–

Varhovna kasatsionna prokuratura na Republika Bulgaria, asiamiehenään N. Georgiev,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Wasmeier ja I. Zaloguin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1) 8 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskevan hakemuksen yhteydessä, jonka M. S. T. on esittänyt sen jälkeen, kun hänet on poissa olevana tuomittu törkeästä varkaudesta yhden vuoden vankeusrangaistukseen.

3

Direktiivin 2016/343 johdanto-osan 33, 36 ja 38 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

– –

– –

4

Direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädetään yhteisistä vähimmäissäännöistä, jotka koskevat

5

Direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä”, 2 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudenkäynti, joka voi johtaa epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevan päätöksen tekemiseen, voidaan järjestää tämän poissa ollessa edellyttäen, että

– –

4.   Kun jäsenvaltiot ovat säätäneet, että oikeudenkäynti on mahdollista järjestää epäillyn tai syytetyn poissa ollessa, mutta tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ei voida täyttää, koska epäiltyä tai syytettyä ei löydetä kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta, jäsenvaltiot voivat säätää, että päätös voidaan silti tehdä ja panna täytäntöön. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun epäillylle tai syytetylle ilmoitetaan päätöksestä, erityisesti kun hänet on otettu kiinni, hänelle on ilmoitettava myös mahdollisuudesta riitauttaa päätös ja oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon 9 artiklan mukaisesti.”

6

Direktiivin 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus uuteen oikeudenkäyntiin”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos epäilty tai syytetty ei ole ollut läsnä oikeudenkäynnissään eivätkä 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset ole täyttyneet, hänellä on oikeus uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon, joka mahdollistaa asian käsittelyn uudelleen, myös uuden näytön tarkastelemisen, ja joka voi johtaa alkuperäisen päätöksen kumoamiseen. Jäsenvaltioiden on tältä osin varmistettava, että kyseisellä epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä, osallistua tehokkaasti kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä sovellettaessa ja käyttää oikeuttaan puolustukseen.”

7

Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä poliisiyhteistyössä ja rikosasioissa tehtävässä oikeudellisessa yhteistyössä, neuvoston päätöksen 2007/533/YOS muuttamisesta ja kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1986/2006 ja komission päätöksen 2010/261/EU kumoamisesta 28.11.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1862 (EUVL 2018, L 312, s. 56) 34 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Henkilöiden asuin- tai kotipaikan tiedoksi antamista varten jäsenvaltioiden on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tallennettava [Schengenin tietojärjestelmään (SIS)] kuulutukset, jotka sisältävät tiedot

– –

8

Rikosprosessilain (Nakazatelno-protsesualen kodeks; DV nro 86, 28.10.2005), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä NPK), 219 §:n 3 momentin 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Määräyksessä syytetyksi nimeämisestä – – on mainittava – – teko, josta [asianomaista henkilöä] syytetään, ja teon oikeudellinen luonnehdinta.”

9

NPK:n 247c §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jäljennös syytekirjelmästä annetaan syytetylle esittelevän tuomarin määräyksestä. Syytekirjelmän tiedoksiannolla ilmoitetaan syytetylle valmisteluistunnon päivämäärästä – – sekä siitä, että asia voidaan käsitellä ja ratkaista hänen poissa ollessaan 269 §:ssä säädetyin edellytyksin.”

10

NPK:n 269 §:n sanamuoto on seuraava:

”1.   Syytetyn osallistuminen oikeudenkäyntiin on pakollista, jos tätä syytetään törkeästä rikoksesta.

– –

3.   Asia voidaan käsitellä syytetyn poissa ollessa, jos tämä ei estä objektiivisen totuuden selvittämistä ja jos

– –

11

NPK:n 423 §:n 1 momentin sanamuoto on seuraava:

”Henkilö, joka on poissa olevana tuomittu rikoksesta, voi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon lainvoimaisesta tuomiosta – –, vedota poissaoloonsa rikosoikeudenkäynnistä ja hakea asian uutta käsittelyä. Hakemus hyväksytään, paitsi jos tuomittu on paennut sen jälkeen, kun syytekohdat on annettu tiedoksi tutkinnan aikana, minkä vuoksi 247c §:n 1 momentissa tarkoitettua menettelyä ei ole voitu toimittaa, tai jos tuomittu on ilman pätevää syytä jättänyt saapumatta istuntoon sen jälkeen, kun kyseinen menettely on toimitettu.”

12

M. S. T:lle ja hänelle viran puolesta määrätylle asianajajalleen annettiin 5.2.2024 tiedoksi NPK:n 219 §:n mukaisesti laadittu syytetyksi nimeämistä koskeva määräys (jäljempänä alustava syytekirjelmä), joka koski törkeää varkautta, johon oli syyllistytty lokakuussa 2023. Alustavassa syytekirjelmässä M. S. T. velvoitettiin käymään säännöllisin väliajoin ilmoittautumassa asuinpaikkansa poliisiviranomaisille. Hänelle ilmoitettiin kyseisessä asiakirjassa muun muassa siitä, että hän ei saa poistua tästä asuinpaikasta ja että hän oli kutsuttaessa velvollinen ilmoittautumaan viranomaisille.

13

Esitutkintavaiheessa M. S. T:tä kuultiin, ja hän ilmoitti osoitteen, jota käyttäen viranomaiset voisivat ottaa häneen yhteyttä. Hän ilmoitti myös saaneensa tiedon siitä, että hänen oli maksettava viran puolesta määrätyn asianajajan nimeämiseen liittyvät kulut, jos hänet tuomitaan.

14

Syyttäjä laati NPK:n 246 §:n nojalla M. S. T:tä koskevan syytekirjelmän ja toimitti sen 28.2.2024 Rayonen sad Montanan (Montanan piirituomioistuin, Bulgaria) käsiteltäväksi. Kirjelmä sisälsi syytekohdan, joka tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta vastasi hänelle esitutkintamenettelyssä tiedoksi annettua alustavaa syytekirjelmää.

15

Rayonen sad Montana lähetti oikeudenkäynnin ajankohtaa ja paikkaa koskevan tiedoksiannon osoitteeseen, jonka M. S. T. oli esitutkintavaiheessa ilmoittanut. Tiedoksianto kuitenkin palautettiin kyseiselle tuomioistuimelle, ja siihen oli liitetty toimivaltaisen virkamiehen merkintä, jonka mukaan M. S. T:n läheisten antamien tietojen mukaan M. S. T. työskenteli Saksassa.

16

Kyseinen tuomioistuin pyrki tämän jälkeen haastamamaan M. S. T:n henkilökohtaisesti muun muassa määräämällä, että hänet oli kutsuttava puhelimitse käyttäen hänen ilmoittamaansa puhelinnumeroa, tarkistamalla hänen rajojen yli suuntautuneet matkansa ja määräämällä poliisi etsimään häntä. Etsinnät osoittautuivat kuitenkin tuloksettomiksi; kerätyistä tiedoista ilmeni, että M. S. T. oli poistunut Bulgariasta 16.2.2024.

17

Rayonen sad Montana käsitteli M. S. T:tä koskevan syytekirjelmän hänen poissa ollessaan. Viran puolesta määrätty asianajaja, joka oli avustanut M. S. T:tä esitutkintamenettelyssä, osallistui tässä tuomioistuimessa käytyyn oikeudenkäyntiin.

18

Tuomioistuin tuomitsi M. S. T:n poissa olevana yhden vuoden vankeusrangaistukseen. Tuomio tuli lainvoimaiseksi 24.5.2024, ja M. S. T. aloitti rangaistuksensa suorittamisen 16.6.2024.

19

M. S. T. esitti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Varhoven kasatsionen sadissa (ylin yleinen tuomioistuin, Bulgaria) hakemuksen hänen poissa olevana tuomitsemiseensa johtaneen rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisesta uudelleen.

20

Kyseinen tuomioistuin täsmentää tulkitsevansa NPK:n 423 §:n 1 momenttia vakiintuneesti siten, että poissa olevana tuomitulla henkilöllä ei ole oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin, jos langettavan tuomion määrännyt tuomioistuin on toteuttanut vaaditut prosessuaaliset toimet ilmoittaakseen hänelle hyvissä ajoin oikeudenkäynnin ajankohdasta ja paikasta, mutta kyseinen henkilö on paennut vastaanotettuaan tutkintamenettelyn aikana laaditun alustavan syytekirjelmän, jos häntä koskeva syyte ei tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta ole tämän jälkeen merkittävästi muuttunut ja jos häntä on edustanut viran puolesta määrätty asianajaja.

21

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, että tuomitun ei pitäisi voida vedota sääntöjenvastaisesta menettelystään johtuvaan poissaoloon, se katsoo, että henkilöllä, joka on paennut, joka ei ole noudattanut turvaamistoimenpidettä tai joka on lainvastaisesti poistunut viranomaisille antamastaan osoitteesta, ei pitäisi olla oikeutta uuteen oikeudenkäyntiin. Tämän päättelyn perusteella kyseinen tuomioistuin katsoo, että Bulgarian lainsäädäntö, sellaisena kuin se sitä tulkitsee, on unionin oikeuden ja erityisesti direktiivin 2016/343 8 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan mukaista.

22

Kyseinen tuomioistuin pohtii kuitenkin, onko tämä kansallisen lainsäädännön tulkinta yhteensopiva unionin tuomioistuimen 19.5.2022 antamassaan tuomiossa Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti) (C‑569/20, EU:C:2022:401) ja 16.1.2025 antamassaan tuomiossa Stangalov (C‑644/23, EU:C:2025:16) omaksuman kyseisen direktiivin 8 ja 9 artiklaa koskevan tulkinnan kanssa. Se pohtii erityisesti, voidaanko alustavan syytekirjelmän luovuttaminen rinnastaa siihen, että kyseisessä kirjelmässä tarkoitettu henkilö saa tiedon siitä, että häntä vastaan järjestetään oikeudenkäynti, ja siitä, mitä oikeudellisia seurauksia aiheutuu, jos hän pakenee ennen haastamistaan tuomion antavaan tuomioistuimeen.

23

Tässä tilanteessa Varhoven kasatsionen sad päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt, että tämä ennakkoratkaisupyyntö käsitellään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ensimmäisessä kohdassa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa tarkoitetussa kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

25

Kyseinen tuomioistuin toteaa pyyntönsä tueksi, että M. S. T. suorittaa hänelle hänen poissa ollessaan määrättyä vankeusrangaistusta ja että se voisi määrätä hänet vapautettavaksi, jos kyseisen rangaistuksen määräämiseen johtanut rikosoikeudellinen menettely aloitettaisiin uudelleen. Se täsmentää myös, että uusi rikosoikeudellinen menettely voisi johtaa rikosoikeudelliseen sovintoon, jonka yhteydessä M. S. T:lle voitaisiin määrätä törkeästä varkaudesta laissa säädettyä vähimmäisrangaistusta lievempi seuraamus.

26

Tältä osin on muistutettava ensinnäkin, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivin 2016/343, joka kuuluu EUT-sopimuksen kolmannen osan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan V osaston soveltamisalaan, tulkintaa. Näin ollen tämä pyyntö voidaan käsitellä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

27

Toiseksi kiireellisyyttä koskevan kriteerin osalta unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tämä kriteeri täyttyy, kun pääasiassa kyseessä olevaan henkilöön kohdistuu hetkellä, jolloin ennakkoratkaisupyyntö esitetään, vapaudenmenetys, jonka jatkaminen riippuu pääasian ratkaisusta (tuomio 24.7.2023, Lin, C‑107/23 PPU, EU:C:2023:606, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä tiedoista ilmenee, että M. S. T:hen kohdistuu vapaudenmenetys, että hänen poissa ollessaan annettuun tuomioon johtaneen rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittaminen voisi johtaa hänen vapauttamiseensa uutta oikeudenkäyntiä odotettaessa ja että esitetyillä kysymyksillä pyritään selvittämään, onko tällaisesta menettelyn uudelleen aloittamisesta määrättävä pääasiassa.

29

Näin ollen unionin tuomioistuimen kolmas jaosto päätti 26.2.2025 esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan hyväksyä työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan nojalla ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön käsitellä nyt esillä oleva ennakkoratkaisupyyntö kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, lähinnä, onko direktiivin 2016/343 8 ja 9 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että pakosalla olevia syytettyjä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan poissa olevana tuomitulta henkilöltä, joka on esittänyt uutta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen, evätään oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, jos

31

On muistutettava, että direktiivin 2016/343 tavoitteena on sen 1 artiklan mukaisesti vahvistaa yhteisiä vähimmäissääntöjä tietyistä rikosoikeudellisiin menettelyihin liittyvistä näkökohdista, kuten oikeudesta olla läsnä oikeudenkäynnissä. Kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 33 perustelukappale nimenomaisesti osoittaa, tämä oikeus kuuluu erottamattomana osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan perusoikeuteen (tuomio 19.5.2022, Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti), C‑569/20, EU:C:2022:401, 25 kohta ja tuomio 16.1.2025, Stangalov, C‑644/23, EU:C:2025:16, 34 kohta).

32

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin direktiivin 2016/343 8 artiklan mukaisesti tietyin edellytyksen säätää, että oikeudenkäynti voidaan järjestää vastaajan poissa ollessa, ottaen kuitenkin huomioon, että jos tällainen oikeudenkäynti järjestetään, vaikka direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, asianomaisella henkilöllä on direktiivin 8 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan, joilla on välitön oikeusvaikutus, nojalla ”oikeus uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon, joka mahdollistaa asian käsittelyn uudelleen – – ja joka voi johtaa alkuperäisen päätöksen kumoamiseen” (jäljempänä oikeus uuteen oikeudenkäyntiin) (ks. vastaavasti tuomio 19.5.2022, Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti), C‑569/20, EU:C:2022:401, 26–28 kohta ja tuomio 16.1.2025, Stangalov, C‑644/23, EU:C:2025:16, 35 kohta).

33

Tästä seuraa, että poissa olevana tuomitulta henkilöltä voidaan evätä oikeus uuteen oikeudenkäyntiin vain, jos direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät (tuomio 19.5.2022, Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti), C‑569/20, EU:C:2022:401, 31 kohta ja tuomio 16.1.2025, Stangalov, C‑644/23, EU:C:2025:16, 36 kohta).

34

Tältä osin on todettava, että kyseisen 8 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa sovelletaan vaihtoehtoisesti ja että niissä molemmissa säädetään kahdesta kumulatiivisesta edellytyksestä, joista ensimmäisessä vaaditaan, että asianomaiselle henkilölle on ilmoitettava oikeudenkäynnistä.

35

Kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 38 perustelukappaleesta ilmenee, harkittaessa, onko kyseinen edellytys täyttynyt, on kiinnitettävä erityistä huomiota yhtäältä siihen, millaista huolellisuutta noudattaen viranomaiset ovat pyrkineet ilmoittamaan oikeudenkäynnistä poissa olevana tuomitulle henkilölle, ja toisaalta siihen, millaista huolellisuutta noudattaen asianomainen henkilö on pyrkinyt saamaan tätä koskevaa tietoa. Näin ollen arvioitaessa kyseistä edellytystä merkitystä on mahdollisilla selvillä ja objektiivisilla viitteillä siitä, että kyseinen henkilö siitä huolimatta, että hänelle on virallisesti ilmoitettu siitä, että häntä syytetään rikoksesta, ja näin tietoisena häntä vastaan vireille pantavasta oikeudenkäynnistä on tarkoituksellisesti vältellyt ottamasta vastaan virallista ilmoitusta oikeudenkäynnin ajankohdasta ja paikasta. Tällaisten täsmällisten ja objektiivisten viitteiden olemassaolo voidaan todeta esimerkiksi silloin, kun kyseinen henkilö on tahallaan ilmoittanut väärän osoitteen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tai kun hän ei enää ole ilmoittamassaan osoitteessa. (ks. vastaavasti tuomio 19.5.2022, Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti), C‑569/20, EU:C:2022:401, 48–50 kohta ja tuomio 16.1.2025, Stangalov, C‑644/23, EU:C:2025:16, 38 kohta).

36

Poissa olevana tuomitulla henkilöllä voidaan katsoa olleen riittävät tiedot katsoakseen, että häntä vastaan järjestetään oikeudenkäynti, jos hän on saanut alustavan syytekirjelmän, jonka sisältö vastaa niiden tekojen, joista häntä syytetään, ja tekojen oikeudellisen luonnehdinnan osalta häntä koskevan lopullisen syytekirjelmän sisältöä (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2025, Stangalov, C‑644/23, EU:C:2025:16, 39 kohta).

37

Tästä seuraa, että jos asianomainen henkilö on paennut saatuaan tällaisen alustavan syytekirjelmän, jäsenvaltiot voivat pitää sitä, että toimivaltaiset viranomaiset ovat hyvissä ajoin lähettäneet virallisen asiakirjan, jossa mainitaan oikeudenkäynnin ajankohta ja paikka, asianomaiselle henkilölle osoitteeseen, jonka hän on ilmoittanut kyseisille viranomaisille asian tutkinnan aikana, ja todistusta kyseisen asiakirjan tosiasiallisesta toimittamisesta mainittuun osoitteeseen osoituksena direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan mukaisesta oikeudenkäynnin ajankohdan ja paikan ilmoittamisesta kyseiselle henkilölle. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos kyseiset viranomaiset ovat tehneet kohtuullisia ponnisteluja löytääkseen mainitun henkilön ja haastaakseen hänet henkilökohtaisesti tai ilmoittaakseen hänelle muulla tavoin virallisesti oikeudenkäynnin ajankohdasta ja paikasta kyseisen direktiivin johdanto-osan 36 perustelukappaleessa tarkoitetulla tavalla. Asianomaisen henkilön katsotaan tässä tapauksessa saaneen tiedon oikeudenkäynnistä (ks. vastaavasti tuomio 19.5.2022, Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti), C‑569/20, EU:C:2022:401, 48 kohta ja tuomio 16.1.2025, Stangalov, C‑644/23, EU:C:2025:16, 42 kohta).

38

Toinen edellytys sille, että poissa olevana tuomitulta henkilöltä voidaan evätä oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, voi täyttyä joko direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 4 kohdan mukaisesti, jos kyseiselle henkilölle on ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä poissaolon seurauksista, tai kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 4 kohdan mukaisesti, jos kyseistä henkilöä edustaa oikeudenkäynnissä joko hänen itsensä tai valtion nimeämä valtuutettu edustaja.

39

Tässä yhteydessä on korostettava, että vaikka poissaolon seurauksia koskevat tiedot voidaan antaa asianomaiselle henkilölle silloin, kun hänet kutsutaan oikeudenkäyntiin, ei voida sulkea pois sitä, että tiedot on voitu toimittaa hänelle jo rikosoikeudellista menettelyä edeltäneessä vaiheessa. Näin voi olla muun muassa silloin, kun henkilölle, jota alustava syytekirjelmä koskee, on esitutkintavaiheessa ilmoitettu selvästi siitä, että oikeudenkäynti voidaan järjestää hänen poissa ollessaan, jos hän välttelee toimivaltaisia viranomaisia esimerkiksi siten, ettei hän noudata hänelle määrättyjä turvaamistoimenpiteitä, tai siten, ettei hän ole enää tavoitettavissa näille viranomaisille ilmoitetussa osoitteessa (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2025, Stangalov, C‑644/23, EU:C:2025:16, 51 kohta).

40

Direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn toisen edellytyksen ei sitä vastoin voida katsoa täyttyneen, jos asianomaiselle henkilölle ei tosiasiallisesti ole ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä poissaolon seurauksista siten, että voidaan olla varmoja siitä, että tiedot on toimitettu ja että henkilö on tosiasiallisesti saanut ne. Henkilön ei siten missään tapauksessa voida yksinkertaisesti vain katsoa saaneen kyseiset tiedot edes silloin, kun hän on lähtenyt pakosalle ennen sitä menettelyn vaihetta, jossa kyseiset tiedot olisi sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaisesti pitänyt normaalisti toimittaa hänelle. On nimittäin niin, että vaikka epäilty tai syytetty voi siksi, että häntä vastaan on nostettu syyte, kohtuudella tietää, että häntä vastaan todennäköisesti järjestetään oikeudenkäynti, hän ei pelkästään tämän tiedon perusteella voi ymmärtää kyseisestä oikeudenkäynnistä poissaolosta aiheutuvia seurauksia.

41

Lisäksi siitä, että henkilöä edustaa valtuutettu edustaja, on täsmennettävä, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu valtuutus edellyttää, että asianomainen henkilö on itse antanut asianajajan – mahdollisesti hänelle viran puolesta määrätyn edustajan – tehtäväksi edustaa häntä oikeudenkäynnissä hänen poissa ollessaan (ks. vastaavasti tuomio 19.5.2022, Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti), C‑569/20, EU:C:2022:401, 56 kohta).

42

Edellä esitetystä seuraa, että jos asianomaiselle henkilölle ei ole ilmoitettu hyvissä ajoin hänen oikeudenkäynnistään tai jos hänelle on ilmoitettu oikeudenkäynnistä – tai hänen on katsottava saaneen tällaisen tiedon – mutta ei poissaolon seurauksista eikä häntä ole myöskään edustanut asianmukaisesti valtuutettu edustaja, kyseisellä henkilöllä on lähtökohtaisesti oikeus uuteen oikeudenkäyntiin siitä lähtien, kun hän on saanut tiedon hänen poissa ollessaan annetusta ratkaisusta (ks. vastaavasti tuomio 19.5.2022, Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti), C‑569/20, EU:C:2022:401, 31 kohta ja tuomio 16.1.2025, Stangalov, C‑644/23, EU:C:2025:16, 37 kohta).

43

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että se seikka, että poissa olevana tuomittu henkilö on paennut alustavan syytekirjelmän saatuaan, yksinään oikeuttaa epäämään kyseiseltä henkilöltä direktiivissä säädetyn oikeuden uuteen oikeudenkäyntiin, koska hänen poissaolonsa oikeudenkäynnistä on viime kädessä seurausta hänen lainvastaisesta menettelystään.

44

Kuten tämän tuomion 37 kohdassa on korostettu, on kuitenkin todettava yhtäältä, että sen perusteella, että tuomittu on paennut alustavan syytekirjelmän saatuaan, voidaan katsoa, että hänelle on ilmoitettu hänen oikeudenkäynnistään, ainoastaan, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat lisäksi tehneet kohtuullisia ponnisteluja löytääkseen kyseisen henkilön ja haastaakseen hänet henkilökohtaisesti tai ilmoittaakseen hänelle muilla tavoin virallisesti oikeudenkäynnin ajankohdasta ja paikasta.

45

Kuten tämän tuomion 33, 34 ja 38 kohdasta ilmenee, toisaalta on niin, että silloinkin, kun asianomaisen henkilön katsotaan saaneen tiedon oikeudenkäynnistään, direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tai 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn toisen edellytyksen on vielä täytyttävä, jotta häneltä voidaan pätevästi evätä oikeus uuteen oikeudenkäyntiin kyseisen direktiivin 8 artiklan 4 kohdan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2025, Stangalov, C‑644/23, EU:C:2025:16, 43 kohta).

46

Kun otetaan huomioon tästä toisesta edellytyksestä johtuvat vaatimukset, joista tämän tuomion 38–41 kohdassa on muistutettu, kyseisen edellytyksen ei voida katsoa täyttyneen pelkästään sen vuoksi, että henkilö on paennut ennen oikeudenkäyntiä. Myöskään se seikka, että mainitun henkilön pakeneminen on käytännössä estänyt häntä saamasta tietoa oikeudenkäynnistä ja poissaolon seurauksista, ei riitä näiden vaatimusten täyttämiseksi.

47

Edellä esitetystä seuraa, että tämän tuomion 43 kohdassa tarkoitetun kaltainen tulkinta pääasiassa kyseessä olevasta Bulgarian lainsäädännöstä ei ole yhteensopiva direktiivin 2016/343 kanssa.

48

Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että kyseistä lainsäädäntöä voitaisiin tulkita toisin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sitä tähän mennessä tulkinnut. Sen tehtävänä on siten ratkaista, voidaanko kyseistä säännöstöä tulkita tavalla, joka mahdollistaa sen, että oikeus uuteen oikeudenkäyntiin evätään vain niissä tapauksissa, joissa kaikki direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Mikäli kyseistä lainsäädäntöä on mahdotonta tulkita unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, kansallisen tuomioistuimen on, koska kyseessä olevan direktiivin 8 artiklan 4 kohdalla ja 9 artiklalla on välitön oikeusvaikutus, kuten tämän tuomion 32 kohdassa todetaan, jätettävä soveltamatta kyseisten unionin oikeuden säännösten kanssa ristiriidassa olevia kansallisia säännöksiä pyytämättä tai odottamatta, että unionin oikeuden säännösten kanssa ristiriidassa oleva kansallinen säännös ensin poistetaan (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2025, Stangalov, C‑644/23, EU:C:2025:16, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Tällaisessa tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on itse tutkittava, täyttyvätkö direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa.

50

Siltä osin kuin kyse on ensinnäkin siitä, voidaanko M. S. T:n katsoa saaneen tiedon oikeudenkäynnistä, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tukeuduttava tämän tuomion 34–37 kohdassa mainittuihin seikkoihin.

51

Tältä kannalta tarkasteltuna se, että kyseinen henkilö on saanut alustavan syytekirjelmän ja että hän on jättänyt noudattamatta kyseisessä asiakirjassa määrättyä turvaamistoimenpidettä poistumalla esitutkintaviranomaisille toimitetusta osoitteesta ilmoittamatta niille, on ensi näkemältä selvä ja objektiivinen viite siitä, että kyseinen henkilö, joka tiesi häntä vastaan vireille pantavasta oikeudenkäynnistä, on tarkoituksellisesti vältellyt ottamasta vastaan virallista ilmoitusta oikeudenkäynnin ajankohdasta ja paikasta.

52

Tässä tilanteessa se, että syytekirjelmä ja asiakirja, jossa suunnitellun oikeudenkäynnin ajankohta ja paikka on mainittu, on toimitettu osoitteeseen, jonka M. S. T. on antanut esitutkintaviranomaisille saatuaan alustavan syytekirjelmän, jonka sisältö vastaa tekojen, joista häntä syytetään, ja tekojen oikeudellisen luonnehdinnan osalta syytekirjelmän sisältöä, on omiaan antamaan aihetta katsoa, että kyseisen henkilön voidaan katsoa saaneen tiedon oikeudenkäynnistä, edellyttäen kuitenkin, että toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet kohtuullisia ponnisteluja löytääkseen kyseisen henkilön ja haastaakseen hänet henkilökohtaisesti tai ilmoittaakseen hänelle muulla tavoin virallisesti oikeudenkäynnin ajankohdasta ja paikasta.

53

Erityisesti viimeksi mainitun velvollisuuden osalta on todettava, että tämän tuomion 16 kohdassa mainittujen tointen kaltaiset toimet ovat varmasti omiaan edistämään asianomaisen henkilön löytämistä.

54

Sen ratkaisemiseksi, onko kyseinen velvollisuus pääasiassa täytetty, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava, oliko toimivaltaisilla viranomaisilla käytettävissään muita tehokkaita keinoja, joiden avulla ne olisivat voineet löytää M. S. T:n ja joita ne eivät ole käyttäneet, vaikka ne kohtuudella olisivat voineet käyttää niitä.

55

Tältä osin on erityisesti todettava, että asetuksen 2018/1862 34 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat henkilöiden asuin- tai kotipaikan tiedoksi antamista varten tallentaa SIS-järjestelmään kuulutuksia yhtäältä henkilöistä, jotka on haastettu tai joita etsitään haastettaviksi rikosprosessissa oikeusviranomaisten eteen vastaamaan teoista, joista heidät on asetettu syytteeseen, ja toisaalta henkilöistä, joille on ilmoitettava asiakirjoista, jotka liittyvät rikosprosessiin, jossa heidän on vastattava tällaisista teoista.

56

Kun otetaan huomioon intressi tällaisen kuulutuksen tallentamiseen tietojen saamiseksi toisessa jäsenvaltiossa oleskelevasta henkilöstä, on katsottava, että kun – kuten pääasiassa kyseessä olevassa tapauksessa näyttää olevan – toimivaltaisilla viranomaisilla on tietoja, joista ilmenee, että henkilö, jolle ne haluavat toimittaa syytekirjelmän sekä asiakirjan, jossa mainitaan hänen oikeudenkäyntinsä ajankohta ja paikka, on lähtenyt toiseen jäsenvaltioon, viranomaisten on tallennettava asetuksen 2018/1862 34 artiklan mukainen kuulutus SIS-järjestelmään, jotta niiden voidaan katsoa tehneen tämän tuomion 52 kohdassa tarkoitettuja ”kohtuullisia ponnisteluja”.

57

Toiseksi kun kyse on toisesta edellytyksestä, jonka on täytyttävä, jotta poissa olevana tuomitulta henkilöltä voidaan evätä oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, on todettava yhtäältä, ettei toiseen kysymykseen sisältyvistä tiedoista ja ennakkoratkaisupyynnön sisältämästä pääasian esittelystä laajemmin ilmene, että esitetyt kysymykset liittyisivät tilanteeseen, jossa tuomitulle tavalla tai toisella olisi hyvissä ajoin ilmoitettu poissaolon seurauksista, kuten direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vaaditaan.

58

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei erityisesti totea, että M. S. T:lle toimitettuun alustavaan syytekirjelmään olisi sisältynyt tietoja poissaolon seurauksista, vaan sen ensimmäisen kysymyksen sanamuodosta päinvastoin ilmenee, että sen kysymys unionin tuomioistuimelle koskee tilannetta, jossa se, että poissa olevana tuomittu henkilö on paennut, on estänyt tällaisten tietojen toimittamisen hänelle.

59

Toisaalta edellytyksestä, jonka mukaan poissa olevana tuomittua henkilöä on edustettava tähän tarkoitukseen valtuutettu edustaja, on todettava, että tämän tuomion 41 kohdassa mainitusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että pelkästään se seikka, että poissa olevana tuomittua henkilöä on puolustanut viran puolesta määrätty asianajaja koko hänen poissa ollessaan käydyn tuomioistuinmenettelyn aikana, ei riitä täyttämään toista direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä edellytystä.

60

Tässä yhteydessä on tosin todettava, että pääasiassa kyseessä oleva tilanne eroaa tilanteista, jotka johtivat 19.5.2022 annettuun tuomioon Spetsializirana prokuratura (Pakosalla olevan syytetyn oikeudenkäynti) (C‑569/20, EU:C:2022:401) ja 16.1.2025 annettuun tuomioon Stangalov (C‑644/23, EU:C:2025:16). Näihin tuomioihin johtaneissa asioissa oli näet osoitettu, ettei syytetyllä ollut ollut mitään yhteyttä viran puolesta määrättyyn asianajajaansa, kun taas ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista tiedoista ilmenee, että asianajaja, joka edusti M. S. T:tä tuomion antaneessa tuomioistuimessa, oli viran puolesta määrätty avustamaan häntä jo esitutkintavaiheessa ennen kuin kyseinen henkilö lähti pakosalle. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että kyseinen asianajaja on tuolloin ollut yhteydessä M. S. T:hen.

61

Sillä, että henkilöä edustaa asianajaja, voidaan osoittaa, että poissa olevana tuomittu henkilö on luopunut vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti oikeudestaan olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, kuitenkin vain, jos hän on jättänyt tarkoituksellisesti kyseisen asianajajan tehtäväksi huolehtia puolustuksestaan tuomion antaneessa tuomioistuimessa, mikä edellyttää sitä, että hän on nimenomaisesti nimennyt asianajajan edustamaan itseään oikeudenkäynnissä poissa ollessaan.

62

Tästä seuraa, että yksinomaan esitutkintavaiheen aikana tapahtunutta yhteydenpitoa poissa olevana tuomitun henkilön ja viran puolesta määrätyn asianajajan välillä ei voida pitää riittävänä sen osoittamiseksi, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ”valtuutettu edustaja” on edustanut kyseistä henkilöä hänen oikeudenkäynnissään hänen poissa ollessaan.

63

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näin ollen tarkistettava, käykö sen käytettävissä olevista tiedoista ilmi, että M. S. T. on yksiselitteisesti antanut viran puolesta määrätylle asianajajalle tehtäväksi edustaa häntä tuomion antaneessa tuomioistuimessa hänen poissa olleessaan.

64

Edellä esitetystä riippumatta on lisäksi muistutettava, että direktiivi 2016/343 ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa käyttöön prosessuaalisen järjestelmän, joka edellyttää, että poissa ollessaan tuomittu henkilö, joka haluaa, että rikosoikeudellinen menettely aloitetaan uudelleen, tekee asiaa koskevan hakemuksen eri tuomioistuimelle kuin sille, joka antoi ratkaisun hänen poissa ollessaan, jotta tämä toinen tuomioistuin tarkistaa, täyttyykö uutta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden edellytys eli se, etteivät direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset ole täyttyneet. Tällainen järjestelmä on kyseisen direktiivin mukainen edellyttäen yhtäältä, että menettely asian käsittelyn uudelleen aloittamisen hakemiseksi tosisiallisesti mahdollistaa uuden oikeudenkäynnin kaikissa tapauksissa, joissa on todennettu, että kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät ole täyttyneet, ja toisaalta, että poissa olevana tuomittu henkilö on saanut tiedon myös tästä menettelystä, kun hänelle on ilmoitettu siitä, että hänet on tuomittu (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2025, VB II (Ilmoittaminen oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin), C‑400/23, EU:C:2025:14, 46 kohta).

65

Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista koskevan menettelyn, joka ei sinänsä sisällä uutta oikeudenkäyntiä mutta joka voi johtaa uuteen oikeudenkäyntiin, käyttöön ottaminen ei ole ristiriidassa direktiivin 2016/343 kanssa, kunhan edellisessä kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyminen tarkistetaan ja kunhan kyseinen menettely täyttää kaikki tehokkuusperiaatteeseen perustuvat vaatimukset ja on myös vastaavuusperiaatteen mukainen (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2025, VB II (Ilmoittaminen oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin), C‑400/23, EU:C:2025:14, 57 kohta).

66

Tältä osin on muistutettava, että tehokkuusperiaate edellyttää muun muassa, että poissa olevana tuomittu henkilö saa silloin, kun hänelle ilmoitetaan hänen poissa ollessaan annetusta ratkaisusta, tai pian sen jälkeen jäljennöksen kyseisestä ratkaisusta kokonaisuudessaan ja tiedon prosessuaalisista oikeuksistaan myös siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta hakea rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamista sekä tiedon tuomioistuimesta, jolle hakemus on esitettävä, ja määräajasta, joka kyseisellä henkilöllä on tätä varten käytettävissään (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2025, VB II (Ilmoittaminen oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin), C‑400/23, EU:C:2025:14, 61 kohta).

67

Tehokkuusperiaate merkitsee myös sitä, että kaikki menettelyt uuden oikeudenkäynnin hakemiseksi on järjestettävä siten, että hakemus käsitellään nopeasti, jotta viipymättä määritetään, ovatko direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset jääneet täyttymättä vastaajan poissa ollessa pidetyssä oikeudenkäynnissä. Kun jäsenvaltio ottaa käyttöön prosessuaalisen järjestelmän, jossa ei vielä silloin, kun asianomaiselle henkilölle ilmoitetaan, että hänet on tuomittu hänen poissa ollessaan, ole määritetty, täyttyivätkö edellä mainitut edellytykset kyseistä ratkaisua annettaessa, kyseisen jäsenvaltion on, jottei se loukkaa tehokkuusperiaatetta, varmistettava, että kyseisten edellytysten täyttyminen arvioidaan pian sen jälkeen, kun uutta oikeudenkäyntiä koskeva hakemus on tehty (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2025, VB II (Ilmoittaminen oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin), C‑400/23, EU:C:2025:14, 63 kohta).

68

Erityisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa hakemus rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamiseksi tutkitaan asianomaisen henkilön suorittaessa hänelle määrättyä vankeusrangaistusta, on tehokkuusperiaatteen noudattamiseksi välttämätöntä, että menettelyn uudelleen aloittamista koskevaan hakemukseen annetaan ratkaisu erittäin joutuisasti (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2025, VB II (Ilmoittaminen oikeudesta uuteen oikeudenkäyntiin), C‑400/23, EU:C:2025:14, 64 ja 65 kohta).

69

Vaatimuksen siitä, että ratkaisu on annettava erittäin joutuisasti, tarkoituksena on taata poissa olevana tuomitun henkilön perusoikeuksien kunnioittaminen välttämällä se, että häntä pidetään hänen poissa ollessaan määrätyn rangaistuksen perusteella pitkään vankeudessa, vaikka vielä ei ole selvitetty, onko kyseisen henkilön syyllisyydestä ja hänelle määrätystä rangaistuksesta päätetty noudattamalla oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa oikeutta, sellaisena kuin unionin lainsäätäjä on sen konkretisoinut direktiivissä 2016/343.

70

Kun lisäksi otetaan huomioon, että syytetyn poissa ollessa annettavan tuomion antamisajankohtana asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisilla on tavallisesti käytettävissään tarvittavat tiedot, jotta voidaan arvioida, täyttyvätkö direktiivin 2016/343 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset, tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi hakemus rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamiseksi on saatettu, on katsottava kykenevän ratkaisemaan hakemuksen lyhyessä ajassa.

71

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2016/343 8 ja 9 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että pakosalla olevia syytettyjä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan poissa olevana tuomitulta henkilöltä, joka on esittänyt uutta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen, evätään oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, jos

kunhan yhtäältä kyseiset viranomaiset ovat käyttäneet kaikkia keinoja, joita ne ovat kohtuudella voineet käyttää poissa olevana tuomitun henkilön löytämiseksi ennen oikeudenkäyntiä, ja kunhan toisaalta kyseiselle henkilölle on joko ilmoitettu hyvissä ajoin poissaolon seurauksista tai hän on yksiselitteisesti antanut hänelle viran puolesta määrätylle asianajajalle tehtäväksi edustaa häntä hänen poissa ollessaan tuomion antaneessa tuomioistuimessa.

72

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 8 ja 9 artiklaa

on tulkittava siten, että

ne eivät ole esteenä sille, että pakosalla olevia syytettyjä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan poissa olevana tuomitulta henkilöltä, joka on esittänyt uutta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen, evätään oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, jos

kunhan yhtäältä kyseiset viranomaiset ovat käyttäneet kaikkia keinoja, joita ne ovat kohtuudella voineet käyttää poissa olevana tuomitun henkilön löytämiseksi ennen oikeudenkäyntiä, ja kunhan toisaalta kyseiselle henkilölle on joko ilmoitettu hyvissä ajoin poissaolon seurauksista tai hän on yksiselitteisesti antanut hänelle viran puolesta määrätylle asianajajalle tehtäväksi edustaa häntä hänen poissa ollessaan tuomion antaneessa tuomioistuimessa.