on toimivaltainen ratkaisemaan kanteen päätöksestä, jolla kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on hylätty, on tutkittava tarvittaessa hakijan ”kansainvälisen suojelun tarve”, unionin lainsäätäjän tarkoituksena on direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdan antaessaan ollut antaa kyseiselle tuomioistuimelle – kun se katsoo, että sillä on käytettävissään kaikki tältä osin tarpeelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat – näiden seikkojen kaikilta osin ja ex nunc eli tyhjentävästi ja ajantasaisesti tutkimisen perusteella toimivalta ratkaista sitovasti kysymys siitä, täyttääkö mainittu hakija direktiivissä 2011/95 säädetyt edellytykset kansainvälisen suojelun saamiseksi (tuomio 29.7.2019, Torubarov, C‑556/17, EU:C:2019:626, 65 kohta).
46 Ensinnäkin kyseisestä oikeuskäytännöstä ja tämän tuomion 31–34 kohdasta ilmenee, että lainsäätäjä on määritellyt direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdassa sen, miten laajasti ja perusteellisesti kansallisen tuomioistuimen, joka käsittelee ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhaun määrittävän viranomaisen päätökseen hylätä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, on tutkittava hakijoiden kansainvälisen suojelun tarve. Tästä seuraa, että tämän tutkinnan laajuuden ja perusteellisuuden määrittely ei kuulu jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden piiriin. Niinpä jäsenvaltiot eivät voi rajoittaa tällaisen tuomioistuimen toimivaltaa lausua kyseisestä kansainvälisen suojelun tarpeesta.
47 Asia ei voi olla toisin sillä perusteella, että määrittävällä viranomaisella olisi paremmat edellytykset ja valmiudet tutkia kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten sisältö. On kyllä totta, että tällaisen hakemuksen tutkiminen kyseisessä viranomaisessa on tämän tuomion 27 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan olennainen vaihe direktiivillä 2013/32 käyttöön otetuissa yhteisissä menettelyissä. Tällä direktiivillä käyttöön otetussa järjestelmässä kyseinen viranomainen ei kuitenkaan ole yksin toimivaltainen arvioimaan kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia ja lausumaan niiden perusteltavuudesta, kuten ilmenee muun muassa oikeuskäytännöstä, joka mainittiin tämän tuomion 45 kohdassa.
48 Edellä esitetystä seuraa samoin, että – toisin kuin Alankomaiden hallitus väittää huomautuksissaan – kansalliselle tuomioistuimelle, joka käsittelee ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhaun määrittävän viranomaisen päätökseen hylätä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, on annettu toimivalta, joka menee määrittävän viranomaisen päätöksen ”tiettyä pidättyväistä tutkimista” pidemmälle. Niinpä tällainen tuomioistuin ei voi olla velvollinen käyttämään kyseistä toimivaltaa ”pidättyvästi”, vaan sen on tutkittava tosiseikat ja oikeudelliset seikat sekä hakijan kansainvälisen suojelun tarve kaikilta osin ja ex nunc eli tyhjentävästi ja ajantasaisesti.
49 Toiseksi on totta, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohta koskee yksinomaan muutoksenhaun tutkimista eikä muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen mahdollisen kumoamisen seurauksia (tuomio 29.7.2019, Torubarov, C‑556/17, EU:C:2019:626, 54 kohta).
50 Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin myös, että se, että tällaiselle tuomioistuimelle annetaan toimivalta lausua sitovasti siitä, täyttääkö hakija direktiivissä 2011/95 säädetyt edellytykset kansainvälisen suojelun myöntämiselle, merkitsee sitä, että kun kyseinen tuomioistuin kumoaa hallintoviranomaisen päätöksen tutkittuaan hakijan kansainvälisen suojelun tarpeen tyhjentävästi ja ajantasaisesti kaikkien asian kannalta merkityksellisten oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen valossa ja toteaa, että hakijalle on myönnettävä kansainvälistä suojelua, ja tämän jälkeen palauttaa asian kyseiselle hallintoviranomaiselle uuden päätöksen tekemistä varten, tämän hallintoviranomaisen on myönnettävä haettu kansainvälinen suojelu, kuitenkin sillä varauksella, että ilmenee sellaisia tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka edellyttävät objektiivisesti uutta ajantasaistettua arviointia. Samoin on niin, että jos kyseinen hallintoviranomainen tekee myöhemmin päinvastaisen päätöksen osoittamatta tätä varten, että on ilmennyt uusia seikkoja, jotka oikeuttaisivat kyseisen hakijan kansainvälisen suojelun tarpeen uudelleenarvioinnin, kyseisen tuomioistuimen on muutettava kyseistä päätöstä, joka ei ole sen aiemman tuomion mukainen, ja korvattava se omalla ratkaisullaan kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta ja jätettävä tarvittaessa soveltamatta kansallista säännöstöä, jonka mukaan se ei saisi näin toimia (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Torubarov, C‑556/17, EU:C:2019:626, 66, 73, 75, 77 ja 78 kohta).
51 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä selityksistä ilmenee, että sillä on mielestään käytössään riittävästi tietoja, jotta se voi itse arvioida kansainvälisen suojelun hakijan kertomuksen tiettyjen seikkojen sekä hänen tiettyjen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa tueksi esittämiensä perusteiden uskottavuuden. Se täsmentää kuitenkin, että Afdeling Bestuursrechtspraak van de Raad van Staten oikeuskäytännön mukaan sillä ei ole toimivaltaa tehdä tällaisia arviointeja, vaan sen olisi ainoastaan kumottava pääasiassa kyseessä oleva päätös ja sen jälkeen palautettava asia ministerille, jotta tämä tutkii uudelleen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.
52 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista oikeutta, niiden on tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen valossa, jotta sillä tarkoitettu tulos saavutettaisiin ja siten noudatettaisiin SEUT 288 artiklan kolmatta kohtaa (tuomio 6.11.2018, Bauer ja Willmeroth, C‑569/16 ja C‑570/16, EU:C:2018:871, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Unionin oikeuden mukaisen tulkinnan periaate edellyttää, että kansalliset tuomioistuimet tekevät toimivaltansa rajoissa kaiken mahdollisen ottamalla huomioon kansallisen oikeuden kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja taatakseen kyseessä olevan direktiivin täyden tehokkuuden ja päätyäkseen ratkaisuun, joka on direktiivillä tavoitellun päämäärän mukainen (tuomio 6.11.2018, Bauer ja Willmeroth, C‑569/16 ja C‑570/16, EU:C:2018:871, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Kuten unionin tuomioistuin on todennut, vaatimus tällaisesta unionin oikeuden mukaisesta tulkinnasta sisältää muun muassa kansallisille tuomioistuimille velvollisuuden muuttaa tarvittaessa vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jos se perustuu sellaiseen kansallisen oikeuden tulkintaan, joka ei sovi yhteen direktiivin tavoitteiden kanssa. Niinpä kansallinen tuomioistuin ei muun muassa voi katsoa pätevästi, että sen on mahdoton tulkita kansallista säännöstä unionin oikeuden mukaisesti vain sen takia, että sitä on vakiintuneesti tulkittu merkityksessä, joka ei sovi yhteen unionin oikeuden kanssa (tuomio 17.4.2018, Egenberger, C‑414/16, EU:C:2018:257, 72 ja 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Jos tällainen unionin oikeuden mukainen tulkinta kuitenkin osoittautuu mahdottomaksi, unionin tuomioistuin on korostanut, että toimivaltaisen tuomioistuimen on unionin oikeuden soveltamiseksi jätettävä soveltamatta sellaisia kansallisia säännöksiä, jotka mahdollisesti estävät direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdan, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, kaltaisten unionin oikeussääntöjen, joilla on välitön oikeusvaikutus, täyden tehokkuuden (tuomio 3.4.2025, Barouk, C‑283/24, EU:C:2025:236, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
56 Lopuksi on todettava, että mahdollisuus valittaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn määrittävän viranomaisen päätökseen kohdistetun muutoksenhaun ensimmäisessä oikeusasteessa käsitelleen kansallisen tuomioistuimen ratkaisusta ei ole omiaan kyseenalaistamaan edellä esitettyä.
57 Direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaan tehokkaat oikeussuojakeinot, joista jäsenvaltioiden on säädettävä, koskevat ”ainakin muutoksenhakumenettely[j]ä ensimmäisessä oikeusasteessa”. Tässä säännöksessä jäsenvaltiot velvoitetaan siten säätämään tällaisesta oikeussuojakeinosta, kuitenkin niin, että niille jätetään siinä mahdollisuus ottaa käyttöön valitus- tai kassaatiovalitusmenettely; kyseisessä säännöksessä säädetyn tutkinnan ominaispiirteet eivät silti poikkea toisistaan sen mukaan, käyttävätkö jäsenvaltiot kyseistä mahdollisuutta.
58 Esitettyihin kysymyksiin on vastattava kaiken edellä esitetyn perusteella, että direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että yhtäältä siinä annetaan tuomioistuimelle, joka käsittelee ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhaun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, toimivalta sitovasti lausua hakemuksen tueksi esitetyn kertomuksen uskottavuudesta, hakijalla olevan vainotuksi joutumisen pelon tai sen uskottavuudesta, että hakijaan kohdistuu todellinen vaara kärsiä vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan alkuperämaahansa, sekä hakemuksen perusteltavuudesta ottamalla huomioon muutoksenhakumenettelyssä esitetyt seikat ja että toisaalta jäsenvaltiot eivät voi rajoittaa tätä toimivaltaa.
Oikeudenkäyntikulut
59 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 46 artiklan 3 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa,
on tulkittava siten, että
yhtäältä siinä annetaan tuomioistuimelle, joka käsittelee ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhaun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, toimivalta sitovasti lausua hakemuksen tueksi esitetyn kertomuksen uskottavuudesta, hakijalla olevan vainotuksi joutumisen pelon tai sen uskottavuudesta, että hakijaan kohdistuu todellinen vaara kärsiä vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan alkuperämaahansa, sekä hakemuksen perusteltavuudesta ottamalla huomioon muutoksenhakumenettelyssä esitetyt seikat ja että toisaalta jäsenvaltiot eivät voi rajoittaa tätä toimivaltaa.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: hollanti.
i Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.