Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
22 päivänä lokakuuta 2026 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sähkön sisämarkkinat – Asetus (EU) 2022/1854 – Korkeisiin energianhintoihin liittyvä hätätoimenpide – 6 artiklan 1 kohta – 8 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 2 kohta – Tiettyjä energialähteitä käyttävien sähköntuottajien saamien markkinatulojen yläraja – Kansallinen yläraja, joka on alhaisempi kuin 180 euroa tuotetun sähkön megawattituntia (MWh) kohti – Hyväksyttävyys – Eriytetty yläraja sen mukaan, oliko 8.10.2022 voimassa asianomaisen tuottajan kanssa korvauksista tehtyä sopimusta – Oikeasuhteisuus ja syrjimättömyys – Riittävien täsmennysten puuttuminen – Tutkimatta jättäminen
Asiassa C‑187/25,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Administrativen sad Plovdiv (Plovdivin hallintotuomioistuin, Bulgaria) on esittänyt 7.3.2025 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 7.3.2025, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
”EVN Bulgaria Renewables” EOOD
vastaan
Direktor na Teritorialna direktsia Plovdiv na Natsionalnata agentsia za prihodite,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
Okrazhna prokuratura gr. Plovdiv,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: neljännen jaoston puheenjohtaja I. Jarukaitis (esittelevä tuomari), joka hoitaa yhdeksännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit N. Jääskinen ja M. Condinanzi,
julkisasiamies: A. Biondi,
kirjaaja: V. Di Bucci,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– ”EVN Bulgaria Renewables“ EOOD, edustajanaan G. Petkova, advokat,
– Direktor na Teritorialna direktsia Plovdiv na Natsionalnata agentsia za prihodite, edustajanaan P. Georgiev,
– Irlannin hallitus, asiamiehinään M. Browne, Chief State Solicitor, S. Finnegan ja A. Joyce, avustajinaan C. Donnelly, SC, ja S. Brittain, BL,
– Euroopan komissio, asiamiehinään O. Beynet, T. Scharf ja I. Zaloguin,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee korkeisiin energianhintoihin liittyvistä hätätoimenpiteistä 6.10.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2022/1854 (EUVL 2022, L 261 I, s. 1) 6 artiklan 1 kohdan sekä 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat ”EVN Bulgaria Renewables” EOOD (jäljempänä EVN) ja Direktor na Teritorialna direktsia Plovdiv na Natsionalnata agentsia za prihodite (kansallisen keskusverohallinnon Plovdivin yksikön johtaja, Bulgaria; jäljempänä verohallinto) ja jossa on kyse verotuspäätöksen lainmukaisuudesta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Asetuksen 2022/1854 johdanto-osan 12, 25 ja 46 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”(12) – – Yhdenmukainen velvoite siirtää ylijäämätulot kuluttajille antaisi kaikille jäsenvaltioille mahdollisuuden suojella kuluttajiaan. Myönteinen vaikutus energian hintoihin vaikuttaisi myönteisesti yhteenliitettyihin unionin energiamarkkinoihin ja auttaisi myös hillitsemään inflaatiota. – –
– –
(25) Tilanteessa, jossa kuluttajat altistuvat erittäin korkeille hinnoille, jotka myös vahingoittavat unionin taloutta, on tarpeen rajoittaa väliaikaisesti sellaisten tuottajien, joiden marginaalikustannukset ovat alhaisemmat, poikkeuksellisia markkinatuloja soveltamalla sellaisten markkinatulojen ylärajaa, jotka saadaan sähkön myynnistä unionissa.
– –
(46) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että markkinatulojen ylärajan soveltamisesta sähköalalla saatavat ylijäämätulot siirretään sähkön loppuasiakkaille poikkeuksellisen korkeiden sähkönhintojen vaikutuksen lieventämiseksi. Ylijäämätulot olisi kohdennettava asiakkaille, mukaan lukien sekä kotitaloudet että yritykset, joihin sähkön korkeat hinnat vaikuttavat erityisen voimakkaasti. – –”
4 Kyseisen asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko oli ”Kohde ja soveltamisala”, säädettiin seuraavaa:
”Tässä asetuksessa vahvistetaan hätätoimenpiteet, joilla lievennetään korkeiden energianhintojen vaikutuksia poikkeuksellisten, kohdennettujen ja ajallisesti rajoitettujen toimenpiteiden avulla. Kyseisillä toimenpiteillä pyritään – – ottamaan käyttöön yläraja tiettyjen tuottajien sähköntuotannosta saamille markkinatuloille ja jakamaan ne uudelleen sähkön loppuasiakkaille kohdennetulla tavalla, – – jotta voidaan edistää energian kohtuuhintaisuutta kotitalouksien ja yritysten kannalta.”
5 Mainitun asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko oli ”Markkinatulojen pakollinen yläraja”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Tuottajien 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista lähteistä tuotetusta sähköstä saamien markkinatulojen yläraja on 180 euroa tuotetun sähkön megawattituntia kohti.”
6 Asetuksen 7 artiklassa, jonka otsikko oli ”Markkinatulojen ylärajan soveltaminen sähköntuottajiin”, säädettiin seuraavaa:
”1. Edellä 6 artiklassa säädettyä markkinatulojen ylärajaa sovelletaan markkinatuloihin, jotka saadaan seuraavista lähteistä tuotetun sähkön myynnistä:
a) tuulivoima;
– –
2. Edellä 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä markkinatulojen ylärajaa ei sovelleta – – tuottajiin, joiden tuloja tuotetun sähkön megawattituntia kohti on jo rajoitettu sellaisten valtion tai viranomaisten toimenpiteiden seurauksena, joita ei ole hyväksytty 8 artiklan nojalla.
– –
4. Jäsenvaltiot voivat päättää, että markkinatulojen ylärajaa ei sovelleta tuloihin, jotka on saatu sähkön myynnistä tasesähkömarkkinoilla – –
– –”
7 Asetuksen 2022/1854 8 artiklassa, jonka otsikko oli ”Kansalliset kriisitoimenpiteet”, säädettiin seuraavaa:
”1. Jäsenvaltiot voivat
a) pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla rajoitetaan edelleen 7 artiklan 1 kohdassa luetelluista lähteistä sähköä tuottavien tuottajien markkinatuloja, – –;
b) asettaa korkeamman markkinatulojen ylärajan tuottajille, jotka tuottavat sähköä 7 artiklan 1 kohdassa luetelluista lähteistä, edellyttäen että niiden investointi- ja toimintakustannukset ylittävät 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetun enimmäismäärän;
– –
d) asettaa erityisen ylärajan kivihiilestä tuotetun sähkön myynnistä saataville markkinatuloille;
– –
2. Tämän asetuksen mukaisesti 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevat seuraavat vaatimukset:
a) niiden on oltava oikeasuhteisia ja syrjimättömiä;
b) ne eivät saa vaarantaa investointisignaaleja;
c) niillä on varmistettava, että investointi- ja toimintakustannukset katetaan;
d) ne eivät saa vääristää sähkön tukkumarkkinoiden toimintaa eivätkä varsinkaan vaikuttaa ajojärjestykseen ja hinnanmuodostukseen tukkumarkkinoilla;
e) niiden on oltava unionin oikeuden mukaisia.”
8 Saman asetuksen 22 artiklassa, jonka otsikko oli ”Voimaantulo ja soveltaminen”, säädettiin seuraavaa:
”1. Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
2. Rajoittamatta velvoitetta varmistaa ylijäämätulojen jakaminen 10 artiklan mukaisesti – –, tätä asetusta sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2023 noudattaen seuraavaa:
– –
c) 6, 7 ja 8 artiklaa sovelletaan 1 päivästä joulukuuta 2022 30 päivään kesäkuuta 2023;
– –”
Bulgarian oikeus
Uusiutuvilla energialähteillä tuotetusta energiasta annettu laki
9 Uusiutuvilla energialähteillä tuotetusta energiasta annetun lain (Zakon za energiyata ot vazobnovyaemi iztochnitsi; DV nro 35, 3.5.2011), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (DV nro 29, 10.4.2012), 31 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Julkinen palveluntarjoaja tai lopputoimittajat ostavat uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä Darzhavna Komisia za energiyno i vodno reguliranen [(valtiollinen energia- ja vesialan sääntelykomissio, Bulgaria), josta on tullut Komisia za energiyno i vodno regulirane (energia- ja vesialan sääntelykomissio, Bulgaria) (jäljempänä KEVR)] vahvistamaan etuushintaan, joka oli voimassa – – sähköntuotantolaitoksen käyttöönoton hetkellä – –
(2) Edellä 1 momentissa tarkoitettua uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä ostetaan pitkäaikaisten ostosopimusten perusteella, jotka ovat voimassa seuraavasti:
– –
2. 12 vuotta tuulivoimalla tuotetun sähkön osalta
– –”
Energialaki sekä energialain muuttamisesta ja täydentämisestä annettu laki
10 Energialakia (Zakon za energetikata) (DV nro 107, 9.12.2003) on muutettu useaan kertaan muun muassa energialain muuttamisesta ja täydentämisestä annetulla lailla (Zakon za izmenenie i dopalnenie na zakona za energetikata; DV nro 38, 8.5.2018). Tämän viimeksi mainitun siirtymä- ja loppusäännösten 68 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Sähköä uusiutuvilla energialähteillä tuottavat tuottajat, joiden laitosten asennettu kokonaisteho on vähintään 4 [megawattia (MW)], tekevät 31.10.2018 mennessä ”Sigurnost na elektroenergiynata sistema” ‑rahaston [(energiantoimitusvarmuusrahasto, Bulgaria, jäljempänä FSES)] kanssa sopimuksen korvauksista, joita maksetaan niiden tuottamista sähkömääristä niille määritettyyn erityiseen nettosähköntuotannon määrään saakka, jonka perusteella määritettiin niihin sovellettava etuushinta. Korvauksista tehtävät sopimukset tulevat voimaan viimeistään 1.1.2019.
(2) [KEVR] vahvistaa vuosittain 30.6. mennessä korvauksen, jonka suuruus vastaa ennen tämän lain voimaantuloa määritetyn etuushinnan tai laitoksen senhetkisen etuushinnan ja tälle ajanjaksolle määritetyn uusiutuvilla energialähteillä tuotetun, käytetyn energialähteen mukaan määräytyvän sähkön arvioidun markkinahinnan välistä erotusta.
– –
(4) Korvausta maksetaan vastaavan pitkäaikaisen ostosopimuksen – –, joka tehtiin ennen tämän lain voimaantuloa, voimassaolon päättymiseen saakka.
– –
(8) Edellä 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen voimaantulon myötä vastaavan tuottajan 1 momentin mukaisen ostosopimuksen, joka tehtiin tämän lain voimaantuloon mennessä, katsotaan päättyneen. Julkinen palveluntarjoaja tai lopputoimittajat ostavat kyseisen tuottajan tuottaman sähkön muuhun kuin etuushintaan.
(9) Julkinen palveluntarjoaja ostaa 1.7.2018 alkaen siihen ajankohtaan saakka, jona 1 momentin mukainen sopimus tulee voimaan, sähkön etuushintaan 1 momentissa tarkoitetuilta tuottajilta, jotka ovat liittyneet siirtoverkkoon.
– –”
11 Energialain lisäsäännösten, sellaisena kuin niitä sovelletaan pääasiassa, 1 §:n 42 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä laissa tarkoitetaan
– –
42. ’tuottajaryhmittäin sähkön tuottamisessa käytettävän energialähteen mukaan arvioidulla markkinahinnalla’ hinnan vuosikeskiarvoa, jonka KEVR on vahvistanut aurinkovoimalla, tuulivoimalla, vesivoimalaitoksissa, joiden asennettu teho on enintään 10 MW, biomassalla ja muilla uusiutuvilla energialähteillä tuotetulle sähkölle sekä maakaasulla ja hiilellä sähkön ja lämmön tehokkaassa yhteistuotannossa tuotetulle sähkölle sovellettavan menetelmän mukaisesti”.
Vuoden 2022 talousarviolain soveltamisesta annettu laki
12 Bulgarian tasavallan vuoden 2022 talousarviolain, valtion sosiaaliturvan vuoden 2022 talousarviosta annetun lain ja kansallisen sairausvakuutuskassan vuoden 2022 talousarviosta annetun lain soveltamisesta annetun lain (Zakon za prilagane na razporedbi na Zakona za darzhavnia byudzhet na Republika Bulgaria za 2022 g., Zakona za byudzheta na darzhavnoto obshtestveno osiguryavane za 2022 g. i Zakona za byudzheta na Natsionalnata zdravnoosiguritelna kasa za 2022 g.; DV nro 104, 30.12.2022), sellaisena sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä vuoden 2022 talousarviolain soveltamisesta annettu laki), siirtymä- ja loppusäännösten 8 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Sähköntuottajat, joiden sähköntuotantolaitosten asennettu teho on yli 1 МW ja joiden markkinatulot ovat peräisin sellaisen sähkön myynnistä, joka on tuotettu [asetuksen 2022/1854] 7 artiklan 1 kohdassa mainituilla lähteillä – –, maksavat [FSES:ään] toimitusajanjaksolta 1.12.2022–30.6.2023, lukuun ottamatta ESO (Elektroenergien sistemen operator [(sähköverkko-operaattori)]) EAD ‑yhtiön sähköverkossa tekemään tasaamiseen vaadittavaa tasesähköä koskevia transaktioita, käyttötarkoitukseensa sidottuja maksuja, joiden määrä on arvonlisäverottomien markkinatulojen ja asianomaisen tuottajatyypin arvojen perusteella vahvistetun markkinatulojen ylärajan välinen positiivinen erotus. Käyttötarkoitukseensa sidotun maksun suuruus lasketaan kullekin transaktiolle.
(2) Arvot, joiden perusteella tulojen yläraja lasketaan asianomaiselle tuottajatyypille 1 momentin mukaisesti, määritetään Ministerski savetin [(valtioneuvosto, Bulgaria)] säädöksellä.
(3) Sähköntuottajat, joiden sähköntuotantoon tarkoitettujen laitosten asennettu teho on yli 1 МW, joilla on 8.10.2022 voimassa korvauksista tehty sopimus ja joiden markkinatulot ovat peräisin asetuksen [2022/1854] 7 artiklan 1 kohdassa mainituilla lähteillä tuotetun sähkön myynnistä, maksavat [FSES:ään] käyttötarkoitukseensa sidottuja maksuja arvonlisäverottomista markkinatuloista jokaisesta vapaasti neuvotelluilla hinnoilla toimitusajanjaksolla 1.12.2022–30.6.2023 toteutetusta transaktiosta, lukuun ottamatta tasesähköä koskevia transaktioita. Jokaisesta transaktiosta maksettavan käyttötarkoitukseensa sidotun maksun määrä on:
1. kyseisestä transaktiosta peräisin olevien, vapaasti neuvotelluista arvonlisäverottomista hinnoista (saavutettu markkinahinta) saatujen markkinatulojen ja markkinatuloille vahvistetun ylärajan välinen positiivinen erotus, joka lasketaan käyttäen perustana markkinahintaa, joka on arvioitu [KEVR:n] hinnan vahvistamisesta tekemässä päätöksessä, jolla on vahvistettu asianomaiseen tuottajaan sovellettava korvaus, sellaisten tuottajien tapauksessa, joiden osalta tämän korvauksen määrä ei ole 0,00 Bulgarian leviä (BGN) megawattitunnilta ilman arvonlisäveroa, ja
2. 90 prosenttia kyseisestä transaktiosta peräisin olevien, vapaasti neuvotelluista arvonlisäverottomista hinnoista (saavutettu markkinahinta) saatujen markkinatulojen ja markkinatuloille vahvistetun ylärajan välinen positiivinen erotus, joka lasketaan käyttäen perustana KEVR:n päätöksellä korvauksista tehdyn sopimuksen mukaisesti määritettyä etuushintaa, sellaisten tuottajien tapauksessa, joiden osalta vahvistettu korvauksen määrä on 0,00 Bulgarian leviä (BGN) megawattitunnilta ilman arvonlisäveroa.
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
13 EVN on sähköntuottaja, ja sen kotipaikka on Bulgariassa. Se omistaa Kavarnassa (Bulgaria) sijaitsevan tuulivoimalaitoksen, jonka asennettu kokonaisteho on 16 MW ja joka aloitti toimintansa 8.6.2012. EVN teki 28.6.2012 uusiutuvista energialähteistä tuotetusta energiasta annetun lain, sellaisena sitä sovelletaan pääasiassa, 31 §:n nojalla Natsionalna elektricheska kompaniya AD:n kanssa 28.6.2024 asti voimassa olleen sopimuksen sähkön ostamisesta (jäljempänä sähkön ostamisesta tehty sopimus) etuushintaan, joka oli 191 Bulgarian leviä (BGN) (n. 98 euroa) megawattituntia kohti.
14 Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön ostamista koskevaan lainsäädäntöön tehtyjen muutosten jälkeen tämä sopimus korvattiin 28.9.2018 korvauksista tehdyllä sopimuksella, ja sähkön ostamisesta tehty sopimus päättyi energialain siirtymä- ja loppusäännösten 68 §:n 8 momentin nojalla. Korvauksista tehdyn sopimuksen mukaan FSES sitoutui maksamaan EVN:lle korvauksen sellaisen sähkön määrästä, joka tuotetaan Kavarnan tuulivoimalaitoksessa ja jota varten EVN suoritti transaktioita tasesähkömarkkinoilla. Korvaus sähkön megawattituntia kohti oli sähkön ostamisesta tehdyn sopimuksen mukaisen etuushinnan ja KEVR:n päätöksellä vastaavalle ajanjaksolle vahvistetun arvioidun hinnan välinen erotus.
15 Korvauksista tehdyn sopimuksen mukainen viimeinen korvaus maksettiin EVN:lle vuoden 2021 lokakuulta. Kyseisen kuukauden jälkeen KEVR:n vahvistama arvioitu hinta oli korkeampi kuin sähkön ostamisesta tehdyn sopimuksen mukainen etuushinta. Näin ollen kyseisessä voimalaitoksessa tuotetusta sähköstä maksettavan korvauksen suuruudeksi vahvistettiin 0 BGN megawattituntia kohti.
16 Koska EVN katsoi, että korvauksista tehty sopimus oli päättynyt 30.11.2021, se maksoi käyttötarkoitukseensa sidottuja maksuja vuoden 2022 talousarviolain soveltamisesta annetun lain siirtymä- ja loppusäännösten 8 §:n mukaisesti Kavarnan tuulivoimalaitoksesta ajanjaksolta 1.12.2022–30.6.2023; nämä maksut laskettiin soveltamalla markkinatulojen ylärajaa, joka oli 350 BGN (n. 180 euroa) ja joka oli vahvistettu kyseistä 8 §:n 1 ja 2 momenttia soveltaen.
17 Verotuspäätöksellä, joka tehtiin 27.6.2024, vahvistettiin eri suuruisia käyttötarkoitukseensa sidottuja maksuja, jotka EVN:n oli maksettava tältä samalta jaksolta, ja siinä asetettiin ylärajaksi etuushinta, joka oli 191 BGN tuotetun sähkön megawattituntia kohti. Tämän verotuspäätöksen mukaisesti EVN on velvollinen maksamaan käyttötarkoitukseensa sidottuja maksuja 1 818 884,99 BGN (n. 929 980 euroa) ja viivästyskorkoja 320 462 BGN (n. 163 850 euroa).
18 EVN teki verotuspäätöksestä oikaisuvaatimuksen verohallinnolle, ja se väitti muun muassa, että päätös oli asetuksen 2022/1854 6 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan vastainen. Verohallinto pysytti verotuspäätöksen 12.9.2024 tekemällään päätöksellä. Näin ollen EVN saattoi asian Administrativen sad Plovdiviin (Plovdivin hallintotuomioistuin, Bulgaria), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja vaati kyseisen päätöksen kumoamista.
19 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo ensinnäkin, että verohallinto perustelee vuoden 2022 talousarviolain soveltamisesta annetun lain siirtymä- ja loppusäännösten 8 §:n mukaisesti vahvistetun markkinatulojen ylärajan soveltamista sillä, että kyseisellä kansallisella säännöksellä pannaan täytäntöön asetuksen 2022/1854 6 artiklan 1 kohta. Se lisää, että verohallinto tulkitsee tätä viimeksi mainittua säännöstä siten, että siinä vahvistetaan ainoastaan markkinatulojen ylärajan enimmäismäärä, jolloin jäsenvaltiot voivat vapaasti vahvistaa ylärajan, joka on alhaisempi kuin 180 euroa megawattituntia kohti, ottamatta huomioon kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohdan vaatimuksia. EVN kiistää tämän tulkinnan.
20 Kyseinen tuomioistuin esittää toiseksi, että vuoden 2022 talousarviolain soveltamisesta annetun lain siirtymä- ja loppusäännösten 8 §:llä, sellaisena kuin verohallinto sitä soveltaa, otetaan käyttöön uusiutuvilla energialähteillä sähköä tuottavien tuottajien markkinatuloille eri suuruisia ylärajoja sen mukaan, oliko niillä 8.10.2022 voimassa FSES:n kanssa korvauksista tehty sopimus vai ei.
21 Se täsmentää tältä osin, että niiden tuottajien osalta, joilla ei ollut sopimusta tai joiden sopimus oli päättynyt kyseiseen päivään mennessä, markkinatulojen yläraja on 350 BGN tuotetun sähkön megawattituntia kohti kyseisen 8 §:n 1 momentin mukaisesti, luettuna yhdessä sen 2 momentin ja valtioneuvoston päätöksen kanssa. Kyseisen 8 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaisesti sitä vastoin sähkön tuottajille, jotka ovat osapuolina korvauksista tehdyissä sopimuksissa, jotka olivat vielä voimassa 8.10.2022 ja joiden mukainen korvaus on 0 BGN megawattitunnilta, tulojen yläraja vastaa sähkön ostamisesta tehdyn sopimuksen mukaista etuushintaa, ja käyttötarkoitukseensa sidotun maksun suuruus on 90 prosenttia vastaavasta transaktiosta vapaasti neuvoteltuun, arvonlisäverottomaan hintaan saatujen markkinatulojen ja täten vahvistetun ylärajan positiivisesta erotuksesta.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tällä lainsäädännöllä lasketaan asetuksen 2022/1854 6 artiklan 1 kohdassa käyttöön otettua ylärajaa, ja katsoo, että esiin nousee kysymys siitä, loukataanko tällä lainsäädännöllä suhteellisuusperiaatetta ja syrjintäkiellon periaatetta, koska uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä saatujen markkinatulojen, jotka vastaavat päättyneen sähkön ostamisesta tehdyn sopimuksen mukaista etuushintaa, yläraja riippuu siitä, oliko 8.10.2002 voimassa korvauksista tehty sopimus, jonka perusteella minkäänlaista korvausta ei makseta.
23 Tässä tilanteessa Administrativen sad Plovdiv päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen 2022/1854] 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä käyttöön otettu, [sen] 7 artiklan 1 kohdassa mainituista lähteistä tuotetusta sähköstä saatujen markkinatulojen sitova yläraja, joka on 180 euroa tuotetun sähkön megawattituntia kohti, muodostaa koko unionissa yhdenmukaisen markkinatulojen ylärajan, jota sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa, ja että jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita toimenpiteitä, joilla rajoitetaan edelleen markkinatuloja ja joissa ne muun muassa asetuksen 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa voivat vahvistaa alhaisemman ylärajan ottaen huomioon [kyseisen asetuksen] 8 artiklan 2 kohdan vaatimukset?
2) Täyttääkö vuoden 2022 talousarviolain soveltamisesta annetun lain siirtymä- ja loppusäännösten 8 §:n 3 momentin 2 kohdan sääntely, jonka mukaan [asetuksen 2022/1854] 7 artiklan 1 kohdassa mainituista lähteistä tuotetusta sähköstä saatuihin markkinatuloihin, joita saaneiden tuottajien [siirtymä- ja loppusäännösten] 68 §:n 1 momentin, luettuna yhdessä 9 momentin kanssa, mukaiset asianomaista laitosta koskevat korvauksista tehdyt sopimukset eivät olleet päättyneet 8.10.2022 mennessä, sovelletaan ylärajaa, jonka suuruus vastaa [uusiutuvista energialähteistä tuotetusta energiasta annetun lain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa,] 31 §:ssä säädettyä sähkön ostosopimuksen mukaista etuushintaa, asetuksen [2022/1854] 8 artiklan 2 kohdan vaatimukset ja erityisesti sen a alakohdan mukaiset vaatimukset, joiden mukaan toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia ja syrjimättömiä?”
Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
24 Verohallinto katsoo, että käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö on vailla kohdetta, koska vuoden 2022 talousarviolain soveltamisesta annetun lain mukaisiin käyttötarkoitukseensa sidottuihin maksuihin sovellettavia sääntöjä sovelletaan tiukasti eikä niitä voida tulkita. Se väittää näin ollen lähinnä, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi.
25 On muistettava, että SEUT 267 artiklan mukaan kansallisen tuomioistuimen, ei pääasian asianosaisten, asiana on saattaa ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Koska unionin tuomioistuimelle esitettävien kysymysten määrittäminen kuluu vain kansalliselle tuomioistuimelle, eivät asianosaiset voi muuttaa niiden sisältöä (tuomio 9.12.1965, Singer, 44/65, EU:C:1965:122, s. 1198).
26 Lisäksi olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisupyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 24.6.2008, Commune de Mesquer, C‑188/07, EU:C:2008:359, 30 kohta ja tuomio 4.6.2026, Darashev, C‑312/24, EU:C:2026:449, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Verohallinnon esittämä tutkimatta jättämisen peruste ei näin ollen voi johtaa ennakkoratkaisupyynnön tutkimatta jättämiseen, ja se on näin ollen hylättävä.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
28 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella tämä voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (ks. tuomio 17.7.1997, Krüger, C‑334/95, EU:C:1997:378, 22 ja 23 kohta; tuomio 28.11.2000, Roquette Frères, C‑88/99, EU:C:2000:652, 18 kohta ja tuomio 21.5.2026, Utiledulci, C‑545/24, EU:C:2026:412, 16 kohta).
29 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että vuoden 2022 talousarviolain soveltamisesta annetun lain siirtymä- ja loppusäännösten 8 §:ssä säädettyä toimenpidettä, joka koskee tiettyjen sähköntuottajien tulojen ylärajaa ja jonka soveltaminen EVN:ään on pääasian taustalla, on sovellettu kyseisessä säännöksessä säädetyn mukaisesti 1.12.2022 ja 30.6.2023 välisen jakson aikana toteutettuihin sähköntoimituksiin.
30 Lisäksi asetuksen 2022/1854 22 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan kyseisen asetuksen säännöksiä, joiden tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ensimmäisellä kysymyksellään pyytää, sovellettiin 1.12.2022–30.6.2023. Unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut, ettei mistään kyseisen asetuksen säännöksestä ilmene, että sitä sovellettaisiin kansallisessa säännöstössä käyttöön otettuun tulojen ylärajaa koskevaan toimenpiteeseen, jota sovelletaan kyseisen asetuksen voimaantuloa edeltävään ajanjaksoon, eikä sitä suuremmalla syyllä myöskään, että tällaisen säännöstön olisi oltava kyseisessä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukainen (tuomio 18.12.2025, Electrabel ym., C‑633/23, EU:C:2025:991, 58 kohta). Kun otetaan kuitenkin huomioon kyseisen 22 artiklan 2 kohdan c alakohdan yksiselitteinen sanamuoto, sama pätee väistämättä myös kansallisella säännöstöllä näiden säännösten soveltamisen päättymisen jälkeistä ajanjaksoa varten käyttöön otettuun tulojen ylärajaa koskevaan toimenpiteeseen.
31 Näin ollen ensimmäinen kysymys on muotoiltava uudelleen ja katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee sillä lähinnä, onko asetuksen 2022/1854 6 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio vahvistaa ajanjaksolle 1.12.2022–30.6.2023 sähköntuottajien tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa mainituilla lähteillä tuottamasta sähköstä saamille markkinatuloille ylärajan, joka on alhaisempi kuin ensin mainitussa säännöksessä säädetty yläraja, joka on 180 euroa tuotetun sähkön megawattituntia kohti, mainitun asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.
32 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. tuomio 17.11.1983, Merck, 292/82, EU:C:1983:335, 12 kohta ja tuomio 4.6.2026, Landkreis Schweinfurt, C‑621/24, EU:C:2026:450, 56 kohta).
33 Niiden säännösten sanamuodosta, joiden tulkintaa pyydetään, on todettava, että asetuksen 2022/1854 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tuottajien 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla lähteillä tuotetusta sähköstä saamien markkinatulojen yläraja on 180 euroa tuotetun sähkön megawattituntia kohti. Kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa puolestaan täsmennetään, että jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla rajoitetaan edelleen muun muassa kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa luetelluilla lähteillä sähköä tuottavien tuottajien markkinatuloja. Mainitun asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa luetellaan edellytykset, jotka 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden on täytettävä.
34 On siis todettava, että näiden säännösten sanamuodosta ilmenee, että jäsenvaltiot voivat asetuksen 2022/1854 8 artiklan 2 kohdassa asetettuja edellytyksiä noudattaen muun muassa toteuttaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan edelleen näiden tuottajien markkinatuloja. Mikään kyseisessä sanamuodossa ei myöskään viittaa siihen, ettei tällaista toimenpidettä voitaisi toteuttaa niin, että vahvistettu tulojen yläraja on kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä alhaisempi, edellyttäen, että kyseisen 8 artiklan 2 kohdassa luetellut edellytykset täyttyvät. Koska mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa päinvastoin sallitaan sellaisten toimenpiteiden toteuttaminen, joilla rajoitetaan edelleen asianomaisten tuottajien markkinatuloja, kyseisestä sanamuodosta seuraa, että 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla toteutetuissa toimenpiteissä, joilla tuloille asetetaan yläraja, voidaan säätää kyseisen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä alhaisempi yläraja (ks. vastaavasti tuomio 18.12.2025, Electrabel ym., C‑633/23, EU:C:2025:991, 29 ja 30 kohta ja tuomio 22.1.2026, Secab, C‑423/23, EU:C:2026:32, 42 kohta).
35 Tätä tulkintaa tukee asiayhteys, johon direktiivin 2022/1854 6 artiklan 1 kohta ja 8 artiklan 1 kohdan a alakohta kuuluvat. Yhtäältä nimittäin kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat asettaa korkeamman markkinatulojen ylärajan tuottajille, jotka tuottavat sähköä 7 artiklan 1 kohdassa luetelluista lähteistä, edellyttäen että niiden investointi- ja toimintakustannukset ylittävät asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetun enimmäismäärän. Toisaalta saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat asettaa kivihiilestä tuotetun sähkön myynnistä saataville markkinatuloille erityisen ylärajan.
36 Nämä seikat vahvistavat siten sen, että toimenpiteisiin, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa asetuksen 2022/1854 8 artiklan 1 kohdan nojalla, kuuluvat markkinatulojen ylärajan asettamista koskevat toimenpiteet, joissa ylärajat on vahvistettu eri tasoille kuin kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa.
37 Tämän tuomion 34 kohdassa omaksuttua tulkintaa tukee myös asetuksen 2022/1854 tavoite, sellaisena kuin se ilmaistaan kyseisen asetuksen 1 artiklassa, jonka mukaan asetuksella pyritään muun muassa ottamaan käyttöön yläraja tiettyjen tuottajien sähköntuotannosta saamille markkinatuloille ja jakamaan ne uudelleen sähkön loppuasiakkaille kohdennetusti, ja näin on, kuten asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan, kuluttajien suojelemiseksi hillitsemällä inflaatiota. Tältä osin saman asetuksen johdanto-osan 25 perustelukappaleessa täsmennetään, että tilanteessa, jossa kuluttajat altistuvat erittäin korkeille hinnoille, jotka myös vahingoittavat unionin taloutta, on tarpeen rajoittaa väliaikaisesti sellaisten tuottajien, joiden marginaalikustannukset ovat alhaisemmat, poikkeuksellisia markkinatuloja soveltamalla sellaisten markkinatulojen ylärajaa, jotka saadaan sähkön myynnistä unionissa. Vastaavasti asetuksen 2022/1854 johdanto-osan 46 perustelukappaleessa todetaan, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että markkinatulojen ylärajan soveltamisesta sähköalalla saatavat ylijäämätulot siirretään sähkön loppuasiakkaille poikkeuksellisen korkeiden sähkönhintojen vaikutuksen lieventämiseksi.
38 Jos markkinatuloja edelleen rajoittaviin toimenpiteisiin, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa asetuksen 2022/1854 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, ei kuuluisi toimenpiteitä, joilla tuloille asetetaan yläraja, joka on alhaisempi kuin kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetty yläraja, vaikka unionin lainsäätäjä on lähtökohtaisesti pitänyt tällaista ylärajaa koskevaa toimenpidettä erityisen sopivana kyseisen tavoitteen saavuttamiseen, vaarannettaisiin kyseisen asetuksen täysi tehokas vaikutus. Tässä tilanteessa jäsenvaltioilta nimittäin evättäisiin väline, jonka unionin lainsäätäjä on kuitenkin katsonut soveltuvan erityisen hyvin kyseisen tavoitteen saavuttamiseen.
39 Asetuksen 2022/1854 6 artiklan 1 kohta ja 8 artiklan 1 kohdan a alakohta eivät siis ole esteenä sille, että jäsenvaltio toteuttaa viimeksi mainitun säännöksen nojalla toimenpiteen, jolla kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla lähteillä tuotetun sähkön tuottajien markkinatuloille asetetaan yläraja, jonka taso vahvistetaan ensin mainitussa säännöksessä säädettyä alhaisemmaksi, kunhan kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.
40 Koska lisäksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että pääasiassa kyseessä olevat käyttötarkoitukseensa sidotut maksut on maksettava tasesähkömarkkinoilla toteutetuista transaktioista, on korostettava, että asetuksen 2022/1854 7 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, että markkinatulojen ylärajaa ei sovelleta erityisesti sähkön myynnistä tasesähkömarkkinoilla saataviin tuloihin. Jos siis asianomainen jäsenvaltio ei käytä tätä mahdollisuutta, tulojen ylärajaa koskevaa toimenpidettä, josta säädetään kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tai jonka jäsenvaltio on saattanut ottaa käyttöön mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sovelletaan lähtökohtaisesti kyseisillä markkinoilla toteutetusta sähkön myynnistä saatuihin tuloihin. Tästä seuraa, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaisi tämän seikan, sillä ei olisi vaikutusta tämän tuomion 33–39 kohdassa tehtyyn tulkintaan.
41 Toisaalta asetuksen 2022/1854 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä markkinatulojen ylärajaa ei sovelleta tuottajiin, joiden tuloja tuotetun sähkön megawattituntia kohti on jo rajoitettu sellaisten valtion tai viranomaisten toimenpiteiden seurauksena, joita ei ole hyväksytty 8 artiklan nojalla. Ennakkoratkaisupyynnöstä ei kuitenkaan ilmene, että pääasiassa asia olisi näin.
42 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen 2022/1854 6 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio vahvistaa ajanjaksolle 1.12.2022–30.6.2023 sähköntuottajien tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa mainituilla lähteillä tuottamasta sähköstä saamille markkinatuloille ylärajan, joka on alhaisempi kuin ensin mainitussa säännöksessä säädetty yläraja, joka on 180 euroa tuotetun sähkön megawattituntia kohti, mainitun asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.
Toinen kysymys
43 On todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämällä toisella kysymyksellä unionin tuomioistuinta pyydetään sananmukaisesti lausumaan kansallisen oikeuden säännöksen yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa. SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa yhteistyöjärjestelmässä unionin tuomioistuimen tehtävänä ei kuitenkaan ole lausua kansallisten oikeussääntöjen yhteensopivuudesta unionin oikeuden säännösten ja määräysten kanssa, joten unionin tuomioistuin ei voi vastata tähän kysymykseen sellaisena kuin se on muotoiltu. Unionin tuomioistuimella on sen sijaan toimivalta esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla tämä voi arvioida kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuutta unionin oikeuden kanssa (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2007, Placanica ym., C‑338/04, C‑359/04 ja C‑360/04, EU:C:2007:133, 36 ja 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.3.2026, Zirvatta, C‑597/24, EU:C:2026:198, 37 kohta).
44 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklasta ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että jotta unionin oikeutta voitaisiin tulkita siten, että tulkinta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen, ennakkoratkaisupyynnössä on ensinnäkin oltava yhteenveto pääasian oikeudenkäynnin kohteesta ja asian kannalta merkityksellisistä tosiseikoista, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne todennut, tai ainakin selvitys niistä tosiseikoista, joihin kysymykset perustuvat. Siihen on toiseksi sisällytettävä asiassa mahdollisesti sovellettaviksi tulevien kansallisten säännösten sisältö ja tarvittaessa asiaan liittyvä kansallinen oikeuskäytäntö. Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen on esitettävä selostus niistä syistä, joiden vuoksi se on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä unionin oikeuden tiettyjen säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä, sekä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen toteama yhteys kyseisten säännösten ja pääasian oikeudenkäynnissä sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten välillä (ks. määräys 12.6.2014, Municipiul Piatra Neamț, C‑13/14, EU:C:2014:2000, 10 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 4.6.2026, Darashev, C‑312/24, EU:C:2026:449, 56 kohta).
45 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tosin esittänyt pääasiassa sovellettavien kansallisten säännösten sisällön ja yhteenvedon oikeudenkäynnin kohteesta. Kuten myös Euroopan komissio on todennut, ennakkoratkaisupyyntöön ei kuitenkaan sisälly mitään selitystä syistä, joiden vuoksi sähköntuottajia, joihin pääasiassa kyseessä olevaa tulojen ylärajaa koskevaa toimenpidettä on sovellettu, kohdeltiin eri tavalla sen mukaan, oliko niillä 8.10.2022 voimassa korvauksista tehty sopimus vai ei. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei etenkään selitä, miten näiden tuottajien, joilla oli kyseisenä ajankohtana voimassa tällainen sopimus, tilanne eroaa tai ei eroa niistä, joilla ei ollut voimassa tällaista sopimusta. Se ei myöskään esitä, mihin tavoitteisiin kansallinen lainsäätäjä on mahdollisesti pyrkinyt tämän erottelun tehdessään, eikä se kerro syitä, joiden vuoksi se pohtii asetuksen 2022/1854 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkintaa, eikä yhteyttä, jonka se katsoo kyseisen säännöksen ja pääasiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön välillä olevan.
46 Vaikka siis katsottaisiin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen 2022/1854 8 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä tämän toisen kysymyksen sanamuodossa kuvatun kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, on todettava, ettei unionin tuomioistuimella ole käytettävissään tarvittavia tietoja, jotta se voisi antaa siihen hyödyllisen vastauksen.
47 Tämä toinen kysymys on näin ollen jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
48 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Korkeisiin energianhintoihin liittyvistä hätätoimenpiteistä 6.10.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2022/1854 6 artiklan 1 kohtaa sekä 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa
on tulkittava siten, että
ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio vahvistaa ajanjaksolle 1.12.2022–30.6.2023 sähköntuottajien tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa mainituilla lähteillä tuottamasta sähköstä saamille markkinatuloille ylärajan, joka on alhaisempi kuin ensin mainitussa säännöksessä säädetty yläraja, joka on 180 euroa tuotetun sähkön megawattituntia kohti, mainitun asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: bulgaria.